Juttuja

Paska kesä

Sunnuntai 8.3.2026 klo 13.39 - JariH

Se on paska kesä tulossa. Kroatialainen kansanuskomus nimittäin kertoo, että maaliskuussa, tai kolmannessa kuukaudessa kuten täällä sanotaan, pitää olla kolme myrskypäivää eli buraa. Nämä kolme myrskyä takaavat kansanmeteorologien mukaan sen, että tulevasta kesästä tulee hieno, aurinkoinen ja lämmin. Jopa sato kasvaa paremmin jos kolmannessa kuukaudessa myrskyää kolme kertaa. 

Nyt tilanne on se, että eletään jo vaikka kuinka monetta päivää maaliskuuta, eikä myrskyjä näy eikä kuulu. Sen sijaan aurinko paistaa ja aina luotettava apteekin lämpömittari tuossa kadun toisella puolella näyttää iltapäivisin yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Eli ei tule kesästä mitään. Tuskin kasvaa edes oliivit. Eikä mandariinit. Kun ei myrskyä. Huoh…..

Onneksi päästään sentään torille toukokuussa. Eli viidentenä kuukautena kuten on tapana sanoa. Silloin nimittäin Linda Lampenius ja Parkkosen Pete voittavat Euroviisut. Ainakin jos uskomme kroatialaisia lehtiä. Ja miksipä emme uskoisi. Meille kaikille tutussa Net.hr -julkaisussa kerrotaan, että Suomi on valmis voittamaan Euroviisut. Esitellään Liekinheitin -biisi, Linda ja Pete. Tai no, biisistä kerrotaan lähinnä sen teema ja se että sitä ‘koristaa’ Lindan viulu. Loppu artikkelista hehkutetaan Lindaan. “Vaaleahiuksinen artisti on yksi Suomen tunnetuimmista klassisen musiikin muusikoista……Linda herättää lisäksi huomiota veistoksellisella vartalollaan ja pitkillä hiuksilla”, kirjoittaa Net.hr. Pete jää jutussa täysin sivuosaan, vaikka laulaa kyseisen biisin. Ja hyvin laulaakin. 

Sivumennen kerrottakoon, että olen henkilökohtaisesti halannut Lindaa suorassa tv -lähetyksessä vappuaattona muutama vuosi sitten. Taitaapa olla jopa muutama vuosikymmen sitten. Kysymyksessä oli MTV3:lla pyörinyt ohjelma nimeltään Huuma. Ohjelmassa oli Voita mainoskatko -niminen tietokilpailu, jossa oli mahdollisuus voittaa kanavalla mainostettuja tuotteita. Satuin voittamaan kyseisen kisan ja koska Linda esiintyi myös kyseisessä ohjelmassa, olimme yhtä aikaa lavalla lopputekstien aikana. Ja halasimme. Pääsin muuten ohjelman jälkeen jonojen ohi ravintolaan vaikka oli vappuaatto. Taisinpa saada jopa oluen tai kaksi talon piikkiin, koska olin juuri, saman iltana ollut televisiossa….

Lopuksi varoituksen sana. Minähän olen hehkuttanut Kroatiaa upeana ja turvallisena lomakohteena. Vaan nyt pitänee vetää sanansa takaisin ja varoitella tänne matkaa suunnittelevia. Ei kannata tulla. Ei ainakaan, jos uskomme naapurivaltio Serbian matkustussuosituksia. Ja miksipä emme uskoisi. Serbian ulkoministeriö julkaisee matkustussuosituksia aivan kuten Suomen vastaava ministeriö. Kertoo minne on turvallista matkustaa ja minne ei. Serbiassa on käytössä ns. liikennevalomalli, jossa ‘punaisiin maihin’ ei suositella matkustamista lainkaan ja keltaisen värin saaneisiin maihin ‘vain äärimmäisen välttämättömissä tapauksissa’. Vihreisiin kohteisiin voi reissata vapaasti. 

Serbia on uusinut suosituksensa ja Kroatia on päässyt 28 keltaisten maan joukkoon ainoana Euroopan valtiona. Serbian mukaan Kroatiassa esiintyy välikohtauksia sekä jännitteitä yhä useammin. Täällä on kuulemma epäsuotuisat turvallisuusolosuhteet. Näin varoittelee siis maa, jossa vielä vuosi sitten ihmiset osoittivat mieltään yli noin 400 kaupungissa ja kunnassa mm. hallituksen ja valtaapitävien korruptiota ja nepotismia vastaan. Näissä mielenosoituksissa kuoli 16 ihmistä. Itse henkilökohtaisesti miettisin muutaman kerran ennen Serbian reissua. 

Mutta mutta, jos puhutaan ihan totta ilman asennetta, niin kyllä viime aikoina serbit ovat kokeneet useita häirintätapauksia Kroatiassa. Väkivaltaa ei ole (vielä) esiintynyt, mutta tilanteet on koettu serbien puolelta hyvinkin uhkaavaksi ja pelottavaksi. Välikohtauksia on sattunut erilaisissa kulttuuritapahtumissa, mm. marraskuussa Splitissä Serbian kulttuurin päivänä ja urheilutapahtumissa kuten Balkanin karaten mestaruuskilpailuissa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (OSCE) tilaston mukaan Kroatiassa on viime vuonna kirjattu 53 ulkomaalaisiin kohdistunutta viharikosta ja näistä 21 on suunnattu serbejä vastaan. Kroatian johto on tuominnut tapaukset, mutta sitä syytetään, että se on normalisoinut ainakin jollain tasolla viharikokset nimenomaan serbejä kohtaan. 

Tämän hässäköinnin takana on äärioikeistolaiset tahot, jotka ammentavat vihansa ja oikeuttavat häiriköintinsä vuosien 1991-1995 käydyn sodan jättämillä arvilla. Sodan traumat, nationalistinen politiikka ja äärioikeiston nousu ruokkivat toisiaan ja oikeuttavat joidenkin mielestä nimenomaan serbien ahdistelun ja heidän uhkailemisen. Olivathan serbit sodassa aggressiivisia raakalaisia. En välttämättä kiellä tätä, serbit todellakin tekivät paljon todistettuja sotarikoksia, mutta en oikein jaksa ymmärtää, että miksi vielä nyt, reilut kolmekymmen vuoden jälkeen, pitää vetää mustat huput päähän ja mennä riehumaan johonkin serbien kulttuuritapahtumaan. 

Loppuun rauhoittavia sanoja. Kroatia on turvallinen maa, kyllä tänne uskaltaa matkustaa lomalle ilman että pitäisi edes varautua kokemaan mitään uhkatilanteita. Olen asunut täällä kahdeksan vuotta enkä ole koskaan, en koskaan, tuntenut itseäni millään tavalla uhatuksi. Pahin tapaus on ollut se, että ulkona kuivumassa olleet uimatossut hävisivät sieltä. Enkä ole kuullut että kukaan suomalainen, tai muu länsimaalainen turisti, olisi kohdannut suuremmin minkäänlaisia uhkaavia tilanteita. Joten tervetuloa vaan, Kroatia ei todellakaan ole sen turvattomampi kuin Suomi.  

Kun maailma järisee

Torstai 5.3.2026 klo 14.15 - JariH

Kirjoitin muutama viikko sitten lyhyesti meillä sattuneesta maanjäristyksestä. Se oli vain yksi tapaus, mutta koska juuri nyt näyttäisi että maa järisee lähes jatkuvasti, lienee syytä palata aiheeseen ihan omalla kirjoituksellaan. Järistäänpä siis hetkinen. 

Maanjäristyksien frekvenssi tuntuu siis kasvaneen näillä huudeilla viime aikoina selvästi. Päättyvän viikon keskiviikkona täällä jyrisi 3,7 magnitudilla. Järistyksen episentrumi, eli keskikohta, oli vain 41 kilometriä Kaštelasta. Se heiluttelikin ihan mukavasti. Kuulemma. Minä en tiennyt järistyksestä yhtään mitään koska se sattui yöllä kello 1.23. Kunnon ihmiset nukkuvat tuolloin. Muutama tuttu kertoi heränneensä heiluntaan, osa oli rynnännyt jopa ulos asunnostaan. Sen verran oli kuulemma pelästyttänyt. 

Eikä ne järistykset siihen loppuneet. Heti seuraavana yönä, lähellä Drnišin kaupunkia noin 60 kilometrin päässä meiltä, rekisteröitiin 3,9 magnitudia. Tästäkään minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Ja sitten, 50 minuuttia edellisestä, heilui Murvicassa. Siellä tosin vain 2,9 Richterin voimalla. Tämä viimeisin oli niin kaukana ettei se todellakaan tuntunut meillä. Murvica sijaitsee Zadarin lähellä.  

Siihen, etten ole huomannut näitä järistyksiä, saattaa toki vaikuttaa myös se, että tuossa noin 100-150 metrin päässä asunnostani tehdään katutöitä ja siellä pyörii isoja kuorma-autoja, kaikenmaailman jyriä ja kaivinkoneita, jotka jyrisevät erittäin hämäävästi. Saattaa siis olla että en edes huomaan pienempiä maanjäristyksiä koska luulen niiden olevan rakennustyömaan ääniä. 

Miksi täällä sitten järisee ja miksi sitä tapahtuu entistä useammin? Kroatian seismologisen laitoksen johtaja Krešimir Kuk selittää asiaa, että maan voimakkaampi seisminen aktiivisuus johtuu Adrianmeren mikromannerlaatan liikkeestä. Tämä laatta liikkuu kuulemma kohti Dinara -vuoria ja työntää näitä vuoria ylemmäksi. Eli joku mannerlaattaa jossain maanpinnan alla painautuu järjettömiä vuoria vastaan, jopa niiden alle, nostaen niitä korkeammiksi ja meillä järisee maa tämän  takia. Täysin käsittämätöntä, mutta samalla jollain tavalla myös sangen kiehtovaa. Toki tämä vuorien nouseminen vie aikaa, varmaan vuosisatoja ellei peräti vuosituhansia. Kasvua siis tuskin ihan paljaalla silmällä kykenee havaitsemaan. 

Krešimir Kuk toteaa myös, että seisminen aktiivisuus on lisääntynyt ja samalla siirtynyt korkeamman riskin eteläisestä Kroatiasta luoteeseen. Eli juurikin tänne meidän alueelle. Samaan hengenvetoon Kuk sanoo myös, että vaikka maa järisee hieman useammin, ei paniikkiin ole aihetta. Maan heiluminen ei hänen mukaansa tarkoita mitään erityistä eikä riski suuremmasta järistyksestä ole mitenkään kasvanut. Vaikkakaan mahdollisuutta sellaiseen ei voi laskea kokonaan pois. Tosiasia on nimittäin se, että koko Balkan, mukaanlukien Kroatia, sijaitsee aktiivisen mannerlaatan päällä ja maanjäristyksiä nyt vaan sattuu aika ajoin. 

Ja onhan niitä sattunut. Myös niitä suurempia. Vuonna 2020, tarkemmin 28. joulukuuta, maa järisi pohjois-Kroatiassa Petrinan alueella 6,4 magnitudin voimalla aiheuttaen todella suuria vahinkoja. Petrinassa kuoli 9 ihmistä ja lähes koko kaupunki tuhoutui. Heti seuraavana päivänä Petrinan naapurikaupungissa Sisakissa jälkijärisi 4,9 magnitudia tuhoten mm. sairaalan ja kaupungintalon. Tätä ennen pääkaupunki Zagrebiin oli iskenyt samana vuonna maaliskuussa 5,3 magnitudia rikkoen taloja ja infrastruktuuria kaupungissa.  Zagrebin järistyksessä kuoli yksi 15 -vuotias tyttö. 

Ennen näitä se suurin, tai eniten vahinkoa aiheuttanut, maanjäristys tapahtui 29.5.1979. Tuolloin 6,4 magnitudia tuhosi mm. naapurivaltio Montenegron Kotorin kaupungin vanhaa kaupunkia, mutta vaikutti myös mm. Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. 

Vaikka listaus edellä saattaa vaikuttaa että Kroatiassa maa järisee jatkuvasti, niin jos tarkastelee aikajanaa, varsinkin suurempien maanjäristysten osalta, voi todeta, ettei niitä nyt ihan jatkuvasti tapahdu. Että loppujen lopuksi kuitenkin Kroatia on tässä(kin) yhteydessä sangen turvallinen maa. Vaan mitä sitten pitää tehdä, jos sattuu olemaan paikalla kun maa alkaa järistä?

Pari perusasiaa on syytä muistaa. Pysy rauhallisena. Tee tarvittavat pelastustoimet ennenkuin postaat someen maanjäristyksistä. Näitä tarvittavia pelastustoimia on mm. että hakeudut ulkoseinän viereen ja suojaat pään sekä niska käsillä. Jos kysymyksessä on suurempi järistys, varo putoavia esineitä tai tavaroita. Oviaukko ei muuten enää nykykäsityksen mukaan ole erityisen turvallinen paikka, vaikka muistan lukeneeni joskus että pitäisi hakeutua nimenomaan oviaukkoon. Ei pidä, nykyään kannattaa mennä siis ulkoseinän viereen. Ulos ei kuulemma myöskään kannata rynnätä, koska rakennuksesta voi putoilla kaikenlaista. Kun tärinä  loppuu, tarkista kanssaihmisten vointi. Anna tarvittaessa ensiapua. Ja sitten se some. 

Ihan lopuksi kannattaa varautua jälkijäristyksiin. Niitä tulee melko usein suurten maanjäristysten jälkeen.

Näin tällä kertaa. Järistiin ja heiluttiin. Vaan kuten edellä todettu, ei niitä kannata pelätä. Järistyksiä tapahtuu verrattain harvoin ja sellaisen kohdalle sattuminen loman aikana on hyvin epätodennäköistä. Tervetuloa vaan tänne Kroatiaan. Heilumaan.   

Dalmatia

Sunnuntai 1.3.2026 klo 12.51 - JariH

Kesä ja lomat lähestyvät. Niinpä sitä kesälomareissua suunnitellaan jo innokkaasti. Melko moni, itseasiassa yhä useampi, päättää viettää lomansa täällä Kroatiassa. Usein vielä Kroatian rannikolla. Joka on sangen suositeltavaa. Rantaa on toki vaikkapa Istrian seudulta, mutta kyllä sitä löytyy myös täällä etelämmässä. Kuten vaikkapa Dalmatiasta. Tällä kertaa kurkataan hieman että mikäs se sellainen Dalmatia oikein on. 

Kroatia jaetaan virallisesti 20 piirikuntaan eli županijaan. Pääkaupunki Zagreb näiden lisäksi oma alue. Dalmatia ei ole oma piirikunta, se on ‘vain’ kulttuurinen ja maantieteellinen, hyvin pitkän historian omaava, alue, joka alkaa etelästä Dubrovnikin seudulta ja nousee rannikkoa pitkin aina Zadariin asti. Dalmatiaan lasketaan kuuluvaksi myös muutama saari rannikolla ja pieni pätkä sisämaata. Voidaan siis todeta, että Dalmatia on pitkähkö kaistale (350-400 km) Kroatian rannikolla.

Dalmatia on vanhempi kuin Kroatia, sen historia ulottuu pitkälle illyrialaisten aikakaudelle noin 100 -luvulle eaa. Tuolloin Dalmatian alueella asusteli Dalmatae -niminen heimo, josta koko alue sai nimensä. Illyrialaisten jälkeen aluetta hallitsi Rooman valtakunta, joka teki alueesta Dalmatia -provinssin. Tuolloiseen provinssiin kuului nykyistä huomattavasti laajempi alue, se ulottui aina Bosnia-Hertsegovinaan, Montenegroon, Serbiaan ja jopa Albaniaan asti. 

