Juttuja

Ne muut

Perjantai 4.9.2026 klo 13.09 - JariH

Olemme vihdoin saapuneet Kroatiaa ja kroatialaisia käsittelevän kolmiosaisen kirjoitussarjan loppuun. Ensimmäisessä osassa todistimme, ettei sellaista ihmistä kuin tyypillinen kroatialainen ihminen ole olemassakaan. Toisessa osassa käsittelimme Kroatian tärkeintä osaa eli Dalmatiaa. Tässä viimeisessä tutkimme sitten ‘niitä kaikkia muita’ jotka asuvat tämän hieman omituisen maan rajojen sisäpuolella.

Aloitetaan lännestä. Aloitetaan Istriasta. Istria on aikojen saatossa imenyt vaikutteita vahvasti niin Italiasta kuin Venetsiasta. Tämä näkyy elämäntyylissä, ruuassa, kielessä ja siinä, että istrialainen kykenee tarvittaessa tekemään ihan tavallisesta lounaasta kulttuuritapahtuman. ‘Meillä on paikallista kalaa, paikallista oliiviöljyä, paikallista viiniä ja tämä juusto on muuten pieneltä tilalta aivan tuosta naapurista’. 

Ja sitten on tryffeli. Istrialainen rakastaa tryffeleitä. Jos maailmassa voisi lisätä tryffeli kahviin, talomaaliin, puhelimen akkuun tai auton tuullasinpesunesteeseen, istrialainen tekisi sen. Tryffeli ei ole ruoka, se on identiteetti. Jos löydät metsästä jotain ruskeaa ja epämääräisen näköistä, älä koske siihen. Se saattaa olla tryffeli. Tai koiran jätös. Istrialainen kuitenkin tietää eron. Toivottavasti. 

Laitetaan (jakku)puku päälle. Mennään kaupunkiin. Mennään Zagrebiin. Siellä ihmiset käyvät töissä. Kaikilla on kiire. Heillä on kokouksia, he käyttävät kalentereita, he suunnittelevat asioita, he tietävät jopa mikä päivä tänään on. Täältä Dalmatiasta katsoen kaikki tuo on hieman epäilyttävää. 

Zagrebilainen tietää olevansa kaupunkilainen. Hän tietää myös sen, että Zagreb on pääkaupunki. Siellä sijaitsee kaikki tärkeä, siellä sijaitsee yritykset, yliopistot, pankit, kaikki hämärät museot. Ja poliitikot. Poliitikot Zagrebissa käyttävät paljon aikaa kertoakseen mitä koko muun maan tulisi tehdä. Koko muu maa puolestaan käyttää paljon aikaa kertoakseen zagrebilaisille poliitikoille miksi heidän tulisi lopettaa muun maan asioihin sotkeutuminen. Tämä tuntuu olevan sangen toimiva työnjako.

Sitten on Slavonia itäisessä Kroatiassa. Slavonia muistuttaa tasaisuudellaan hieman suomalaista Pohjois-Pohjanmaata. Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. 

Kun puhutaan Slavoniasta, puhutaan ruuasta. Kun dalmatialainen keittiö tiivistyy kalaan, oliiviöljyyn ja viiniin, slavonialainen keittiö tiivistyy lihaan. Ja jos jollekin jäi jotain epäselvää, lisätään hieman lihaa. Kun slavonialainen katsoo ruokapöytään ja miettii mitäs siitä vielä puuttuu, vastaus on yleensä että siinä ei ole riittävästi lihaa. Eikä makkaraa. Kun ruokailu sitten joskus useamman tunnin jälkeen päättyy, pöytä näyttää siltä että siinä olisi juuri järjestetty pienimuotoiset häät. 

Kroatia ei tietenkään ole pelkästään Dalmatia, Istria, Zagreb ja Slavonia. Ei tietenkään. Näiden lisäksi on vaikkapa Zagore, on Lika, on Kvarner, Međimurje ja Gorski kotar. Ja vaikka kuinka paljon pienempiä alueita, joiden asukkaat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että he eivät todellakaan ole samanlaisia kuin naapurialueen ihmiset. 

