Juttuja

Vetinen viikko

Lauantai 7.2.2026 klo 12.07 - JariH

Kylläpä on ollut märkä viikko. Keskiviikkona Kaštelaan iski tämän talven, itse asiassa koko tämän vuosikymmenen, pahin talvimyrsky. Adrianmeren pinta nousi, se nousi jopa 76 senttimetriä tavanomaista keskiarvoa ylemmäksi. Aallot olivat Adrianmeren mittakaavassa poikkeuksellisen kokoisia, Palagružassa, eli tuolla hieman kauempana avomerellä, mitattiin jopa 8,1 metrin korkuisia aaltoja.  Eikä tuulikaan ollut mikään pikku puhuri, etelästä puskeneen jugon puuskat olivat pahimmillaan 131,4 km/h. Tämä oli yksi mittaushistorian kovimpia tuulia nimenomaan etelän suunnasta. Metreissä sekunnissa tuo on muuten 36,5 m/s. Suomen ilmatieteenlaitoksen hirmumyrskyn raja on 33 m/s. 

Eikä Adrianmeri pysynyt kaukalossaan kun vauhtiin pääsi. Se kiipesi rantatörmän ylitse ensin rantakadulle ja jatkoi saman tien vanhaan kaupunkiin, talojen, baarien ja ravintoloiden alakerroksiin ja kellareihin. Kaikki tämä siksi, että nämä Kaštelan kylien vanhat kaupungit ovat jo lähtökohtaisesti merenpinnan alapuolella, kun vielä Adrianmeri kohosi lähes 80 cm tavanomaista korkeammalle ja aallotkin olivat melkoisia, eipä ollut ihme että kaupunki kastui. Pahimmat vauriot koettiin Kaštel Novissa ja Kaštel Štafilićissa, joissa palokunta pumppasi vettä pois taloista ja kuivatteli paikkoja vielä perjantainakin. Keskiviikkona, myrskyn vielä riehuessa Kaštelan palokunta sai illan aikana yli 200 avunpyyntöä kansalaisilta. 

Kaštelan talvimyrsky oli uutinen. Se oli niin iso uutinen, että se ylitti jopa kansallisen uutiskynnyksen Kroatiassa. Myrsky oli hyvin poikkeuksellinen, vaikkakin Kaštelan lahti, siis meri kaupungin edessä, on hyvin altis nimenomaan etelästä puhaltaville tuulille. Sieltä  on puhaltanut toki aiemminkin, mutta harvemmin näin kovaa ja suurta tuhoa aiheuttavaa kuin tällä viikolla. 

Vanha uskomus kertoo, että kun jugo eli etelätuuli, puhaltaa, ihmiset menevät sekaisin, tekevät huonoja irrationaalisia päätöksiä ja tekoja. Tiedä mitä kaikkea kaupungissa keskiviikkona tehtiin tai päätettiin, mutta sen tiedän että aika harva myrskystä kauheasti nautti.  

Parin vuoden kuluttua vastaavien tulvakatastrofien pitäisi olla historiaa. Kaštelan kaupunki on julkaissut suunnitelman, jossa pahimpien turvapaikkojen rantapengertä mm. juuri Kaštel Novissa levennetään ja korotetaan. Tämä suunnitelma esiteltiin tosin ensimmäisen kerran jo vuonna 2017, joten asia on ainakin hyvin mietitty. Keskiviikon tulva lienee pistänyt asioihin vihdoin vauhtia, ja töiden pitäisi alkaa tämän vuoden syksyllä turistisesongin päätyttyä. Uuden rantabulevardin arvioidaan olevan valmis vuonna 2028. Mutta. Mehän olemme Dalmatiassa, joten uskokoon aikatauluihin kuka haluaa….. Havainnekuvat ja uusi ranta näyttää kyllä sangen hienolta. Vaan niinhän ne havainnekuvat aina näyttävät. 

Sitten elämästä ulkomailla. Helsingin Sanomilla on viime viikkoina ollut muutama artikkeli, jossa ovat esitelleet ulkomaille muuttaneita ja siellä asuvia suomalaisia.  Ovat käyneet ainakin jossain pienessä espanjalaisessa kylässä tapaamassa siellä asuvaa suomalaispariskuntaa https://www.hs.fi/elama/art-2000011561231.html ja vierailleet Fuengirolassa tutkimassa miten suomalaiset asuvat https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000011764061.html. Kävivät niin ‘ökyasunnossa’ kuin kimppakämpässä. Tämän tyyppinen tutkiva journalismi on taatusti mielenkiintoista luettavaa Suomessa, varsinkin jos takaraivossa on ikinä käynyt edes pieni ajatus ulkomailla asumisesta, mutta ulkomailla jo valmiiksi asuvalle jutut eivät juuri anna mitään. Paitsi että niistä voi tirkistellä ja vertailla että jaahas, tuolla asiat tehdään tulla tavalla, ja tuo juttu on noin siellä. Samalla tuntea sitä lämmintä tunnetta kuinka hyvin itsellä asiat ovat täällä Kaštelassa. Toki juuri nyt hieman kosteassa Kaštelassa.

