Juttuja

Ne muut

Perjantai 4.9.2026 klo 13.09 - JariH

Olemme vihdoin saapuneet Kroatiaa ja kroatialaisia käsittelevän kolmiosaisen kirjoitussarjan loppuun. Ensimmäisessä osassa todistimme, ettei sellaista ihmistä kuin tyypillinen kroatialainen ihminen ole olemassakaan. Toisessa osassa käsittelimme Kroatian tärkeintä osaa eli Dalmatiaa. Tässä viimeisessä tutkimme sitten ‘niitä kaikkia muita’ jotka asuvat tämän hieman omituisen maan rajojen sisäpuolella.

Aloitetaan lännestä. Aloitetaan Istriasta. Istria on aikojen saatossa imenyt vaikutteita vahvasti niin Italiasta kuin Venetsiasta. Tämä näkyy elämäntyylissä, ruuassa, kielessä ja siinä, että istrialainen kykenee tarvittaessa tekemään ihan tavallisesta lounaasta kulttuuritapahtuman. ‘Meillä on paikallista kalaa, paikallista oliiviöljyä, paikallista viiniä ja tämä juusto on muuten pieneltä tilalta aivan tuosta naapurista’. 

Ja sitten on tryffeli. Istrialainen rakastaa tryffeleitä. Jos maailmassa voisi lisätä tryffeli kahviin, talomaaliin, puhelimen akkuun tai auton tuullasinpesunesteeseen, istrialainen tekisi sen. Tryffeli ei ole ruoka, se on identiteetti. Jos löydät metsästä jotain ruskeaa ja epämääräisen näköistä, älä koske siihen. Se saattaa olla tryffeli. Tai koiran jätös. Istrialainen kuitenkin tietää eron. Toivottavasti. 

Laitetaan (jakku)puku päälle. Mennään kaupunkiin. Mennään Zagrebiin. Siellä ihmiset käyvät töissä. Kaikilla on kiire. Heillä on kokouksia, he käyttävät kalentereita, he suunnittelevat asioita, he tietävät jopa mikä päivä tänään on. Täältä Dalmatiasta katsoen kaikki tuo on hieman epäilyttävää. 

Zagrebilainen tietää olevansa kaupunkilainen. Hän tietää myös sen, että Zagreb on pääkaupunki. Siellä sijaitsee kaikki tärkeä, siellä sijaitsee yritykset, yliopistot, pankit, kaikki hämärät museot. Ja poliitikot. Poliitikot Zagrebissa käyttävät paljon aikaa kertoakseen mitä koko muun maan tulisi tehdä. Koko muu maa puolestaan käyttää paljon aikaa kertoakseen zagrebilaisille poliitikoille miksi heidän tulisi lopettaa muun maan asioihin sotkeutuminen. Tämä tuntuu olevan sangen toimiva työnjako.

Sitten on Slavonia itäisessä Kroatiassa. Slavonia muistuttaa tasaisuudellaan hieman suomalaista Pohjois-Pohjanmaata. Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. 

Kun puhutaan Slavoniasta, puhutaan ruuasta. Kun dalmatialainen keittiö tiivistyy kalaan, oliiviöljyyn ja viiniin, slavonialainen keittiö tiivistyy lihaan. Ja jos jollekin jäi jotain epäselvää, lisätään hieman lihaa. Kun slavonialainen katsoo ruokapöytään ja miettii mitäs siitä vielä puuttuu, vastaus on yleensä että siinä ei ole riittävästi lihaa. Eikä makkaraa. Kun ruokailu sitten joskus useamman tunnin jälkeen päättyy, pöytä näyttää siltä että siinä olisi juuri järjestetty pienimuotoiset häät. 

Kroatia ei tietenkään ole pelkästään Dalmatia, Istria, Zagreb ja Slavonia. Ei tietenkään. Näiden lisäksi on vaikkapa Zagore, on Lika, on Kvarner, Međimurje ja Gorski kotar. Ja vaikka kuinka paljon pienempiä alueita, joiden asukkaat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että he eivät todellakaan ole samanlaisia kuin naapurialueen ihmiset. 

