Juttuja

Normipäivä

Perjantai 17.7.2026 klo 9.42 - JariH

Se olisi heinäkuun puoliväli. Jossainpäin joku saattaisi sanoa että kesä on vähintäänkin puolessa välissä, mutta täällä meillä siitä on kulunut ehkä ujo kolmasosa. Jos lasketaan vaikkapa että ‘kesä’ meidän huudeilla alkaa joskus toukokuun puolessa välissä ja jatkuu vähintään lokakuun alkuun, niin tämä heinäkuun keskiväli on todellakin vasta alkukesää. Kaksi kuukautta on kulunut ja vähintään kolme on vielä edessä. Jee!

Kirjoitin edellisessä jutussa turisteista. Ja suomaisista jotka vierailevat täällä. Tähän asiaan löyhästi liittyen; on jälleen se aika vuodesta jolloin minulta kysellään että kuinka saat aikasi kulumaan kun koko vuoden asut täällä. No, saanhan minä. Helposti. 

Lyhyesti; elämä täällä on ihan tavallista. Se on melko samanlaista kuin jos asuisin vaikkapa Kärsämäellä. Tai Puuppolassa. Täälläkin täytyy käydä kaupassa ja maksaa laskut, tehdä ruokaa ja viedä roskat. Täälläkin katselen televisiota iltaisin ja kuuntelen radiota, aivan kuten hyvin suurella todennäköisyydellä tekisin Puuppolassa. Luen kirjoja. Kirjoittelen juttuja tänne. Höpöttelen somesssa. Käyn silloin tällöin töissä. Eli elän ihan samanlaista eläkeläiselämää kuin eläisin jos asuisin ihan missäpäin Suomea, tai maailmaa, tahansa. 

Vaan kyllähän sitä jonkinmoisia eroja löytyy kun riittävästi tonkii. Nämä erot liittyvät luonnollisesti pitkälti ilmastoon. Ja kulttuuriin. Puuppolassa tuskin kävisin uimassa kaksi kertaa päivässä. En ainakaan meressä. Adrianmeressä. Joka on yhä edelleen ehdoton minun lempparimeri. Tuskin istuisin kahvilassa ihan yhtä paljon kuin istun täällä. En ainakaan terassilla. Kahviloissa istuminen kun kuuluu oleellisena osana paikalliseen kulttuuriin. Ja kuka minä olen vastaan taistelemaan…..

Baareista puheenollen, meille avautui viikolla uusi pubi. Sitä on rakennettu kuin Iisakin kirkoa. Kun reipas vuosi sitten muutin takaisin ‘kotiin’, paikalla ollut edellinen ravintola oli purettu. Terassin seinät olivat kadonneet, ovet olivat lukossa ja tyhjä terde keräsi  roskia. Talven aikana alkoi hiljalleen tapahtua. Kuului porauksen ääniä ja terassikin siivottiin. Ajattelin että baari avautuu juurikin osuvasti kun sesonki alkaa. Koitti kevät. Terassille ilmestyi ensimmäiset huonekalut, ilmestyi jopa baarin nimi seinälle. 

Jostain syystä huonekalut katosivat ja toiminta, ainakin ulospäin, näytti hiipuvan. Terassi keräsi taas roskaa. Kunnes vihdoin heinäkuun alussa terassille ilmestyi uudet tuolit ja pöydät. Ilmestyi jopa suuri terassivarjo. Ja tällä viikolla joukko tarjoilijoita. Ovetkin olivat auki. Vihdoin. Koko talven kestäneen rakennusveivauksen jälkeen. 

Ei liene kovin suuri yllätys, että minä olin kyseisen pubin ihka ensimmäinen asiakas. Minä olin se, joka teki ensimmäisen tilauksen, maksoi ensimmäisen laskun ja joi pubin historian ensimmäisen oluen. Jossain mielessä tein siis historiaa. Kerrankin. Mikään ei luonnollisestikaan toiminut, olutta ei ollut kuin yhtä merkkiä, kassakone ei tulostanut kuittia eikä kortti tietenkään kelvannut. Mutta baari oli auki. Ja minä pääsin korkkaamaan sen! Tämä taisi olla yksi suurimmista saavutuksistani tälle vuodelle. 

