Juttuja

Dalmatia

Keskiviikko 26.8.2026 klo 13.58 - JariH

Lupasin edellisen jutun lopuksi että seuraavaksi käsitellään Kroatian eri heimoja. Joten käsitellään. Aloitetaan tärkeimmästä, aloitetaan dalmatialaisista. Muualla maassa asuvat kroatialaiset ovat hekin taatusti ihan mukavaa väkeä, ruokakin saattaa olla ihan hyvää. Istriassa on viiniä, Slavoniassa makkaraa ja Zagrebissakin on joskus ihan kiva käväistä. Mutta.  

Meillä on Dalmatia. Dalmatialainen ei asu Kroatiassa. Dalmatialainen asuu Dalmatiassa. Kroatia on sattumoisin siinä ympärillä. Dalmatialainen ihminen tietää toki olevansa kroatialainen, mutta ennen kaikkea hän tietää olevansa dalmatialainen. Siinä on pieni ero. Tämä on syytä ymmärtää heti alkuun. 

Dalmatia on meri, aurinko, kivi, oliivipuut, viini, kala, kahvilat, saaristo, bura, Hajduk Split, turistit ja loputon keskustelu siitä kuinka paska hallitus on. Kaiken tämän keskellä on ihminen, jolla ei ole kiire mihinkään. Koskaan. 

Jos pitäisi valita yksi sana, joka kuvaa dalmatialaista ihmistä ja elämäntapaa, se on pomalo. Rauhallisesti. Ei kiirettä. Kyllä kaikki järjestyy. Älä stressaa. Ehtiihän sitä. Katsotaan huomenna. Kun suomalainen on soittanut jonkin asian viivästymisestä kolme kertaa, lähettänyt kaksi sähköpostia, vihaisen tekstiviestin ja varannut uuden ajan, dalmatialainen istuu kahvilla.  “Mutta tuo asia pitää hoitaa.” Pomalo. “Milloin?” Vidjet ćemo. Katsotaan. Tämä ei ole saamattomuutta, tämä on kulttuuria. Pomalo. 

Toinen sana, joka kuvaa dalmatialaista kulttuuria on fjaka. Fjaka tarkoittaa tilaa, jossa ihminen, tässä kohtaa dalmatialainen, saavuttaa täydellisen rauhan tekemättä mitään. Muualla maailmassa tätä kutsutaan laiskuudeksi, Dalmatiassa se on hienostunut elämäntapa. Jos suomalainen makaa kaksi tuntia sohvalla tekemättä mitään, hän tuntee huonoa omaatuntoa. Dalmatialainen saavuttaa henkisen tasapainon. Aurinko paistaa, meri siintää, kaskaat sirittävät, kahvi odottaa pöydällä. Ehkä dalmatialainen on vaan ymmärtänyt jotain jonka muu maailma on unohtanut?

Dalmatialainen rakastaa aurinkoa. Kun aurinko paistaa, “jebote, vruce je”. Vittu kun on kuuma. Kun aurinko ei paista, “jebote, hladno je”. Vittu kun on kylmä. Kun lämpötila on alle 20 astetta, dalmatialinen toteaa “zima”. Talvi. Turistit kulkevat 15 asteessa t-paidassa, dalmatialainen pukeutuu talvitakkiin. Turisti katsoo dalmatialaista, dalmatialainen katsoo turistia. Kumpikaan ei ymmärrä toisiaan.

Sitten on bura. Kaikille muille bura on pohjoistuuli, dalmatialaiselle se on henkilökohtainen vihollinen. Se puhaltaa milloin haluaa ja muistuttaa siitä, että Välimeren ilmastossa on myös hetkiä, jolloin tuuli yrittää kuljettaa roskalaatikon rajan yli Bosniaan. Ja sitten paikalle tulee joku vanhempi herrasmies joka toteaa että ei tämä vielä mitään, 60 -luvulla oli niin kova bura että talot siirtyivät paikoiltaan ja autot lensivät.  