Nyt kun lehdet tulivat puheeksi, niin mainittakoon vielä tähän loppuun, että jossain edellisessä jutuissa mainittua artikkelia allekirjoittaneesta net.hr sivustolla ei ole vielä julkaistu. Totesivat varmaan ettei tuon vanhan äijän tarina ketään kiinnosta. Tai jotain.  

Näin tällä erää. Seuraavaksi sitten jälleen kerran aivan jotain muuta. Jos nämä myrskyt vaikka tästä hieman rauhoittuisivat. Sillä myrskyn jälkeen on yleensä poutasää. Ainakin ennen seuraavaa myrskyä. 

Uskomuksia ja perinteitä

Lauantai 22.11.2025 klo 13.36 - JariH

Se on syksy nyt. Ainakin täällä Kaštelassa. Täällä on sadellut tätä kirjoitettaessa useampi päivä putkeen ja tänään sadetta rytmittää vielä melko mellevä tuuli. Eikä lämpöäkään ole kuin 7 astetta. Niinpä aamuisin yhä edelleen jatkuvat aamulenkit ovat olleet melkoisen märkiä ja verrattain vilpoisia. Kaiken lisäksi samanlaista keliä on ennusteiden mukaan luvassa vielä ainakin viikko…. huoh. Se on siis syksy. Kuten todettu. 

Kiitoksia muuten edelliseen kirjoitukseen tulleista kommenteista. Oli mukava huomata, että Kroatian (lähi)historia ja Vukovarin tapahtumat kiinnostavat. Sain todella monta viestiä joissa tuon tarinan kertomista kiiteltiin. Osalle tapahtumat olivat aivan uusia, osa muisteli kuinka oli seurannut tapahtumia kotoa käsin, osa jopa herkistyi siitä mitä Vukovarissa tapahtui. Saattaapi siis olla, että näitä historiapläjäyksiä tulee vielä lisää tulevaisuudessakin kun niistä kerran pidätte. 

Ja sitten tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli kroatialaisiin, varsinkin dalmatialaisiin, uskomuksiin ja kansanperinteisiin. Jotka luvalla sanoen saattavat olla osittain hieman huvittavia. 

Lähdetään liikkeelle säähän liittyvillä asioilla kun kerran tämä koko juttukin alkoi sääkatsauksella. Täällähän tulee verrattain usein ja tuuli tulee yleisesti joko pohjoisesta tai etelästä. Luonnollisesti näille molemmille on aivan omat selityksensä ja merkityksensä. Niinpä pitää olla tarkkana että mistäpäin sitä tänään oikein tulee. 

Pohjoistuulen, eli buran, aikana on kiellettyä kiroilla koska jos kiroilet, tuuli suuttuu ja sytyttää talosi tuleen. Saattaa kyllä olla että minulta on muutama kirosana päässyt kun bura on puhallellut oikein kunnolla. Vaan kun olen kiroillut suomeksi sitä ei varmaan lasketa. Taloni ei ole palanut kertaakaan. Ainakaan vielä. 

Kun puhaltaa etelästä, tuulta kutsutaan jugoksi. Se onkin sitten hieman vakavampi tuuli. Jugo aiheuttaa nimittäin mielialan laskua, hermostuneisuutta ja lisää kuulemma jopa rikollisuutta. Niinpä keskiajalla Dubrovnikissa jugon  aikana tehdyistä rikoksista sai lievemmän tuomion kuin tyynellä säällä tehdyistä. Nykykäytäntöä en valitettavasti tunne. 

Myös kotona saattaa vaania vaara. Tätä vaaraa kutsutaan propuh’ksi eli suomeksi läpivedoksi. Sitä on syytä vältellä viimeiseen asti, sillä läpiveto asunnossa aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia kuten päänsärkyä, tulehduksia, niska- ja selkäsärkyä ja jopa vakavia pitkäaikaisempia sairauksia. Ja jos et halua sairastua virtsatietulehdukseen tai johonkin munuaistautiin, kannattaa välttää istuskelua kylmällä betonilla, lattialla tai maassa. Niin, ja kassia tai käsilaukkua ei kannata laittaa lattialle koska jos sen sinne laittaa, menettää rahaa eikä menesty muutenkaan taloudellisesti.  