Tämä on yksi Kroatian rikkaus. Vaikka maa on verrattain pieni, sen sisältä löytyy järjetön määrä paikallisia identiteettejä. Kun kahden kylän välillä on viisi kilometriä, niin ‘Oni su drugi’. He ovat erilaisia. Ne toiset. Tietenkin. Onhan kylien välillä viisi kilometriä. Tässä piilee maan hienous. Kroatialainen voi olla yhtäaikaa kroatialainen, dalmatialainen, splitiläinen, Hajdukin kannattaja, oman kylänsä ihminen tai naapurikylän sekä Dinamo Zagrebin ikuinen vihollinen. Kaikki tämä ilman ristiriitaa. 

Jos yrität ulkomaalaisena ymmärtää Kroatiaa älä katso karttaa. Istu alas. Tilaa kahvi. Kuuntele. Keskustele. Älä kiirehdi. Kunhan muistat yhden asian; älä mene väittämään kenellekään mikä alue Kroatiassa on paras. Vastaus on nimittäin selvä. Jos olet Istriassa, se on Istria. Zagrebissa puolestaan Zagreb. Slavoniassa luonnollisesti koko Slavonia. Ihan mikä pikku kylä tahansa, vastaus on juurikin se kylä missä satut olemaan. Mutta kun olet Dalmatiassa…. no. Tiedät vastauksen. Olet kotona. 

Näin olemme päässeet tämän kolmiosaisen sarjan loppuun. Toivottavasti teille on selvinnyt että tyypillistä kroatialaista ihmistä ei kerta kaikkiaan ole olemassa. On vaan joukko ihmisiä jotka ovat sattuneet asumaan saman valtion rajojen sisäpuolelle. Mutta juuri siksi Kroatia on niin kiinnostava. Juuri siksi tähän maahan on helppo kiintyä. Vaikka joku pysäköi keskelle katua. Vaikka kukaan ei tiedä milloin joku asia on valmis. Vaikka virastoissa aina puuttuu se yksi paperi. Vaikka pikaiseen kahviin kuluu kaksi tuntia. Ja vaikka jokainen kroatialainen tietää aina olevansa oikeassa. Kaikesta. 

Kroatia on pieni maa . Mutta täällä asuu aivan riittävästi erilaisia erilaisia ihmisiä, josta jokainen voi täysin vapautuneesti olla omasta mielestään hieman parempi ihminen kuin naapurinsa. Ja sitten jostain tulee dalmatialainen, joka sanoo pomalo. Koska mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Kroatian hinnat

Torstai 30.7.2026 klo 12.31 - JariH

Erilaisilla keskustelupalstoilla, jopa lehdistössä, on käyty keskustelua Kroatian hintatasosta. Kysymys on ollut siitä, että onko maa muuttunut kalliiksi kohteeksi matkailijoille. Olen asunut 11 vuotta Kroatiassa joten nyt seuraa osittain henkilökohtainen, mutta vahvasti tilastoihin perustuva näkemys asiaan. 

Tosiasia on se se, että hintataso Kroatiassa on todellakin noussut viime vuosina selvästi. Erityisen voimakas nousu on tapahtunut matkailupalveluissa. Kroatian keskuspankin tilastot osoittavat, että hintojen nousu on keskittynyt varsinkin maan turistialueille, Adrianmeren rannikolla ja saarille. Nousu on tosin tasaantumassa, kun hinnat nousivat vuonna 2023 8 prosentin vauhtia viime vuonna nousu oli laskenut jo 3,7 prosenttiin. Kuluvalle vuodelle ennustetaan lähes nollakasvua. 

Mennäänpä sitten hieman syvemmälle hintoihin. Aloitetaan ravintolahinnoista, joissa ero Suomen hintoihin on kaventunut, mutta on silti edelleen selkeä. Joku väitti jossain, että hinnat olisivat jo Suomessa nähtävällä tasolla. Tämä pitää paikkansa, mutta vain osittain. Riippuu nimittäin missä syöt.  