Dalmatialainen rakastaa turisteja. Turistit tuovat rahaa. Dalmatialaisen rakkaus turisteja kohtaan on vähän samanlaista kuin maanviljelijän rakkaus sadetta kohtaan. Niitä vaan tarvitaan. Dalmatialaiselle heinäkuussa turisteja on liikaa. Elokuussa niitä vasta liikaa onkin. Syyskuussa helpottaa vähän, mutta vasta lokakuussa ‘sad je ljepo’. Nyt on mukavaa. Turistit ovat lähteneet, ravintoloissa on tilaa. Kadulla mahtuu kävelemään. Ja parin kuukauden jälkeen alkaa valitus kun missään ei ole ketään. Tulisipa kesä. Ja turistit. Että saataisiin vähän elämää.  

Sitten on Split. Split ei ole kaupunki, se on tunnetila. Split on siellä asuvien mielestä maailman paras paikka. Jos olet eri mieltä, olet väärässä. Jos olet Zagrebista, olet erityisen väärässä. 

Splitissä on yksi asia, josta Dalmatiassa ollaan yhtä mieltä. Se on Hajduk Split. Hajduk on identiteetti. Se on uskonto. Se on historia. Se on ylpeys. Se on kärsimys. Mutta se on myös jalkapalloseura. Hajdukia palvotaan ja sitä arvostellaan. Hajduk pelaa aina kaikkien mielestä huonosti. Ainakin huonommin kuin mitä se pelasi 70 -luvulla. Hajduk on päättymätön keskusteluaihe päättymättömillä kahveilla ympäri Dalmatiaa. Kun joukkue pelaa tasan kauden ensimmäisen ottelun, kahvipöydissä haukutaan joukkue maanrakoon ja ollaan valmiit vaihtamaan valmentaja, manageri ja seuran koko johtokunta. Hajduk on muuten voittanut Kroatian mestaruuden viimeksi vuonna 2005. Silti siihen uskotaan, ja petytään, joka kausi.    

Kun muutat Dalmatiaan, olet aluksi ulkomaalainen. Sitten sinusta tulee tuttu. Sitten ystävä. Lopulta joku sanoo ‘tis si naš’. Sinä olet meidän. Se tarkoittaa että nyt sinusta tiedetään kaikki, sinua voidaan neuvoa, arvostella, haukkua selän takana ja sotkea perheen asioihin…… tästä karusellista on vaikea päästä pois. Mutta saat ainakin kahvia. 

Dalmatialaisia on helppo pilkata. Koska he tekevät sitä itsekin. He nauravat itselleen, naapureilleen, Splitille, Zagrebille, turistille, säätilalle, byrokratialle, jalkapallolle ja sille, että taas kerran joku asia ei toiminut.

Koska täällä elämä ei todellakaan aina toimi. Aikataulut eivät toimi. Byrokratia ei toimi. Liikenne ei toimi. Pysäköinti ei varsinkaan toimi. Sää tekee mitä huvittaa. Bura tulee silloin kun huvittaa. Turistit valtaavat paikat kesällä. Talvella on sitten aivan liian hiljaista. Hajduk häviää. Taas. Mutta dalmatialainen istuu kahvilassa.

Koska tuossa on meri. Ja aurinko. Kahvi tulee pöytään. Joku sanoo sinulle pomalo. Ja yhtäkkiä kaikki on hyvin. Elämän ei tarvitse olle täydellisesti järjestettyä tai järjestyksessä jotta se voisi olla hyvää. Joskus riittää että katsoo merta. Ui. Juttelee kaverin kanssa. Syö jotain hyvää. Ja antaa maailman odottaa. Ei ole kiire. Mihinkään. Ja silti kaikki kyllä järjestyy. Juuri siksi Dalmatiaa on helppo rakastaa. Siksi minä olen kotona. Dalmatiassa. 

Seuraavaksi on sitten vuorossa jokin muu kroatialainen rotu. Ai että koska? Vidjet ćemo. Katsotaan. 

Pomalo.

