Juttuja

"Maailman paras maa"

Sunnuntai 14.6.2026 klo 10.45 - Jarih

Oli duunireissu Romaniaan. Olen käynyt maassa toki aiemminkin, mutta kokonaisvaltainen maanvalloitus on puuttunut. Vaan ei puutu enää. Tai jos tarkkoja ollaan, en tainnut valloittaa Romaniaa vaan lähinnä Transsilvian. Tiedättehän sen kolkan maasta jossa tyyppi nimeltä Dracula aikoinaan asusteli. 

Minä olen se tyyppi, joka haluaa olla joka paikassa ajoissa. Joidenkin mielestä joskus jopa liian ajoissa. Minusta on vaan inhottavaa juosta kelloa vastaan jos pitää olla jossain johonkin aikaan. Kuten vaikka lentokoneessa. Niinpä olin viikko sitten perjantaina, lähtöpäivänä Romaniaan, ihka ensimmäinen matkustaja Splitin lentokentällä. Olin ensimmäinen matkalaukkudropissa, olin ensimmäinen turvatarkastuksessa ja ensimmäinen asiakas kahvilassa. Semmoinen kolmisen tuntia ennen koneen lähtöä. Mutta ajoissa.

Sitten elettiin jälleen kerran viikko bussissa. Ajeltiin ympäri Transsilviaa, nähtiin kirkkoja, nähtiin vanhoja linnoituksia, nähtiin hieman lisää kirkkoja…. niitä siellä nimittäin riittää. Nautittiin siinä sivussa maailman halvin ravintolaolut; 0,5 tuoppi paikallista olutta huimaan 1,98€ hintaan! Muutoinkin hintataso baareissa ja ravintoloissa oli sangen kohtuullinen. 

Romaniassa kaikki oli upeaa, hienoa, mahtavaa ja ihanaa. Suuri osa kohteissa joissa kävimme oli paikkoja joita ei löydy mistään muualta maailmassa. Ainakin jos uskomme todennäköisesti Ceaușescun aikana koulutuksensa saanut paikallisopasta, eli romanialaista kollegaani. Hän ei kylläkään halunnut hehkutuksensa lisäksi puhua mistään ikävistä asioista, jos häneltä kysyi jonkin vähänkin vaikean tai negatiivisen asian, herran englanti alkoi pätkiä yllättäen. Niinpä lopetin moisten asioiden kyselemisen. Mutta hommat hoidettiin yhteistyössä, kunhan muistettin edetä ‘slowly slowly’ ja aina välillä ‘watch your steps’. (Sisäpiirijuttu, sorry).

Romanialaisissa hotelleissa tuntuu muuten olevan ihan oma tähtiluokitussysteemi. Yövyimme neljän tähden hotelleissa, joista osa ei olisi yltänyt länsimaisen standardin mukaisesti hädin tuskin kolmeen tähteen. Ja ruoka….. no, se oli syötävää, kukaan ei saanut minkääntasoista ruokamyrkystä mutta ei myöskään ensimmäistäkään vau-efektiä. Tiedättehän sen tunteen että ‘nyt muuten on hyvää’.  

Romania on kokonaisuudessa vähän niinkuin Bulgaria 1.2. Asiat eivät ole aivan niin rempallaan kuin Bulgariassa, vaikka pyörimme ajoittain melko pienissäkin kylissä turistialueiden ulkopuolella. Vastaan tuli toki silloin tällöin heppakärryjä, mutta talot ja niiden pihat vaikuttivat melko hyvin hoidetulta. Lisäksi tiet, myös hieman syrjemmässä, olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Ainakin paremmassa kuin mitä ne ovat Bulgarian syrjäkylillä.

Kaiken kaikkiaan Romania oli ihan kiva paikka. Käväistä. Työmatkalla. Vaan jos joskus tulee mieleen että minneköhän sitä lähtisi omalle lomamatkalle, ei Romania kyllä listalla kovin korkealla keiku. Ei edes Bukarest. Maassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään vetovoimatekijöitä jotka saisivat palaamaan vapaa-ajalla. Ainakaan minua. Vaikka ostinkin sieltä peräti kuusi (6) t-paitaa!