Tämä on yksi Kroatian rikkaus. Vaikka maa on verrattain pieni, sen sisältä löytyy järjetön määrä paikallisia identiteettejä. Kun kahden kylän välillä on viisi kilometriä, niin ‘Oni su drugi’. He ovat erilaisia. Ne toiset. Tietenkin. Onhan kylien välillä viisi kilometriä. Tässä piilee maan hienous. Kroatialainen voi olla yhtäaikaa kroatialainen, dalmatialainen, splitiläinen, Hajdukin kannattaja, oman kylänsä ihminen tai naapurikylän sekä Dinamo Zagrebin ikuinen vihollinen. Kaikki tämä ilman ristiriitaa. 

Jos yrität ulkomaalaisena ymmärtää Kroatiaa älä katso karttaa. Istu alas. Tilaa kahvi. Kuuntele. Keskustele. Älä kiirehdi. Kunhan muistat yhden asian; älä mene väittämään kenellekään mikä alue Kroatiassa on paras. Vastaus on nimittäin selvä. Jos olet Istriassa, se on Istria. Zagrebissa puolestaan Zagreb. Slavoniassa luonnollisesti koko Slavonia. Ihan mikä pikku kylä tahansa, vastaus on juurikin se kylä missä satut olemaan. Mutta kun olet Dalmatiassa…. no. Tiedät vastauksen. Olet kotona. 

Näin olemme päässeet tämän kolmiosaisen sarjan loppuun. Toivottavasti teille on selvinnyt että tyypillistä kroatialaista ihmistä ei kerta kaikkiaan ole olemassa. On vaan joukko ihmisiä jotka ovat sattuneet asumaan saman valtion rajojen sisäpuolelle. Mutta juuri siksi Kroatia on niin kiinnostava. Juuri siksi tähän maahan on helppo kiintyä. Vaikka joku pysäköi keskelle katua. Vaikka kukaan ei tiedä milloin joku asia on valmis. Vaikka virastoissa aina puuttuu se yksi paperi. Vaikka pikaiseen kahviin kuluu kaksi tuntia. Ja vaikka jokainen kroatialainen tietää aina olevansa oikeassa. Kaikesta. 

Kroatia on pieni maa . Mutta täällä asuu aivan riittävästi erilaisia erilaisia ihmisiä, josta jokainen voi täysin vapautuneesti olla omasta mielestään hieman parempi ihminen kuin naapurinsa. Ja sitten jostain tulee dalmatialainen, joka sanoo pomalo. Koska mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Kroatialaista ihmistä ei ole

Perjantai 21.8.2026 klo 14.31 - JariH

Kroatia on maantieteellisesti sangen pieni maa. Eikä maassa ei asu kuin hieman vajaa 4 miljoonaa ihmistä. Luulisi siis että Kroatia on helppo ottaa haltuun. Vaan kun ei ole.

Kroatiasta löytyy useita alueita joissa ihmiset puhuvat samaa kieltä, käyttävät samaa rahaa ja heiluttavat samaa lippua kun vietetään jotain kymmenistä isänmaallisista juhlista. Samaan aikaan he ovat kuitenkin täysin eri mieltä siitä, miten ihmisen pitää elää, syödä, ajaa autoa, juoda kahvia, suhtautua pääkaupunkiin ja ennen kaikkea siitä, mikä osa Kroatiaa on juuri se oikea Kroatia.

Kroatialainen ei välttämättä ole ensisijaisesti kroatialainen. Sellaista ihmistä kuin kroatialainen ei ole olemassakaan. Kroatialainen ihminen on dalmatialainen. Tai istrialainen. Tai slavonialainen. Tai zagrebilainen. Tämä aluepohjainen erilaisuus pohjautuu pitkälti historiaan ja kulttuuriin. Rannikon seutu on imenyt Välimeren ja Venetsian vaikutteita, Istria puolestaan Italiasta ja sisämaassa on löydettävissä vaikutteita Keski-Euroopasta sekä vanhasta Itävalta-Unkarista. Joten jos joku siis tulee kertomaan sinulle että kaikki kroaatit ovat tietynlaisia, voit huoleti poistaa varmistimen. Eivät taatusti ole. 

Tulevissa jutuissa paneudutaan hieman tarkemmin mainituilla alueilla elävien ihmisten ominaisuuksiin, sillä dalmatialainen on aivan eri rotu kuin vaikkapa slavonialainen. Tänään keskitytään koko maata yhdistäviin asioihin ja tapoihin, joita niitäkin toki pienen kaivamisen jälkeen löytyy. 