Turisti

Perjantai 14.8.2026 klo 10.18 - JariH

Ei tässä ole mitään järkeä. Oikeasti. Meillä täällä palmun alla on järkyttävä helle jatkunut nyt läpi koko kesän. Kun hyvinkin sateisesta ja harmaasta talvesta selviydyttiin, sitten on paistanut. Kunnolla. Vaikka lupasin etten valita, niin kyllä tämä nyt alkaa riittää. Aurinkoa saa toki olla, mutta lämpömittarin ei välttämättä tarvitsisi kivuta aivan niin korkealle kun se nykyään kohoaa. Jokainen päivä. 

Juurikin eilen Kaštelassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Joka tosin ei ollut kuin hieman reilun kuukauden vanha, edellinen 39,3 C lukema mitattiin heinäkuun alussa. Eilen mittari kohosi sitten 39,7 asteeseen, joka on koko mittaushistorian kuumin lukema. Ja kun lämpötila ei laske öisinkään alle 30 asteen, asun tällä hetkellä huonosti lämmitetyssä saunassa. Onneksi on tuo Adrianmeri. Joka sekin on toki lämmin, tämän aamun mittauksen mukaan 28,1 C. Ei paljoa viilennä moinen litku. 

Hyvin suurella todennäköisyydellä on kuitenkin yksi ihminen, joka nauttii edellä kuvatusta ilmastosta. Nimittäin turisti. Kirjoitan hänestä tänään. Tänään käydään läpi tyypilliset turistin lajimuodot joihin törmään päivittäin tuolla meidän kylillä. Vuorossa on turistikatsaus.

Ensimmäinen tyyppi, rannan valtaaja, saapuu biitsille kello 6.12, levittää kahdeksan pyyhettä, kuusi rantatuolia, kolme aurinkovarjoa ja puolijoukkueteltan mielestään koko rannan parhaalle paikkalle. Lähtee tämän jälkeen takaisin nukkumaan. Puoli rantaa on vallattu. Kun valtaaja sitten puolenpäivän aikaan saapuu reviirilleen ja joku on tullut liian lähellä valloitettua aluetta, on kansainvälinen kriisi valmis. Kutsukaa YK.

Edelliseen liittyen seuraavaksi aurinkoturisti, joka on sitä mieltä että aamun puna on illan bruna. Hän makaa rannalla ja kävelee rantakadulla ilman paitaa. Tietysti ilman aurinkorasvaa. On jo puolenpäivän aikaan punainen kuin Neuvostoliiton lippu. Ihmisparka pyörii seuraavan yön tuskissaan kämpillä todetakseen ettei se puna sittenkään muuttunut rusketukseksi. Silti suorittaa seuraavana päivänä kaiken uudelleen. Tällä kertaa matkalaukun sivutaskusta löytyneen aurinkorasvan turvin, jonka viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2004. ‘Kyllä tämä vielä toimii’. Ei toimi. 

Aktiivilomailija tulee kohteeseen ja menee ensimmäisenä päivänä rannalle. Menee toisena päivänä rannalle. Menee kolmantena päivänä rannalle. Vaihtaa rantaa ja menee neljäntenä päivänä rannalle. Toteaa viidentenä päivänä ettei täällä ole oikeastaan mitään tekemistä. Tylsistyy. Ja menee rannalle.  

Pysytäänpä rannalla vielä hetki. Sieltä löytyy nimittäin myös selfieturisti. Hän käyttää 45 minuuttia täydellisen selfien tai lomafiiliksestä kertovan kuvan ottamiseen. Ottaa kuvia itse, pyytää naapuria ottamaan kuvia itsestään meressä, rannalla, sukelluksessa, hattu päässä, ilman hattua, viekoittelevasti kameraan katsoen tai seksikkäästi rannalla maaten. Päätyy lopulta julkaisemaan Instagramissa kuvan, jossa näkyy varpaat ja 57 turistia. Kuvatekstissä on palmuemoji. 

Kulinaristituristi ilmoittaa haluavansa ehdottomasti maistaa paikallisia erikoisuuksia. Suunnistaa rantakadulle, jonne kaikki muutkin turistit suuntaavat. Hämmästelee hintoja. ‘Kyllä Jämijärvellä Ritvan baarissa on edullisempaa’. Päätyy tilaamaan hampurilaisen ranskalaisilla. Tai pizzan. Toteaa ettei täältä löydy oikein suomalaisen makuun sopivaa ruokaa. Semmosta kun Ritvalla. Paikallisuutta kulinaristille edustaa sen jälkeen paikallinen olut. Sitä ei Ritvalta saa. 