Rooman romahdettua Dalmatiaa hallitsi Bysantti, kunnes 1000 -luvulla Venetsia alkoi hiljalleen ottaa haltuunsa Dalmatian kaupunkeja ja saaria. Venetsian hallintaan siirtyi tuolloin mm. Zadar, Trogir, Split ja saarista Hvar ja Korčula. Lopullinen haltuunotto tapahtui 1400 -luvulla, jolloin Venetsia sai haltuunsa koko Dalmatian, poislukien Dubrovnikin alueen, joka oli tuolloin oma Ragusan -niminen kaupunkivaltio. Syntyi venetsialainen ‘merinen imperium’, jossa rannikkoseutu oli hyvinkin venetsialainen, mutta sisämaa slaavilainen. Näin syntyi kaksikielinen, jopa kaksikulttuurinen, dalmatialainen maailma. 

Venetsian hallinta-ajan (1409-1797) jälkeen Dalmatiaa hallitsi hetken Itävalta-Unkari. Kun sitten 1900 -luvun alussa alettiin sotimaan, ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyi Jugoslavian kuningaskunta. Dalmatia menetti hallinnollisen asemansa, mutta alueen historiallinen nimi jäi elämään. Italia liitti osan Kroatiaa itseensä, mm. Istria, Kvarner ja Dalmatian Zadar siirtyivät Italian hallintaan. Toisessa maailmansodassa, lyhyen Italian miehityksen jälkeen, Dalmatia siirtyi sosialistisen Jugoslavian hallintaan.

Kuten edellä olevasta historiapläjäyksestä ilmenee, nyky-Dalmatian historia on pitkä ja polveileva. Se on myös hyvin italialaispainotteinen, varsinkin jos/kun Venetsia lasketaan Italiaksi. Kysymys kuuluukin, että ovatka dalmatialaiset sitten pirskahtelevia, italialaistyyppisiä käsillä puhuvia, iloisia ja äänekkäitä ihmisiä kun kerran ovat eläneet ja imeneet vaikutteita satojen vuosien ajan. Vastaus on, että ei. Ei todellakaan. Dalmatialaiset ovat slaavilaisia jörriköitä, jotka eivät päästä ihmisiä, varsinkaan vieraita ulkomaalaisia, kovinkaan helposti lähelleen. Pikemminkin päinvastoin, slaavilaiset dalmatialaiset kääntyvät sisäänpäin eikä ulkopuolisten todellakaan ole helppoa sujahtaa yhteiskuntaan sen täysivaltaiseksi jäseneksi. 

Nykydalmatia on tunnettu elämäntyylistään. Joka on eräänlainen ‘slow living’ -tyyppinen elämä. Minulla täällä kylässä käyneet, pääkaupunki Zagrebissa asuvat tyypit, ovat väittäneet että jopa heidän askeleet hidastuvat kun tulevat käymään Dalmatiassa. Täällä ei kenelläkään ole kiire mihinkään. Koska kyllähän sinne ehtii vähän myöhemminkin. Aina ehtii käväisemään kahvilla. Jossa saattaa vierähtää tunti jos toinenkin, sillä kavereiden kesken pitää haukkua hallitus, paikallishallinto, naapurit ja Hajduk Splitin valmennus. Ja polttaa tupakkaa. Sillä kaikki polttavat Dalmatiassa. Kaikki tämä tehdään omalla Dalmatian murteella, jopa omilla dalmatialaisilla sanoilla, jotka eivät ainakaan helpota yhtään kielen opettelua meille ulkomaalaisille. 

Tässä lyhyt johdatus Dalmatiaan. Eli kun tulette lomalle Dubrovnikiin, Makarskaan, Splitiin tai vaikkapa Zadariin, tulette Dalmatiaan. Josta tiedätte taas himpun verran enemmän.  

Näin tällä kertaa. Ensi kerralla sitten taas ihan jotain muuta. Pysykääpä kärryillä.

Vaikea elämä

Lauantai 21.2.2026 klo 10.50 - JariH

Kuulen usein, että kylläpäs sinä oletkin onnekas kun saat asua siellä palmun alla lämpimässä ja auringossa. Näitä viestejä tippuu varsinkin kun Suomessa paukkuu pakkanen tai tulee viistoräntää. Vaan ei se elämä täällä helppoa ole. Kyllä sitä vanha ihminen joutuu kärsimään ja taistelemaan arjen haasteiden kanssa täälläkin. 

Ensinnäkin ihmisen täytyy olla vaihtolämpöinen. Ja sopeutuva. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, asuntoja rakennettaessa eritysmiehet ovat istuneet todennäköisesti kahvilla. Aina. Niinpä kämpät, varsinkin hieman vanhemmat, ovat talvisin ihan järkyttävän kylmiä. Kylmyys pukkaa ovista ja ikkuinoista eikä lämpö pysy sisällä. Niinpä aamuisin talvisaikaan saattaa talossa olla helposti sellaiset 14-15 astetta. Kun tuolta peiton alta yön jälkeen kömpii, melko nopsasti sitä löytää vähintään sukat, jos ei peräti villasukat, jalkaan. Ja aika paljon muutakin vaatetta. Päivällä lämmöt sitten kyllä nousevat 17-18 asteeseen. Ja jos aurinko paistaa, varsinkin kun se paistaa suoraan ikkunasta olkkariin, saattaa lämpötila kivuta siellä jopa yli kahdenkympin. Sitä aurinkoa vaan näkee talviaikaan hieman harvemmin.  

Kesällä vaihtolämpöisen yksilön täytyy luoda nahkansa, sillä silloin kotona on kuuma. Joskus jopa tuskaisen kuuma. Kun ulkona pukkaa neljänkympin lämpöä, asunnossa, jonne paistaa aurinko suoraan sisään, ei paljon tuosta lukemasta jäädä. Ja kun pelkkä sohvalla istuminen pistää hikoilemaan, sitä saattaa joskus jopa kaivata talvisen pirtsakoita lämpötiloja. Onneksi tuosta vierestä löytyy Adrianmeri, jonne voi pulahtaa. 

Kun tuli tuo meri puheeksi, siirrytään seuraavaan aiheeseen. Eli meren aiheuttamiin ongelmiin. Joita ilmenee niitäkin talvikaudella. Kuten muutama juttu sitten kerroin, Adrianmeren suuttuessa se kipuaa helposti ylös kaukalostaan ja tulvii asuntoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Tänä talvena näin ei ole tapahtunut vain kerran tai kaksi, vaan lähes viikoittain. Rannan asukkaat ja ravintoloitsijat joutuivat nimittäin jälleen äyskäröimään vettä kiinteistöistään tämän viikon torstain ja perjantain välisenä yönä kun etelätuuli, eli jugo, nosti meren jälleen rantatörmälle ja sitä kautta kylien vanhoihin kaupunkeihin. Tuntuu olevan melkoisen yleistä jostain syystä tänä talvena.

Henkilökohtaiseen elämääni ei vihainen Adrianmeri onneksi kovin kauheasti vaikuta. Asun noin 30 metrin päässä merestä, ja välissä on vielä puisto, joten ihan meille asti vesi ei jaksa kiivetä. On kuitenkin raskasta seurata kavereiden ja tuttavien, joilla on ravintoloita, baareja ja asuntoja meren lähellä, kärsivän toistuvasti lattialla vellovasta merivedestä. Eihän sinne cafebarin pääse  edes aamukahville kun lattialla on puoli metriä vettä. 

Entäs sitten tämä kieli. Alkuasukkaat täällä puhuvat vierasta kieltä. Kieltä, jota on täysin mahdoton oppia. Monestakin eri syystä. Ensinnäkin kroatiankieli pohjautuu ja perustuu 800 -luvulla kehitettyyn glagoliittiseen kirjoitukseen. Se on vanhin tunnettu aakkosto,  nykyisten slaavilaisen ja kyrillisen kirjoituksien edeltäjä. Tuntuu, että  kielen osalta täällä on jämähdetty jonkinmoiseen välitilaan, vieläpä melko lähelle 800 -lukua. Vaikka kyrillisiä kirjaimia ei käytetäkään. Mutta kieli itsessään on lähes yhtä haastavaa kuin kyrillinen kirjoitus. 

Muutama esimerkki. Kroatialaisissa aakkosissa on 30 kirjainta joista vain 5 on vokaalia. Niitäkin käytetään hyvin säästeliäästi, kuten vaikka saaren Krk nimestä, tai sanoissa prst (sormi) ja smrt (kuolema) voi päätellä. On täysin mahdotonta edes yrittää lausua ymmärrettävästi sanoja, joissa erilaisia konsonantteja on täysin sekaisessa järjestyksessä. Ja niitä sanoja riittää.

Entä ne konsonantit? Huoh. Kroatialaisista aakkosista ei löydy kirjaimia q, w, x tai y. Eikä luonnollisestikaan skandeja ä,ö tai å. Sen sijaan aakkosista löytyy erilaisia suhuja. Aivan riittävästi. Ässiä löytyy kaksi, se tavallinen s ja lisäksi suhu š. C kirjaimia kroatialaisissa aakkosissa on peräti kolme, on tavallinen c, mutta sitten on myös č ja ć. Eikä täällä luonnollisesti pärjätä yhdellä zetallakaan, sen tavallisen zetan lisäksi löytyy tietysti myös suhu ž. Kaiken tämän päälle on vielä hämmentävä d-kirjain, joka kirjoitetaan pienillä kirjaimilla đ ja suurilla Đ. Huomatkaa viivat kirjaimissa.  

Edellä siis esimerkkejä suhisevista kirjaimista kroatiankielessä. Ne kaikki suhisevat vielä eri tavalla siitä riippuen, minkälainen hattu kirjaimen päällä on. Ja ne pitää osata suhista oikein, sillä jos suhiset jonkun kirjaimen väärin, koko sanan merkitys saattaa muuttua aivan eriksi kuin mitä koitat sanoa. Ei ole ihan helppoa vanhalle ihmiselle. Suhista. Varsinkaan oikein. 

Vaikka nyt alkaa aika olla lopussa tämän kirjoituksen osalta, otetaan lyhyesti loppuun vielä yksi ongelma. Eli heiluva maailma. Järistykset. Meillä Dalmatiassa järisee toki sangen vaatimattomasti, ainakin tähän asti, mutta kun mennään hieman pohjoisemmaksi, siellä maa saattaa heilua melko rajustikin. Muutama vuosi sitten pääkaupunki Zagrebia ja Sisakin seutua heilutellut maanjäristys aiheutti melkoisia vahinkoja.  

Meillä täällä järistykset kyllä tuntee, mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi ole rikkoneet paikkoja suuremmin. Viimeisin järistys näillä huudella oli viime tiistaina. Sen keskus, eli episentrumi, oli 54 kilometrin päässä ja voimakkuus 4,4 richteriä. Se on jo suhteellisen voimakas järistys. Ja kyllähän se heilutteli. Katselin kaikessa rauhassa jääkiekkoa televisiosta, kun tärinä alkoi. Heilui melko lyhyesti, mutta heilui kuitenkin. Tuon tiistain jälkeen on kuulemma heilutellut hieman lievemmin kolme-neljä kertaa, lähinnä öisin, mutta ne ovat kyllä menneet allekirjoittaneelle ohitse aivan täysin. 

Tässä siis muutama vanhan miehen elämää koskettavista asioista täällä palmun alla. Että ei se niin helppoa ole täälläkään. Jäi vielä muutama juttu kertomatta, joten ehkä niistä sitten seuraavilla kerroilla. Katsellaan mitä keksitään. Pysykääpä siis rattailla. 

Ystävänpäivä

Perjantai 13.2.2026 klo 11.36 - JariH

Niinhän siinä sitten kävi kun päätös oli tehty, että tunnin aamulenkkejä, joista on ollut täälläkin puhetta, vedetään 500 päivää putkeen, loppumetreillä iski sairaus. Iski jonkinmoinen flunssa, ehkäpä jopa miessellainen. Olo on ollut niin vetelä ettei tullut pieneen mieleenkään lähteä kävelemään. Näin ollen tuosta 500 päivästä jäätiin harmittavat 5 päivää. Huoh. Onpahan yksi pakkomielle ohi. Sitä seuraavaa odotellessa….

Helmikuun 14. on ystävänpäivä. Että hyvää ystistä vaan kaikille. Koska henkilökohtaisella tasolla ei kyseinen päivä kovasti heiluttele, puretaan se tilastojen avulla. Koska tilastot ovat aina mukavia ja niiden taakse pääsee näppärästi piiloon sitä tosiasiaa että vietän ystävänpäivän (jälleen) yksin. 

Državni zavod za statisku (DZS), eli Kroatian Kansallinen tilastovirasto, ojentaa auttavan kätensä ystävänpäivän tilastointiin. Se on julkaissut suosituimpien rakkausbiisien listan ja liittänyt niiden syrjään vielä faktoja kroatialaisten rakkauselämästä. Joten mennään…..

DZS biisilistan kärjessä on Percy Sledgen “When a Man Loves a Woman”. Se on kuulemma suosituin rakkausbiisi Kroatiassa ja siihen liittyen DZS kertoo, että tässä maassa asuvista on 51,3% naisia ja loput 48,7% miehiä. Kakkosena biisilistalla on Etta Jamesin “At Last” vuodelta 1961. Kerrottakoon samassa yhteydessä että vuonna 2024 Kroatiassa solmittiin 17206 avioliittoa. Sivumennen sanoen kun tuo Etta Jamesin biisi julkaistiin vuonna 1961, sinä vuonna avioliittoja solmittiin peräti 36761. 

Seuraavana listalla on kaikkien tyttöjen suosikkibiisi “(I’ve Had) Time of My Life” elokuvasta Dirty Dancing vuodelta 1987. Biisiin liitetään luonnollisesti avioliiton solmimisen keskimääräinen ikä Kroatiassa. Vuonna 2024 naiset olivat 29,8 ja miehet 32 vuotta vanhoja naimisiin mennessään. Kun Dirty Dancing -elokuva julkaistiin -87, vastaavat iät olivat naisilla 22,3 ja miehillä 25,7. 

DZS:n listalle on päässyt myös ruotsalainen Roxette -orkesteri biisillä “It Must Have Been Love”, jota luonnehditaan kaikkien aikojen surullisemmaksi erokappaleeksi. Ja siihen sopii vallan mainiosti tieto siitä, että vuonna 2024 Kroatiassa rekisteröitiin 4961 avioeroa. Kerrottakoon vielä tilastopläjäyksen lopuksi, että eniten Kroatiassa ollaan naimisissa maan itäisissä osissa, Požegan ja Slavonian alueilla, joissa ns. avioliittolukema on 5,6 tuhatta asukasta kohden. Keskimääräinen lukema koko maassa on 4,5. 

Näin on ystävänpäivä purettu osiin. Että hyvää päivää vaan kaikille vielä kerran. Ja kun rakkausasiat on saatu taputeltua, on hyvä siirtyä alkoholiin. Kroatiassa suunnitellaan nimittäin vakavasti viinan myynnin voimakasta rajoittamista. Pöydällä on ehdotus, että alkoholin myynti kiellettäisiin kaupoissa ja kioskeissa kello 20.00-06.00 välisenä aikana. Esimerkiksi Splitin kaupunki on ilmoittanut, että he ovat valmiina ottamaan rajoituksen käyttöön jo täksi kesäksi. Rajoitus ei luonnollisesti tulisi koskemaan ravintoloita, baareja eikä kahviloita ja se voitaisiin rajoittaa koskemaan vain tiettyjä alueita kaupungeissa. 