Aloitetaan kroatialaisella vieraanvaraisuudella. Se on hengenvaarallista. Kun menet kroatialaiseen kotiin kylään, älä syö kolmeen päivään ennen vierailua. Mitään. Sillä sinulle tarjotaan ruokaa. Jos vastaat että ei kiitos, minulla ei ole nälkä, kuulet vain että syö. Ota nyt. Ja sitten ruokaa tulee lisää. Ja sitten vielä vähän lisää. Lopuksi tuodaan jotain jota et edes tunnista. Kun sitten olet syönyt niin, ettet kykene enää liikkumaan, emäntä katsoo pöytää ja toteaa; “Anteeksi kun ruokaa oli niin vähän.” Kroatialaisen vieraanvaraisuuden tavoite ei ole saada vieras kylläiseksi, sen tavoite on saada vieras kykenemättömäksi liikkumaan ilman nosturia.

Toinen asia, joka yhdistää koko maata on perhe. Kun ‘lapsi’ on vähän yli kolmekymppisenä lentänyt pesästä side vanhempiin, varsinkaan äitiin, ei todellakaan katkea. Vaikka ‘lapsi’ on asunut parikymmentä vuotta omillaan, hänellä on oma perhe, talo, auto ja lapsia, äiti soittaa taatusti vähintään joka toinen päivä: “Oletko muistanut syödä?” “Muista ottaa villapaita ja varo läpivetoa!” “Oletko nukkunut?” “Miksi et?” “Sinun pitää syödä.” Tulette sitten viikonloppuna niin minä teen teille ruokaa.” Perhe on tärkeä. Todella tärkeä. Perheellä on enemmän vaikutusvaltaa ihmisten elämään kuin kuin hallituksella. 

Jos haluat tietää miten sinulla menee, kysy kroatialaiselta naapuriltasi. Hän tietää. Hän tietää todennäköisesti kuka on käynyt sinun luona kylässä, mihin aikaan tulit eilen kotiin ja kenen kanssa, kuka on muuttanut, kenen poika on töissä Saksassa, kuka vuokraa asuntojaan turisteille ja kuka ei tervehtinyt viime viikolla.Tämä viimeinen on muuten erityisen tärkeä tieto. Kroatialainen naapuri ei ole utelias, hän on vain hyvin informoitu. 

Henkilökohtaisesti törmäsin kroatialaiseen naapurivalvontaan juurikin tänä aamuna. Minulla on tapana käydä uimassa tuossa viereisessä Adrianmeressä joka aamu ja tänään yksi kanssauimareista ui luokseni ja kysyi, että sinäkö olet se mies joka on Suomesta joka asuu täällä Kaštel Starissa? Kyllä, minähän se. En vaan ole koskaan puhunut näistä asioista kenenkään uimarin kanssa ikinä….. Mutta naapurit tietää.

Lopuksi se suurin mörkö. Byrokratia. Kroatia on maa, joka elää byrokratialla. Ja byrokratiasta. Ei edes Bulgariassa, jossa asuin kolme vuotta, byrokratia yllä samalla tasolle kuin Kroatiassa. Täällä paikalliset ovat oppineet elämään asian kanssa, ulkomaalaisilla on hieman hankalampaa. 

Suomessa asioita voi hoitaa verkossa. Kroatiassa tarvitaan paperi. Ja kun sinulla on paperi, tarvitaan kopio. Kun sinulla on paperi ja kopio, tarvitaan leima. Ja kun on leima, tarvitaan lomake. Kun lomake on täytetty pitää käydä postissa maksamassa jokin maksu. Nimenomaan postissa. Pankki ei käy. Sitten palaat papereiden, lomakkeiden, leimojen ja kuitin kanssa takaisin tiskille, virkailija toteaa ‘Ne može.’ Ei käy. Miksi ei käy? ‘Takva su pravila.’ Sellaiset ovat säännöt. Lopuksi virkailija toteaa, että kun tulet takaisin, ota mukaasi joku joka puhuu sujuvaa kroatiaa. Vaikka olisit asioinut maahanmuuttovirastossa, jossa kaikki, toistan KAIKKI, asiakkaat ovat ulkomaalaisia. 