Arvostelijaturisti on aivan oma lukunsa. Oltuaan 36 tuntia majapaikassaan hän kirjoittaa TripAdvisoriin ensimmäisen analyysin: ‘Huone on ihan siisti, mutta kyllä täällä on yöpynyt joskus joku muukin. Sen vain tuntee. Aamiainen tarjoillaan 7.00-10.00, ja se kertoo kyllä kaiken tämän majoituspaikan suhtautumisesta asiakkaisiin.’ 

Arvostelijaturisti tutkii rannalla hiekan laatua, aurinkotuolien ergonomiaa, rannan baarien tarjontaa ja sitä kuinka nopeasti hänen tilaamansa drinkki tarjoillaan. Kirjoittaa lopulta arvostelun Googleen. ‘Rannalla oli liikaa hiekkaa eikä kukaan kunnioittanut sitä, että olin varannut itselleni rantapaikan jo kello 6.12. Se hollantilaispariskunta tuli aivan siihen viereen. Täällä kukaan ei kunnioita ihmisen omaa tilaa! Enkä päässyt elintarvikeliikkeeseen ilman paitaa. Oli kuuma, hiekka poltti jalkoja ja yhtenä iltapäivänä rannalla oli aaltoja.’ Arvosana 3/5. 

Näin tällä kertaa. Tavattiin turisteja. Ne saattaa olla joskus vähän ärsyttäviä, mutta eihän ilman niitä voi elää. Seuraavalla kerralla tutkitaan sitten taas jotain muuta. Pysykääpä kanavalla. 

Kroatian hinnat

Torstai 30.7.2026 klo 12.31 - JariH

Erilaisilla keskustelupalstoilla, jopa lehdistössä, on käyty keskustelua Kroatian hintatasosta. Kysymys on ollut siitä, että onko maa muuttunut kalliiksi kohteeksi matkailijoille. Olen asunut 11 vuotta Kroatiassa joten nyt seuraa osittain henkilökohtainen, mutta vahvasti tilastoihin perustuva näkemys asiaan. 

Tosiasia on se se, että hintataso Kroatiassa on todellakin noussut viime vuosina selvästi. Erityisen voimakas nousu on tapahtunut matkailupalveluissa. Kroatian keskuspankin tilastot osoittavat, että hintojen nousu on keskittynyt varsinkin maan turistialueille, Adrianmeren rannikolla ja saarille. Nousu on tosin tasaantumassa, kun hinnat nousivat vuonna 2023 8 prosentin vauhtia viime vuonna nousu oli laskenut jo 3,7 prosenttiin. Kuluvalle vuodelle ennustetaan lähes nollakasvua. 

Mennäänpä sitten hieman syvemmälle hintoihin. Aloitetaan ravintolahinnoista, joissa ero Suomen hintoihin on kaventunut, mutta on silti edelleen selkeä. Joku väitti jossain, että hinnat olisivat jo Suomessa nähtävällä tasolla. Tämä pitää paikkansa, mutta vain osittain. Riippuu nimittäin missä syöt.  

Aina luotettavan hintavertailusivusto Numbeon tuoreessa vertailussa ravintolahinnat olivat Kroatiassa edelleen 25,1% alemmat kuin Suomessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että syöminen on Kroatian ravintoloissa  edullisempaa, mutta sesongin aikana turistikaduilla hinnat voivat hyvinkin nousta lähelle suomalaista tasoa. Jos et jaksa siirtyä suositulta kävelykadulta pari korttelia sivummalle, saatat maksaa pizzasta lähes saman kuin Suomessa. Jos sen sijaan syöt hieman syrjemmässä tai pienemmässä paikassa, syöt selkeästi Suomea edullisemmin. Olutta ja viiniä latkit toki huomattavasti Suomea edullisemmin. Paitsi Dubrovnikin vanhassakaupungissa. 