Viinanmyynnin rajoittamista perustellaan mm. sillä, että suosituimmissa turistikohteissa esiintyy todella paljon häiritsevää käytöstä kuten ilkivaltaa, äänekästä mouhoamista ja suuria väkijoukkoja. Ns. tavallinen elämä on joutunut ahdinkoon, ja jopa loppunut, turistien riehuessa. Joidenkin kaupunkien vanhat kaupungit ovat muuttuneet viihdekeskuksi työntäen samalla alkuasukkaat pois alueelta. 

Ymmärrän kiellon ajatuksen. Ymmärrän että äänekkäät kännituristit häiritsevät paikallisia ihmisiä juurikin menokohteiden keskustoissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Split, joka on vuosien saatossa muuttunut yhä enemmän bilekohteeksi ja jossa biletys on keskittynyt hyvinkin pitkälle juurikin vanhaan kaupunkiin. Ja tuonut mukanaan kaikki mahdolliset haittailmiöt. 

Toisaalta mietityttää, että miten moinen kielto vaikuttaa turismiin. Jolla paikalliset ihmiset kuitenkin elättävät itsensä. Rauhallisemmasta menosta, kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille turisteille kielto tuskin pahemmin vaikuttaa, mutta jos/kun kohde on tullut suosituksi juurikin bileiden ja juhlimisen takia, saattaa olla että menoa ja bailuja etsivät turistit löytävät toisen, vaikkapa viinanmyyntiin vapaammin suhtautuvan, kohteen. Onko se sitten suuri menetys, en minä tiedä. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin aina kaikenmaailman kieltoja ja rajoituksia vastaan. 

Lopuksi esimerkki siitä, kuinka yhteen kuvaan saadaan mahtumaan kaksi hienoa asiaa. Yllä olevassa kuvasta löytyy nimittäin erittäin hyvä ystäväni Robbie Williams, joka on rikkonut uudella albumillaan kaikkien aikojen ennätyksen Englannin listan ykkösalbumeissa. Robbie ohitti uudella Britpop -albumillaan, sen noustua ykköseksi UK listalla, erään pienehkön orkesterin nimeltään Beatles ykkösalbumien määrässä. Beatlesilla ykkösenä oli aikoinaan 15 levyä, kun Robbien uusin on hänen 16. ykkösalbumi. Kaiken lisäksi herra Williamsilla on kuvassa maailman parhaan, ja ehkäpä yhden musiikkihistorian aliarvostetuimman, orkesterin bändipaita. Hieno kuva. Ja hienot artistit. Kumpikin. 

Näin tälle viikolle. Ensi viikolla sitten taas jotain ihan muuta. Palataanpa siis asiaan. 

Vetinen viikko

Lauantai 7.2.2026 klo 12.07 - JariH

Kylläpä on ollut märkä viikko. Keskiviikkona Kaštelaan iski tämän talven, itse asiassa koko tämän vuosikymmenen, pahin talvimyrsky. Adrianmeren pinta nousi, se nousi jopa 76 senttimetriä tavanomaista keskiarvoa ylemmäksi. Aallot olivat Adrianmeren mittakaavassa poikkeuksellisen kokoisia, Palagružassa, eli tuolla hieman kauempana avomerellä, mitattiin jopa 8,1 metrin korkuisia aaltoja.  Eikä tuulikaan ollut mikään pikku puhuri, etelästä puskeneen jugon puuskat olivat pahimmillaan 131,4 km/h. Tämä oli yksi mittaushistorian kovimpia tuulia nimenomaan etelän suunnasta. Metreissä sekunnissa tuo on muuten 36,5 m/s. Suomen ilmatieteenlaitoksen hirmumyrskyn raja on 33 m/s. 

Eikä Adrianmeri pysynyt kaukalossaan kun vauhtiin pääsi. Se kiipesi rantatörmän ylitse ensin rantakadulle ja jatkoi saman tien vanhaan kaupunkiin, talojen, baarien ja ravintoloiden alakerroksiin ja kellareihin. Kaikki tämä siksi, että nämä Kaštelan kylien vanhat kaupungit ovat jo lähtökohtaisesti merenpinnan alapuolella, kun vielä Adrianmeri kohosi lähes 80 cm tavanomaista korkeammalle ja aallotkin olivat melkoisia, eipä ollut ihme että kaupunki kastui. Pahimmat vauriot koettiin Kaštel Novissa ja Kaštel Štafilićissa, joissa palokunta pumppasi vettä pois taloista ja kuivatteli paikkoja vielä perjantainakin. Keskiviikkona, myrskyn vielä riehuessa Kaštelan palokunta sai illan aikana yli 200 avunpyyntöä kansalaisilta. 

Kaštelan talvimyrsky oli uutinen. Se oli niin iso uutinen, että se ylitti jopa kansallisen uutiskynnyksen Kroatiassa. Myrsky oli hyvin poikkeuksellinen, vaikkakin Kaštelan lahti, siis meri kaupungin edessä, on hyvin altis nimenomaan etelästä puhaltaville tuulille. Sieltä  on puhaltanut toki aiemminkin, mutta harvemmin näin kovaa ja suurta tuhoa aiheuttavaa kuin tällä viikolla. 

Vanha uskomus kertoo, että kun jugo eli etelätuuli, puhaltaa, ihmiset menevät sekaisin, tekevät huonoja irrationaalisia päätöksiä ja tekoja. Tiedä mitä kaikkea kaupungissa keskiviikkona tehtiin tai päätettiin, mutta sen tiedän että aika harva myrskystä kauheasti nautti.  

Parin vuoden kuluttua vastaavien tulvakatastrofien pitäisi olla historiaa. Kaštelan kaupunki on julkaissut suunnitelman, jossa pahimpien turvapaikkojen rantapengertä mm. juuri Kaštel Novissa levennetään ja korotetaan. Tämä suunnitelma esiteltiin tosin ensimmäisen kerran jo vuonna 2017, joten asia on ainakin hyvin mietitty. Keskiviikon tulva lienee pistänyt asioihin vihdoin vauhtia, ja töiden pitäisi alkaa tämän vuoden syksyllä turistisesongin päätyttyä. Uuden rantabulevardin arvioidaan olevan valmis vuonna 2028. Mutta. Mehän olemme Dalmatiassa, joten uskokoon aikatauluihin kuka haluaa….. Havainnekuvat ja uusi ranta näyttää kyllä sangen hienolta. Vaan niinhän ne havainnekuvat aina näyttävät. 

Sitten elämästä ulkomailla. Helsingin Sanomilla on viime viikkoina ollut muutama artikkeli, jossa ovat esitelleet ulkomaille muuttaneita ja siellä asuvia suomalaisia.  Ovat käyneet ainakin jossain pienessä espanjalaisessa kylässä tapaamassa siellä asuvaa suomalaispariskuntaa https://www.hs.fi/elama/art-2000011561231.html ja vierailleet Fuengirolassa tutkimassa miten suomalaiset asuvat https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000011764061.html. Kävivät niin ‘ökyasunnossa’ kuin kimppakämpässä. Tämän tyyppinen tutkiva journalismi on taatusti mielenkiintoista luettavaa Suomessa, varsinkin jos takaraivossa on ikinä käynyt edes pieni ajatus ulkomailla asumisesta, mutta ulkomailla jo valmiiksi asuvalle jutut eivät juuri anna mitään. Paitsi että niistä voi tirkistellä ja vertailla että jaahas, tuolla asiat tehdään tulla tavalla, ja tuo juttu on noin siellä. Samalla tuntea sitä lämmintä tunnetta kuinka hyvin itsellä asiat ovat täällä Kaštelassa. Toki juuri nyt hieman kosteassa Kaštelassa.

Nyt kun lehdet tulivat puheeksi, niin mainittakoon vielä tähän loppuun, että jossain edellisessä jutuissa mainittua artikkelia allekirjoittaneesta net.hr sivustolla ei ole vielä julkaistu. Totesivat varmaan ettei tuon vanhan äijän tarina ketään kiinnosta. Tai jotain.  

Näin tällä erää. Seuraavaksi sitten jälleen kerran aivan jotain muuta. Jos nämä myrskyt vaikka tästä hieman rauhoittuisivat. Sillä myrskyn jälkeen on yleensä poutasää. Ainakin ennen seuraavaa myrskyä. 

Vallankumous

Keskiviikko 4.2.2026 klo 16.10 - JariH

Kroatiassa on tapahtunut vallankumous ja maa on muuttunut fasistiseksi natsivaltioksi. Näin olen lukenut tällä viikolla paikallisista lehdistä. Palataan tähän hieman myöhemmin, tässä on ensin hieman tärkeämpiä asioita käsiteltävänä.

Alkuun nimittäin kiitellään. Kiitellään teitä lukijoita, sillä edelliset tekstini otsikoilla My story 1 & 2 tekivät kumpikin lukijaennätykset. Tämä alusta, jolle näitä tarinoita kirjoittelen ja jossa kotisivuni asuvat, tarjoilee tilastot niin vierailija- kuin lukijamääristä. Näiden lukujen perusteella täällä on vieraili koko sivuhistorian suurin määrä lukijoita 30.01.2026 ja lähes saman verran helmikuun ensimmäinen päivä. Edellinen ennätys oli lähes vuoden takaa 25.02.2025. Jännää on se, että sivustolle tultiin hämmentävän paljon hakusanalla/osoitteella lazyfinn.fi, vaikken ole sitä markkinoinut mitenkään minnekään. Mutta kiva että jotain kautta on reitti löytynyt.

Siten pähkäillään. Kerroin kolmisen kuukautta sitten että olen saavuttanut askeltavoitteeni 400 päivää putkeen. Kutsuin toimintaa silloin pakkomielteeksi ja pohdin että jatkuuko tauti vielä niin, että saavutan joskus vielä 500 päivää. Ja jatkuihan se. Nyt tilanne on nimittäin se, että minulta puuttuu tätä kirjoittaessa 13 päivää tuosta viidensadan päivän rajapyykistä. Siis vajaa kaksi viikkoa!

Vaan on ilmaantunut ongelma. Nimittäin jalat. Tai tarkemmin jalka. Oikean jalan jalkapöytä on niin kipeä että sen kanssa alkaa olla todella vaikea liikkua. Kipu toki hellittää kun hampaan irvessä päästelee vaan menemään, mutta tämän aamun aamulenkillä mietin ensimmäistä kertaa ihan vakavissani, että onko tässä mitään järkeä. Että olisiko syytä vaan luovuttaa ja antaa jalan levätä. Tiedän vanhasta kokemuksesta, että jalka todennäköisesti helpottuu levolla. Toinen vaihtoehto on se, että vedän tuon vajaa pari viikkoa sisulla, jotta saan ne 500 päivää täyteen ja huilaan sitten…… saa katsoa nyt mitä tässä keksitään. Se on vaan niin rentouttavaa aloittaa aamu tunnin lenkillä paskaa musiikkia korvissa. Vaikka jalkaan vähään sattuukin.  

Sitten siihen vallankumoukseen. Kroatian käsipallojoukkue voitti sunnuntaina lajin Euroopan mestaruuskisoissa pronssia. Saavutus oli jälleen hieno jatkumo pienen maan käsittämättömälle menestysputkelle, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Joukkueen saavutusta haluttiin juhlistaa torijuhlassa, jonka luonnollinen pitopaikka olisi luonnollisesti Zagreb ja kaupungin keskusaukio Ban Jelačićin tori.

Mutta Zagrebin kaupunki ja pormestari Tomislav Tomašević sanoi ei. Mitään juhlaa ei Ban Jelačićin aukiolla järjestetä. Kaupunki ei anna lupaa. Yksi hyvin painava syy kiellolle oli se, että käsipallojoukkue halusi juhlaan esiintymään artistin nimeltään Thompson. Herra on yksi Kroatian suosituimpia laulajia, hän veti noin puoli miljoonaa, eli joka kuudennen kroatialaisen, Zagrebin Hipodromilla järjestettyyn konserttiin heinäkuussa 2025. Tämä on yhä edelleen maailmanennätys myydyissä lipuissa yksittäisen artistin keikalle. 

Zagrebin kaupunginjohto ei pidä Thompsonista, sillä hänen kerrotaan pitäneen poliittisen puheen joulukuussa keikallaan Zagrebissa, jossa hän oli käyttänyt ilmaisua ‘za dom spremni’, eli ‘isänmaan puolesta valmiina’. Tämä lause kytketään Kroatian historiassa natsipohjaiseen ja äärioikeistoon liittyvään ustaša -liikkeeseen. Puhetta on tulkittu myös niin, että Thompson olisi toivonut Zagrebin johdon eroa mikäli/kun he kieltävät kyseisen sanonnan. Joten ei Thompsonia eikä palloilijoita torille. Sanoi Zagreb.

Tilanne oli siis se, että kansa piti käsipalloilijoita sankareina ja halusi juhlistaa pronssia ja joukkuetta keskustorilla. Joukkue puolestaan halusi Thompson esiintymään juhliinsa. Mutta Zagrebin kaupunki ei. Tässä kohtaa Split ilmoitti, että jos pääkaupunki ei halua järjestää juhlia, niin sekä joukkue että Thompson ovat tervetulleita juhlimaan saavutustaan Splitiin.

Asiaan puuttui lopulta Kroatian hallitus pääministeri Andrej Plenkovićin johdolla. Plenković ilmoitti, että hallitus vastaa käsipallojuhlan järjestelyistä Zagrebissa. Niinpä bileet järjestettiin ja lavalle nousi joukkueen toiveen mukaan myös Thompson. Torille kerääntyi kymmeniä tuhansia kansalaisia, jotka toivottivat joukkueen tervetulleeksi, juhlivat ja lauloivat. Raporttien mukaan kaikki sujui lopulta hienosti, suurempia häiriöitä tai rikoksia ei kerrota juurikaan sattuneen. 

Hallituksen vastainen oppositio on kuitenkin ottanut tilanteesta kaiken irti. Se on syyttänyt Plenkovićia ja hänen hallitustaan urheilun politisoimisesta ja jopa otsikossa mainitusta vallankaappauksesta. Juhlat olivat opposition mukaan mm. radikaalisen oikeiston valtiollinen vallankaappaus paikallishallintoa vastaan joka rikkoi jopa perustuslakia. Kaikki tämä pitkälti siis ‘za dom spremni’ -lausahduksen ja Thompsonin esiintymisen takia. Plenkovićia on kutsuttu myös, luonnollisesti, rasistiksi ja avoimesti natsimieliseksi. 

Elän siis valtiossa, joka on juuri kokenut vallankaappauksen ja muuttunut fasistiseksi valtioksi. Maata johtaa vaaleilla valittu natsi. Ottamatta sen enemmän kantaa Kroatian politiikkaan, natseihin, fasismiin tai edes Thompsonin lausuntoihin ja esiintymisiin, täytyy todeta ettei moinen kuohunta ei ole ihan kauheasti näkynyt tuolla meidän rantakadulla tai vanhan kaupungin kujilla. Siellä ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt kypäräpäisiä, mustapaitaisia sotilaita eikä paljon muutakaan merkkejä natsihallinnosta. Vaan eihän sitä koskaan tiedä mitä tässä vielä tulee eteen kun menee vaikka iltapäiväoluelle. 