Yksi tapa on syytä muistaa jos tuttusi saa lapsen Dalmatiassa. Kun näet vauvan ensimmäisen kerran, unohda Suomesta tuttu tapa kehua häntä nätiksi, lutuseksi ja söpöksi. Ei, täällä sinun pitää haukkua vastasyntynyttä rumaksi lapseksi. Tämä kuulemma takaa, että lapsesta kasvaa kaunis ja fiksu ihminen. Kun haukut häntä vauvana rumaksi, karkoitat samalla pahat henget lapsen ympäriltä. Ihan henkilökohtaisesti täytyy todeta, että varsinkin tyttövauvoja on täällä Dalmatiassa todennäköisesti haukuttu todella huolella, sen verran nättiä tyttöä tuolla kaduilla kulkee. 

Muista myös se, että kun olet raskaana, sinun ei pidä mennä kylmään suihkuun eikä mereen. Eikä ilmastointilaitetta kannata pitää päällä yöllä, sillä se saattaa tappaa sinut nukkuessasi. Kylmää vettä kannattaa vältellä myös treenin jälkeen, sillä se aiheuttaa sinulle väistämättä keuhkokuumeen. Itse käyn kyllä aamulenkin jälkeen kesäisin Adrianmeressä joka päivä, mutta ehkä 20-24 asteen vesi ei sitten ole riittävän kylmää kun ei se keuhkari ole iskenyt. Ainakaan vielä. 

Jos nyt sitten et ole noudattanut edellä mainittuja sääntöjä ja ohjeita ja sairastut, silloin kannattaa syödä raakaa sipulia. Varsinkin jos sinulla on flunssa. Kuumetta alentaa se, että viipaloit perunan ja asetat viipaleet otsallesi. Ja jos turvottaa, kaalilehdillä turvotus laskee taatusti. 

Lopuksi ultimaalinen parannuskeino kaikkeen. Oli sinulla sitten flunssa, kuumetta, jalka poikki, riitoja puolison kanssa, rahahuolia, jos suosikkijoukkueesi häviää toistuvasti, maata hallitsee paska hallitus tai olet jäänyt työttömäksi, kaikkeen tähän auttaa rakija. Eli paikallinen pontikka. Se on aivan ylittämätön lääke - no, ihan kaikkeen. Joten turha mennä apteekkiin, hanki jostain rakijapullo, joita on muuten montaa eri makua, ja napsi siitä pari siivua. Ja kas, tauti ja huolet on voitettu ja selätetty. Ja sen hallituksen politiikkaa lienee sekin ihan ok. 

Uusivuosi rankkasateessa

Maanantai 6.1.2025 klo 13.36 - JariH

"Olisiko hyvä idea viettää uudenvuodenvaihde vaikka Liverpoolissa?" Kysymys heräsi joskus hieman ennen joulua, ja vastaus oli luonnollisesti että mikä ettei. Varsinkin kun heti uudenvuoden jälkeen piti tietyistä syistä käydä Varsovassa ja varsinkin kun Ryanair lentää omasta kotikaupungista Plovdivista suoraan Englantiin. Miksipä ei siis pikku mutka Iso-Britanian kautta matkalla Puolaan. 

Plovidivin lentokenttä on pieni. Sieltä ei lennetä vakituisesti kuin kolmeen eri kohteeseen, jotka kaikki sijaitsevat Iso-Britaniassa. Niinpä kentällä ei ole ruuhkaa, lähtöselvitykseen eikä turvatarkastukseen ei juurikaan ole jonoja, koska kentällä ei ole ihmisiä. Vaan eipä siellä ole juuri palveluitakaan, kentältä löytyy naurettavan pieni "tax-free" myymälä ja kahvio, josta saa ylihinnoiteltua olutta, kahvia ja mikrossa lämmitettyä pakastepizzaa. Kannattaa siis tankata ennenkuin suunnistaa Plovdivin kentälle. 

Plovdivista lentää Ryanair, josta täytyy todeta, että yhtiö suorittaa nykyään kyllä verrattain vankasti. Olen lentänyt Ryanairilla viime aikoina paljon ja en muista että lennot olisivat olleet kovasti myöhässä ikinä. En pidä myöhästymisenä jotain 15 minuutin laahaamista, sillä Euroopan ilmatila on nykyään niin täynnä että vartin klappi on sangen luonnollista. Ja sitä sattuu myös 'ihan oikeille' lentoyhtiöillekin.