Asiaa saattoi hieman auttaa, että tämä baari sijaitsee 10 metrin päässä ulko-ovestani. Melko tarkkaan puolessa välissä matkalla rannalle. En ole ihan vielä löytänyt itseltäni sellaista selkärankaa että pystyisin vastustamaan houkutusta istahtaa täysin uudelle, korkkaamattomalle terassille. Ja jos ihan rehellinen olen, saattaa hyvinkin olla että tulen istumaan kyseisessä baarissa joskus myöhemminkin. Ehkäpä jo tänään.

Hupsis, taisin ajautua hieman alkuperäisestä aiheesta. Eli siitä, että minkälaista se elämä täällä on. Kuten todettu, se on aika normi eläkeläiselämää, paikallisella twistillä varustettuna. Ja koska elämä koostuu rutiineista, kyllähän niitä on elämään täällä palmun alla kehitelty. Päivittäin täytyy käydä aamu-uinnilla, pitää saada aamukahvi, iltapäiväolut, pitää vältellä kuumuutta ja pitää yrittää opetella kroatiaa. Niin kieltä kuin kulttuuria. Eikä ikinä ole kovin kauhea kiire mihinkään. Ottaa rennosti. Sillä ehtiihän sitä myöhemminkin.

Lopuksi tunnustus. Talvet täällä ovat kuolettavan tylsiä. Kukaan ei liiku eikä mitään ei tapahdu. Missään. Mutta. Aivan yhtä tylsää se elämä on aivan missä tahansa. Talvi oli tylsä Ylivieskassa, se oli tylsä Plovdivissa ja se on supertylsä täällä. Varsinkin kun hiihto tai muu talviurheilu ei oikein onnistu eikä muutenkaan nappaa. Paitsi jääkiekko. Televisiosta. Sillä selviää kyllä paskemmastakin talvesta. 

Näin tällä kertaa. Normielämästä. Ensi kerralla sitten taas jotain ihan muuta. Joten tulkaapa taas ihmettelemään. 

Turisti

Sunnuntai 5.7.2026 klo 10.00 - JariH

Se on taas se aika vuodesta. Se aika kun meidän kylän kujilla ja rantabulevardilla kuuluu enemmän ‘vieraita kieliä’ kuin kroatiaa. Joka toki sekin on vieras kieli, ainakin minulle, mutta ei nyt siihen tämän syvemmin. On siis se aika vuodesta kun Kaštelan valloittaa turisti, tyyppi joka usein ärsyttää mutta jota ilman olisi kovin vaikea elää. Joten tervetuloa vaan. Lomalle.

Kielen lisäksi turistin erottaa siitä, että vaikka lämpöä on 35-40 astetta kuten tässä viime aikoina on ollut, kaikkein kuumimpaan aikaan on ihan pakko istua terassilla vetämässä rasvaista pizzaa. Paikalliset kun ei tuohon aikaan juurikaan liiku missään. Vaan mikäs siinä jos on nälkä. Mutta eikö syöminen huonosti lämmitetyssä saunassa saata olla jopa terveysriski….? En minä tiedä. 

Edellisestä tuli mieleen että kun sinne terdelle joka tapauksessa suuntaatte, niin laittakaa nyt ihmeessä ainakin paita päälle. Ei ole kovin helppoa koittaa viihtyä terassilla kun naapuripöydässä istuu pömppövatsainen puolikarvainen herra ilman paitaa. Vetämässä sitä pizzaa. Hikoillen. Sama toive koskee muuten myös kauppoja. Se paita. Päälle. Onneksi moni kauppa on tänä kesänä laittanut jopa lapun oveen ettei sisälle ole mitään asiaa jos et ole pukeutunut. Tämä siis aivan ympäristöystävällisesti sanottuna. Kiitos. 