Majoituksen kohdalla väitteet hintojen noususta osuvat lähemmäs maalia. Kroatian majoitushinnat ovat kohonneet about 40 prosenttia parin viime vuoden aikana. Tämä näkyy ennen kaikkea Dubrovnikissa, Splitissä, Hvarissa ja muilla kysytyillä rannikkoalueilla, joissa sesonkikysyntä nostaa hinnat korkealle. Hintojen nousu on aiheuttanut sen, että tilastojen mukaan majoitusten kesto on lyhentynyt huomattavasti ja varaukset tehdään viime tingassa koska odotetaan ns. viime hetken tarjouksia. 

Entäs sitten hinnat kaupoissa? Lähtökohtaisesti ruokakorin hinta Kroatiassa ei ole lähelläkään Suomen hintatasoa. Ruuan hinnat Kroatiassa ovat tilastojen mukaan yleisellä tasolla 30,5% alemmat kuin Suomessa. Hintaero riippuu tosin jonkin verran siitä mitä olet ostamassa. Perustuotteet kuten leipä, kananliha, naudanliha, omenat, tomaatit, olut ja viini ovat Kroatiassa yhä selvästi Suomea edullisempia. Toisaalta osa maitotuotteista ja eräät tavanomaiset arkiostokset ovat lähestyneet Suomen tasoa. Ja jälleen kerran, turistialueiden kaupoissa hinnat saattavat olla hieman korkeammat ja näin erot Suomen hintoihin voivat olla pienempiä kuin muualla maassa.

Jos mietitään koko Kroatian hintakuvaa, se riippuu todella paljon siitä, missä liikutaan. Kun tulet matkailijana Kroatiaan, tulet hyvin suurella todennäköisyydellä  turistialueelle, jossa hinnat ovat nousseet selkeästi nopeammin kuin muualla Kroatiassa. Maan hintakuva muodostuu tällöin luonnollisesti ravintoloiden sekä majoituksen hinnoista, jotka juuri sinä maksat. Ne ovat kiistatta näillä alueilla korkeammat kuin muualla maassa. On siis helppo kertoilla nettipalstoilla kuinka kallis maa Kroatia on. Lomaansa viettävän turistin hintakokemus muodostuu juuri sen oman loma-alueen hintatasosta vaikka kokemus 50 kilometrin päässä saattaa olla aivan eri. Niinpä yleisväite Kroatiasta “kalliina maana” ei välttämättä pidä paikkaansa. Kannattaa miettiä missä sitä lomansa viettää…… 

Vedetään vielä lopuksi kaikki edellinen yhteen. Voidaan helposti sanoa, että Kroatiassa kaikki on kallistunut. Tämä vaatii kuitenkin tarkennusta. Ravintolat ovat yhä keskimäärin Suomea halvempia, vaikka ero on kaventunut varsinkin turistialueilla. Majoituksen hinnat ovat nousseet rannikolla ja suosituissa lomakeskuksissa, mutta ruokakori on edelleen Suomea edullisempi. Ero tosin ei ole enää yhtä selkeä kuin se oli ennen. 

Maassa asuvana olen huomannut hintamuutokset lähinnä siitä, että kun käyn kaupassa, sinne menee huomattavasti enemmän rahaa kuin kymmenen vuotta sitten. Vieläpä eri valuttalla. Asumisen hinta sen sijaan on pysynyt minun kohdalla lähes samana. Asun rannikolla, hyvin lähellä turistialuetta, mutta silti saan iltapäiväoluen rantakadun kahvilassa merinäköalalla 3,20 eurolla ja pizzan 10-12 eurolla. En uskalla edes ajatella mitä moiset tuotteet maksaisivat Suomessa.  

Turisti

Sunnuntai 5.7.2026 klo 10.00 - JariH

Se on taas se aika vuodesta. Se aika kun meidän kylän kujilla ja rantabulevardilla kuuluu enemmän ‘vieraita kieliä’ kuin kroatiaa. Joka toki sekin on vieras kieli, ainakin minulle, mutta ei nyt siihen tämän syvemmin. On siis se aika vuodesta kun Kaštelan valloittaa turisti, tyyppi joka usein ärsyttää mutta jota ilman olisi kovin vaikea elää. Joten tervetuloa vaan. Lomalle.