Näin tällä erää. Ensi kerralla sitten taas aivan jotain muuta. Jos natsien fasismihallitus ei katkaise yhteyksiä…..

My story, part 2

Sunnuntai 1.2.2026 klo 19.15 - JariH

Julkaisin edellisessä kirjoituksessa minun tarinan ensimmäisen osan. Kirjoitus on siis alunperin kirjoitettu kroatialaisen lehden haastatteluksi, joka julkaistaneen nyt alkavan viikon loppupuolella. Kroatiaksi luonnollisesti. Päätin julkaista jutun myös täällä hieman etuajassa, ja suomeksi, Tässä on tarinan osa kaksi. Joka sisältää myös häpeämätöntä matkailumainontaa. Olkaa hyvä. 

Kun olin vielä töissä Suomessa, työskentelin pitkään matkailualalla. Toimin myynti- ja markkinointitehtävissä pääosin hotelleiden ja laivojen parissa, lisäksi hommailin matkatoimistojen ja ajoittain lentoyhtiöiden kanssa. Niinpä ei ollut ihme, että kun olin ollut aikani eläkkeellä, puhelin soi ja eräs vanha kontaktini tiedusteli, että kiinnostaisiko toimia matkanjohtajana suomalaisille ryhmille Balkanilla. Ja kyllähän se kiinnosti. Niinpä olen nyt, sen lisäksi että nautin eläkepäivistäni, käynyt vetämässä suomalaisryhmiä ympäri Balkania. Kysyntään tuntuu riittävän, sillä niin ryhmien kuin matkojen lukumäärä on ollut kasvussa vuodesta toiseen. Minulle kasvava kysyntä merkitsee kiireistä kevättä ja syksyä, sillä suomalaisten ryhmämatkojen sesonki alkaa huhtikuun alusta ja kestää kesäkuun puoleen väliin. Syyssesonki puolestaan ajoittuu elokuusta lokakuun loppuun. Silloin menen ympäri Balkania ryhmien kanssa. Tulevalla sesongilla mukaan tulee ensimmäistä kertaa myös Kroatia, sillä eräs yhteistyökumppanini on ottanut ohjelmaansa aivan uuden Kroatian kiertomatkan jossa pyöritään lähellä näitä minun huudeja. Odotan näitä reissuja todella innolla.

Tapaan matkoillani satoja suomalaismatkailijoita, joille minulle on mahdollisuus kertoa Kroatiasta. Eikä pelkästään turistikohteista, vaan monipuolisesti koko maasta. Kuten nokkelimmat ovat huomanneet minulla on myös nämä omat nettisivut osoitteessa. Täällä pääsen esittelemään Balkania, antamaan vinkkejä Kroatiassa vierailuun ja tarinoimaan siinä sivussa elämästäni täällä Kaštelassa. 

Kroatian suosio on kasvussa Suomessa ja yritän omalta osaltani edistää sitä mahdollisuuksien mukaan. Ja saada ihmisiä viettämään lomansa Kaštelassa. Suomalaisturistit suuntaavat usein Dubrovnikiin, Splitiin tai muihin turistikohteisiin, joiden ongelmina alkavat olla liiallinen turistimäärä ja korkeahko hintataso. Kroatiaa on pidetty Suomen markkinoilla edullisena maana, mutta kun menet Dubrovnikiin ja huomaat maksavasi ravintolassa lähes saman kuin maksat ateriastasi Suomessa, maine edullisesta lomakohteesta alkaa rapistua. Minä yritän kertoa muista, edullisimmista, vaihtoehdoista lomaansa Kroatiassa suunnitteleville suomalaismatkailijoille.

Kaiken kaikkiaan elämä Kaštelassa sujuu sangen rauhallisesti. Varsinkin nyt talvella. Täällä ei tapahdu mitään. Vettäkin sataa aina välillä. Ei ole turisteja, ei tapahtumia, ravintoloistakin on vain osa auki. On siis aikaa istuskella kaikessa rauhassa kahvilla, tapa jonka olen paikallisilta oppinut, on aikaa haukkua hallitusta, Hajduk Splitiä, hintatasoa ja kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Paikalliset haukkuvat paikallista, minä suomalaista yhteiskuntaa. Sillä koska olen ulkomaalainen, minulla ei ole oikeutta arvostella asioita Kroatiassa. Vaikka kaštelalaiset ovat yleisesti ottaen sangen ystävällisiä ja huomaavaisia minua kohtaan, käytös muuttuu heti kun arvostelen jotain paikallista epäkohtaa. Vaikka joku paikallinen olisi juuri arvostellut sitä samaa epäkohtaa. Minulta saatetaan kysyä, että miksi olet täällä, jos et ole kerran tyytyväinen. Eli en tässä asiassa ole vielä tarpeeksi paikallinen. 

Kroatia ja Kaštela ovat olleet hyvä minulle. Viihdyn täällä erinomaisesti eikä minulla ole, ainakaan tällä hetkellä, minkäänlaisia aikeita muuttaa yhtään minnekään. Juuri nyt lienen verrattain onnellinen vanha mies, joka on löytänyt oman paikkansa. Kaštelasta ja Kroatiasta. Ainakin hetkeksi. 

Kaipaus Suomeen

Maanantai 26.1.2026 klo 16.29 - JariH

Se on kuulkaapas talvi nyt myös täällä meillä. Kaštel Starin talvi tarkoittaa vesisateita, kovia tuulia mutta myös aurinkoisia, sangen lämpimiä päiviä. Näitä jälkimmäisiä on vaan harvemmin. Sen sijaan vettä on tullut tätä kirjoitettaessa pari-kolme päivää putkeen. Välillä oikeinkin huolella. Lisäksi jugo, eli etelätuuli, on puhallellut sangen napakasti. Ja lisää on kuulemma tulossa. Parin päivän päästä tuulen pitäisi ennusteiden mukaan nousta puuskissa jopa 100 km tunnissa. Syytä pitää siis huivista kiinni.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta päivälämpötilat ovat kuitenkin pyörineet 10-12 C paikkeilla. Yöllä ollaan oltu viiden asteen pinnassa. 

Sitten asiaan. Yksi tavallisimmista minulle esitetyistä kysymyksistä on, että kaipaatko jotain Suomesta, ja jos kaipaat, niin mitähän se mahtaa olla. Kun näitä kysymyksiä on taas ropissut, piti oikein pysähtyä miettimään. Näin talvisin kun aikaa riittää. Että onko Suomessa ihan oikeasti jotain jota kaipaisin sieltä. Tässä yhteydessä ei puututa ihmisiin eikä ihmissuhteisiin vaan pysytään enemmänkin tuolla tavara- ja asiapuolella. Lähinnä kaupassa. 

Olen asunut ihan kohta kymmenen vuotta ulkomailla. Se tarkoittaa että olen sopeutunut erilaisiin yhteiskuntiin, niiden tapoihin ja vaatimuksiin. Toisaalta olen ihan aidosti vieraantunut Suomen oloista ja tunnelmasta. Toki seuraan uutisia jotta tiedän mitä maassa tapahtuu, mutta muutoin elämä Suomessa alkaa roikkua päivä päivältä yhä ohuempien muistilankojen varassa.  

Olin hyvin lähellä vastata tähän kaipauskysymykseen pöyhkeästi että hah, enhän minä mitään  kaipaa Suomesta. Vaan kun asiaa pohtii hieman tarkemmin, niin kyllähän niitä asioita alkaa löytymään. Pieni yksityiskohtia, mutta asioita kuitenkin. Kurkataanpa. 

Kaipaan jääkiekkoa. Kaipaan jääkiekkoa monestakin eri vinkkelistä - kaipaan ensinnäkin yhteisöllisyyttä jonka kokee kun istuu suosikkijoukkueensa kotipelikatsomossa. Se suosikkijoukkue pelaa muuten Helsingissä eikä se ole se punainen. Tunnelmista saa toki siivun televisiosta, mutta se siivu on kyllä hyvinkin hento, lievä ja läpikuultava. Tämän lisäksi kaipaan fiilistä jonka saa vaihtopenkin takana valmentajana seistessä. Tietysti kaipaan koppielämää, joka on ihan oma maailmansa. Saatan kaivata jopa niinkuin tylsää kuin treenien suunnittelua. 

Mitäs vielä. No tietysti sitä kuuluisaa astiakaappia. Semmoista ei täällä tunneta, täällä astiat kuivataan mitä ihmeellsimmissä härveleissä tiskipöydällä. Pakko muuten mainita tässä yhteydessä, että Bulgarian Plovidivissa asunnossa jossa asuin, oli ihan perinteinen suomalainen kuivauskaappi. Toimii.

Kun kävin viimeksi Suomessa, hämmennyin tavarapaljoudesta ihan tavallisessa K-marketissa. Oli seinä täynnä erilaisia maitotuotteita, toinen seinä valmisruokia ja kolmas kaikenmaailman shampoita. Leipäosastokin olin vähintään normikaksion kokoinen. Kaipaanko tätä? No en välttämättä. Meillä se seinä on täynnä viinejä. 

Näistä kroatialaisista kaupoista löytää kyllä, ainakin hieman soveltaen, kaiken mitä tarvitsee. Vaan jos oikein pitää kaivella jotain mitä kaipaan täällä, niin nostetaan nyt vaikka kaikenmaailman omituiset mausteet, joita lehtien nykyreseptit ovat täynnä. Niitä en edes osaa etsiä kaupoista, kun en tunnistaisi niitä edes suomeksi. Saatikka sitten kroatiaksi. 

Pysytään vielä hetki kaupassa. Täällä pupelletaan pitkälti vain valkoista leipää. Tästä seuraa usein kysymys ruisleivästä. Että kaipaanko sitä. Vastaus on että enpä juuri, en ole koskaan ollut mikään ruisleivän suurin ystävä. Lidlistä sitä löytyy täälläkin jos oikein alkaa tehdä mieli. Mutta vaikkapa tuorejuustoja eri makuvaihtoehdoilla, niitä ei täältä löydy. Kurkkasin ATK:hon ja ainakin Valiolla näyttäisi olevan Suomessa hieman yli 10 eri vaihtoehtoa. Täällä meillä näitä juustoja on tasan kolme; maustamaton, salami ja joku vihannesmaku. Ne kaikki maistuvat ihan samalta. 

Entä ne suurimmat puutteet kroatialaisissa kaupoissa? Kuivatut herneet hernekeittoon. Ei löydy. Ei onnistu rokka. Ei yhtään hyvä. Samaan kategoriaan menee K-kaupan ja S-markettien maailman halvimmat lihapiirakat. Ne semmoiset joita on joku 4-6 kpl paketissa ja jotka ei maksa oikeastaan mitään. Vähän sama kuin Saarioisten roiskeläppäpizzat. Mutta paljon tärkeämpiä. Karjalanpiirakat. Jopa ne halvat ketjupiirakat, puhumattakaan sitten leivontapisteiden piirakoista. Ja nyt puhutaaan perunapiirakoista. Hätätapauksessa toki myös riisipiirakoista. Ei löydy piirakkaa meidän kaupoista. Ei liha eikä karjalaa. 

Sitten listaus asioista, joita täällä ei ole ja joita ehkä jollain tasolla kaipaan. Fazerin suklaa. Sininen ja se keltainen. Maailman parasta suklaata. Ei löydy täältä. Sinappi. Paikallinen on kauheaa kuraa. Ei jatkoon millään tasolla. Salmiakki. En ole kauhea salmiakin ystävä, mutta joskus ehkä kenties olisi kiva pupeltaa….. ja sitten jouluruoat. Ne on toki soveltaen opeteltu, joten niitä ei kovasti tule kaivattua. Enää.  

Lopuksi suurempiin kuvioihin. Kaipaanko Suomen ‘järjestäytynyttä’, yliholhoavaa yhteiskuntaa. No enpä voi väittää kaipaavani. Lähinnä naurattaa kun Suomessa lämpötila nousee yli 20 asteen, lehdistö alkaa kirjoitella kaikenmaailman käristekupoleista ja viranomaiset ohjeistaa kuinka elää, kuinka pitää muistaa juoda vettä ja välttää liikkumista ulkona. Koska kuumuus. Samassa lämpötilassa meidän kylän mummot kulkevat vielä talvivaatteissa pipot päässä. 

Tuosta yhteiskunnan järjestäytymisestä. On totta, että kun 10 vuotta sitten saavuin tänne ensimmäistä kertaa, niin kyllähän minä saavuin melkoiseen villiin länteen. Joku kuvaili Kroatiaa tuolloin sanoilla ‘vähän niinkuin Afrikka, mutta sähköllä’. Mutta. Nyt kun seuraa paikallista yhteiskuntaa ja sen kehitystä, niin huomaa että Kroatia on ottanut todella suuria askeleita kohti järjestäytynyttä, eurooppalaista yhteiskuntaa. Ja lähestyy hiljalleen Suomea. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menee kohta ohi. Ihan niinkuin Viro on jo tehnyt. 

Näin tällä kertaa. Kuten huomaatte, niin löytyihän niitä kaipauksen kohteita kun oikein kaiveli. Pikkuisia yksityiskohtia toki, jopa niin pieniä etten todellakaan niiden takia edes mieti takaisinmuttoa. Ainakaan ihan vielä.  

Kroatia - fun facts part 2

Lauantai 24.1.2026 klo 11.34 - JariH

Taas mennään. Mennään entistä syvemmälle Kroatian nippelitietoihin. Kuten tuli luvattua edellissä jutussa. 

Talviolympialaiset Milanossa ja Cortinassa alkaa muutaman viikon päästä. Tällä aasinsillalla on hyvä siirtyä Kroatian urheilumenestykseen. Joka on vuosien saatossa ollut lähes käsittämätöntä. On hämmentävää kuinka hyvin about 4 miljoonan ihmisen kansakunta on pärjännyt eri lajeissa, jos sitä verrataan vaikka urheiluhulluna kansana pidettyyn Suomen menestykseen. Suomessa väkeä on kuitenkin lähes kaksi miljoonaa ihmistä enemmän kuin kroaateja. Suomesta löytyy lisäksi kymmenittäin erilaisia toimikuntia, järjestöjä, virkamiehiä ja muita urheilua edistäviä tahoja ja yhdistyksiä miettimässä kuinka sitä menestystä saataisiin. Kroatiassa tehdään asiat toisin. En tosin tiedä miten, mutta vaikuttaisi että jotenkin  hieman paremmin. 

Menestystä nimittäin riittää. Talviolympialaisissa Kroatian menestys on toki ollut hieman hiljaisempaa - talvisissa kisoista Kroatia ei ole saalistanut itsenäisyytensä aikana kuin 11 mitalia, joista neljä kultaa - nekin ovat tulleet pitkälti sisarusten Janica ja Ivica Kostelićin suksilla. Sisko ja sen veli saalisti nimittäin kahdestaan yhteensä peräti 4 kulta- ja 6 hopeamitalia. Kaikki nämä alppihiihdossa vuosina 2002-2014. Se ainoa ‘ei-Kostelić’ -mitali tuli ampumahiihdossa. 

Kesäolympialaisissa on mennyt sitten hieman paremmin. Itsenäisyyden aikana, vuosina 1992-2024, Kroatia on saanut yhteensä 16 kultaa, 15 hopeaa ja 18 pronssia. Eli yhteensä 49 olympiamitalia. Samaan aikaan lähes tuplasti suurempi, urheiluhullu Suomi, on kerännyt 44 mitalia joista 13 on ollut kultaista. Molemmilla mailla vauhti on hidastunut, lähes pysähtynyt, viime vuosien kesäolympialaisissa.