Aina luotettavan hintavertailusivusto Numbeon tuoreessa vertailussa ravintolahinnat olivat Kroatiassa edelleen 25,1% alemmat kuin Suomessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että syöminen on Kroatian ravintoloissa  edullisempaa, mutta sesongin aikana turistikaduilla hinnat voivat hyvinkin nousta lähelle suomalaista tasoa. Jos et jaksa siirtyä suositulta kävelykadulta pari korttelia sivummalle, saatat maksaa pizzasta lähes saman kuin Suomessa. Jos sen sijaan syöt hieman syrjemmässä tai pienemmässä paikassa, syöt selkeästi Suomea edullisemmin. Olutta ja viiniä latkit toki huomattavasti Suomea edullisemmin. Paitsi Dubrovnikin vanhassakaupungissa. 

Majoituksen kohdalla väitteet hintojen noususta osuvat lähemmäs maalia. Kroatian majoitushinnat ovat kohonneet about 40 prosenttia parin viime vuoden aikana. Tämä näkyy ennen kaikkea Dubrovnikissa, Splitissä, Hvarissa ja muilla kysytyillä rannikkoalueilla, joissa sesonkikysyntä nostaa hinnat korkealle. Hintojen nousu on aiheuttanut sen, että tilastojen mukaan majoitusten kesto on lyhentynyt huomattavasti ja varaukset tehdään viime tingassa koska odotetaan ns. viime hetken tarjouksia. 

Entäs sitten hinnat kaupoissa? Lähtökohtaisesti ruokakorin hinta Kroatiassa ei ole lähelläkään Suomen hintatasoa. Ruuan hinnat Kroatiassa ovat tilastojen mukaan yleisellä tasolla 30,5% alemmat kuin Suomessa. Hintaero riippuu tosin jonkin verran siitä mitä olet ostamassa. Perustuotteet kuten leipä, kananliha, naudanliha, omenat, tomaatit, olut ja viini ovat Kroatiassa yhä selvästi Suomea edullisempia. Toisaalta osa maitotuotteista ja eräät tavanomaiset arkiostokset ovat lähestyneet Suomen tasoa. Ja jälleen kerran, turistialueiden kaupoissa hinnat saattavat olla hieman korkeammat ja näin erot Suomen hintoihin voivat olla pienempiä kuin muualla maassa.

Jos mietitään koko Kroatian hintakuvaa, se riippuu todella paljon siitä, missä liikutaan. Kun tulet matkailijana Kroatiaan, tulet hyvin suurella todennäköisyydellä  turistialueelle, jossa hinnat ovat nousseet selkeästi nopeammin kuin muualla Kroatiassa. Maan hintakuva muodostuu tällöin luonnollisesti ravintoloiden sekä majoituksen hinnoista, jotka juuri sinä maksat. Ne ovat kiistatta näillä alueilla korkeammat kuin muualla maassa. On siis helppo kertoilla nettipalstoilla kuinka kallis maa Kroatia on. Lomaansa viettävän turistin hintakokemus muodostuu juuri sen oman loma-alueen hintatasosta vaikka kokemus 50 kilometrin päässä saattaa olla aivan eri. Niinpä yleisväite Kroatiasta “kalliina maana” ei välttämättä pidä paikkaansa. Kannattaa miettiä missä sitä lomansa viettää…… 

Vedetään vielä lopuksi kaikki edellinen yhteen. Voidaan helposti sanoa, että Kroatiassa kaikki on kallistunut. Tämä vaatii kuitenkin tarkennusta. Ravintolat ovat yhä keskimäärin Suomea halvempia, vaikka ero on kaventunut varsinkin turistialueilla. Majoituksen hinnat ovat nousseet rannikolla ja suosituissa lomakeskuksissa, mutta ruokakori on edelleen Suomea edullisempi. Ero tosin ei ole enää yhtä selkeä kuin se oli ennen. 

Maassa asuvana olen huomannut hintamuutokset lähinnä siitä, että kun käyn kaupassa, sinne menee huomattavasti enemmän rahaa kuin kymmenen vuotta sitten. Vieläpä eri valuttalla. Asumisen hinta sen sijaan on pysynyt minun kohdalla lähes samana. Asun rannikolla, hyvin lähellä turistialuetta, mutta silti saan iltapäiväoluen rantakadun kahvilassa merinäköalalla 3,20 eurolla ja pizzan 10-12 eurolla. En uskalla edes ajatella mitä moiset tuotteet maksaisivat Suomessa.