Kielen lisäksi turistin erottaa siitä, että vaikka lämpöä on 35-40 astetta kuten tässä viime aikoina on ollut, kaikkein kuumimpaan aikaan on ihan pakko istua terassilla vetämässä rasvaista pizzaa. Paikalliset kun ei tuohon aikaan juurikaan liiku missään. Vaan mikäs siinä jos on nälkä. Mutta eikö syöminen huonosti lämmitetyssä saunassa saata olla jopa terveysriski….? En minä tiedä. 

Edellisestä tuli mieleen että kun sinne terdelle joka tapauksessa suuntaatte, niin laittakaa nyt ihmeessä ainakin paita päälle. Ei ole kovin helppoa koittaa viihtyä terassilla kun naapuripöydässä istuu pömppövatsainen puolikarvainen herra ilman paitaa. Vetämässä sitä pizzaa. Hikoillen. Sama toive koskee muuten myös kauppoja. Se paita. Päälle. Onneksi moni kauppa on tänä kesänä laittanut jopa lapun oveen ettei sisälle ole mitään asiaa jos et ole pukeutunut. Tämä siis aivan ympäristöystävällisesti sanottuna. Kiitos. 

Jatketaan pukeutumisella. Tai sen vähyydellä. Olen nimittäin jälleen, aivan kuten viime kesänä, kiinnittänyt (yllättäen) huomion kuinka bikinit pienenevät vuodesta toiseen. Eikä vielä ole edes bikinbeibien huippusesonki. Kun käyn aamu- ja iltapäiväuinnilla, ei voi kuin ihmetellä kuinka pieneksi naisten uima-asut ovat kutistuneet. Nykypäivän pikku pikku bikineissä ei parhaimmillaan ole kuin pienen pieni kangaspala tiettyjen alueiden peittona. Joka usein on kyllä  enemmänkin naru. Eikä narulla kovin kauheasti asioita peitetä. 

En kyllä ihan kauheasti valita tästä. Kunhan totesin. Yritän vain asetella katseeni siveellisen nätisti jonnekin horisonttiin. Tai johonkin muualle. Joka toki on verrattain haastavaa ajoittain. 

Tähän väliin lyhyt säätiedotus. Meillä on ollut, kuten kirjoitin jo edellisessä jutussa, viime viikkoina melko lämmintä. Lämpötila on kivunnut päivittäin jopa lähelle 40 astetta päivittäin. Nyt aivan viime päivinä elohopea ei ole noussut enää kuin juuri ja juuri yli kolmenkymmenen asteen, joka sekin on aivan riittävä lämpö. Elämää on helpottanut myös tuuli, joka viilentää keliä mukavasti. Juuri nyt on muuten 34 C. Adrianmeri on 26 C. Samankaltaisten kelien ennustetaan jatkuvan ainakin pari-kolme viikkoa tästä eteenpäin. Ihan vaan tiedoksi jos reissu on tännepäin suuntautumassa.    

Lopuksi vielä vähän turisteista. Kaštelan kaupunki julkaisee kuukausittain tilastot kuinka paljon ihmisiä kaupungissa on vieraillut ja kuinka kehitys on kehittynyt verrattuna viime vuosiin. Viimeisimmän tilaston mukaan Kaštelassa on vieraillut himpun verran enemmän ihmisiä (+4%) kuin vuonna 2025. Se on koko Kroatian mittakaavassa hyvä kehitys. Kroatian turismi kun on kokonaisuudessaan alkukesällä kääntynyt lievään laskuun (-1%).

Istuin tuossa eräänä päivänä, kuten teen joka päivä about kello 14-15, meidän rantakadulla omassa vakiobaarissani cafebar Gajossa iltapäiväoluella. Katua pitkin lähestyi 12 teinin ryhmä, todennäköisesti matkalle rannalle, pölöttäen keskenään selvää suomea! Mitä ihmettä täällä tapahtuu! Kun edellisinä kesinä täällä on ollut melko harvinaista kuulla suomea, nyt tuntuu että sitä raikaa korviin lähes päivittäin. Joka on mukavaa. On mukavaa että suomalaiset ovat vihdoin löytäneet, tai ainakin löytämässä, myös nämä meidän huudit. 

