Juttuja

"Maailman paras maa"

Sunnuntai 14.6.2026 klo 10.45 - Jarih

Oli duunireissu Romaniaan. Olen käynyt maassa toki aiemminkin, mutta kokonaisvaltainen maanvalloitus on puuttunut. Vaan ei puutu enää. Tai jos tarkkoja ollaan, en tainnut valloittaa Romaniaa vaan lähinnä Transsilvian. Tiedättehän sen kolkan maasta jossa tyyppi nimeltä Dracula aikoinaan asusteli. 

Minä olen se tyyppi, joka haluaa olla joka paikassa ajoissa. Joidenkin mielestä joskus jopa liian ajoissa. Minusta on vaan inhottavaa juosta kelloa vastaan jos pitää olla jossain johonkin aikaan. Kuten vaikka lentokoneessa. Niinpä olin viikko sitten perjantaina, lähtöpäivänä Romaniaan, ihka ensimmäinen matkustaja Splitin lentokentällä. Olin ensimmäinen matkalaukkudropissa, olin ensimmäinen turvatarkastuksessa ja ensimmäinen asiakas kahvilassa. Semmoinen kolmisen tuntia ennen koneen lähtöä. Mutta ajoissa.

Sitten elettiin jälleen kerran viikko bussissa. Ajeltiin ympäri Transsilviaa, nähtiin kirkkoja, nähtiin vanhoja linnoituksia, nähtiin hieman lisää kirkkoja…. niitä siellä nimittäin riittää. Nautittiin siinä sivussa maailman halvin ravintolaolut; 0,5 tuoppi paikallista olutta huimaan 1,98€ hintaan! Muutoinkin hintataso baareissa ja ravintoloissa oli sangen kohtuullinen. 

Romaniassa kaikki oli upeaa, hienoa, mahtavaa ja ihanaa. Suuri osa kohteissa joissa kävimme oli paikkoja joita ei löydy mistään muualta maailmassa. Ainakin jos uskomme todennäköisesti Ceaușescun aikana koulutuksensa saanut paikallisopasta, eli romanialaista kollegaani. Hän ei kylläkään halunnut hehkutuksensa lisäksi puhua mistään ikävistä asioista, jos häneltä kysyi jonkin vähänkin vaikean tai negatiivisen asian, herran englanti alkoi pätkiä yllättäen. Niinpä lopetin moisten asioiden kyselemisen. Mutta hommat hoidettiin yhteistyössä, kunhan muistettin edetä ‘slowly slowly’ ja aina välillä ‘watch your steps’. (Sisäpiirijuttu, sorry).

Romanialaisissa hotelleissa tuntuu muuten olevan ihan oma tähtiluokitussysteemi. Yövyimme neljän tähden hotelleissa, joista osa ei olisi yltänyt länsimaisen standardin mukaisesti hädin tuskin kolmeen tähteen. Ja ruoka….. no, se oli syötävää, kukaan ei saanut minkääntasoista ruokamyrkystä mutta ei myöskään ensimmäistäkään vau-efektiä. Tiedättehän sen tunteen että ‘nyt muuten on hyvää’.  

Romania on kokonaisuudessa vähän niinkuin Bulgaria 1.2. Asiat eivät ole aivan niin rempallaan kuin Bulgariassa, vaikka pyörimme ajoittain melko pienissäkin kylissä turistialueiden ulkopuolella. Vastaan tuli toki silloin tällöin heppakärryjä, mutta talot ja niiden pihat vaikuttivat melko hyvin hoidetulta. Lisäksi tiet, myös hieman syrjemmässä, olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Ainakin paremmassa kuin mitä ne ovat Bulgarian syrjäkylillä.

Kaiken kaikkiaan Romania oli ihan kiva paikka. Käväistä. Työmatkalla. Vaan jos joskus tulee mieleen että minneköhän sitä lähtisi omalle lomamatkalle, ei Romania kyllä listalla kovin korkealla keiku. Ei edes Bukarest. Maassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään vetovoimatekijöitä jotka saisivat palaamaan vapaa-ajalla. Ainakaan minua. Vaikka ostinkin sieltä peräti kuusi (6) t-paitaa!

