Juttuja

Turistit

Perjantai 16.1.2026 klo 11.30 - JariH

Tällä hetkellä Helsingissä on meneillään Matka26 -messut, joten lienee syytä naputella hieman matkailusta ja turismista. Minun piti myös tulla käväisemään Helsingissä matkamessuilla, oli sovittu jo muutama tapaaminenkin yhteistyökumppaneiden ja fanien (heh) kanssa, mutta sitten tuli (taas) jotain muuta ja piti peruuttaa. Kuten viime vuonna. Mutta jos sitä sitten vuonna 2027.

Vaan entäs ne turistit? Ja se matkailu? Tilannehan nyt on sellainen, että asustelen alueella, jonka pärjääminen ja menestyminen on pitkälti riippuvainen turisteista ja siitä kuinka paljon heitä näille huudeille saapuu. Toisaalta turistit vievät asunnot, nostavat hinnat pilviin, tukkivat rannat ja kauppojen käytävät, rellestevät ja möykkäävät pitkin poikin. No, jos ihan totta puhutaan, ei täällä meillä noita lieveilmiöitä ihan haitaksi asti ilmene, enemmänkin nuo ovat suurempien kohteiden, kuten Splitin tai Dubrovnikin, ongelmia. Meillä meno on sangen rauhaisaa. Meillä turistisesonki tuo oikeastaan vain odotettua elämää kylille täysin kuolleen talven jälkeen. Joten ei muuta kuin tervetuloa Kaštelaan. 

Kun olette tulossa ja katselette majoituksia netissä, olkaapa tarkkana. Paikalliset lehdet varoittelevat, että ns. majoitushuijaukset ovat jopa täällä Dalmatiassa kasvussa. Homma menee siten, että huijarit poimivat ja kopioivat luotettavilta majoitussivuistoilta kuten Booking tai Air B'n ihan oikeita kuvia ihan oikeista asunnoista, tekevät omat sivut ja tarjoavat näitä majoituksia sitten huomattavasti halvemmalla kuin oikeat vaihtoehdot. Ja vievät rahasi. 

Muutama seikka johon kannattaa kiinnittää huomio kun sitä majoitus varailee. Ihan ensin kannattaa tutkia, onko ao. kohteessa samat hinnat läpi koko vuoden. Eli tarjotaanko majoitusta helmikuussa ja elokuussa samaan hintaan. Jos tarjotaan, hälytyskellon on syytä sanoa ring ring. Itseasiassa jo se, että löydät majoituksen elokuulle, ja vielä edullisen sellaisen, pitää soittaa kelloa. Niitä kun ei ihan kauheasti oli. Jos ainuttakaan.

Seuraavaksi kannattaa tutkia maksuehdot. Jos sinulta vaaditaan ennakkomaksua, pyydetään käsirahaa tai varausmaksua eikä maksutapana toimi mikään muu kuin pankkisiirto, kellojen on syytä kilkattaa isosti. Jos majoituksen tarjoaja ei hyväksy luottokorttimaksua, älä maksa. Usein tili, jolle maksu pitäisi suorittaa, ei ole edes kroatialainen tili vaan sijaitsee useimmiten jossain aivan muualla. Kaiken lisäksi tilinomistaja on usein eriniminen tyyppi kuin kämpän omistaja. Koska hän on ‘sukulainen’ tai joku ‘ muu perheenjäsen’. Kun sitten olet maksanut ennakkomaksun pankkitilille, asunnon tarjoaja todennäköisesti katoa etkä saa häneen yhteyttä. Eikä sinulla ole majoitusta. Eikä rahaa.

Summasummarum: jos saat majoitustarjouksen Facebookissa tai jollain muulla some-alustalla ja se näyttää liian hyväksi ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Vahva suositus on käyttää vain ja ainoastaan luotettavia majoitussivustoja, maksaa kortilla tai PayPalllila ja koittaa tsekata majoitus etukäteen niin hyvin kun pystyy. Jos tarvitset paikallista apua, ole yhteydessä. Olen tsekkaillut jo viime sesongilla muutaman majoituspaikkan muutamalle suomalaismatkailijalle. Helpompaa se täällä paikan päällä  on tutkia kämppiä kuin netissä. Minähän voin tarvittaessa mennä vaikkapa jopa käymään kohteessa jos aiheellista.  

Jos sitten tulet suoraan tänne ilman ennakkovarausta ja etsit majoitusta, semmoisen löytää kun löytää tällaisen kyltin. Silloin kyseessä on ihan oikea, ja turvallinen majoitus. En tosin suosittele saapumista ilman ennakkovarausta, siinä saattaa helposti käydä niin ettei sitä majaa sitten löydykkään. 

Sesonki alkaa täällä maalis-huhtikuun vaihteessa. Tuolloin useampi lentoyhtiö aloittaa lentonsa Splitiin. Finnair tosin aloittaa vasta toukokuun toinen päivä kautensa 2026 Helsingistä Splitiin. Ekan lennon jälkeen Finnair lentää Splitiin neljä kertaa viikossa aina elokuun loppuun asti. 