Näin tänään. Tänään käsittelimme tätä hieman erikoista kansaa yleisellä tasolla. Seuraavaksi siirrymme miinakentälle jakamalla ihmiset alueellisiin heimoihin. Siitä tulee kivaa. Ja vaarallista. Aloittakaamme kroatialaisten alalajien läpikäymisen niistä tärkeimmistä. Dalmatialaisista. Ne loput tyypit ympäri  maata tulevat sitten myöhemmin. Kunhan keritään. Pysykääpä  kanavalla.

 Pomalo. 

Syömään!

Tiistai 4.8.2026 klo 12.52 - JariH

Tänään syödään. Tutustutaan Kroatian monipuoliseen ruokatarjontaan. Sitä ennen päivitellään kuitenkin ilmastoa. 

Täällä meidän seudulla on nyt ollut kuukausitolkulla aivan naurettava helle - lämpötila ei ole laskenut alle 30 asteen yhtenäkään päivänä kahteen-kolmeen kuukauteen. Normilämpö on päivittäin 35-37 astetta. Yölläkin saattaa olla helposti 25-27 astetta. Adrianmeren vesi on tänään 26,8 asteista. 

Kun aikoinani muutin Kroatiaan, ajatuksena oli siirtyä hieman lämpimämpään ilmastoon Suomeen verrattuna. No tänä kesänä ajatus on toteutunut. Vähän turhankin hyvin. Vähempikin riittäisi….. Vaan turha tässä on valittaa, kyllä se talvi tuulineen ja sateineen sieltä tulee. Sitten valitetaan siitä. 

Mutta nyt syömään. Minulta kysytään usein että mikä on semmoista tyypillistä, perinteistä kroatialaista ruokaa. ‘Kun me tulemme lomalle, mitä siellä pitää syödä jos haluaa syödä nimenomaan perinteistä kroatialaista ruokaa?’

Lyhyt vastaus; semmoista asiaa kuin tyypillinen perinteinen kroatialainen ruoka ei ole. Jos joku jossain kertoilee, että kaikki Kroatiassa syövät tuota tai tätä, se ei pidä paikkaansa. Kroatialainen keittiö on nimittäin äärimmäisen monipuolinen ja hyvin alueellisesti jakautunut. Siksi mitään tyypillistä kroatialaista ruokalajia ei ole olemassa. Riippuu siitä missäpäin maata olet. 

Tutkitaanpa hieman tarkemmin. Aloitetaan täältä kotoa, Dalmatiasta. Täällä syödään yleensä enemmän kalaa, muita mereneläviä, vihanneksia ja oliiviöljyä. Kun noustaan hieman pohjoisemmaksi, Kvarnerin seudulle, mukaan liitetään katkaravut ja saarilla kasvatettu lampaanliha. Zagrebin seudulla maan pohjoisosassa ruokaperinne on hieman runsaampi kuin Dalmatiassa tai Kvarnerissa ja kun mennään maan itäosiin Slavoniaa, eteen kannetaan hyvinkin lihapainotteisia, tuhteja ateriakokonaisuuksia. 

Kroatian gastronomisena huippualueena pidetään Istrian aluetta. Istriassa ruokakulttuuri on imenyt vahvoja vaikutteita italialaisesta keittiöstä, joten sieltä löytyy laaja valikoima pastoja, tryffeleitä, oliiviöljyä ja viinejä. Olen henkilökohtaisesti syönyt elämäni tryffelipasta-annoksen nimenomaan Roč -nimisessä pikkukylässä. Aivan järjettömän hyvää. 

Jos Istria on saanut keittiöönsä vaikutteita Italiasta, niin Slavonian ruokakulttuuri painottuu omaan maahan, omaan seutuun. Slavonia on maatalousaluetta jossa perinteisesti on tarjoiltu, ja tarvittu, tuhtia ruokaa suurina annoksina. Tyypillisiä slavonialaisia ruoka-aineita ovat sianliha, makkarat, paprika ja pitkään haudutetut, vahvasti maustetut padat. 

Zagrebin seutu puolestaan on kerännyt vaikutteita itävaltalaisesta ja unkarilaisesta perinteestä ja näin pöytään ilmestyy usein pataruokia, liha-aterioita ja leivonnaisia. Dalmatian ja Kvarnerin lautaselle kerääntyvään ruokaan vaikuttaa puolestaan Välimeren läheisyys. Ja välimerellinen ruokavalio. 