Nyt on työt tehty. Kevään ryhmän hoidettu. Nyt alkaa eläkeläisen loma. Ei matkoja, ei ryhmiä, ei asiakkaita. Kaksi ja puoli kuukautta Adrianmerta, meressä lillumista, rantakuppiloissa notkumista ja ehkä ihan vähän kroatiankielen opiskelua. Niin ja tietysti polven kuntouttamista. Saapa nähdä mitä tästä tulee.

Seuraavassa jutussa tarina matkustamisesta, tarina Flight in hell. Asiaan liittyy vahvasti myös Pasi ja Tero. Tästä lisää siis seuraavassa postauksessa. 

Töihin!

Tiistai 31.3.2026 klo 11.17 - JariH

Trump riehuu Lähi-idässä, Putin Ukrainassa ja Kouvolaa pommitetaan drooneilla. Ja minun makuuhuoneessa on hyttynen. Ei ole maailma entisellään. On maaliskuun viimeinen päivä, ulkolämpötila laskee öisin alle kymmeneen asteeseen ja viime päivät ovat olleet kuivia sekä aurinkoisia. Kaikesta edellä olevasta huolimatta minä herään yöllä siihen, että korvan juuressa inisee hyttynen! Enkä edes asu Kaštel Starin hyttysalueella, ympärilläni ei ole hetteikköjä, ei lammikoita, ei edes pusikoita. Siitä huolimatta makuuhuoneeseeni eksyy hyttynen. Ei ole helppoa ihmisen elämä. Eikä hyttysen. Hänen elämänsä nimittäin päättyi yöllä. Nyt sitten odotellaan kyseisen tyypin kavereita.

Tänään käsitellään työntekoa, palkkaa ja raha-asioita. Sitä ennen kuitenkin muutama vahva televisio-ohjelmasuositus. Näin keväisin allekirjoittaneen television täyttää hyvinkin tiiviisti jääkiekko kun Euroopan huippusarjoissa, ja Suomen Liigassa, pelataan play offs -pelejä. Maikkari tuuttaa lähes joka ilta jonkun pelin jostain sarjasta. Ja tuleehan niitä katsottua.

Vaan kyllä televisio tarjoaa muutakin viihdettä. Jopa sangen suositeltavaa sellaista. Muistanette varmaan Stranger Things -sarjan, jota olen hehkuttanut estottomasti. Nyt Netflixistä löytyi kyseisen sarjan luoneiden Dufferin veljesten seuraava tuotos nimeltään Something Very Bad Is Going To Happen. Odotukset olivat korkealla kun aloitin sarjan katselun ja kyllähän ne täyttyivät. Ainakin osittain. Uudesta sarjasta löytyy taattuun Duffer veljesten tyyliin kaikenlaisia omituisuuksia, koukkuja ja kikkoja, mutta ehkä tämä uusi sarja on kuitenkin hieman venytetty. Jos Stanger Thingsin jokainen tuotantokausi ansaitsi lähes kympin, tämä uusin saa vaikkapa kasin. 

Ja muuta katseltavaa. Netflixissä alkoi norjalainen Harry Hole -sarja, jolle vankka suositus. Erinomaisesti tehty, tuotettu ja kaiken pohjana on Jo Nesbøn taattu tarinankuljetus. Viihdyn Harryn seurassa erinomaisesti. Kuten viihdyn myös suomalaisen, Maikkarilta tulevan, Karkurit -sarjan parissa. Siinä on toki muutama epäuskottava juonenkäänne, mutta muuten sangen mukava sarja tämäkin. Mutta nyt päätän televisiokatsauksen tähän. Ja lähden töihin.   

Reilun viikon kuluttua alkaa henkilökohtainen kevätsesonkini.  Ensimmäinen ryhmä saapuu perjantaina ja sitten mennäänkin tukka putkella ympäri Eurooppaa aina toukokuun alkuun asti. Olen siis ihan kohta ihan oikeasti lähdössä töihin. Hetkeksi. 