Bulgaria sijiatsee hämmentävän kaukana Englannista. Tai ainakin Plovdin Manchesterista, jonne siis lensin. Puuduttavan, lähes neljän tunnin lennon jälkeen, Ryanair laskeutui Manchesteriin, josta matka jatkui Liverpooliin. Bussilla, koska oman kokemukseni mukaan linja-autot toimivat saarivaltiossa sangen hyvin. Ehkä paremmin jopa kuin junat. Tällä kertaa National Express yhtiön kännykkäsovellus ei toiminut, joten en saanut ostettua bussilippua sitä kautta. Onneksi kuski myi, tosin vain käteisellä, liput ja näin reissu jatkui sutjakasti kohti Liverpoolia. Kaupunkihan sijaitsee vain vajaan tunnin matkan päässä Manchesterista. Bussimatka maksoi 10 puntaa/henkilö. Eli about 12€.

Liverpoolissa satoi. Kuten Iso-Britaniassa on tapana. Siellähän sataa aina. Tällä kertaa sade, ja tuuli, oli kuitenkin niin poikkeuksellista että uudenvuoden juhlat ilotulituksineen oli peruutettu. Ei pelkästään Liverpoolissa, vaan lähes koko maassa. Koko saarivaltakunnan suurin ja perinteisin uudenvuodenjuhla Edinburgissa oli sekin peruutettu, mutta BBC:n televisioima ilotulitus Lontoossa järjestettiin. Toki senkin toteutumista seurattiin uutissa tarkoin, koska tuuli oli niin voimakas, että viranomaiset olivat kahden vaiheilla uskaltavatko he antaa luvan rakettien ampumiseen. 

Lopulta lupa heltisi. Onneksi. Koska jopa ihan pelkästään televisiosta seuraten Lontoon ilotulitus oli mahtava. Aivan täysin käsittämättömän kokoinen ja näyttävä. Olenkin hieman kateellinen niille sadalletuhannelle ihmiselle, jotka olivat kokoontuneet Thames -joen rantaan seuraamaan tuota häppeninkiä livenä. Kokemus oli taatusti vaikuttava. 

Asuin, ja vietin uudenvuodenaaton, Liverpoolissa Staybridge Suites -nimisessä hotellissa. Joka on sivumennen sanoen sangen mukava, nuorekas ja rento hotelli. Varustettu hyvällä aamiaisella vieläpä, joka kuuluu majoituksen hintaan. Vahva suositus kyseiselle hotellille. 

Staybridge Suites sijiatsee Royal Albert Dock -alueella. Se on alunperin avattu vuonna 1846 ja oli ensimmäinen valuraudasta, tiilestä ja kivestä rakennettu, maailman ensimmäinen palamaton varastointijärjestelmä. Nykyään alue on entisöity ja restauroitu yhdeksi Liverpoolin merkittävämmäksi nähtävyydeksi, josta löytyy lukematon määrä kahviloita, ravintoloita, museoita ja muuta nähtävää. Sangen mukava paikka kierrellä. Jopa siinä tyypillisessä englantilaisessa sateessa. 

No entäs se Liverpool sitten? Kaupungissa ei kovin kauaa tarvitse tallata ennekuin huomaa että sieltä on kotoisin eräs kohtuullisen tunnettu orkesteri. John, Paul, Ringo ja George ovat esillä ihan joka paikassa, Beatlesin mukaan on nimetty niin katuja, kahviloita, kioskeja, baareja ja museoita. Ja tietysti yhteelle on pystytetty myös patsas, josta luonnollisesti piti ottaa kuva.

Yksi ihan must paikka Liverpoolissa, edelliseen viitaten, oli vierailu Cavern Clubilla, josta koko Beatles tarina sai alkunsa. Esiinnyttyään ensimmäisen kerran Cavern Clubin lavalla 9. helmikuuta 1961, yhtye nousi samaiselle lavalle seuraavan kahden vuoden aikana peräti 292 kertaa. Joten pakkohan se siellä oli käydä. Ja kyllä kannatti. Vierailu Cavern Clubilla oli ehdottomasti yksi sateisen uudenvuodenmatkan huippukohdista. Huolimatta lähes riistohintaisesta oluesta ja viiden punnan sisäänpääsymaksusta. Olin paikalla keskipäivällä, mutta klubi oli lähes täynnä ja sen kahdella lavalla esiintyi kummallakin kitaristi. Ja aivan oikein, joka toinen biisi oli Beatlesin tuotantoa. Jälleen kerran vahva suositus jos Liverpooliin joskus eksytte. Menkää aistimaan historiaa. Kannattaa. 