Tätä suomalaisinvaasiota tukee myös edellä mainittu Kaštelan kaupungin matkailutilasto. Siinä on Suomi mainittu ensimmäistä kertaa. Suomalaisia on siis ihan virallisestikin käynyt meidän kylillä paljon. Ainakin enemmän kuin aiemmin. Jopa enemmän kuin ruotsalaisia. Tai jenkkejä. Nämä molemmat kansakunnat jäivät meidän jälkeen tilastossa. Ekaa kertaa muuten.

Näin tällä kertaa. Puhuttiin vieraista ihmisistä. Puhuttiin turisteista. Ensi kerralla sitten puhutaan varmaan ihan jostain muusta. Tai en tiedä. Katsellaan. Joten pysykääpä kanavalla. 

Turistit

Perjantai 16.1.2026 klo 11.30 - JariH

Tällä hetkellä Helsingissä on meneillään Matka26 -messut, joten lienee syytä naputella hieman matkailusta ja turismista. Minun piti myös tulla käväisemään Helsingissä matkamessuilla, oli sovittu jo muutama tapaaminenkin yhteistyökumppaneiden ja fanien (heh) kanssa, mutta sitten tuli (taas) jotain muuta ja piti peruuttaa. Kuten viime vuonna. Mutta jos sitä sitten vuonna 2027.

Vaan entäs ne turistit? Ja se matkailu? Tilannehan nyt on sellainen, että asustelen alueella, jonka pärjääminen ja menestyminen on pitkälti riippuvainen turisteista ja siitä kuinka paljon heitä näille huudeille saapuu. Toisaalta turistit vievät asunnot, nostavat hinnat pilviin, tukkivat rannat ja kauppojen käytävät, rellestevät ja möykkäävät pitkin poikin. No, jos ihan totta puhutaan, ei täällä meillä noita lieveilmiöitä ihan haitaksi asti ilmene, enemmänkin nuo ovat suurempien kohteiden, kuten Splitin tai Dubrovnikin, ongelmia. Meillä meno on sangen rauhaisaa. Meillä turistisesonki tuo oikeastaan vain odotettua elämää kylille täysin kuolleen talven jälkeen. Joten ei muuta kuin tervetuloa Kaštelaan. 

Kun olette tulossa ja katselette majoituksia netissä, olkaapa tarkkana. Paikalliset lehdet varoittelevat, että ns. majoitushuijaukset ovat jopa täällä Dalmatiassa kasvussa. Homma menee siten, että huijarit poimivat ja kopioivat luotettavilta majoitussivuistoilta kuten Booking tai Air B'n ihan oikeita kuvia ihan oikeista asunnoista, tekevät omat sivut ja tarjoavat näitä majoituksia sitten huomattavasti halvemmalla kuin oikeat vaihtoehdot. Ja vievät rahasi. 

Muutama seikka johon kannattaa kiinnittää huomio kun sitä majoitus varailee. Ihan ensin kannattaa tutkia, onko ao. kohteessa samat hinnat läpi koko vuoden. Eli tarjotaanko majoitusta helmikuussa ja elokuussa samaan hintaan. Jos tarjotaan, hälytyskellon on syytä sanoa ring ring. Itseasiassa jo se, että löydät majoituksen elokuulle, ja vielä edullisen sellaisen, pitää soittaa kelloa. Niitä kun ei ihan kauheasti oli. Jos ainuttakaan.

Seuraavaksi kannattaa tutkia maksuehdot. Jos sinulta vaaditaan ennakkomaksua, pyydetään käsirahaa tai varausmaksua eikä maksutapana toimi mikään muu kuin pankkisiirto, kellojen on syytä kilkattaa isosti. Jos majoituksen tarjoaja ei hyväksy luottokorttimaksua, älä maksa. Usein tili, jolle maksu pitäisi suorittaa, ei ole edes kroatialainen tili vaan sijaitsee useimmiten jossain aivan muualla. Kaiken lisäksi tilinomistaja on usein eriniminen tyyppi kuin kämpän omistaja. Koska hän on ‘sukulainen’ tai joku ‘ muu perheenjäsen’. Kun sitten olet maksanut ennakkomaksun pankkitilille, asunnon tarjoaja todennäköisesti katoa etkä saa häneen yhteyttä. Eikä sinulla ole majoitusta. Eikä rahaa.