Entäs ne toisten ihmisten työt? Onko Kroatiassa, tai tarkemmin täällä meidän huudeilla, töitä tarjolla? Lyhyt vastaus on että kyllä. Töitä rittää. Joten jos työskentely Dalmatiassa kiinnostaa, tällä hetkellä meidän piirikunnassa on avoinna 1363 työtehtävää. Kuten arvattavissa, eniten työntekijöitä tarvitaan ravitsemus- ja matkailualalla, jonne kaivataan niin kokkeja, tarjoilijoita kuin siivoojia. Ja vaikka luulisi, tai ainakin minä luulin, että tehtävät olisivat kausiluonteisia, yli puolet avoinna olevista hommista ovat ympärivuotisia. Eli yritykset etsivät kokoaikaisia työntekijöitä, lähinnä varmistaakseen samalla jatkuvuuden. Ei ihan joka vuosi tarvitse jännittää että löytyykö ihmisiä hommiin ja saadaanko ravintola auki vai ei. 

Mitä näissä hommissa sitten tienaa? Kroatian tilastokeskus on julkaissut alkuvuoden eli tammi-helmikuun palkkatilastot. Niiden mukaan mediaanipalkka tässä maassa on 1304 euroa kuukaudessa. Puolet ihmisistä siis ansaitsi tuota summaa enemmän, puolet vähemmän. Mediaanipalkka on muuten noussut 8,7% viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. 

Veroaste Kroatiassa on progressiivinen ja vaihtelee 17-35,4% välillä hieman riippuen paikallishallinnon asettamista verokannoista. Myös eläkkeistä maksetaan progressiivista veroa, niissä veroaste on 10-30% riippuen eläkemäärästä ja asuinpaikasta. Keskimääräine eläke Kroatiassa on muuten 527 € kuukaudessa. 

Rahaa myös kuluu. Sitä kuluu mm. ruokaan, jonka hinnat ovat nousseet ja nousevat kuulemani mukaan yhä, koska maailmantilanne on mikä on. Hintojen nousu Kroatiassa ehti jo hieman tasaantua, helmikuussa inflaatio ei ollut “kuin” 2,6 %, mutta kiitos mm. Iranin sodan, hintojen pelätään taas lähtevät nousuun. Juuri nyt kerrotaan kananmunien hintojen nousseen 10%, lampaanlihan 7,2% ja naudan- sekä vasikanlihan jopa 20%. Eikä lähestyvä pääsiäinen, joka on tässä maassa yksi vuoden suurimpia juhlia, ainakaan tule laskemaan hintoja. 

Näin tällä kertaa. Aloitettiin hyttysellä ja päädyttiin lihatiskille ihmettelemään nousevia hintoja. Seuraavalla kerralla, joka on varmaan vähään aikaan viimeinen hetkeen johtuen edellä mainitusta työputkesta, sitten taas ihan jotain muuta. Palataan linjoille.  

Henkilökohtaista

Sunnuntai 22.3.2026 klo 16.12 - JariH

Jos olet lukenut juttujani useammin kuin kerran, olet taatusti huomannut että kirjoitusten aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Tällä kertaa menemme siihen laitaan jossa minä kökötän. Ihan itse. Puhumme siis henkilökohtaisuuksia. Ja ihan vähän jostain muista asioista.

Se on talvikausi nyt virallisesti ohi. Ei pelkästään kalenterin mukaan vaan myös täällä kotona. Täällä on nimittäin pistetty extralämmittimet takaisin laatikoihin, teipattu laatikot kiinni ja siirretty ne kaapin syvyyksiin. Koska ihan kohta on huhtikuu. Joka on jo ihan täysi jollei nyt vielä kesä-,  niin ainakin  kevätkuukausi. Loppukevätkuukausi.

Lämpötila on toki hieman laskenut niistä kahdenkymmenen asteen lukemista joista saimme nauttia vielä parisen viikkoa sitten. Nykyään päivälämpötilat pyörivät 13-17 asteen tienoilla laskien öisin 7-10 asteeseen. Merivesi on juuri tänään 14 C.