En mene tällä kertaa yksityiskohtaisesti eri ruokalajeihin, sillä jos alan luetella  erilaisia ruokia tyyliin peka, pašticada, škampi na buzaru tai štrukli, kukaan ei tiedä mistä puhun. Jos haluatte saada yksityiskohtaisempaa suoraan ruokiin pureutuvaa tietoa, kysykään. 

Yksi jännä yksityiskohta kroatialaisessa ruokakulttuurissa on, että päivän pääateria on lounas, ei suinkaan päivällinen kuten käsittääkseni Suomessa yhä edelleen on. Varsinkin viikonloppuisin lounaalle kokoontuu perhe, usein koko suku ja silloin syödään todellakin pidemmän kaavan mukaan pitkään ja hartaasti. 

Kroatian ruokakulttuuria voidaan kuvailla siten, että se on kuin matka Euroopan halki. Aamulla voit nauttia italiaistyyppisen espressoaamiaisen Istiassa, lounaalla syödä dalmatialaisen grillatun kalan oliiviöljyn kera ja muutaman sadan kilometrin päässä nauttia illalla Slavoniassa paprikalla maustetusta lihapadasta. Vaikka olet pysynyt koko ajan Kroatiassa, ruokapöydässä tuntuu kuin olisit siirtynyt kulttuurista toiseen. 

Tervetuloa siis Kroatiaan syömään. Muutakin kuin sitä pizzaa. 

Dobar tek. 

Vallankumous

Keskiviikko 4.2.2026 klo 16.10 - JariH

Kroatiassa on tapahtunut vallankumous ja maa on muuttunut fasistiseksi natsivaltioksi. Näin olen lukenut tällä viikolla paikallisista lehdistä. Palataan tähän hieman myöhemmin, tässä on ensin hieman tärkeämpiä asioita käsiteltävänä.

Alkuun nimittäin kiitellään. Kiitellään teitä lukijoita, sillä edelliset tekstini otsikoilla My story 1 & 2 tekivät kumpikin lukijaennätykset. Tämä alusta, jolle näitä tarinoita kirjoittelen ja jossa kotisivuni asuvat, tarjoilee tilastot niin vierailija- kuin lukijamääristä. Näiden lukujen perusteella täällä on vieraili koko sivuhistorian suurin määrä lukijoita 30.01.2026 ja lähes saman verran helmikuun ensimmäinen päivä. Edellinen ennätys oli lähes vuoden takaa 25.02.2025. Jännää on se, että sivustolle tultiin hämmentävän paljon hakusanalla/osoitteella lazyfinn.fi, vaikken ole sitä markkinoinut mitenkään minnekään. Mutta kiva että jotain kautta on reitti löytynyt.

Siten pähkäillään. Kerroin kolmisen kuukautta sitten että olen saavuttanut askeltavoitteeni 400 päivää putkeen. Kutsuin toimintaa silloin pakkomielteeksi ja pohdin että jatkuuko tauti vielä niin, että saavutan joskus vielä 500 päivää. Ja jatkuihan se. Nyt tilanne on nimittäin se, että minulta puuttuu tätä kirjoittaessa 13 päivää tuosta viidensadan päivän rajapyykistä. Siis vajaa kaksi viikkoa!

Vaan on ilmaantunut ongelma. Nimittäin jalat. Tai tarkemmin jalka. Oikean jalan jalkapöytä on niin kipeä että sen kanssa alkaa olla todella vaikea liikkua. Kipu toki hellittää kun hampaan irvessä päästelee vaan menemään, mutta tämän aamun aamulenkillä mietin ensimmäistä kertaa ihan vakavissani, että onko tässä mitään järkeä. Että olisiko syytä vaan luovuttaa ja antaa jalan levätä. Tiedän vanhasta kokemuksesta, että jalka todennäköisesti helpottuu levolla. Toinen vaihtoehto on se, että vedän tuon vajaa pari viikkoa sisulla, jotta saan ne 500 päivää täyteen ja huilaan sitten…… saa katsoa nyt mitä tässä keksitään. Se on vaan niin rentouttavaa aloittaa aamu tunnin lenkillä paskaa musiikkia korvissa. Vaikka jalkaan vähään sattuukin.  

Sitten siihen vallankumoukseen. Kroatian käsipallojoukkue voitti sunnuntaina lajin Euroopan mestaruuskisoissa pronssia. Saavutus oli jälleen hieno jatkumo pienen maan käsittämättömälle menestysputkelle, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Joukkueen saavutusta haluttiin juhlistaa torijuhlassa, jonka luonnollinen pitopaikka olisi luonnollisesti Zagreb ja kaupungin keskusaukio Ban Jelačićin tori.