Ihan oma lukunsa Kroatian urheilussa on suuremmat palloilulajit kuten jalkapallo. Kroatian jalkapallojoukkue, lempinimeltään Vatreni, on voittanut MM-kisoissa nimittäin pronssia vuonna 1998, jonka lisäksi se on vääntänyt hopeaa vuosina 2018 ja 2022. Tämä on Kroatian kokoiselle maalle käsittämätön saavutus yhdessä maailman suurimmassa ja suosituimmassa urheilulajissa.

Se urheilusta. Siirrytään muihin nippeleihin. Kroatiassa on kaksi itsenäisyyspäivää. Koska kuka sitä nyt yhdellä selviäisi? Ensimmäinen on 25.kesäkuuta, sillä vuonna 1991 tuona päivänä Kroatian parlamentti ilmoitti Jugoslavialle, että me ollaan muuten itsenäinen valtio. Toinen, ehkä se tärkeämpi itsenäisyyspäivä, on 8. lokakuuta, jolloin edellä mainittu parlamentti katkaisi lopulta kaikki siteet Jugoslavian liittovaltioon. Siitähän alkoi sitten sota, mutta ei mennä siihen tällä kertaa.  

Kroatiasta löytyy myös yksi maailman pienimmistä kaupungeista. Kaupungin nimi on Hum. Siellä asuu kymmenkunta ympärivuotista asukasta. Epäilen että Humissa naapurit tuntevat toisensa melko hyvin ja jopa moikkailevat toisiaan. Olisi kauhea paikka elää sisäänpäinkääntyneelle suomalaiselle introvertille! Hum on hassu paikka. Ja nykyään myös melkoinen turistirysä.

Kravatista ollaan montaa mieltä. Toisten mielestä on se hieno asuste, toisten mielestä hyvinkin ahdistava kapistus. Tästä vaatekappaleesta voimme kiittää kroaatteja. 30 -vuotisen sodan aikana vuosina 1630-1636 Ranskan kuningas Ludvig XII palkkasi kroatialaisia sotilaita sotimaan ranskalaisten rinnalla. Kroaatit käyttivät kaulassaan solmittuja liinoja, joita ranskalaiset alkoivat kutsua nimellä cravatie. Se muuntui sitten nopeasti muotoon cravate, josta kerrotaan lopulta muodostuneen sana croate. Eli kroaatti. 

Tähän väliin pikku detalji nykykroaateista. Kroaattien keskipituus on miehillä 180 cm ja naisilla 167 cm. Suomessa ihmiset ovat keskimäärin tasan sentin lyhyempiä. Pisimmät eurooppalaiset löytyvät muuten Hollannista (184 cm) ja Bosnia-Hertsegovinasta (183), lyhimmät puolestaan Portugalista (171 cm). Ihme tappeja siellä.

Jatketaan. Tarina kertoo, varsinkin täällä Kroatiassa, että Valkoinen talo Washingtonissa olisi rakennettu Bračin saarelta Kroatiasta tuodusta marmorista. Tämä tuskin pitää paikkansa, sillä jos mietitään ajankohtaa jolloin Valkoinen talo rakennettiin 1792-1800, moisen marmorimäärän roudaaminen Kroatiasta jenkkeihin olisi ollut täysin mahdotonta. Valkoinen talo naputeltiinkin oikeasti alunperin kokoon jenkkikivistä, nimittäin kalkkikivistä Aquia Creekistä Virginiasta. Legenda siitä, että rakentamiseen olisi käytetty Bračin kiviaineista, perustuu siihen, että kun Valkoista taloa remontoitiin vuonna 1902, joku ‘hungaariaanilainen kauppias’ lahjoitti remonttiin kolme laivalastillista marmoria. Tämän marmorin uskotaan tulleen Bračin saaren Pučišćan louhoksesta. Joten Valkoista taloa ei ole rakennettu kroatialaisista marmorista, sitä on vaan korjailtu sillä. 

Seuraavaksi tiputaan taivaalta. Laskuvarjolla. Joka on kuulemma kroatialainen keksintö. No, herra nimeltä Faust Vrančić Šibenikin kaupungista piirsi, ja testasi, laskuvarjon varhaista mallia 1600 -luvulla. Hän jopa kokeili keksintöään hyppäämällä ‘laskuvarjohypyn’ Venetsiassa. Leonardo da Vinci oli kuitenkin luonnostellut ihan saman härvelin jo 1480 -luvulla. Kroatialaiset suorittivat kuitenkin sen ensimmäisen hypyn laskuvarjolla. Siis ihan oikean hypyn. Joten tämä legenda on osittain totta. 

Muita kroatialaisia nippeleitä ovat mm. ‘mekaaninen kynä’. Eli kuulakärkikynä. Sen keksi ja patentoi Slavoljub Penkala vuonna 1906. Torpedon ensimmäisen prototyypin puolestaan kehitti Ivan Lupis 1860 -luvulla. Tosin se ihan oikeasti toimiva torpedo kehitettiin kuitenkin myöhemmin Englannissa. Näitä torpedoja valmistettiin sitten myöhemmin kroatialaisissa telakoilla. Joten voitanee sanoa, että näin Kroatiassa syntynyt prototyyppi palasi kotiin.  

Ja lopuksi dalmatiankoira. Rodun väitetään olevan kotoisin Dalmatiasta, onhan nimessäkin mainittu Dalmatia. Tunnettu historia tukee tätä teoriaa, sillä ihan ensimmäinen maininta ‘valkoisesta metsästyskoirasta mustilla täplillä’, löytyy itäkroatialaisen Đakovan piispan paperista jo vuodelta 1374. Vuonna 1719 kroatialaiset piispat vielä vahvistivat rodun läsnäolon Dalmatian maaseudulla metsästys- ja vahtikoirana. Rodun läsnäolo keski-ajalla Dalmatiassa on siis kiistatonta vaikkakin rodun syntyhistoria ei tunneta. Englantilaiset ehtivät kuitenkin tehdä ensimmäisen epävirallisen rotu-ilmoituksen dalmatialaisesta koirasta vuonna 1882 vaikkakaan dalmatialaisen rotu tuskin syntyi Englannissa. Todennäköisesti tyypit, joiden olisi pitänyt tehdä kyseinen ilmoitus Dalmatiassa, olivat kahvilla eivätkä ehtineet moiseen virallisuuteen kiinnittää huomiota. Olisivat taatusti tehneet sen viimeistään seuraavana päivänä……

Näin tällä kertaa. Ensi kerralla sitten taas ihan jotain muuta. Palataan asiaan. Pysykääpä siis kanavilla. 

Kroatia - fun facts part 1

Tiistai 20.1.2026 klo 21.08 - JariH

Käytinpä otsikossa sitten tuollaista englanninkielistä ilmaisua, joka voidaan suomentaa kai jotenkin, että luvassa on ‘nippelitietoa’ Kroatiasta. Ja sitähän tulee. Luvassa on asioita, joita et välttämättä aikaisemmin tiennyt. Kohta tiedät. 

Aloitetaan Adrianmerestä. Joka muuten on minun ehdoton suosikkimeri vaikka mukaan otettaisiin muutkin lätäköt kuten järvet ihan missä päin vaan. Adrianmeren keskisyvyys on 173 metriä ja sen syvin kohta on 1.590 metriä. Yksi asia, jonka Adrianmerestä huomaa itsekin helposti kun sinne pulahtaa, on meren suolaisuus. Adrianmeren vesi on nimittäin normaalia merivettä suolaisempaa, sen suolapitoisuus on 3,0-3,8%. Se kelluttaa oikein hyvin kun siellä lilluu eikä tarvitse paljon räpiköidä. Maailman suolaisin meri on muuten Punainenmeri, sen suolapitoisuus on 4,1%.

Kroatialla on 1.777 km rantaviivaa, ja jos mukaan lasketaan saaret, viivaa löytyy peräti 5.835 km. Saaria on muuten kaikkiaan 1.244 kappaletta joista vain 48 on asuttuja. Kroatian ‘merinaapureita’ ovat Italia, Slovenia ja Montenegro eli Adrianmeri yhdistää näppärästi Keski- ja Etelä-Euroopan.

Entäs ilmasto?  Kun puhutaan Kroatian ilmastosta, puhutaan usein auringosta. Ja sitähän riittää, ainakin osassa maata. Kroatian jakautuu ilmastollisesti nimittäin kahtia, sisämaan mannerilmastoon ja rannikon välimerenilmastoon. Välimerellisessä ilmastossa Kroatian rannikolla esiintyy yli 200 aurinkoista päivää ja aurinko paistaa keskimäärin 9 tuntia päivässä. Päivälämpötila pyörii kesällä 25-30 C ja edellä mainittu Adrianmeri noin 24 C asteessa. Voin kertoa että ihan mukavasti tarkenee. Talvikuukausina (joulu-helmikuu) lämpötila laskee päivisin 10-12 asteeseen. Yöt ovat huomattavasti kylmempiä, lämpötila pyörii 3-5 asteessa. Merivesi on talvella 10-12 C. 

Kroatia vanhenee silmissä. Mediaani-ikä maassa on korkea, 45,3 vuotta, ja yli 65 -vuotiaita on peräti 22% väestöstä. Sen huomaa helposti kun istuu meidän rantakadulla aamukahvilla. Siellä ei paljon muita näy kuin meitä vanhoja ukkoja. Yksi syy keski-iän nousuun on maastamuutto, nuoret lähtevät leveämmän leivän perässä ulkomaille ja maahan jäävät vain vanhukset. Naisia sen sijaan Kroatiassa riittää, heitä on nimittäin 55 % väestöstä. Rouvat täällä ovat tosin hieman vanhempaa mallia, miehet kun kuolevat nuorempina. Vanhempia naisoletettuja on siis huomattavasti enemmän kuin vanhoja miehiä - nuorissa sukupuolijakauma on tasaisempi. 

Suurin, ja keski-iältään nuorin, kaupunki on pääkaupunki Zagreb. Siellä asuu noin 750.000 ihmistä, eli noin 22 % koko maan väestöstä. Zagrebin mediaani-ikä on 42-43 vuotta.

Kroatian lippu on täynnä symboliikkaa. Siitä löytyy kolme raitaa; punainen, valkoinen ja sininen. Punainen kuvastaa sotilaiden isänmaan sodassa, eli Jugoslavian hajoamissodissa, vuodattamaa verta. Valkoinen puolestaan symboloi rauhaa, Kroatian puhtautta sekä maan tasankoja. Sininen tuo mieleen Adrianmeren, taivaan sinen ja jostain syystä, jotenkin, kroaattien omistautumisen uskonnolle. En ihan ymmärrä kaikkea tätä symboliikkaa. Lipun keskellä olevaa punavalkoista shakkiruutua, joka on Kroatian vanhin symboli ja esiintyy nykyään ihan joka puolella ja ihan joka paikassa, mm. jalkapallomaajoukkueen peliasussa, on käytetty jo 1400 -luvulta alkaen. Shakkiruudut edustavat maan eri osia, jotka yhdistyvät toisiinsa ja muodostavat näin yhtenäisen valtion. 

Kroatia sijaitsee seismisesti aktiivisella alueella. Maan pohjoisosat ovat Afrikan ja Euraasien levyjen vyöhykkeellä ja levyjen törmäilyt aiheuttaa rasitusta maankuoreen ja nostaa näin maanjäristysriskiä. Pienet järistykset ovatkin melko yleisiä, mutta suuremmat, yli kuuden Richterin asteikon järistyksen, harvinaisia. Viimeksi maan tärisi suuremmin vuonna 2020 Petrinan ja Zagrebin alueilla Pohjois-Kroatiassa. Petrinan järistys oli 6,4, Zagrebin 5,3 Richteriä. Molemmat aiheutti melkoisia vaurioita. 

Itse olen kokenut elämäni ensimmäiset, ja sitä kautta myös suurimmat, järistykset täällä Kaštelassa. Ne ovat olleet pienehköjä, jotain 3-3,5 Richerin välillä, mutta kun riittävän lähelle osuivat, niin kyllä mökki heilui ihan kivasti.  

Näyttäisi vahvasti siltä, että tämänkertainen nippelitietohöpinä meni melkoisen maantiede- ja väestöpainotteiseksi vaikka mielessä oli ihan jotain muuta. Olikin siis pakko lisätä otsikkoon part 1 ja luvata, että seuraavassa tarinassa sitä pienempää nippeliä on sitten paljon enemmän. Tällä kertaa mennään näillä. Siinä seuraavassa käydään läpi sitten kaikenlaista kirjoitusvälineistä alkaen ranskalaisten sotilaiden ja Valkoisen talon kautta taivaalta putoamiseen. Pysykääpä siis kanavalla.

Väki vähenee - ja lisääntyy

Maanantai 12.1.2026 klo 19.32 - JariH

Puolisen vuotta siihen meni. Siihen että opin taas kuinka nukkutaan. Tässä on käynyt nimittäin sillai hassusti, että kun muutin viime kesän alussa takaisin Kroatiaan, unohdin taidon nukkua. Se tuskin katosi muuton, Kroatian tai edes Kaštel Starin takia, siihen vaikutti moni muukin asia, mutta nyt siis, puolen vuoden kärvistelyn jälkeen tilanne vaikuttaa huomattavasti paremmalta. Taas nukutaan! 

On sangen hämmentävää sen jälkeen kun on tottunut heräämään puoli viideltä joka aamu, nykyään aamulla kelloon kurkkatessa se onkin jo seitsemän! Ja mittari ranteessa kertoo unta kertyneen yli seitsemän tuntia, joskus jopa lähes kahdeksan. Päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin kun on nukkunut kunnolla vaikka tuntuukin, että on koko ajan pari tuntia myöhässä joka paikasta kun kaikki päivän rutiinit tapahtuvat viiveellä.  

Se henkilökohtaisuuksista. Nyt tilastoihin. Koska niistä on aina mukava puhua. Puhutaan väkiluvuista. Ja niiden kehityksestä. 

Kroatia on kärsinyt jo pitkään maastamuutosta. Nuoret ihmiset, perheet, ovat muuttaneet ulos maasta paremman elämän ja leveämmän leivän perässä. Kun Kroatia itsenäistyi vuonna 1991, maassa asui 4,7 miljoonaa ihmistä. Nykypäivänä, viime viikolla julkaistun tilaston mukaan, väkimäärä on tippunut 3,8 miljoonaan. Tärkeimpänä syynä lähes miljoonan ihmisen ‘menettämiseen’ pidetään maastamuuttoa, vaikkakin Kroatiassa myös kuollaan huomattavasti enemmän kuin synnytään. 

Viime aikoina tämä negatiivinen väestökehitys näyttäisi hentoja merkkejä että se olisi vihdoin kääntymässä. Juuri julkaistun tilaston mukaan vuonna 2024 Kroatian väkiluku kasvoi nimittäin huimasti. Se kasvoi peräti 6.547 ihmisellä. Eli jopa 0,2 prosenttia! Siis semmoisen vajaan jäähallilisen verran. Mutta kasvanut kuitenkin. 

Kasvu liittyy kansainväliseen muuttoliikkeeseen. Kroatiaan muuttaneista lähes puolet oli ulkomaalaisia, jotka tulivat tänne töihin tai sotaa pakoon vaikkapa Ukrainasta. Mistään suuresta kroaattien paluumuutosta kotiin ei siis ollut kysymys. Vieläkään. Minähän en muuten näihin maahanmuuttajiin sisälly, koska palasin tänne vasta vuonna 2025.