Kesä, tai kevät, tuo mukanaan myös metsäpalokauden. Tuntuu että täällä palaa metsä jossain päin ihan jatkuvasti. Jo nyt. Se on hämmentävää sillä ei siitä nyt niin pitkä aika ole kun vettä tuli taivaalta lähes päivittäin. Luulisi että maasto on vielä sen verran kostea että sen syttyminen olisi epätodennäköistä. Mutta ei. Metsää palaa siellä sun täällä. Ymmärrän metsäpalot kesäkaudella, koska maasto on kuivaa, mutta miksi jo nyt?

Mikä sen metsän sitten sytyttää? Keväisin ihmiset polttavat roskia, yleensä pihoillaan mut myös luonnossa, ja jos/kun sitä tulta käsitellään huolimattomasti, tuli lähtee käsistä helposti. Kesällä roskien polttaminen on kielletty, mutta käsittääkseni juuri tällä hetkellä se on vielä sallittua. Vahingossa levinnyt tuli on yksi syy, mutta kyllä täältä löytyy myös tyyppejä jotka käyvät tuikkaamassa metsän palamaan ihan vaan siksi, että heidän mielestä se on kivaa…… jostain syystä. Onneksi asun sen verran kaukana puista, että metsäpalojen leviäminen tänne rantaan on mahdotonta. 

Sesonki on aivan kulman takana. Siis oma henkilökohtainen sesonkini.  Suomalainen ryhmämatkakausi alkaa suorien lentojen alkaessa, eli käytännössä huhtikuun alussa. Ja allekirjoittanut menee taas ympäri Balkania. Ja Eurooppaa. Itse asiassa olen käytännöllisesti katsoen koko huhtikuun töissä. Eli matkoilla. Aluksi pyöritään hetkinen Balkanilla jonka jälkeen siirrytään kiertelemään Eurooppaa. Juuri nyt näyttäisi vahvasti siltä, että tuo Euroopan kierros päättyy lopuksi Suomeen, joten ehkäpä vierailen kotimaassani tuolloin. Taisin käydä Suomessa viimeksi pari vuotta sitten ja nyt tänä keväänä mahdollisesti heti uudelleen. Toivottavasti onnistuu, olen tuosta Suomesta melkoisen innoissani. Karjalanpiirakkaa ja lihistä!

Vaan ei se matkanjohtajan homma pelkää reissaamista ole. Työt alkavat jo paljon ennen varsinaista matkaa, koska pohjatyöt. Homma ei suinkaan mene niin, että matkanjohtaja hyppää bussiin, ottaa mikin ja alkaa pälpättämään. Ei, kyllä hommia täytyy tehdä jo paljon ennen pälpättämistä. Täytyy tutkia kohteita, kaivella tietoja, paneutua historiaan, löytää pikku ankedootteja eri paikoista ja ihmetellä tilastoja. Eli kaivella jotain juttuja joista pälpättää. Vanhojen, useammin käytyjen kohteiden kohdalla ennakkovalmistauminen on pitkälti tietojen päivittämistä, mutta kun kohde on uusi, sen eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä. Nyt huhtikuussa edessä paljon aivan uusia kohteita, joiden kanssa painetaan hommia juuri nyt. Vaikka itse matkaan on aikaa vielä kuukauden verran.

Silloin tällöin minulta kysellään, että asuuko Kaštelassa paljon suomalaisia tai muita ulkomaalaisia. Suomalaisia taitaa asua minun lisäkseni tasan yksi, terveisiä Marjolle, mutta tuntuu että kansainvälinen yhteisö olisi hiljalleen muodostumassa. Kenties jopa aktivoitumassa. Bulgarian Plovdivissa oli aikoinaan hyvinkin aktiivinen expats -yhteisö, siellä kokoonnuttiin säännöllisesti kerran viikossa, oli kirjoittaja- ja lukukerhoja, tehtiin retkiä kylpylöihin ja laskettelemaan, käytiin yhdessä konserteissa, tapahtumissa ja haikkaamassa. Täällä ei olla, ainakaan vielä, lähelläkään tuota tasoa.