Mutta Zagrebin kaupunki ja pormestari Tomislav Tomašević sanoi ei. Mitään juhlaa ei Ban Jelačićin aukiolla järjestetä. Kaupunki ei anna lupaa. Yksi hyvin painava syy kiellolle oli se, että käsipallojoukkue halusi juhlaan esiintymään artistin nimeltään Thompson. Herra on yksi Kroatian suosituimpia laulajia, hän veti noin puoli miljoonaa, eli joka kuudennen kroatialaisen, Zagrebin Hipodromilla järjestettyyn konserttiin heinäkuussa 2025. Tämä on yhä edelleen maailmanennätys myydyissä lipuissa yksittäisen artistin keikalle. 

Zagrebin kaupunginjohto ei pidä Thompsonista, sillä hänen kerrotaan pitäneen poliittisen puheen joulukuussa keikallaan Zagrebissa, jossa hän oli käyttänyt ilmaisua ‘za dom spremni’, eli ‘isänmaan puolesta valmiina’. Tämä lause kytketään Kroatian historiassa natsipohjaiseen ja äärioikeistoon liittyvään ustaša -liikkeeseen. Puhetta on tulkittu myös niin, että Thompson olisi toivonut Zagrebin johdon eroa mikäli/kun he kieltävät kyseisen sanonnan. Joten ei Thompsonia eikä palloilijoita torille. Sanoi Zagreb.

Tilanne oli siis se, että kansa piti käsipalloilijoita sankareina ja halusi juhlistaa pronssia ja joukkuetta keskustorilla. Joukkue puolestaan halusi Thompson esiintymään juhliinsa. Mutta Zagrebin kaupunki ei. Tässä kohtaa Split ilmoitti, että jos pääkaupunki ei halua järjestää juhlia, niin sekä joukkue että Thompson ovat tervetulleita juhlimaan saavutustaan Splitiin.

Asiaan puuttui lopulta Kroatian hallitus pääministeri Andrej Plenkovićin johdolla. Plenković ilmoitti, että hallitus vastaa käsipallojuhlan järjestelyistä Zagrebissa. Niinpä bileet järjestettiin ja lavalle nousi joukkueen toiveen mukaan myös Thompson. Torille kerääntyi kymmeniä tuhansia kansalaisia, jotka toivottivat joukkueen tervetulleeksi, juhlivat ja lauloivat. Raporttien mukaan kaikki sujui lopulta hienosti, suurempia häiriöitä tai rikoksia ei kerrota juurikaan sattuneen. 

Hallituksen vastainen oppositio on kuitenkin ottanut tilanteesta kaiken irti. Se on syyttänyt Plenkovićia ja hänen hallitustaan urheilun politisoimisesta ja jopa otsikossa mainitusta vallankaappauksesta. Juhlat olivat opposition mukaan mm. radikaalisen oikeiston valtiollinen vallankaappaus paikallishallintoa vastaan joka rikkoi jopa perustuslakia. Kaikki tämä pitkälti siis ‘za dom spremni’ -lausahduksen ja Thompsonin esiintymisen takia. Plenkovićia on kutsuttu myös, luonnollisesti, rasistiksi ja avoimesti natsimieliseksi. 

Elän siis valtiossa, joka on juuri kokenut vallankaappauksen ja muuttunut fasistiseksi valtioksi. Maata johtaa vaaleilla valittu natsi. Ottamatta sen enemmän kantaa Kroatian politiikkaan, natseihin, fasismiin tai edes Thompsonin lausuntoihin ja esiintymisiin, täytyy todeta ettei moinen kuohunta ei ole ihan kauheasti näkynyt tuolla meidän rantakadulla tai vanhan kaupungin kujilla. Siellä ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt kypäräpäisiä, mustapaitaisia sotilaita eikä paljon muutakaan merkkejä natsihallinnosta. Vaan eihän sitä koskaan tiedä mitä tässä vielä tulee eteen kun menee vaikka iltapäiväoluelle. 

Näin tällä erää. Ensi kerralla sitten taas aivan jotain muuta. Jos natsien fasismihallitus ei katkaise yhteyksiä…..