Nyt on työt tehty. Kevään ryhmän hoidettu. Nyt alkaa eläkeläisen loma. Ei matkoja, ei ryhmiä, ei asiakkaita. Kaksi ja puoli kuukautta Adrianmerta, meressä lillumista, rantakuppiloissa notkumista ja ehkä ihan vähän kroatiankielen opiskelua. Niin ja tietysti polven kuntouttamista. Saapa nähdä mitä tästä tulee.

Seuraavassa jutussa tarina matkustamisesta, tarina Flight in hell. Asiaan liittyy vahvasti myös Pasi ja Tero. Tästä lisää siis seuraavassa postauksessa. 

Krnjeval - katumus ja uhrautuminen

Tiistai 17.2.2026 klo 9.41 - JariH

Katolisissa maissa on juuri nyt alkamassa, osittain jo alkanut, kaksi eri ajanjaksoa. Ensin täällä vietetään karnevaaliaikaa, jonka jälkeen ‘vaivutaan’ paastoon, eli valmistaudutaan pääsiäiseen. Pääsiäinenhän on yksi suurimmista katolisen kirkon juhlista. Samaan aikaan toki myös muslimit ja ortodoksit viettävät paastoaikaa. Eli näyttää olevan melko yleinen harrastus uskontopiireissä.

Karnevaaleilla on pitkä ja jopa hieman pakanallinen perinne katolisessa maailmassa. Niissä riehutaan ja herkutellaan, käännetään ‘järki väärinpäin’, mutta tavoitteena on myös ajaa pahat henget pois. Karnevaalien lopuksi poltetaan aina symbolinen hahmo, ‘krnje’, jonka polttamisen uskotaan puhdistavan menneen vuoden kaikki pahat asiat. Nykyään tuo hahmo on usein joku poliitikko jonka kansansuosion on romahtanut tai jonka tekemistä päätöksistä ei ole tykätty. Perinteinen ajatus nuken polttamisella on kuitenkin että kun ‘krnje’ palaa, päästään eroon pahoista hengistä. Nykyään näemmä siis poliitikoista. 

Vaan kyllähän karnevaaleihin saadaan liitettyä myös myös uskonto. Olemmehan katolisessa maassa. Karnevaaleja kutsutaan kroatiaksi nimellä ‘pokladni utorak’, joka voidaan kääntää suomeksi vaikkapa ‘ennen paastoa’. Niinpä kun karnevaalit on vietetty, laskeudutaan katolisen kirkon paastoon. Sitä ennen kuitenkin siis riehutaan ja herkutellaan. Ja sitten rauhoitutaan. Kohti pääsiäistä.  

Karnevaaleja on vietetty viime viikonloppuna ympäri Kroatiaa pitkin poikin kyliä ja kaupunkeja. Ehkäpä se suurin juhla järjestettiin Rijekassa, josta on tullut aikojen saatossa eräänlainen karnevaalipääkaupunki tässä maassa. Rijekan karnevaali houkuttelee myös naapurimaiden edustajia paraatiinsa. 

Vaan osataan sitä meilläkin. Kaštel Starissa järjestetään tiistaina 17. helmikuuta, eli tänään, Donjokastela krnjeval eli Kaštelan oma, perinteinen karnevaalikulkue, jota on juhlittu jo 213 vuotta. Kuvat tässä jutussa ovat edeltävien vuosien karnevaaleista Kaštelassa. 

Kun pahat henget on saatu karkoitettua ja kevättä kutsuttu saapumaan, on aika vaipua paastoon. Pääsiäiseen ole enää kuin 46 vuorokautta ja siihen pitää valmistautua hengellisen harjoituksen, katumuksen ja uhrautumisen kautta. Eli paastoamalla ja tekemällä elämästä muutenkin mahdollisimman ankeaa. Jeesuskin paastosi, eli vaatimattomasti ja sangen ankeasti erämaassa 40 päivää ennen julkista toimintaansa. Paaston avulla muistellaan siis Jeesuksen kärsimyksiä ja irtaudutaan maallisista riippuvuuksista hengellistä uudistumista tavoitellen.  