Ero Kaštelan ja Plovidivin välillä on tietty se, että Plovdivissa asuu huomattavasti enemmän ulkomaalaisia. Vaan kyllä ulkkareita täältä meiltäkin tuntuu löytyvän. Ja kuten sanottu, yhteistyö ja tapaamiset tuntuvat olevan hiljalleen aktivoitumassa. Olin tuossa viikko sitten jopa hieman yllättynyt, kun kävin minulle ihan ensimmäisessä expats -tapaamisessa, kuinka paljon meitä täällä onkaan. Tuossa tapaamisessa oli tyyppejä jenkeistä, Saksasta, Englannista, Norjasta ja jopa Syyriasta. Ja yksi vanha ukko Suomesta. Eikä siellä ollut tietenkään kaikki, ei edes suurinta osaa, Kaštelassa asuvista ulkomaalaisista. Täytyy toivoa että toiminta lähtee kunnolla liikkeelle, sillä aina on kiva ja mukava tavata uusia ihmisiä. Kuunnella heidän kokemuksiaan ja saada vinkkejä kuinka taklata joskus hyvinkin haastavia kroatialaisia byrokratian koukeroita. Löytää ehkäpä jonkun kokemuksen perusteella kauppa josta löytyisi syömäkelposta naudanlihaa pihveihin. Vielä ei moista herkkua ole löytynyt.  

Näin tällä kertaa. Nyt ei menty siis suurempiin aiheisiin eikä asioihin vaan pysyttiin turvallisesti lähellä kotia ja omaa elämääni. Itseänikin jännittää jo, että mitähän seuraavaan juttuun keksii. Varmaankin taas jotain aivan erilaista. Käypä siis kurkkimassa. 

Krnjeval - katumus ja uhrautuminen

Tiistai 17.2.2026 klo 9.41 - JariH

Katolisissa maissa on juuri nyt alkamassa, osittain jo alkanut, kaksi eri ajanjaksoa. Ensin täällä vietetään karnevaaliaikaa, jonka jälkeen ‘vaivutaan’ paastoon, eli valmistaudutaan pääsiäiseen. Pääsiäinenhän on yksi suurimmista katolisen kirkon juhlista. Samaan aikaan toki myös muslimit ja ortodoksit viettävät paastoaikaa. Eli näyttää olevan melko yleinen harrastus uskontopiireissä.

Karnevaaleilla on pitkä ja jopa hieman pakanallinen perinne katolisessa maailmassa. Niissä riehutaan ja herkutellaan, käännetään ‘järki väärinpäin’, mutta tavoitteena on myös ajaa pahat henget pois. Karnevaalien lopuksi poltetaan aina symbolinen hahmo, ‘krnje’, jonka polttamisen uskotaan puhdistavan menneen vuoden kaikki pahat asiat. Nykyään tuo hahmo on usein joku poliitikko jonka kansansuosion on romahtanut tai jonka tekemistä päätöksistä ei ole tykätty. Perinteinen ajatus nuken polttamisella on kuitenkin että kun ‘krnje’ palaa, päästään eroon pahoista hengistä. Nykyään näemmä siis poliitikoista. 

Vaan kyllähän karnevaaleihin saadaan liitettyä myös myös uskonto. Olemmehan katolisessa maassa. Karnevaaleja kutsutaan kroatiaksi nimellä ‘pokladni utorak’, joka voidaan kääntää suomeksi vaikkapa ‘ennen paastoa’. Niinpä kun karnevaalit on vietetty, laskeudutaan katolisen kirkon paastoon. Sitä ennen kuitenkin siis riehutaan ja herkutellaan. Ja sitten rauhoitutaan. Kohti pääsiäistä.  

Karnevaaleja on vietetty viime viikonloppuna ympäri Kroatiaa pitkin poikin kyliä ja kaupunkeja. Ehkäpä se suurin juhla järjestettiin Rijekassa, josta on tullut aikojen saatossa eräänlainen karnevaalipääkaupunki tässä maassa. Rijekan karnevaali houkuttelee myös naapurimaiden edustajia paraatiinsa. 

Vaan osataan sitä meilläkin. Kaštel Starissa järjestetään tiistaina 17. helmikuuta, eli tänään, Donjokastela krnjeval eli Kaštelan oma, perinteinen karnevaalikulkue, jota on juhlittu jo 213 vuotta. Kuvat tässä jutussa ovat edeltävien vuosien karnevaaleista Kaštelassa. 