Kroatian luonnollinen väestönkehitys on negatiivinen, kuten monessa muussakin länsimaassa. Täällä siis kuollaan enemmän kuin synnytään. Ja kun peitto ei heilu, väestö vanhenee. Kroatia onkin yksi Euroopan vanhimmista maista, maan keski-ikä on 45,4 vuotta, jolla se sijoittuu vanhemmuustilastossa Euroopassa sijalle seitsemän. Vanhimmat kansat löytyvät Italiasta (47,1), Portugalista (47,1), Bulgariasta (46,9) ja Kreikasta (46,9). Suomalaisten keski-ikä 43,4 vuotta. Nuorimpia kansalaisuuksia Euroopassa ovat Irlanti (39,4), Luxemburg (39,7), Malta (39,8) ja Kypros (40,6). 

Olipas siinä kunnon tilastopläjäys! Ja numerorumba. Huh. Nyt takaisin maanpinnalle ja Kaštelaan. Kuinka väestö on kehittynyt täällä meidän kylillä? Ja onhan se  kehittynyt. Kaštela on nimittäin neljänneksi eniten uusia ihmisiä kerännyt kaupunki koko Kroatiassa. Vuonna 2024 Kaštelan väkimäärä kasvoi 719 ihmisellä. Se ei ole ihme, sillä kaupunki panostaa ihan kunnolla mm. lapsiperheiden infraan ja heidän viihtyvyyteen. Tänne on rakennettu uusia päiväkoteja ja leikkipuistoja, kaupunki maksaa extrakorvausta uusista vauvoista jne. Jotta saataisiin lisää kaštelalaisia. Nuoria sellaisia. 

Kroatiassa muuten lapsilisän suuruus riippuu vanhempien tuloista ja lasten lukumäärästä. Se pyörii välillä 30-100 € kuukaudessa per lapsi. Lisäksi valtio maksaa kertaluonteisen korvauksen jokaisesta uudesta kroaatista. Tämä korvaus on 618 € per lapsi. Tuo edellä mainittu Kaštelan kaupungin oma korvaus uudesta vauvasta on muuten 1000 € ensimmäisestä ja toisesta lapsesta, kolmannesta saa 3000 €, neljännestä 4000 € ja siitä eteenpäin jokaisesta uudesta tyypistä 5000 €. 

Imu Kaštelaan on nähtävissä myös aamulenkeillä. Tänne on rakennettu, ja rakennetaan yhä, uusia taloja. Niin omakoti- kuin kerrostaloja. Nykypäivänä uudet talot tehdään hieman kauemmaksi rannasta,  on kuulemma jonkinlainen statussymboli rakentaa talonsa läheisen vuoren rinteelle. Hieman kauemmaksi vanhoista kylistä rannalla. Tämäkin on siis kääntynyt vuosisatojen saatossa. Vielä 1500 -luvulla väki muutti vuorilta juurikin rannikolle sinne rakennettujen linnojen suojiin turvaan, mutta nyt siis heti reilun viidensadan vuoden kuluttua porukka haluaa, jostain syystä, takaisin rinteille. En ymmärrä.  

Näin tällä kertaa. Paljon numeroita, paljon tilastoja. Toivottavasti jaksoitte kahlata läpi. Ensi kerralla sitten taas ihan jotain muuta. Tai sitten ei. Katsellaan. Ja palataan.

Sveti Rok

Torstai 8.1.2026 klo 13.53 - JariH

Se on sitten talvi. Sehän on kuulemani mukaan saapunut myös Suomeen. Olen uutisista kuunnellut ennätyspakkasista - jossain pohjoisessa on ollut jopa yli 41 asteen kylmyys….. ja eikös sitä luntakin ole ollut jopa ihan eteläisimmissä osissa maata maata?

Meillä täällä Kaštelassa oli tänä aamulla -1,5 astetta kun lähdin perinteisellä aamulenkille. RealFeel oli -8,5 C. Vuoden kylmin päivä tähän asti. Piti oikein ottaa muutama joulu sitten lahjaksi saadut tumput käyttöön. Muuten, olen nyt tehnyt noita aamulenkkejä 460 päivää putkeen, joten eiköhän me sitten kuitenkin oteta tavoitteeksi se 500 päivää, josta oli puhetta kun 400 päivää tuli täytteen. Kun siihen ei ole matkaa enää kuin vähän reilun kuukauden kävelyt. Sitä kohti siis. 

Vaikka ulkona on kylmä, onneksi tämä nykyinen koti pitää edes hieman lämpöä. Eihän tätäkään nyt ihan viimeisen päälle ole eristetty, joka tarkoittaa että ovien ja ikkunoiden edessä huomaa helposti että onko ulkona kylmä, mutta onneksi sisällä ei kuitenkaan tuule. Ensimmäisessä kroatiankodissa lepatti verhot ihan kunnolla kun oli tuulinen päivä. Nyt ei lepata, koska asun ekassa kerroksessa eikä tuulet oikein osu tähän taloon. Tänään kun heräsin ja ulkona oli siis se 1,5 pakkanen, olohuoneessa oli 17,5 astetta. Siis plussaa. Siitä se hiljalleen nousee. Tavallinen lämpötila illalla telkkaria katsellessa on jotain 20-21 astetta.  

Vaan on se talvi saapunut myös Kroatiaan. Ei koko maahan eikä toki ihan samalla mittakaavalla kuin Suomeen eikä ainakaan ihan samanlaisilla pakkaslukemilla, mutta kyllä sitä lunta riittää täälläkin. Sitä riittää niin paljon tietyissä osissa maata, että paikallinen ilmatieteenlaitos kehoitti meitä rannikon asukkaita miettimään, että onko aivan välttämätöntä ajaa ja/tai matkustaa maan pohjoisosiin. Siellä kun lunta riittää. Jopa niin paljon että puhutaan jo lumikaaoksesta. 

Pohjoisosissa Kroatiaa on tullut lunta ihan huolella. Siellä on autoja hautaunut lumeen, rekka-autot lipsutelleen talojen seiniin ja isommilta autoilta suljettu tieosuuksia. Koska lumi. Koska poikkeustilanne. 

Me täällä Dalmatiassa emme tiedä lumikaaoksesta yhtään mitään. Meillä kun ei, varsinkaan täällä rannikolla, ole lunta. Koska me sijaitsemme Sveti Rokin eteläpuolella. Sveti Rok kun on sään kannalta hyvinkin ratkaiseva paikka. 

Mikä ihme se Sveti Rok sitten oikein on? No, ensinnäkin se on pieni kylä keskisessä Kroatiassa. Kylässä asuu viimeisimmän väestönlaskun mukaan 250 ihmistä. Tämä ei kuitenkaan ole merkittävää kun puhutaan Sveti Rokista. Merkittävää on se, että Sveti Rokiin on rakennettu tunneli, joka on 5.681 metriä pitkä. Tai itseasiassa se, että tuo tunneli menee Velebitin vuorijonon ali. Ja tuo vuorijono se vasta merkittävä asia onkin. Varsinkin kun puhutaan säästä. 

Velebitin korkeimmat huiput kohoavat 1.700 metrin korkeuteen, joka tekee vuoristosta tärkeän ilmastollisen rajan. Pohjoisessa vallitsee mannerilmasto, viileämpi ja talvisin lumisempi ilmasto, kun taas eteläpuolella on huomattavasti leudompi Välimeren ilmasto. Velebitin vuoristojono estää lämpimän, kostean meren puolelta tulevan ilman pääsyn sisämaahan ja toisaalta kylmän mantereen ilman pääsyn rannikolle.

Edellä mainitun ilmiön huomaa helposti kun ajelee Sveti Rokin tunnelin läpi. Sieltä on raportoitu jopa 20-25 asteen lämpötilaeroja tunnelin eri puolilla, pohjoispuolella on saattanut olla 10 astetta pakkasta kun taas etelässä jopa 15 plusastetta. Melkoisen tavallista talvella, ja varsinkin keväällä, on että kun ajat Sveri Rokin tunneliin pohjoisesta, maassa on lunta ja tunnelma hyvinkin talvinen, mutta kun putkahdat eteläisestä suuaukosta ulos, putkahdat suoraan kevääseen. Puissa on lehdet, aurinko paistaa ja lämpötilat pompsahtavat ylöspäin. 

Tuo edellä kuvattu ilmiö on oikeasti hämmentävä kokemus. Olen ihan itsekin kokenut sen useampaan kertaan, lähdet talvesta ja tulet lähes kesään. Välissä ajelet kuutisen kilometriä tunnelia. Jännää…..

Svetin Rokin tunnelia rakennettaessa vuoriston sisältä löytyi muuten jopa reippaan kilometrin mittaisia luonnollisia luolastoja ja isoja vuoren sisälle muodostuneita ‘saleja’, jotka säilytettiin koskemattomina ja luonnollisina pitkälti siellä asustelevien lepakoiden takia. 

Sveti Rok on siis yksi Kroatiaa vahvasti jakava asia. Yksi niistä asioista joka pitää talven poissa täältä Dalmatiasta. Eli oikein hyvä asia.  Nyt se on tuttu myös teille. 

Seuraavaksi sitten taas ihan jotain muuta.  Kunhan semmoista ilmaantuu. Pysykääpä siis kanavalla.

Vuosi 2025

Tiistai 30.12.2025 klo 23.55 - JariH

Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella päättyvää vuotta ja lyödä yhteen mitä sitä on oikein tullut touhuttua. Kun kerran näin on ollut aikaisemminkin tapana, niin mikäs minä olen perinteitä katkomaan. Vedetään siis vuosi 2025 yhteen. Olkaa hyvät. 

Melko tarkaan vuosi sitten olin Englannissa, Liverpoolissa. Siellä oli talvimyrsky, joka oli niin rankka, että kaikki uudenvuoden bileet oli peruutettu. Niinpä vuosi vaihtui hotellihuoneessa Lontoon juhlia ja ilotulituksia telkkarista seuraten. Vuosi 2025 alkoi siis sangen myrskyisästi. 

Vaan kyllä se meno siitä sitten rauhoittui. Alkuvuosi meni Bulgarian Plovdivissa talvea pidellen. Siellä satoi luntakin, tosin ihan muutaman päivän, mutta lunta kuitenkin. Elämä vaipui hiljalleen horrokseen, talvihorrokseen. 

Toukokuussa tapahtui suurin rypistys vuodelle 2025. Tapahtui muutto. Tapahtui paluu kotiin. Toukokuun viimeisinä päivinä, hyvin tiukassa aikaikkunassa, muutin tavarani Plovdivista takaisin Kroatiaan, takaisin Kaštel Stariin, itse asiassa takaisin jopa samaan asuntoon josta kolme vuotta sitten lähdin Bulgariaan.

Muutto meni hyvin. Voisi sanoa että jopa yllättävän hyvin. Siinä oli kuitenkin melko monta liikkuvaa osaa. Ne loksahtelivat paikoilleen lopulta juuri kuten suunniteltu. Ainoa ongelma ilmeni Serbian ja Kroatian rajalla kun Kroatian rajaviranomaiset olivat sitä mieltä että minun Toyota Hiace oli raskasta rahtia kuljettava ajoneuvo. Pistivät minut rekkojen sekaan tulliselvitystä tekemään. Eivätkä meinanneet uskoa millään että kysymyksessä on henkilökohtaiset tavarat joita olen muuttamassa Kroatiaan. Eikä minulla ole rahtikirjaa. Huoh. Muutaman tunnin selvittelyn jälkeen siitäkin selvittiin. Sieltä isojen rekkojen seasta. 

Muutettiin siis takaisin Kroatiaan. Muutettiin takaisin kotiin. Siltä se ainakin tuntui silloin toukokuun lopussa. Ja tuntuu yhä edelleen. Kaštel Stariin oli helppo solahtaa kun paikat olivat, ja ovat yhä, tuttuja. Kaupat, baarit, rannat, kadut ja kujat, jopa osa ihmisistä, kaikki on tuttua. Ei minulla täällä varsinaisia ystäviä ole, ei niitä toki ollut Plovdivissa eikä edes Suomessa asuessani, mutta tuttuja on täällä sitäkin enemmän. Kun kävelen tuolla kylillä niin kättä saa nostella melko taajaan. Ja toivotella dobro milloin mitäkin. Bok. Joka muuten lausutaan täällä Dalmatiassa bog. Erotuksena muuhun Kroatiaan. 

Tulihan sitä vuoden mittaan töitäkin tehtyä, vaikka eläkkeellä olenkin. Tuli kierrettyä matkanjohtajana perusreissuja, joita on vuosien varrella tullut tehtyä kohta parikymmentä ympäri Balkania, mutta vuonna 2025 mukaan saatiin myös muita, ihan uusia, kohteita. Jopa ihan täällä Kroatiassa. Kaikilla näistä retkistä on karttunut kokemuksia, mutta ennenkaikkea kohtaamisia satojen ihmisten kanssa. Ihmisten, joiden rinnalla minulla on ollut kunnia matkustaa, joista olen saanut pitää huolta ja tarinoida heille matkojen kohteista. Huonojen juttujen ja vitsien säestämänä. Ja mikä mukavinta, joidenkin matkaajien kanssa yhteys on säilynyt matkan jälkeenkin. Tykkään kovasti. 

Kaiken kaikkiaan vuosi 2025 oli hyvä. Paljon tapahtui, toki myös niitä huonompia, jopa pelottavia, asioita, mutta jos yritetään pitää tämä juttu positiivisena, niin ei lähdetä tässä nyt sille polulle ollenkaan. Kun nyt vuoden lopussa katson vuotta 2025 taaksepäin, voin hyvin mielin todeta, kuten joku viisas on joskus sanonut, I did it my way. 

Oikein hyvää uutta vuotta ihan kaikille siellä ruudun takana ympäri maailmaa. Tehdään alkavasta vuodesta 2026 vieläkin parempi. Yhdessä.   

Valmistuu valmistuu....

Maanantai 22.12.2025 klo 10.56 - JariH

Kyllähän se sieltä väkisin pukkaa. Se joulu. Siirretäänpä siis loput Kaštellan kylien historiat tulevaisuuteen ja käydään sen sijaan läpi hieman miten jouluvalmistelut täällä palmun alla ovat sujuneet. 

Ihan alkuun täytyy todeta, että on himpun verran haastavaa saada yhtään minkäänlaista joulutunnelmaa aikaiseksi kun aurinko paistaa ja päivälämpötila kipuaa vanhan, aina luotettavan, apteekin lämpömittarin mukaan 16-17 asteeseen. Eli sellaista perinteistä ‘lunta sataa hiljalleen pimpeli-pom’ -joulufiilistä on vaikea kaivella esiin vaikka radio tuuttaa päivittäin suomalaista joulumusiikkia. Joka on sivumennen sanottuna aikamoisen ranteet auki meininkiä. On kuollutta pikkuveljeä, on harrasta tunnelmaa, on köyhyyttä ja kaikenlaista muuta kamalaa. Joulu on pohjimmiltaan kuitenkin synttärit, miksi sitä pitäisi synkistellä? Kysyn vaan. 