Paastoamisessa on omat sääntönsä. Paasto alkaa tuhkakeskiviikkona, eli huomenna. Kaštelan karnevaalia seuraavana päivänä. Paasto kestää 40 päivää. Paastopäiviksi ei  lasketa sunnuntaita. Miksi, en tiedä. Ehkä tähänkin löytyy jokin uskonnollinen selitys.

Paasto alkaa siis 18. helmikuuta ja  huipentuu pääsiäiseen. Tarkemmin sanottuna kiirastorstain (2.4) iltaan, josta alkaa kolmipäiväinen pääsiäinen. Kiirastorstain jälkeen saa syödä vapaasti, vaikkakin paastoa jatketaan yleensä hiljaisen lauantain ja pääsiäissunnuntain (4-5.4) väliseen öiseen messuun asti. 

Paaston aikana ei kuitenkaan tarvitse olla ihan kokonaan syömättä. ‘Pakollisia’ rajoituksia ruokalistaan on muutama; tuhkakeskiviikkona (18.2), eli siis päivänä joka aloittaa paaston, on sallittua syödä vain yksi iso ateria. Lihansyönti on tuolloin kokonaan kielletty. Myös kaikki perjantait ovat paaston aikana lihattomia. Ja vaikka paastorajoitukset koskevat vain 18-59 vuotiaita, lihattomuus ulottuu jo 14 -vuotiaisiin. 

Ruokailurajoitusten lisäksi monet katoliset keksivät kaikenlaisia muita elämäänsä ankeuttavia määräyksiä. Koska on paastoaika, ja Jeesuskin kärsi, ihmiset saattavat rajoittaa television katselua, somen käyttöä, lopettavat karkinsyönnin tai viinan juonnin, jotkut lopettavat jopa seksin harrastamisen. Koska pitäähän sitä kärsiä. Kun Jeesuskin kärsi

Vihdoin koittaa se paaston tärkein, ja kaikkein surullisin, päivä. Pitkäperjantai. Se on koko paaston hiljaisin ja kärsimystä täynnä oleva päivä. Raamatun mukaan Jeesus tuomittiin, ruoskittiin ja ristiinnaulittiin nimenomaan pitkäperjantaina. Ja niinpä perjantaita kunnioitetaan kaikin mahdollisin tavoin. 

Kun pitkäperjantai on lusittu, on vuorossa hiljainen lauantai jolloin virallinen paasto siis ei enää ole voimassa, mutta joka on perinteisesti edelleen hyvin rauhallinen ja hiljainen päivä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä (4.-5.4.) järjestetään lähes kaikissa kirkoissa pääsiäisyön messu, jonka jälkeen sokka onkin sitten irti. Rajoitukset poistuvat ja bileet on valmiit alkamaan. 

Pääsiäissunnuntaina, yön messun jälkeen, ihmiset kokoontuvat yhteen, järjestävät juhlia perheen ja ystävien kesken. Syödään ja juodaan kunnolla, sillä tulihan sitä  paastottua ja rajoitettua kaikenlaisia nautintoja jo 46 päivää. Pöydät notkuvat lammasta, possua, kinkuja, juustoja ja makeita herkuja. Kaikki huuhdellaan alas viinillä, oluella ja tietysti rakijalla. Saattaapa joku harrastaa jossain välissä vähän seksiäkin jos/kun sitäkin on 46 vuorokautta pihdattu. 

Siinä voi muuten vatsahapot olla melko kovilla jos on noudattanut paaston määräyksiä kovin tiukasti ja sitten yks’kaks alkaa vetämään kaikenlaisia herkkuja kaksin käsin. Voi olla pienimuotoinen jono toilettiin. 

Näin tällä erää. Saitte lyhyen johdatus katoliseen pääsiäiseen. Totuuden nimessä on todettava, ettei tuo paastoaika kovin kauheasti tälläisen maahanmuuttajan elämään vaikuta. Pääsiäisen aikaan on toki kaikki paikat kiinni, mutta muuten mennään ihan tavallista arkea. Oli paasto tai ei. 

Seuraavaksi sitten taas jotain ihan muuta. Pysykääpä siis kyydissä.

