Ei tässä ole mitään järkeä. Oikeasti. Meillä täällä palmun alla on järkyttävä helle jatkunut nyt läpi koko kesän. Kun hyvinkin sateisesta ja harmaasta talvesta selviydyttiin, sitten on paistanut. Kunnolla. Vaikka lupasin etten valita, niin kyllä tämä nyt alkaa riittää. Aurinkoa saa toki olla, mutta lämpömittarin ei välttämättä tarvitsisi kivuta aivan niin korkealle kun se nykyään kohoaa. Jokainen päivä. 

Juurikin eilen Kaštelassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Joka tosin ei ollut kuin hieman reilun kuukauden vanha, edellinen 39,3 C lukema mitattiin heinäkuun alussa. Eilen mittari kohosi sitten 39,7 asteeseen, joka on koko mittaushistorian kuumin lukema. Ja kun lämpötila ei laske öisinkään alle 30 asteen, asun tällä hetkellä huonosti lämmitetyssä saunassa. Onneksi on tuo Adrianmeri. Joka sekin on toki lämmin, tämän aamun mittauksen mukaan 28,1 C. Ei paljoa viilennä moinen litku. 

Hyvin suurella todennäköisyydellä on kuitenkin yksi ihminen, joka nauttii edellä kuvatusta ilmastosta. Nimittäin turisti. Kirjoitan hänestä tänään. Tänään käydään läpi tyypilliset turistin lajimuodot joihin törmään päivittäin tuolla meidän kylillä. Vuorossa on turistikatsaus.

Ensimmäinen tyyppi, rannan valtaaja, saapuu biitsille kello 6.12, levittää kahdeksan pyyhettä, kuusi rantatuolia, kolme aurinkovarjoa ja puolijoukkueteltan mielestään koko rannan parhaalle paikkalle. Lähtee tämän jälkeen takaisin nukkumaan. Puoli rantaa on vallattu. Kun valtaaja sitten puolenpäivän aikaan saapuu reviirilleen ja joku on tullut liian lähellä valloitettua aluetta, on kansainvälinen kriisi valmis. Kutsukaa YK.

Edelliseen liittyen seuraavaksi aurinkoturisti, joka on sitä mieltä että aamun puna on illan bruna. Hän makaa rannalla ja kävelee rantakadulla ilman paitaa. Tietysti ilman aurinkorasvaa. On jo puolenpäivän aikaan punainen kuin Neuvostoliiton lippu. Ihmisparka pyörii seuraavan yön tuskissaan kämpillä todetakseen ettei se puna sittenkään muuttunut rusketukseksi. Silti suorittaa seuraavana päivänä kaiken uudelleen. Tällä kertaa matkalaukun sivutaskusta löytyneen aurinkorasvan turvin, jonka viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2004. ‘Kyllä tämä vielä toimii’. Ei toimi. 

Aktiivilomailija tulee kohteeseen ja menee ensimmäisenä päivänä rannalle. Menee toisena päivänä rannalle. Menee kolmantena päivänä rannalle. Vaihtaa rantaa ja menee neljäntenä päivänä rannalle. Toteaa viidentenä päivänä ettei täällä ole oikeastaan mitään tekemistä. Tylsistyy. Ja menee rannalle.  

Pysytäänpä rannalla vielä hetki. Sieltä löytyy nimittäin myös selfieturisti. Hän käyttää 45 minuuttia täydellisen selfien tai lomafiiliksestä kertovan kuvan ottamiseen. Ottaa kuvia itse, pyytää naapuria ottamaan kuvia itsestään meressä, rannalla, sukelluksessa, hattu päässä, ilman hattua, viekoittelevasti kameraan katsoen tai seksikkäästi rannalla maaten. Päätyy lopulta julkaisemaan Instagramissa kuvan, jossa näkyy varpaat ja 57 turistia. Kuvatekstissä on palmuemoji. 

Kulinaristituristi ilmoittaa haluavansa ehdottomasti maistaa paikallisia erikoisuuksia. Suunnistaa rantakadulle, jonne kaikki muutkin turistit suuntaavat. Hämmästelee hintoja. ‘Kyllä Jämijärvellä Ritvan baarissa on edullisempaa’. Päätyy tilaamaan hampurilaisen ranskalaisilla. Tai pizzan. Toteaa ettei täältä löydy oikein suomalaisen makuun sopivaa ruokaa. Semmosta kun Ritvalla. Paikallisuutta kulinaristille edustaa sen jälkeen paikallinen olut. Sitä ei Ritvalta saa. 

Arvostelijaturisti on aivan oma lukunsa. Oltuaan 36 tuntia majapaikassaan hän kirjoittaa TripAdvisoriin ensimmäisen analyysin: ‘Huone on ihan siisti, mutta kyllä täällä on yöpynyt joskus joku muukin. Sen vain tuntee. Aamiainen tarjoillaan 7.00-10.00, ja se kertoo kyllä kaiken tämän majoituspaikan suhtautumisesta asiakkaisiin.’ 

Arvostelijaturisti tutkii rannalla hiekan laatua, aurinkotuolien ergonomiaa, rannan baarien tarjontaa ja sitä kuinka nopeasti hänen tilaamansa drinkki tarjoillaan. Kirjoittaa lopulta arvostelun Googleen. ‘Rannalla oli liikaa hiekkaa eikä kukaan kunnioittanut sitä, että olin varannut itselleni rantapaikan jo kello 6.12. Se hollantilaispariskunta tuli aivan siihen viereen. Täällä kukaan ei kunnioita ihmisen omaa tilaa! Enkä päässyt elintarvikeliikkeeseen ilman paitaa. Oli kuuma, hiekka poltti jalkoja ja yhtenä iltapäivänä rannalla oli aaltoja.’ Arvosana 3/5. 

Näin tällä kertaa. Tavattiin turisteja. Ne saattaa olla joskus vähän ärsyttäviä, mutta eihän ilman niitä voi elää. Seuraavalla kerralla tutkitaan sitten taas jotain muuta. Pysykääpä kanavalla.