Suomalaiset vaan eivät jostain käsittämättömästä syystä pysähdy Kaštelaan vaan jatkavat reissuaan Splitiin, Makarskaan tai Baska Vodaan. Tai jonnekin. Haluavat siis istua bussissa/autossa pari tuntia heti lomansa alkuun ja maksaa kohteessa ollessaan kaikesta hieman enemmän. Vaikka vaihtoehtokin olisi. Voisi vaikka hypätä taksiin kentällä, ajella 10 minuuttia Kaštelaan ja viettää loma selkeästi edullisemmin kuin Splitissä, Makarskassa tai jossain muussa turistitrapissä. Täältä meiltä löytyy tasan samat palvelut kuin missä tahansa muualtakin. Täällä meiltä löytyy rantaa, Adrianmeri, aurinkoa, baareja ja ravintoloita. Ja kaikki tuo varsin rauhallisessa ympäristössä. Ja jos se Split sitten kiinnostelee, paikallisbussilla on helppo käväistä toteamassa, että eihän täällä oikeastaan ole mitään.

Kuka täällä Kaštelassa sitten viettää lomansa? Kaupungin matkailutoimisto julkaisi juuri tilastot vuodelta 2025, ja kertoo että matkailu Kaštelaan kasvoi 5% edelliseen vuoteen verrattuna. Se on mukava poikkeus koko Kroatian matkailiijakehityksessä, joka polki paikallaan. Kaštelassa kävi 137 141 rekisteröityä matkailijaa vuonna 2025. Tyypit tulivat pääosin Saksasta (16%), Puolasta (15%), Iso-Britanniasta (8%) ja Ranskasta, Tsekeistä ja Alankomaista. Pohjoismaista Kaštelassa vieraili eniten norjalaisia ja ruotsalaisia turisteja. Suomalaisia ei tilastoista löydy, joka tarkoittaa että eipä täällä kovin montaa suomituristia lomaansa viettänyt. Jopa espanjalaisia kävi enemmän. Jostain syystä.

Näin matkailtiin tällä kertaa. Kuten todettu, jos tarvitset apuja lomasi suunnitteluun Dalmatiassa, saa ottaa yhteyttä. Minä suosittelen, tutkin ja teen taustatöitä tarvittaessa. Jotta juuri sinun loma onnistuisi.   

Lokakuu 2024

Perjantai 31.1.2025 klo 15.29 - JariH

Näin ollaan juttusarjassa päästy jo lokakuuhun. Tuolloin hoidettiin ensin viime kuun puolella alkaneen työmatkan rippeet alta pois, ja palattiin kotiin. Elpymään. 

Sen verran tuossa vuoden aikana tuli liikuttua ja touhuttua, kuten edeltävistä jutuista voi lukea, että kun vihdoin lokakuun alussa päästiin kotisohvalla, ns. “normaalielämä” tuntui sangen hyvältä. Loppukuukausi menikin sitten perussetillä sisältäeni sohvaa, lenkkejä, kavereiden näkemistä sekä televisiota. Ja tietysti jääkiekon seuraamista. Synttäritkin meni tällä kertaa, kun ei ollut mikään tasavuosi, ihan arkimöllötyksessä. 

Olen tässä pitkin näiden kuukausien läpikäymistä lupaillut kirjoitella hieman kokemuksia eri matkustusvälineistä täällä Balkanilla ja ihan vähän muuallakin Euroopassa. Kun oma elämä oli lokakuun möllötysmoodissa, eikä oikeasti tapahtunut mitään, on aikaa vetää näitäkin asioita hieman yhteen. 

Aloitetaan lentämisestä. Olen tottunut käyttämään tiettyjä yhtiöitä siirtymisiin. Valintojen perusteella on ollut pääsääntöisesti hinta, mutta myös aikataulut ovat sopineet minun vartalolle. En ihan kauheasti tykkää lennoista, jotka lähtevät joskus kuuden aikoihin aamulla, koska edeltävä yö jää tuolloin hyvinkin lyhyeksi kun kentällä pitää olla paljon ennen kuin kukko aloittaa kiekumisensa. Bulgarian pääkenttä, Sofian lentokenttä, sijaitsee noin 130 km päässä, eli jos kone on lähdössä aikaisin aamulla, se tarkoittaa joko matkustamista yöllä tai yöpymistä Sofiassa.  

Eniten olen lentänyt ehkä Ryanairilla, tosin mitään virallista tilastoa en ole tästä laatinut. Mutta noin arviolta. Yhtiön hinnat, reitit ja joskus jopa aikataulut, ovat sopineet minulle. Ryanair on toiminut oikeastaan erinomaisesti, koneet ovat olleet aikatauluissaan ja kaikki muukin on pelittänyt ihan ok. Istuimet koneessa eivät nyt ole maailman parhaat ja isolle miehelle polvitilaa on suhteellisen niukasti, mutta kun maksaa hieman lisää, pääsee exit -paikalle, joka tekee reissusta huomattavasti mukavamman. Nämä paikat tosin ovat usein siiven kohdalla, joka haittaa hieman maisemien katselua vaan kun lentää riittävän korkealla, eihän sieltä näy muuta kuin pilveä. Ja kuka niitä nyt loputtomiin jaksaa tuijotella.