Täällä siis väännetään. Koitetaan ainakin vääntää jonkinlaista kaukaisesti suomalaista joulua muistuttavaa tapahtumaa vaikka tarvikkeiden hankkiminen onkin verrattain hankalaa. Hyvin vanhvasti soveltaen siis mennään. Hyvänä esimerkkinä tuosta tarvikkeiden hankkimisen vaikeudesta  toimii sinappi, josta kirjoitin jo muutama juttu sitten. Kroatiassa ei kun kunnon sinappia ole. Vaan kun hätä on suuri, apu löytyy. Ei nyt kovin läheltä, mutta Suomesta. Sain nimittäin tuon edellisen kirjoituksen jälkeen ilmoituksen, että minulle on postissa tulossa suomalaista sinappia. Ja tuli! Suklaalevyn ja kynttilän kera. Kyllä tuntui hyvältä. Kiitos vielä kerran pelastavalle enkelille. Taisivat muuten olla samalla minun ainoat joululahjat.  

Vaan eipä täällä tunneta perinteistä joulukinkkuakaan, joten juhlapöydän kunkkua näyttelee ihan peruspossunpaisti. Joka toki suolataan. Näin siitä saadaan lähes suomalaisen kinkun makuinen. Suolaus ei muuten ole kauhean vaikea rasti. Kuten ei ole vaikeaa imelletyn perunalaatikon valmistaminenkaan. Olen toki harjoitellut sitä jo useamman vuoden ajan, mutta harjoitus tekee mestarin. Tai ainakin sen, että itse imelletty perunalaatikko todella on imellettyä. Ensimmäiset viritelmät vuosia sitten kun olivat lähinnä uunissa paistettua perunamuusia. 

Silliäkään on turha etsiä ainakaan Kaštellan kymmenistä kaupoista. Ei ole. Ei edes kalakaupoissa. Kuten ei ollut losostakaan. Eli lohta. Tuoretta sellaista. Pakasteesta olisi lohifleitä löytynyt, mutta kuka niitä nyt? Tiedä voiko sellaista edes graavata. En ottanut riskiä, vaan tein retken aina luotettavaan Lidliin. 

Ja johan helpotti. Löytyi lohifileitä, löytyi jopa sillejä. Vieläpä kahta eri laatua. Tähän väliin täytyy todeta, että tämä sovellettu suomalainen joulu oli selkeästi helpompi, ja luonnollisesti halvempi, rakentaa Plovdivissa Bulgariassa. Sieltä löytyi korvaavia tuotteita ihan lähikaupasta ja sillin tyyppisen erikoisuudet piparkakkujen ja glögin ohella haettiin Ikeasta. Täällä lähin Ikea on 400 kilometrin päässä, joten piparkakkuja ei tänä jouluna ole ja glögi tehdään paikallisesta punkusta. Siitä halvimmasta. 

Onneksi näin lähes aikuisena saa ihan itse päättää mitä syö. Ja mitä kaipaa siitä perinteisestä suomalaisesta joulupöydästä. Lanttu- ja porkkanalaatikko yök. Rosolli yök. Lipeäkala se vasta yök onkin. Mutta joulutortut. Viime vuonna niitä vielä sai, mutta tänä vuonna ei. Valmiita torttuja ei meidän kaupoista tietenkään löydy, eikä itse tekeminen onnistu koska ei ole uunia. En tiedä onnistuisiko joulutortut airfryerissä enkä jaksa alkaa selvittämään. Syödään jälkkäriksi sitten jotain paikallisia leivonnaisia.

Uskoisin, että näillä paikallisilla herkuilla, ja sovelletulla suomalaisella jouluruoalla, saadaan jälleen kerran ihan kunnon perinteinen jouluähky aikaiseksi. 

Koska tässä ei ole enää kuin muutama päivä jouluun, haluan toivottaa kaikille siellä ruudun takana oikein hyvää joulua. Syökää, juokaa, nauttikaa. Ja pitäkää läheiset lähellä. Yksinäinen joulu kun ei ole se kaikkein mukavin joulu. 

Rauhallista joulua!

Historiaa

Perjantai 12.12.2025 klo 21.40 - JariH

Jostain ihmeen syystä ihan tässä viime vuosien aikana on historia alkanut kiinnostaa. Lähinnä historia niillä alueilla joissa asun tai olen asunut. Enkä oikein tiedä mistä moinen johtuu. Johtuuko se kenties siitä, että ikää tulee itsellekin lähes joka päivä lisää? Vai johtuuko se siitä, että töiden takia olen päässyt paneutumaan eri alueiden, yksittäisten maiden ja kaupunkien historiaan? Tai sitten kiinnostuksen kasvu johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut ja elänyt sananmukaisesti keskellä historiaa. 

Hyvä esimerkki historiassa asumisesta on edellinen kotikaupunkini Plovdiv Bulgariassa. Kaupunki on ihan oikeasti rakennettu historian päälle. Plovdivin alueella on todistettavasti ollut asutusta rapiat 7000-8000 vuotta. Se näkyy ja tuntuu kaupungissa arjessa ja ihan joka paikassa. Plovdivin pääkatu, kävelysellainen, on rakennettu roomalaisen stadionin päälle, ja roomalaisaika, eli ajanjakso joka alkoi noin vuonna 50 jatkuen aina 800 -luvulle, pilkistää vähän siellä sun täällä. Plovdivissa on todella vaikea kulkea yhtään missään törmäämättä historiaan. Ehkä tämä minun kiinnostus historiaa kohtaan juontaa juurensa sieltä. En tiedä. 

Vajaa tuhat vuotta siitä kun roomalaisten aika Plovdivissa päättyi, alkoi tapahtua myös täällä Adrianmeren rannalla. Siis alueella jota nykyään kutsutaan Kaštelaksi. Paikalliset porukat olivat asustelleet kaikessa rauhassa viereisen Kozjak vuoren rinteillä, mutta kun 1400 -luvulla ottomaanien uhka alkoi kasvaa, aateliset ja kirkonmiehet päättivät rakentaa linnoituksia ja linnoitettuja kartanoita rannikolle ja rantakiville ihmisten turvaksi. Tai tuohon aikaan pääosin varmaan ihan omaksi turvalliseen. Linnoituksia syntyikin lopulta peräti 14 kappaletta pitkin Adrianmeren rantaa. Kun Kozjakin rinteillä asuva väki totesi olevansa enemmän turvassa lähellä linnoituksia, se valui niiden taakse ja näin linnoitusten ympärille syntyi pieniä kyläyhteisöjä kivitaloineen ja kapeine kujineen.

Linnoitusten rakentamista kannusti voimakkaasti tuohon aikaan alueen mahtivaltio Venetsia, suojelivathan ne myös heidän verotulojaan kun alueen pellot, viinitarhat ja oliivilehdot olivat turvassa linnoitusten suojassa. 

Yksi ensimmäisistä linnoituksista, joka Adrianmeren rannikolle valmistui, oli aatelismies Koriolan Cippiconin rakentaman linnoitus vallihautoineen ja muurineen. Se nakuteltiin kasaan vuosien 1470-1480 välillä. Herra Cippiconin ja hänen sukunsa rakentaman linnan ympärille muodostui Kaštel Stari -niminen kylä, joka on yhä edelleen olemassa. Ja on kylä jossa minä asun. 

Myöhempinä aikoina Cippiconin rakentama linnoitus on muuttanut muotoaan ja on nykyään lähinnä yksi alueen tavallisista kivitaloista. Muurit ovat kadonneet ja vallihaudan paikalla on katu. Historiasta muistuttaa enää vain Cippiconin suvun vaakuna talon parvekkeen kaiteessa. 

Cippiconin suku oli yksi tuon ajan mahtisuvuista, se omisti ja hallitsi laajoja alueita nykyisen Kaštelan alueella. He päättivät myöhemmin jakaa maitaan suvun kesken ja näin rannikolle syntyi uusi linnoitettu kylä, jota alettiin kutsua nimellä Kastel Novi. Suomeksi uusi kastela. Näin rannalla sijaitsi, ja sijaitsee vielä tänäkin päivänä kylki kyljessä ‘vanha kastela’ Kastel Stari ja ‘uusi kastela’ eli Kastel Novi. Kiitos aatelissuku Cippiconin. Kastel Noviin palataan vielä myöhemmissä kirjoituksissa.

Samoihin aikoihin myös muihin lähialueen kyliin nousi omia linnoja tai linnoituksia. Kaikista niistä muodostui pysyviä, muurein suojeltuja kyläkeskuksia. Myöhemmin ne sulautuivat hiljalleen yhteen yhdeksi kaupungiksi eli Kaštelaksi. Kyliä oli, ja on yhä edelleen, yhteensä seitsemän. Näihinkin palaamme myöhemmin. 

Istun muuten nykyisin jokaikinen päivä edellä mainitun herra Cippiconin 1470-1480 luvulla rakentaman linnan kivijalassa sijaitsevassa kahvilassa Kaštel Starissa. Eli istun ihan muina maahanmuuttajana Kaštel Starin ensimmäisen, vuosisatojen saatossa toki muotoaan muuttaneen linnoituksen, kahvilassa. Toisin sanoen istun keskellä historiaa. On jännä miettiä siinä kahvia litkiessä kuinka Cippicon aikoinaan suunnitteli ja rakensi tämän rakennuksen koska tuolta mereltä, nykyisen pienvenesataman takaa, saattoi ilmestyä merirosvoja tai ottomaanien laivasto. Tuossa, missä nyt on tie, oli aikoinaan siis vallihauta. Ja tämän pöydän paikalla, jossa nyt istun, saattoi seistä vartiomies tarkkaillen Adrianmerta kaiken maailman rosvojen varalta. Se on aika huima ajatus. 

Onneksi minun ei tarvitse nykypäivänä vahtia merta. Eikä pelätä rosvoja. Minun ei itseasiassa tarvitse edes tilata Caffe Bar Gajossa, koska Josipa tietää että aamulla menee Americano ja iltapäivällä kaksi olutta. Ne ilmestyvät automaattisesti pöytään. Hän jopa tarkkailee milloin sitä ensimmäistä olutta on nautittu niin että voi tuoda sen toisen.  Usein vielä ns. firman piikkiin. Tätä minä kutsuisin palveluksi. 

Sinä olet juuri lukenut pienen historiapläjäyksen kotikylästäni. Seuraavissa jaksoissa laajennetaan hieman näkemystä ja kurkataan kuinka muut Kaštelan kylät aikoinaan syntyivät. Joten pysykää kyydissä. 

Kroatia on...

Lauantai 29.11.2025 klo 14.32 - JariH

Se olisi sitten taas aika naputella. Aloitetaan tällä kertaa muistuttamalla tärkeästä asiasta. Netflixiin ilmestyi viime viikolla Stranger Things -sarjan viidennen, eli viimeisen, tuotantokauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ihan pakko katsoa! Vahva suositus. Jos ette ole aikaisempia tuotantokausia nähneet, kannattaa ehkä aloittaa niistä. On nimittäin hyvä tietää miten tämän kauden alkutilanteeseen on päädytty. Joten eikun katsomaan. 

Itse olen ehtinyt toistaiseksi nähdä ensimmäisen kolmesta nyt julkaistuista jaksoista, eikä sarjan taso ole ainakaan laskenut. Innolla odotan että ehdin katselemaan loputkin julkaistut. Kolme seuraavaa jaksoa ilmestyy Netflixiin joulukuun 25. päivä. Mukavaa jouluohjelmaa siis luvassa. 

Olen aloittanut (taas) kroatian kielen opiskelun. Nyt on takana jo kaksi oppituntia ja olen jälleen ihan yhtä pihalla kuin aina ennenkin opiskelua aloittaessani. Mutta jos nyt tällä kertaa yrittäisi jopa pikkaisen panostaa opintoihin. 

Meitä on koulussa peräti seitsemän opiskelijaa; kaksi jenkkiä, yksi tyttö Syyriasta, kaksi Filippiineiltä, yksi saksalainen ja minä. Mukava porukka. Itseasiassa yllättävän monta expatsia. En ole ollut tietoinen että täällä meidän kylillä lymyilee ulkkareita noinkin paljon.  Tuosta porukasta ainakin kolme on aikoinaan ollut lomalla täällä, tavannut miehen ja muuttanut sitten hänen perässä tänne. Hämmentävää. Lomalla Kaštelassa siis jopa pariudutaan! Mitähän muuta ne täällä tekee…..?

Sitten tämän päivän asiapitoiseen osuuteen. Yksi useimmiten minulle esitetty kysymys on, että minkälaista siellä Kroatiassa on asua ja minkälainen maa se oikein on. Olen toki vastaillut niin täällä kuin yksityisesti, mutta miksi tyytyä siihen mitä minä sanon? Kysäisin keinoälyltä saman kysymyksen. Kysyin siltä että jos minä kirjoitan sinulle ensin, että “Kroatia on”….. niin jatka lause loppuun. Eli kerro mitä Kroatia on. Ja jatkoin vielä että minkälaisia ne kroatialaiset ovat. Katsotaanpa mitä mieltä tekoäly sitten oli?

Keinoälyn mukaan Kroatia on maa, jossa tuuli ei ole meteorologinen ilmiö vaan tappava elementti. Olen kertonut jo aiemmin läpivedosta, propuh’sta. Tekoälyn mukaan se sairastuttaa selän, niskan ja vie mennessään jopa koko sinun tulevaisuuden jos  avaat kaksi ikkunaa kotonasi samaan aikaan. Koska läpiveto. Propuh. Eikä betonikaan ole Kroatiassa materiaali. Sekin on terveysriski, sillä jos istut betonille, munuaisesi jäätyvät samantien. Mutta onneksi sairastumisen voi välttää kerrospukeutumisella, riippumatta siitä kuinka kuuma ulkona on. Muista siis pukeutua kunnolla vaikka lämpöä olisi 35 astetta. Varsinkin jos almanakka kertoo että vielä ei ole kesä. Joka täällä on heinäkuusta syyskuuhun.

Kroatia on tekoälyn mukaan maa, jossa virallisessa pakkauksessa oleva oliiviöljy on hyvin epäilyttävää, mutta omaan, kierrätettyyn vanhaan limsapulloon kaadettu öljy on puhdasta kultaa. Kroatia on myös maa, jossa kaikki sairaudet hoidetaan yhdellä lääkkeellä. Rakijalla. Jos se ei auta, annostus on vain väärä. Näin kertoo siis kaikkitietävä keinoäly.

Entäs sitten ne kroatialaiset ihmiset tekoälyn mukaan? Se kertoo, että elän maassa, jonka kansalaiset ovat kahviloiden vakioasiakkaita. Lähes asuvat niissä. He voivat viettää yhden espresson kupin ääressä helposti  kaksi tuntia. Nämä tunnit sisältävät sitten uutiset, juorut, poliittisen tilanteen analyysin, urheilukatsauksen ja pienehkön eksistentiaalisen kriisin. Kaikki nämä siinä pienessä espresso kupissa. 

Kroatialaiset voivat haukkua omaa maataan tuntiin putkeen, mutta jos joku ulkopuolinen, varsinkin ulkomaalainen, sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, koko porukka espresso kuppien ääressä muuttuu samantien patriooteiksi puolustaen maatansa viimeiseen kahvitippaan. Kroatialaiset on myös mestareita delegoimaan asioita. Kohtalo, jopa koko tulevaisuus tai ihan vaan joku juttu joka pitäisi tehdä, on helppo delegoida eteenpäin. Todetaan vain ‘Bog ce pomoci’ eli Jumala auttaa/hoitaa. Ja jos ei hoida, sitten todetaan ‘ma sutra’. Eli huomenna. Joka tapauksessa mennään kuitenkin ensin kahville. 