Summasummarum: jos saat majoitustarjouksen Facebookissa tai jollain muulla some-alustalla ja se näyttää liian hyväksi ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Vahva suositus on käyttää vain ja ainoastaan luotettavia majoitussivustoja, maksaa kortilla tai PayPalllila ja koittaa tsekata majoitus etukäteen niin hyvin kun pystyy. Jos tarvitset paikallista apua, ole yhteydessä. Olen tsekkaillut jo viime sesongilla muutaman majoituspaikkan muutamalle suomalaismatkailijalle. Helpompaa se täällä paikan päällä  on tutkia kämppiä kuin netissä. Minähän voin tarvittaessa mennä vaikkapa jopa käymään kohteessa jos aiheellista.  

Jos sitten tulet suoraan tänne ilman ennakkovarausta ja etsit majoitusta, semmoisen löytää kun löytää tällaisen kyltin. Silloin kyseessä on ihan oikea, ja turvallinen majoitus. En tosin suosittele saapumista ilman ennakkovarausta, siinä saattaa helposti käydä niin ettei sitä majaa sitten löydykkään. 

Sesonki alkaa täällä maalis-huhtikuun vaihteessa. Tuolloin useampi lentoyhtiö aloittaa lentonsa Splitiin. Finnair tosin aloittaa vasta toukokuun toinen päivä kautensa 2026 Helsingistä Splitiin. Ekan lennon jälkeen Finnair lentää Splitiin neljä kertaa viikossa aina elokuun loppuun asti. 

Suomalaiset vaan eivät jostain käsittämättömästä syystä pysähdy Kaštelaan vaan jatkavat reissuaan Splitiin, Makarskaan tai Baska Vodaan. Tai jonnekin. Haluavat siis istua bussissa/autossa pari tuntia heti lomansa alkuun ja maksaa kohteessa ollessaan kaikesta hieman enemmän. Vaikka vaihtoehtokin olisi. Voisi vaikka hypätä taksiin kentällä, ajella 10 minuuttia Kaštelaan ja viettää loma selkeästi edullisemmin kuin Splitissä, Makarskassa tai jossain muussa turistitrapissä. Täältä meiltä löytyy tasan samat palvelut kuin missä tahansa muualtakin. Täällä meiltä löytyy rantaa, Adrianmeri, aurinkoa, baareja ja ravintoloita. Ja kaikki tuo varsin rauhallisessa ympäristössä. Ja jos se Split sitten kiinnostelee, paikallisbussilla on helppo käväistä toteamassa, että eihän täällä oikeastaan ole mitään.

Kuka täällä Kaštelassa sitten viettää lomansa? Kaupungin matkailutoimisto julkaisi juuri tilastot vuodelta 2025, ja kertoo että matkailu Kaštelaan kasvoi 5% edelliseen vuoteen verrattuna. Se on mukava poikkeus koko Kroatian matkailiijakehityksessä, joka polki paikallaan. Kaštelassa kävi 137 141 rekisteröityä matkailijaa vuonna 2025. Tyypit tulivat pääosin Saksasta (16%), Puolasta (15%), Iso-Britanniasta (8%) ja Ranskasta, Tsekeistä ja Alankomaista. Pohjoismaista Kaštelassa vieraili eniten norjalaisia ja ruotsalaisia turisteja. Suomalaisia ei tilastoista löydy, joka tarkoittaa että eipä täällä kovin montaa suomituristia lomaansa viettänyt. Jopa espanjalaisia kävi enemmän. Jostain syystä.

Näin matkailtiin tällä kertaa. Kuten todettu, jos tarvitset apuja lomasi suunnitteluun Dalmatiassa, saa ottaa yhteyttä. Minä suosittelen, tutkin ja teen taustatöitä tarvittaessa. Jotta juuri sinun loma onnistuisi.