Jos jostain Ryanairin kohdalla pitää vinkua, niin vingutaan priority -palvelusta. Ostat siis ‘etuoikeuden’ jolla sinun pitäisi päästä ensimmäisten joukossa koneeseen. No, yleensä pääset sitten ensimmäisten joukossa jonoon seisomaan joko putkeen tai joskus jopa kentälle - odottelemaan sitä että juuri saapuneen koneen edeltävät matkustajat saadaan ulos koneesta. Usein matka koneelle tehdään vielä bussilla, johon sulloutuvat niin priority kuin muutkin asiakkaat. Priorityyn saa toki yhden cabin bagin mukaan, joka on iso etu. Semmoisella laukullahan pärjää jo vähän pidemmänkin reissun. 

Vaan kyllä sitä tuli lennettyä muillakin yhtiöillä kuin Ryanairilla. Toinen halpalentoyhtiö, Wizz Air ei jostain syystä vakuuta lainkaan yhtä paljon. Jotenkin Wizz ei vaan toimi minulle, vaikka ihan samat sanat kuin edellä Ryanairista pätevät Wizziinkin. Edulliset hinnat, pienet tilat koneessa, ei niin mukavat penkit, jonot sisään chekkauksessa jne. Jotenkin on jäänyt mielikuva, että koneet eivät olisi olleet ihan niin tiukasti aikatauissa kuin vaikkapa Ryanair. Kaiken lisäksi Wizz lentää Sofiasta ykkösterminaalista, joka on yksi masentavampia terminaaleja joissa olen käynyt. Pieni, kulunut ja vanha - tuntuu vähän paluulta jonnekin 80 -luvulle sosialistiseen Bulgariaan. Eikä Wizzin aikataulut tai reitit ole välttämättä sopineet minulle. Lisäksi Wizzin käyttämät kentät ovat usein kaupunkien kakkos- tai jopa kolmoskenttiä, jotka saattavat sijaita hyvinkin kaukana kohdekaupungista. 

Toimivia, ihan perussellaisia, yhtiöitä ovat myös puolalainen LOT ja itävaltalainen Austrian Airlines. Suuri ylläriyhtiö oli kuitenkin tämä meidän paikallinen Bulgaria Air. Yksi lento, ja myönnetään; ennakkoluulot olivat tapissa. Pelkäsin että pääsen kokemaan joskus 90 -luvulla kokemani Aeroflot -tyyppisen lennon, joka oli yksi elämäni kauheimpia lentokokemuksia. Mutta ei, Bulgaria Air toimi loistavasti. Sähköinen check-in tökki hieman, mutta kun sen sai suoritettua, kaikki oli kunnossa. Koneessa tarjoiltiin, siis myös turistiluokassa, jopa pieni ateria ruokajuomineen! Siis myös vaikkapa viiniä tai olutta! Olin suuresti hämmästynyt. Ehkä tässä oli se paluu sinne iloiselle 90-luvulle, jolloin moinen tarjoilu koneissa oli aivan tavallista. Silloinhan sai jopa polttaa tupakkaa koneen takariveissä. Rööki syttyi heti kun kapteeni sammutti turvavöiden merkkivalon. Oi aikoja, oi tapoja…

Palataan muihin matkustusmuotoihin, kuten juniin, busseihin ja autonvuokrauksiin marraskuun jutussa, mutta tähän loppuun vielä pari sanaa lentokentistä. Ensinnäkin kun suunnittelee lentomatkaa, kannattaa tarkistaa mille kentälle se on matkalla. Usein varsinkin halpalentoyhtiöt eivät lennä kaupunkien päälentokentille vaan kentille, jotka sijaitsevat joskus hyvinkin kaukana varsinaisesta kaupungista. Siirtymiseen menee sitten extra-aikaa, se maksaa ja siinä on aina omat kommervenkkinsä. 

Jos tarkoituksena on jatkaa kentältä jollain toisella lennolla, kannattaa tarkistaa etukäteen kuinka siirtyminen kentällä onnistuu. Pienillä lentokentillä tämä harvoin on ongelma, mutta suuremmilla kentillä, joissa saattaa olla useampikin terminaali, siirtyminen portilta lähtöportille ottaa aikaa. Niinpä lay overiin kannattaa varata riittävä aika. Jopa enemmän kuin kentät suosittelevat. Mikään ei ole stressaavampaa kun seisot jonossa jossakin ja tiedät että jatkolento on lähdössä hetken päästä ja sinun pitäisi olla jo portilla. Muutama kerran olen saanut kuulla aikoinani paljon lentäessäni kauhukuulutuksen: Mr. Halva, this is ABSOLUTELY final call.  The plane is leaving. Paino oli hyvin vahvasti tuossa absolutely -sanassa. Tuolloin tiesin, että nyt taitaa olla hieman kiire. Erittäin kiire.