Näin ollaan juttusarjassa päästy jo lokakuuhun. Tuolloin hoidettiin ensin viime kuun puolella alkaneen työmatkan rippeet alta pois, ja palattiin kotiin. Elpymään. 

Sen verran tuossa vuoden aikana tuli liikuttua ja touhuttua, kuten edeltävistä jutuista voi lukea, että kun vihdoin lokakuun alussa päästiin kotisohvalla, ns. “normaalielämä” tuntui sangen hyvältä. Loppukuukausi menikin sitten perussetillä sisältäeni sohvaa, lenkkejä, kavereiden näkemistä sekä televisiota. Ja tietysti jääkiekon seuraamista. Synttäritkin meni tällä kertaa, kun ei ollut mikään tasavuosi, ihan arkimöllötyksessä. 

Olen tässä pitkin näiden kuukausien läpikäymistä lupaillut kirjoitella hieman kokemuksia eri matkustusvälineistä täällä Balkanilla ja ihan vähän muuallakin Euroopassa. Kun oma elämä oli lokakuun möllötysmoodissa, eikä oikeasti tapahtunut mitään, on aikaa vetää näitäkin asioita hieman yhteen. 

Aloitetaan lentämisestä. Olen tottunut käyttämään tiettyjä yhtiöitä siirtymisiin. Valintojen perusteella on ollut pääsääntöisesti hinta, mutta myös aikataulut ovat sopineet minun vartalolle. En ihan kauheasti tykkää lennoista, jotka lähtevät joskus kuuden aikoihin aamulla, koska edeltävä yö jää tuolloin hyvinkin lyhyeksi kun kentällä pitää olla paljon ennen kuin kukko aloittaa kiekumisensa. Bulgarian pääkenttä, Sofian lentokenttä, sijaitsee noin 130 km päässä, eli jos kone on lähdössä aikaisin aamulla, se tarkoittaa joko matkustamista yöllä tai yöpymistä Sofiassa.  

Eniten olen lentänyt ehkä Ryanairilla, tosin mitään virallista tilastoa en ole tästä laatinut. Mutta noin arviolta. Yhtiön hinnat, reitit ja joskus jopa aikataulut, ovat sopineet minulle. Ryanair on toiminut oikeastaan erinomaisesti, koneet ovat olleet aikatauluissaan ja kaikki muukin on pelittänyt ihan ok. Istuimet koneessa eivät nyt ole maailman parhaat ja isolle miehelle polvitilaa on suhteellisen niukasti, mutta kun maksaa hieman lisää, pääsee exit -paikalle, joka tekee reissusta huomattavasti mukavamman. Nämä paikat tosin ovat usein siiven kohdalla, joka haittaa hieman maisemien katselua vaan kun lentää riittävän korkealla, eihän sieltä näy muuta kuin pilveä. Ja kuka niitä nyt loputtomiin jaksaa tuijotella.

Jos jostain Ryanairin kohdalla pitää vinkua, niin vingutaan priority -palvelusta. Ostat siis ‘etuoikeuden’ jolla sinun pitäisi päästä ensimmäisten joukossa koneeseen. No, yleensä pääset sitten ensimmäisten joukossa jonoon seisomaan joko putkeen tai joskus jopa kentälle - odottelemaan sitä että juuri saapuneen koneen edeltävät matkustajat saadaan ulos koneesta. Usein matka koneelle tehdään vielä bussilla, johon sulloutuvat niin priority kuin muutkin asiakkaat. Priorityyn saa toki yhden cabin bagin mukaan, joka on iso etu. Semmoisella laukullahan pärjää jo vähän pidemmänkin reissun. 

Vaan kyllä sitä tuli lennettyä muillakin yhtiöillä kuin Ryanairilla. Toinen halpalentoyhtiö, Wizz Air ei jostain syystä vakuuta lainkaan yhtä paljon. Jotenkin Wizz ei vaan toimi minulle, vaikka ihan samat sanat kuin edellä Ryanairista pätevät Wizziinkin. Edulliset hinnat, pienet tilat koneessa, ei niin mukavat penkit, jonot sisään chekkauksessa jne. Jotenkin on jäänyt mielikuva, että koneet eivät olisi olleet ihan niin tiukasti aikatauissa kuin vaikkapa Ryanair. Kaiken lisäksi Wizz lentää Sofiasta ykkösterminaalista, joka on yksi masentavampia terminaaleja joissa olen käynyt. Pieni, kulunut ja vanha - tuntuu vähän paluulta jonnekin 80 -luvulle sosialistiseen Bulgariaan. Eikä Wizzin aikataulut tai reitit ole välttämättä sopineet minulle. Lisäksi Wizzin käyttämät kentät ovat usein kaupunkien kakkos- tai jopa kolmoskenttiä, jotka saattavat sijaita hyvinkin kaukana kohdekaupungista. 

Toimivia, ihan perussellaisia, yhtiöitä ovat myös puolalainen LOT ja itävaltalainen Austrian Airlines. Suuri ylläriyhtiö oli kuitenkin tämä meidän paikallinen Bulgaria Air. Yksi lento, ja myönnetään; ennakkoluulot olivat tapissa. Pelkäsin että pääsen kokemaan joskus 90 -luvulla kokemani Aeroflot -tyyppisen lennon, joka oli yksi elämäni kauheimpia lentokokemuksia. Mutta ei, Bulgaria Air toimi loistavasti. Sähköinen check-in tökki hieman, mutta kun sen sai suoritettua, kaikki oli kunnossa. Koneessa tarjoiltiin, siis myös turistiluokassa, jopa pieni ateria ruokajuomineen! Siis myös vaikkapa viiniä tai olutta! Olin suuresti hämmästynyt. Ehkä tässä oli se paluu sinne iloiselle 90-luvulle, jolloin moinen tarjoilu koneissa oli aivan tavallista. Silloinhan sai jopa polttaa tupakkaa koneen takariveissä. Rööki syttyi heti kun kapteeni sammutti turvavöiden merkkivalon. Oi aikoja, oi tapoja…

Palataan muihin matkustusmuotoihin, kuten juniin, busseihin ja autonvuokrauksiin marraskuun jutussa, mutta tähän loppuun vielä pari sanaa lentokentistä. Ensinnäkin kun suunnittelee lentomatkaa, kannattaa tarkistaa mille kentälle se on matkalla. Usein varsinkin halpalentoyhtiöt eivät lennä kaupunkien päälentokentille vaan kentille, jotka sijaitsevat joskus hyvinkin kaukana varsinaisesta kaupungista. Siirtymiseen menee sitten extra-aikaa, se maksaa ja siinä on aina omat kommervenkkinsä. 

Jos tarkoituksena on jatkaa kentältä jollain toisella lennolla, kannattaa tarkistaa etukäteen kuinka siirtyminen kentällä onnistuu. Pienillä lentokentillä tämä harvoin on ongelma, mutta suuremmilla kentillä, joissa saattaa olla useampikin terminaali, siirtyminen portilta lähtöportille ottaa aikaa. Niinpä lay overiin kannattaa varata riittävä aika. Jopa enemmän kuin kentät suosittelevat. Mikään ei ole stressaavampaa kun seisot jonossa jossakin ja tiedät että jatkolento on lähdössä hetken päästä ja sinun pitäisi olla jo portilla. Muutama kerran olen saanut kuulla aikoinani paljon lentäessäni kauhukuulutuksen: Mr. Halva, this is ABSOLUTELY final call.  The plane is leaving. Paino oli hyvin vahvasti tuossa absolutely -sanassa. Tuolloin tiesin, että nyt taitaa olla hieman kiire. Erittäin kiire.