Ja sitten nokka kohti Varsovaa. Jossa vierailu tammikuussa alkaa olla hiljalleen jo perinne. Tällä kertaa olin varannut majoituksen airbn kautta. Piti olla mukava asunto keittiöineen, mutta kun saavuin paikalle, rappukäytävän ilmoitustaululla oli varoitus, että rakennuksessa on havaittu bed bugseja, joiden suomenkielinen nimi taitaa olla lude. Jotka ovat siitä viheliäisiä kavereita, että tarttuvat tavaroihisi ja matkustavat mukanasi leviten sitten sinne minne ikinä menetkään. Suoritin täyskäännöksen rappukäytävässä ja ilmoitin airbn päivystajälle etten todellakaan majoitu kyseisessä paikassa. Airbn hoiti asian erinomaisesti, ymmärsi ja palautti maksut todella nopeasti. Ja minä löysin hotellin. Mukavan sellaisen. 

Hotelli oli Marriott ketjuun kuuluva Moxy Praga. Ja ei, se ei ollut huippuhintainen eikä edes huippulaatuinen hotelli kuten Marriott -nimestä saattaisi päätellä, sen sijaan se oli sangen rento ja välitön hotelli, joka itseasiassa kustansi samanverran kuin ludekämppä olisi maksanut. Hotelissa ei luonnollisesti ollut keittiötä huoneessa, mutta muutoin majoitus oli erinomaisen mukava ja miellyttävä. Ei tarvitse kovin kauaa miettiä minne suuntaa seuraavalla Varsovan matkallaan. Moxysta saattoi tulla vakkarimajoittaja vaikka se sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Varsovassa toimii julkinen liikenne hyvin, joten jos välttämättä haluaa vierailla vaikkapa vanhassa kaupungissa, ei matka sinne ole mikään kauhea kynnys. 

Jos Liverpoolissa satoi vettä, Varsovassa satoi lunta. Lunta! Eli oli talvi. Niinkuin kalenterin mukaan kai pitääkin olla. Muutoin Varsova jätti jotenkin harmaan kuvan, kaupunki oli tällä kertaa ankea, väritön ja jotenkin muutenkin vähän masentava. Arvioon saattaa vaikuttaa toki se, että tällä kertaa ei käyty vanhassa kaupungissa eikä edes ihan ydinkeskustassa, vaan aikaa vietettiin pitkälti hieman keskustan ulkopuolella. Ei nyt varsinaisesti lähiössä, mutta kuitenkin vähän reunalla. En välttämättä haluaisi asua Varsovassa talvella. Ainakaan siellä reunalla.

Kun aloitin tämän jutun Ryanairilla, niin palataan vielä samaan yhtiöön. Kirjoitin, että yhtiö suorittaa vahvasti ja pitää aikataulunsa kohtuullisen hyvin, mutta samaan hengenvetoon täytyy huomata se, että yhtiö lentää usein ns. kakkoskentille, eli kentille jotka sijaitsevat hieman varsinaisen kohteen ulkopuolella. Niin myös Varsovassa. Ryanair lentää siellä Modlinin kentälle, joka kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Matka kaupungin keskustaan kestää tunnin, maksaakin jonkun verran, joten se kannattaa huomioida kun vertailee hintoja. Ja tekee aikatauluja. 

Itse lensin Chopinin kentältä, eli Varsovan pääkentältä, kotiin. Tai no Sofiaan. Enkä edes Ryanairilla vaan puolalaisella LOT'lla. Joka sekin suoritti ihan vahvasti. Sofiasta Plovdiviin sitten junalla. Bulgarialaisella junalla. Jotka ovat parantaneet tässä muutaman vuoden aikana vahvasti. Kalusto alkaa olla ihan ok, eikä aikataulutkaan enää mätä ihan niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Tällä kertaa taisimme olla myöhässä vaan jonkun puolisen tuntia.  

Näin saatiin vuosi 2025 käyntiin. Koska tässä tammikuussa ei ole luvassa kovasti mitään raportoitavaa, aloitan kohtapuoliin juttusarjan vuoden 2024 tapahtumista. Joita riittää. Mennään kuukausi kerrallaan ja aloitetaan tammikuusta 2024. Sovitaan vaikka, että tällä viikolla. Myöhemmin. Stay tuned.