Kun pahat henget on saatu karkoitettua ja kevättä kutsuttu saapumaan, on aika vaipua paastoon. Pääsiäiseen ole enää kuin 46 vuorokautta ja siihen pitää valmistautua hengellisen harjoituksen, katumuksen ja uhrautumisen kautta. Eli paastoamalla ja tekemällä elämästä muutenkin mahdollisimman ankeaa. Jeesuskin paastosi, eli vaatimattomasti ja sangen ankeasti erämaassa 40 päivää ennen julkista toimintaansa. Paaston avulla muistellaan siis Jeesuksen kärsimyksiä ja irtaudutaan maallisista riippuvuuksista hengellistä uudistumista tavoitellen.  

Paastoamisessa on omat sääntönsä. Paasto alkaa tuhkakeskiviikkona, eli huomenna. Kaštelan karnevaalia seuraavana päivänä. Paasto kestää 40 päivää. Paastopäiviksi ei  lasketa sunnuntaita. Miksi, en tiedä. Ehkä tähänkin löytyy jokin uskonnollinen selitys.

Paasto alkaa siis 18. helmikuuta ja  huipentuu pääsiäiseen. Tarkemmin sanottuna kiirastorstain (2.4) iltaan, josta alkaa kolmipäiväinen pääsiäinen. Kiirastorstain jälkeen saa syödä vapaasti, vaikkakin paastoa jatketaan yleensä hiljaisen lauantain ja pääsiäissunnuntain (4-5.4) väliseen öiseen messuun asti. 

Paaston aikana ei kuitenkaan tarvitse olla ihan kokonaan syömättä. ‘Pakollisia’ rajoituksia ruokalistaan on muutama; tuhkakeskiviikkona (18.2), eli siis päivänä joka aloittaa paaston, on sallittua syödä vain yksi iso ateria. Lihansyönti on tuolloin kokonaan kielletty. Myös kaikki perjantait ovat paaston aikana lihattomia. Ja vaikka paastorajoitukset koskevat vain 18-59 vuotiaita, lihattomuus ulottuu jo 14 -vuotiaisiin. 

Ruokailurajoitusten lisäksi monet katoliset keksivät kaikenlaisia muita elämäänsä ankeuttavia määräyksiä. Koska on paastoaika, ja Jeesuskin kärsi, ihmiset saattavat rajoittaa television katselua, somen käyttöä, lopettavat karkinsyönnin tai viinan juonnin, jotkut lopettavat jopa seksin harrastamisen. Koska pitäähän sitä kärsiä. Kun Jeesuskin kärsi

Vihdoin koittaa se paaston tärkein, ja kaikkein surullisin, päivä. Pitkäperjantai. Se on koko paaston hiljaisin ja kärsimystä täynnä oleva päivä. Raamatun mukaan Jeesus tuomittiin, ruoskittiin ja ristiinnaulittiin nimenomaan pitkäperjantaina. Ja niinpä perjantaita kunnioitetaan kaikin mahdollisin tavoin. 

Kun pitkäperjantai on lusittu, on vuorossa hiljainen lauantai jolloin virallinen paasto siis ei enää ole voimassa, mutta joka on perinteisesti edelleen hyvin rauhallinen ja hiljainen päivä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (4.-5.4.) järjestetään lähes kaikissa kirkoissa pääsiäisyön messu, jonka jälkeen sokka onkin sitten irti. Rajoitukset poistuvat ja bileet on valmiit alkamaan. 

Pääsiäissunnuntaina, yön messun jälkeen, ihmiset kokoontuvat yhteen, järjestävät juhlia perheen ja ystävien kesken. Syödään ja juodaan kunnolla, sillä tulihan sitä  paastottua ja rajoitettua kaikenlaisia nautintoja jo 46 päivää. Pöydät notkuvat lammasta, possua, kinkuja, juustoja ja makeita herkuja. Kaikki huuhdellaan alas viinillä, oluella ja tietysti rakijalla. Saattaapa joku harrastaa jossain välissä vähän seksiäkin jos/kun sitäkin on 46 vuorokautta pihdattu. 