Jatketaan pukeutumisella. Tai sen vähyydellä. Olen nimittäin jälleen, aivan kuten viime kesänä, kiinnittänyt (yllättäen) huomion kuinka bikinit pienenevät vuodesta toiseen. Eikä vielä ole edes bikinbeibien huippusesonki. Kun käyn aamu- ja iltapäiväuinnilla, ei voi kuin ihmetellä kuinka pieneksi naisten uima-asut ovat kutistuneet. Nykypäivän pikku pikku bikineissä ei parhaimmillaan ole kuin pienen pieni kangaspala tiettyjen alueiden peittona. Joka usein on kyllä  enemmänkin naru. Eikä narulla kovin kauheasti asioita peitetä. 

En kyllä ihan kauheasti valita tästä. Kunhan totesin. Yritän vain asetella katseeni siveellisen nätisti jonnekin horisonttiin. Tai johonkin muualle. Joka toki on verrattain haastavaa ajoittain. 

Tähän väliin lyhyt säätiedotus. Meillä on ollut, kuten kirjoitin jo edellisessä jutussa, viime viikkoina melko lämmintä. Lämpötila on kivunnut päivittäin jopa lähelle 40 astetta päivittäin. Nyt aivan viime päivinä elohopea ei ole noussut enää kuin juuri ja juuri yli kolmenkymmenen asteen, joka sekin on aivan riittävä lämpö. Elämää on helpottanut myös tuuli, joka viilentää keliä mukavasti. Juuri nyt on muuten 34 C. Adrianmeri on 26 C. Samankaltaisten kelien ennustetaan jatkuvan ainakin pari-kolme viikkoa tästä eteenpäin. Ihan vaan tiedoksi jos reissu on tännepäin suuntautumassa.    

Lopuksi vielä vähän turisteista. Kaštelan kaupunki julkaisee kuukausittain tilastot kuinka paljon ihmisiä kaupungissa on vieraillut ja kuinka kehitys on kehittynyt verrattuna viime vuosiin. Viimeisimmän tilaston mukaan Kaštelassa on vieraillut himpun verran enemmän ihmisiä (+4%) kuin vuonna 2025. Se on koko Kroatian mittakaavassa hyvä kehitys. Kroatian turismi kun on kokonaisuudessaan alkukesällä kääntynyt lievään laskuun (-1%).

Istuin tuossa eräänä päivänä, kuten teen joka päivä about kello 14-15, meidän rantakadulla omassa vakiobaarissani cafebar Gajossa iltapäiväoluella. Katua pitkin lähestyi 12 teinin ryhmä, todennäköisesti matkalle rannalle, pölöttäen keskenään selvää suomea! Mitä ihmettä täällä tapahtuu! Kun edellisinä kesinä täällä on ollut melko harvinaista kuulla suomea, nyt tuntuu että sitä raikaa korviin lähes päivittäin. Joka on mukavaa. On mukavaa että suomalaiset ovat vihdoin löytäneet, tai ainakin löytämässä, myös nämä meidän huudit. 

Tätä suomalaisinvaasiota tukee myös edellä mainittu Kaštelan kaupungin matkailutilasto. Siinä on Suomi mainittu ensimmäistä kertaa. Suomalaisia on siis ihan virallisestikin käynyt meidän kylillä paljon. Ainakin enemmän kuin aiemmin. Jopa enemmän kuin ruotsalaisia. Tai jenkkejä. Nämä molemmat kansakunnat jäivät meidän jälkeen tilastossa. Ekaa kertaa muuten.

Näin tällä kertaa. Puhuttiin vieraista ihmisistä. Puhuttiin turisteista. Ensi kerralla sitten puhutaan varmaan ihan jostain muusta. Tai en tiedä. Katsellaan. Joten pysykääpä kanavalla.