Kroaatit ovat vieraanvaraisia. Yksi tapa toivottaa sinut tervetulleeksi ihan mihin tahansa on tarjoilla tervetulodrinkki, joka polttaa sinulta kulmakarvatkin. Drinkki tarjoillaan sanoilla ‘ajde, samo malo’. Eli no niin, ihan vähän vaan. Ihmiset Kroatiassa ovat myös hyvin yhteisöllisiä. Jos kerrot yhdelle kroaatille jotain, pian sen asian tietää koko kylä. 

Näin siis Kroatia ja kroatialaiset tekoälyn mukaan. Siinä korkeamman tiedon lähteen vastauksia että minkälainen maa tämä Kroatia oikein on. Täytyy vielä lopuksi todeta, että yhdyn pitkälti AI:n näkemyksiin, olkookin että ne saattavat olla hieman liioiteltuja ja ylikorostettuja. Ja pitkälti samoja joista minä ole aiemmin kirjoittanut. Mutta ehkäpä joskus vielä jatketaan ja kysellään lisää asioita. 

Vukovar 18.11.1991

Tiistai 18.11.2025 - JariH

Ihminen ei vaan opi. Tai sitten ihmiskunnalla on todella lyhyt muisti. Juuri nyt Ukrainassa käydään veristä sotaa. Sodassa tehdään käsittämättömiä sotarikoksia, siivilejä raiskataan ja murhataan. Jopa joukkomurhataan. Ja maailma katsoo vierestä.

Samainen maailma on autuaasti unohtanut sen, että vain hieman reilu 30 vuotta sitten Euroopassa käytiin edellinen täysimittainen sota, jossa sotarikoksia tehtiin aivan kuten nyt Ukrainassa. Tarkoitan siis Jugoslavian hajoamissotia, tässä yhteydessä nimenomaan Kroatian sotaa joka käytiin 1991-1995.

Tasan 34 vuotta sitten, juurikin tällä päivämäärällä eli 18.11. vuonna 1991, Vukovar -nimisen kaupungin sankarillinen taistelu päättyi, kun hyvin heikosti aseistettujen ja koulutettujen kaupungin asukkaiden puolustus kaatui ja serbijoukot valloittivat Vukovarin. Serbejä tuki tuolloin Jugoslavian armeija (JNA).

Serbit olivat piirittäneet Vukovaria ennen sen antautumista syyskuusta alkaen. Vukovaria puolusti pieni joukko kroaattisotilaita ja siviilejä, jotka pitivät pintansa kolme kuukautta. Marraskuussa 1991  puolustus romahti serbien pommitettua kaupunkia systemaattisesti kolmen kuukauden ajan. Serbit marssivat kaupunkiin. 

Tästä alkoi sarja Euroopan lähihistorian pahimpia sotarikoksia. Kaupunkiin marssineet valloittajat aloittivat etniset puhdistukset, jossa kroaattisiviilejä tapettiin, raiskattiin, ajettiin kodeistaan ja heidän omaisuuttaan tuhottiin järjestelmällisesti. Monet siviilit kuljetettiin kidutettavaksi ja jopa murhattavaksi vankileireille Serbiaan.  Lähes koko Vukovarin infra tuhottin. Serbit riehuivat kaupungissa ja tuhosivat sairaaloita, historiallisia rakennuksia ja jopa tavallisten ihmisten koteja.

Vukovarin asukkaista on yhä edelleen kateissa noin 1.700 ihmistä. 

Yksi pahimmista serbien suorittamista rikoksista tunnetaan nimellä Vukovarin sairaalamurhat. Serbijoukot veivät Vukovarin sairaalasta noin 260 potilasta, henkilökuntaa ja siviiliä Ovčara -nimiselle maatilalle hieman kaupungin ulkopuolelle ja teloittivat kaikki. Teko tuomittiin aikoinaan hyvin laajasti läpi koko maailman ja tekijöitä on sittemmin tuomittu Haagin sotarikostuomioistuimessa sodan jälkipyykissä. Ovčaran maatila on nykyisin kunnostettu joukkomurhan uhrien muistoksi. Sieltä löytyy mm. kaikkien murhattujen kuvat ja kertomuksia siitä miten tuo täysin käsittämätön joukkomurha eteni. Erittäin vaikuttava paikka varsinkin kun tietää ja tuntee sen historian. 

Miksi minä kirjoitan Vukovarista? Ja miksi teen sen juuri tänään? Kirjoitan asiasta siksi, että Vukovarin taistelu ja serbien tekemät rikokset siellä ovat painuneet hyvin syvälle kroatialaisten muistiin. Vukovarin sankarillista taistelua ylivoimaista vihollista vastaan ja siellä taistelleita puolustajia muistetaan tänään joka puolella maata. Ympäri Kroatiaa järjestetään erilaisia muistotilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja kynttilämarsseja. 

Vukovarin tragedia vaikuttaa yhä tämän maan kansalliseen identiteettiin ja siitä on muodostunut eräänlainen symboli Kroatian itsenäisyystaistelulle. Minä olen asunut Kroatiassa vuositolkulla ja haluan olla osa tuota perinnettä. Ottaa osaa Vukovarissa menehtyneiden muistoon ja heidän perheittensä menetyksiin. Siksi tämä kirjoitus. Jotta maailma ei unohtaisi.   

Vuokralle?

Perjantai 14.11.2025 klo 11.22 - JariH

Kyselin edellisen kirjoituksen lopuksi että olisiko syytä käydä asuntojen ostohintojen lisäksi myös hieman vuokra-asuntomarkkinoita läpi täällä Kroatiassa. Vastausten perusteella kuulemma on syytä. Ja kiinnostusta. Joten käydään.

Sitä ennen kuitenkin pakko-oireeni eli aamuinen tunnin rutiinikävely ja mitä sille kuuluu. Minähän sain muutama päivä sitten 400 päivän putken täyteen näitä kävelyjä ja mietin että joko nyt helpottaisi. Ettei enää olisi niin “pakko” ihan joka päivä lampsia menemään. Vaan eipä tunnu helpottavan. Kyllä sitä yhä edelleen veri vetää aamuisin tien päälle tunniksi. Joten eiköhän me nyt sitten sitä viiden sadan päivän rajapyykkiä kohden mennä. Raporttia seuraa. Tänään tuli 405 päivää täyteen.

Sitten asuntojen kimppuun. Eli vuokra-asuntojen. Ja kuten myytävien asuntojen kohdalla, tälläkin kertaa pysytellään pitkälti näillä meidän huudeilla. Eli tässä Splitin ympäristössä.

Ihan ensiksi muutama yleisluonteinen toteamus aiheesta. Yleisesti ottaen suurin osa asunnoista täällä on valmiiksi kalustettuja. Eli kämpästä löytyy huonekalujen lisäksi usein kaikki keittiökamat kuten kattilat, kipot ja kupit. Joskus jopa pyyhkeet ja lakanat. Joten vuokra-asuntoon muuttaminen on helppoa. Ei muuta kuin omat vaatteet kainaloon ja menoksi. Näin minäkin tein silloin joskus 10 vuotta sitten kun tälle yhä jatkuvalle reissulle lähdin. 

Toinen asia on sitten hieman hankalampi. Näillä huudeilla melko moni haluaa antaa asuntonsa vuokralle vain osaksi vuotta. Eli vain talviajaksi, koska vuokranantajilla pyörii eurot silmissä. He uneksivat tienaavansa sesonkiaikana huomattavasti enemmän kun pyörittävät airbnb:ssä asuntoaan. Joten kun etsit asuntoa täältä, kannattaa kiinnittää huomio että kämppä on käytettävissä ympäri vuoden. 

Vuokrasopimus kannattaa tehdä kirjallisena ja käydä jopa notariaatilla ‘virallistamassa’ se. Vielä muutama vuosi sitten tätä notariaatilla käyntiä ei tarvittu, mutta kokemus on osoittanut että virallistaminen varmistaa sopimuksen pitävyyden. Myös vuokranantajat edellyttävät nykyään usein tätä notariaatilla käyntiä, koska he ‘joutuvat’ maksamaan veroja vuokratuotoistaan. Niinpä vuokran voi nykyään maksaa jopa pankkitilille. Ennenvanhaan sen kykeni, joskus jopa piti, maksaa käteisellä koska kukaan ei vahtinut mitään. Ja asiat olivat muutenkin hieman hämärämpiä. Nyt kaikki on muuttunut läpinäkyvämmäksi ja virallisemmaksi, kenties jopa paremmaksi, verrattuna siihen miten asioita hoideltiin vielä muutama vuosi sitten.   

Kun ainakin osa perusasioista on käyty läpi, mennään niihin hintoihin. Eli vuokriin. Vuokran suuruus riippuu luonnollisesti mm. asunnon sijainnista ja sen kunnosta, aivan kuten ostopuolella. Seuraavat vuokrahinnat ovat pääosin yhden makuuhuoneen asuntojen hintoja, eli siis asuntojen, joissa on olohuone, makuuhuone, kylppäri ja keittiö. Ja jotka on kalustettu kuten edellä todettu. Tällä kertaa en luottanut Numbeoon, vaan kurkin asioita ihan suoraan juuri nyt tarjolla olevien asuntojen kautta. 

Kaštelassa, eli tässä kaupungissa jossa minä asun, yhden makkarin kalustetun kämpän vuokra pyörii juuri nyt tarjolla olevien asuntojen perusteella 400 ja 650 euron välillä. Kaikki nämä ovat siis käytössä ympäri vuoden. Naapurikaupungissa Trogissa vastaavan asunnon vuokrat ovat hieman korkeammat, tarjolla olevien kämppien vuokrat siellä ovat 500-700 euroa. Ja lopuksi isommassa kylässa, eli Splitissä, vuokrat pompsahtavat hieman lisää, sieltä löytyy kämppiä 600-900 euron hintaan. Splitissä on muuten selkeästi enemmän asuntoja vuokrattavana kuin Kaštellassa tai Trogissa.  

Kävin myös ihan huvin ja urheilun vuoksi kurkkaamassa vuokrahintoja korkeista hinnoistaan valitettavan tunnetussa Dubrovnikissa. Siellä samoilla parametreilla löytyy hämmentävän vähän asuntoja, itseasiassa tasan kaksi, ja niiden hinnat ovat suurinpiirtein samat kuin Splitissä. Tarjonnan vähäisyyteen Dubrovnikissa vaikuttaa taatusti se, että siellä vuokranantajat siellä keskittyvät enemmän sesonkiajan vuokraukseen. Koska turistit ja ahneus.  

Kaikki hinnat on muuten kaivettu paikallisesta Tori.fi:stä eli Njuskalo.hr -sivustolta. Käännösohjelman avulla siellä on helppo  selailla mm. asuntoja. Kyseiseltä sivustolta minäkin aikoinaan löysin ihka ensimmäisen kämppäni täällä Kroatiassa. 

Näin tällä kertaa. Katsellaan mitä sitä seuraavaan postaukseen keksitään. Jos herää jotain kysymyksiä ja/tai pyyntöjä mistä haluaisitte minun kirjoittavan, toiveita saa esittää. 

Asuntojen hinnat

Sunnuntai 9.11.2025 klo 12.01 - JariH

Taitaa olla taas aika kirjoitella asioista. Koska niistä on kyselty. Kuitenkin tähän alkuun hieman henkilökohtaista pullistelua.

Olen jumittanut rutiineihin. Varsinkin aamurutiinit ovat tärkeitä. Niihin kuuluu, ja on itseasiassa kuulunut jo pitkään, tunnin aamuinen kävelylenkki. Joka aamu, keleistä riippumatta. Ylös sängystä, lenkkikamat päälle, korviin huonoa suomalaista musiikkia ja köpöttelemään. 

Ja sitten sitä pullistelua. 

Olen tällä päivämäärällä suorittanut edellä mainitun aamulenkin tasan 400 päivää putkeen. Eli tunnin lenkki on tullut heitettyä vuoden ja 35 päivän ajan. Jokaikinen päivä. Myönnettäköön, että työmatkojen aikana lenkkiä ei välttämättä ole kävelty aamulla, mutta tavoite tulee yleensä täyteen kiertokävelyillä tai muuten vaan asiakkaiden kanssa sählätessä. Jos se sitten ei ole täyttynyt, lenkki on sitten heitetty illalla ja haettu ne puuttuvat askeleet. 

Minulla oli pakkomielteinen tavoite saada vuosi täyteen näitä kävelyitä. Ja kun se sitten täyttyi, siitä syntyi ajatus että jos vaikka vetäisi 400 päivää. Nyt kun se on täynnä, nyt sitä voisi vaikka rauhoittua. Vai olisiko sitten vielä 500 päivää haettava….? Siihenhän ei olisi enää kuin vähän reilu kolme kuukautta…..

Mutta asiaan. Yksi yleisimpiä minulle esitetyistä kysymyksistä liittyy asuntojen hintoihin. Että mitä ne kämpät siellä palmujen alla maksavat. Joten tutkin asiaa. Tutkin sitä lähinnä täällä meidän huudeilla, tässä minun lähiympäristössä. 

Asiassa auttoi jonkin verran nimihirviö Rakentamisen, kaavoituksen ja valtion omaisuuden -ministeriön esittelemä laskelma. Sen mukaan Kaštelassa asuntojen keskihinta on 1.963 €. Naapurissa, vähän suuremmassa kylässä, Splitissä se on tämän tilaston mukaan 3.462 €. Näiden väliin sijoittuu lähiseudut kuten Trogir (2.359 €) ja Solin (2.464 €). Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa, joka Kroatiassa uusien asuntojen osalta on 25 %. Vanhoista asunnoista maksetaan vain varainsiirtovero, joka on 3% kohteen arvosta.   

Sitten tulee se mutta. Suuri mutta. Nimihirviöviraston esittämät hinnat ovat kiinteistövälittäjien mukaan lähinnä naurettavia, sillä heidän mukaan esimerkiksi Kaštelassa ei tällä hetkellä ole myynnissä ainuttakaan asuntoa jonka hinta olisi alle 3.000 €.   

Kysymys kuuluukin että miksi virallinen taho esittää selkeästi todellisuudesta poikkeavia hintoja. Syy löytyy valtion taloudesta. Kroatiassa nimittäin alle 45 -vuotiaiden ensiasunnon ostajien ja perheiden, joilla ei ole aiempaa omaisuutta ja haluavat ratkaista asunto-ongelmansa ostamalla asunnon, ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa ja he saavat 50% alennuksen arvonlisäverosta. Kunhan asunnon neliöhinta ei ylitä 50% ministeriön esittämistä keskihinnoista. Jotka ovat siis laskettu todella alakanttiin. Tämä rajaa siis suurimman osan tarjolla olevista asunnoista ulos verohelpotusten piiristä. Eikä ministeriön tarvitse palautella rahoja…….    Näppärää sanoisin. Miten se menikään se vanha sanonta tilastoista ja valheista?

Mitä ne asunnot sitten oikeasti maksavat? Katsotaan ja luotetaan vanhaan tuttuun Numbeoon. Se kun osaa kertoa ihan oikeat, oikeasti maksetut hinnat. Numbeon mukaan Kaštelassa kämpistä on maksettu hieman sijainnista riippuen 2.500-2.900€ neliötä. Ja Splitissä puolestaan 5.000-5.700€. Trogirissa kämpän on saanut 3.000-3.600 euron neliöhintaan. 

Siinäpä niitä vastauksia. Kysymyksiä saa lähetellä edelleen, minä sitten kaivelen niitä vastauksia jos en ihan suorilta osaa vastata. Seuraavassa postauksessa voisin oikeastaan käsitellä lisää täällä asumiseen liittyviä kuluja, vaikkapa vuokria, sähkön, veden ja netin hintoja. Olisiko se hyvä?