Siinä voi muuten vatsahapot olla melko kovilla jos on noudattanut paaston määräyksiä kovin tiukasti ja sitten yks’kaks alkaa vetämään kaikenlaisia herkkuja kaksin käsin. Voi olla pienimuotoinen jono toilettiin. 

Näin tällä erää. Saitte lyhyen johdatus katoliseen pääsiäiseen. Totuuden nimessä on todettava, ettei tuo paastoaika kovin kauheasti tälläisen maahanmuuttajan elämään vaikuta. Pääsiäisen aikaan on toki kaikki paikat kiinni, mutta muuten mennään ihan tavallista arkea. Oli paasto tai ei. 

Seuraavaksi sitten taas jotain ihan muuta. Pysykääpä siis kyydissä.

Toukokuu 2024

Lauantai 18.1.2025 klo 14.02 - JariH

Kun aloitin kirjoittamaan tätä vuoden 2024 toukokuun juttua, mietin että sehän taisi olla vähän sellainen välikuukausi verrattain vauhdikkaiden huhti- ja kesäkuun välillä. Sitten kurkkasin kalenteriin, että mitäs sitä oikein on toukokuussa touhuttu, ja huomaisin, että eihän sitä nyt sitten kuitenkaan ihan turhaksi kuukaudeksi näemmä voi kutsua.

Lähdetään liikkeelle siitä, että olin työmatkalla kuukauden puoleen väliin asti. Eli kun lähdin reissuun 10.04., palasin kotiin toukokuun 11. päivä. Notkuin ympäri Balkania siis sellaiset kevyet 4,5 viikkoa. Voin muuten sivumennen sanoen kertoa, että on verrattain haastavaa pakata moiselle reissulle, varsinkin jos/kun mukaan ei oteta repun lisäksi muuta kuin yksi cabin bag -laukku, joka ei saa painaa kuin 8 kiloa. Itse valitsin taktiikaksi etukäteen valmiiksi katsotut pesulat. Pesetin paitoja, kalsareita ja muuta pyykkiä parikin kertaa matkan aikana.

Tuon reippaan kuukauden aikana vedin matkanjohtajan hommissa kolme erilaista ryhmää. Ryhmien välissä oli aina muutama päivä elpymistä, jotka makailin hotelleissa palautuen, pyykkiä pesten ja huilaten. Tulen muuten jossain välissä tässä kevään aikana lisäämään näille sivuille hotelliarvioita, luonnollisesti keskittyen pitkälti Balkanin maihin. Toki arvioiden sekaan saattaa mahtua myös hotelleja muista maista, jos sellaisia on sattunut eteen, mutta koitan keskittyä sivuilla jo valmiiksi esiteltyihin kohteisiin/kaupunkeihin. 

Toukokuun puolessa välissä tulin sitten vaihteeksi kotiin. Suoraan Bulgarian kesään. Sillä kyllähän täällä toukokuussa on jo ihan täysi kesä. Itse asiassa toukokuu on yksi parhaimpia vuodenaikoja Plovdivissa, koska lämpötila on vielä sangen siedettävä. Myöhemmin kesällä heinä-elokuussa elohopea saattaa nimittäin kivuta reippaasti yli neljänkymmenen. Ja se ei todellakaan ole miellyttävää. Varsinkin kun täällä merta ei ole mailla eikä halmeilla. 

Loppukuukausi meni palautuessa, nykyisen kotikaupunkini tapahtumatarjontaan tutustuen ja kesäkuuhun valmistuen. Sillä silloin tapahtuu taas. Paljon. Kuten vaikka jatkotutkimuksia huhtikuussa löytyneestä pääpatista. Ja luonnollisesti ‘vähän’ reissuja. Tällä kertaa kuitenkin ihan omia sellaisia. Eli oikein lomareissuja! Stay siis tuned.

Maaliskuu 2024

Keskiviikko 15.1.2025 klo 11.49 - JariH

Taisin tuossa edellisessä kirjoituksessa, jossa kerroin helmikuun tapahtumista, varoitella  valmiiksi ettei maaliskuussa 2024 tapahtunut mitään. Nyt voin vahvistaa, ettei todellakaan tapahtunut. Maaliskuun, joka näyttäisi olleen lähes vuoden tylsin kuukausi, ainoat hyvät puolet ovat kevään vauhdikas eteneminen ja se, että maaliskuussa aletaan yleensä jo suunnitella myöhäisemmän kevään ja kesän tapahtumia. Ja asioiden suunnittelu on aina kivaa. Itseasiassa reissujen suunnittelu on yksi lempipuuhiani. Tykkään kovasti tutkia millä, miten ja milloin pääsen paikkoihin, missä asun, mitä teen jne. Tuota hommaa tehtiin viime vuoden maaliskussa, ja sitä tehdään taatusti myös tänä vuonna kunhan ensin päästään riittävän pitkälle tätä vuotta. Kun kevään ja kesän aktiviteetit alkavat lähestyä. 

Vuoden 2024 maaliskuu meni pitkälti kotipaikkaan tutustuen. Eli ihan paikalliseen pyörimiseen. Kun kurkkasin kalenteriin paljastui että maaliskuussa on tavattu paljon täällä Plovdivissa asuvia expatseja ja touhuttu heidän kanssaan kaikenlaista. Plovdivissa vaikuttaa hyvin aktiivinen ulkomaalaisyhteisö, siis yhteisö, johon kuuluu tänne syystä tai toisesta muuttaneita ulkomaalaisia. Todettakoon tähän väliin, koska se aina tuntuu kiinnostavan, että minun tietojen mukaan täällä ei asu muita suomalaisia kuin minä. Expatsit järjestevät tapaamisia, meilllä on lukupiirejä, on kirjoitusryhmiä, tanssiryhmiä, hikingryhmiä ja tietysti kielikursseja. Täytyy sanoa, että Kroatiaan, tai tarkemmin Splitin ympäristöön verrattuna, Plovdivin kansainvälinen yhteisö on huomattavasti aktiivisempi. Joka on ymmärrettävää sikäli, että Plovidiv on (suur)kaupunki, kun taas Kastela, jossa asuin Kroatiassa, on lähinnä pikku kylä, joka elää pitkälti turismista eikä välttämättä kerää niin paljon ulkomaalaisia ympärivuotiseen asumiseen. 

Vaan kyllä sitä jotain tuli maaliskuussa 2024 tehtyä. Kuten todettu, liikkuminen oli pitkälti paikallista. Joka sinänsä oli mukavaa sillä siinä sivussa näki ja löysi aivan uusia kohteita nykyisestä kotikaupungista. Sitä paitsi kelit olivat kohdallaan. Maaliskuu, varsinkin sen loppupuoli, on nimittäin parhaimmillaan jo shortsikuukausi. 

Lähialuematkoilla tutuksi tuli myös paikallinen kukeri -perinne. Se on perinteinen balkkanilainen rituaali, jonka tarkoituksena on karkoittaa pahoja henkiä. Kukerissa miehet pukeutuvat koko vartalon peittäviin pukuihin, joita koristaa usein eläinten naamiot. Puvuissa on myös suuria kelloja, ja näin ollen miesryhmän liikkuessa kilkatus on melkoista. Perinteen mukaan kukerit kävelevät ja tanssivat kylien läpi, usein yöaikaan jotta 'aurinko ei ottaisi heitä kiinni'. Kyseinen perinne on tuttu läpi koko Balkanin mukaanlukien Kreikka ja Romania. 

Nykypäivänä kukeri -juhlia järjestetään useissa kylissä ja kaupungeissa. Juhlissa esiintyy useita eri ryhmiä, jotka 'kilpailevat' keskenään siitä, kuka on komeimmin pukeutunut, kuka kilisee ja kolisee parhaiten. Eli kuka niitä pahoja henkiä karkoittaa parhaiten. Tällaisessä juhlassa tuossa Plovdivin lähikylässä kävin minäkin. Ja olihan se kokemus. Mukavat kyläjuhlat siis. 

Näin siis tylsähkö maaliskuu 2024. Kuten tuolla alussa kerroin, maaliskuussa suunnitellaan ykeensä jo tulevia reissuja, joa niin tehtiin viime maaliskuussakin. Ja suunnittelun tuloksia alkaa näkymään heti seuraavassa, huhtikuun postauksessa.