Odotellaan

Torstai 4.12.2025 klo 13.31 - JariH

Sieltähän se taas hiljalleen tulla jolkottaa, nimittäin se joulu. Joulukuu on jo pitkällä ja kohta pukki koputtelee ovelle. Tänään käydään hieman läpi miten täällä Kroatiassa joulu sujuu ja miten sitä tällä vietetään, mutta sitä ennen lyhyt kertomus tätä viikolta. 

Käväisin alkuviikosta naapurikaupunki Trogirissa. Itse käynnistä ei ole paljon kerrottavaa sillä oli melkoinen sadepäivä ja kaupunki oli tyhjä. Täysin tyhjä. Kuten lähes kaikki kylät ja kaupungit näillä meidän huudeilla, Splitiä lukuun ottamatta, tähän vuodenaikaan ovat. 

Kävin syömässä ravintolassa nimeltään Restoran Barba. Erinomainen kalalautanen kahdelle (60 €). Tuo Barba on paikka jossa paikalliset käyvät, ja se on yleensä merkki siitä, että ravintola on hyvä. Ja Barba oli. Vahva suositus jos/kun Trogiriin lomille suuntaatte. 

Otin Uberin Trogirista kotiin. Kuski puhui erinomaista englantia ja ilmoitti ensitöikseen, että myös hän asuu Kaštel Starissa ja että hän ‘tuntee’ minut. Olin ihan että häh, väitän nimittäin että minä ole koskaan nähnyt ao. herraa. Hän kertoi, että oli seurannut minua aikoinaan usein kun lenkkeilin ‘sen pienen hassun valkoisen koiran kanssa’. Olivat perheensä kanssa istuskelleet usein parvekkeella jossain lähellä minun ensimmäistä asuntoa täällä ja nähneet kun jolkottelimme Rockyn kanssa lenkkejä. Olen siis, tai Rocky oli, pienimuotoinen julkkis täällä meidän kylillä. 

Mutta nyt jouluun ja sen viettoon. Ensinnäkin täytyy tässä(kin) asiassa todeta, että on täysi mahdottomuus kertoa miten joulua vietetään ja mitä perinteitä joulun viettoon kuuluu koko Kroatiassa. Maa on niin monimuotoinen, että perinteet ja tavat vaihtelevat aivan sen mukaan mistä alueesta puhutaan. Slavoniassa syödään täysin eri perinneruokia kuin vaikkapa Istriassa tai Zagrebin ympäristössä. Dalmatiasta puhumattakaan. Ja koska minä sijaitsen Dalmatiassa, nyt keskitytään käymään läpi pitkälti dalmatialaisia jouluisia perinteitä ja tapoja. 

Varsinainen jouluun valmistautuminen alkaa jo marras-joulukuun vaihteessa. Silloin vietetään ensimmäistä adventtia joka osuu aina neljänneksi sunnuntaiksi ennen joulua. Adventteina, joita on siis neljä, käydään kirkossa ja kotiin hankitaan kuusesta tai männystä valmistettu adventtiseppele jonka keskelle sytytetään kynttilä joka sunnuntai. Koska perinne.

Jouluaatoksi koti koristellaan luonnollisesti jouluisilla koristeilla. Sisään roudataan joulukuusi, joka voi tosin olla myös mänty. Nykypäivänä myös muovinen versio toimii. Kuusi koristellaan aivan kuten Suomessa, siihen ripustetaan kynttilöitä, kulta- ja hopeanauhaa sekä perinteisiä joulukoristeita. Dalmatian sisämaan perinteessä pirttiin tuodaan halko, jossain tapauksessa jopa kolme halkoa, jotka sitten sytytetään. Ne palavat hitaasti tuoden lämpöä ja valoa pimeään vuodenaikaan. Ihan tiedoksi, minulla ei ole olkkarissa halkoa. Ei ainakaan palavaa sellaista. 

Jouluaattona ei Dalmatiassa, eikä itseasiassa missäänpäin Kroatiaa, mässäillä kuten Suomessa tehdään. Aatto on täällä nimittäin perinteiden mukaan paastopäivä, jolloin ei syödä lihaa tai muita rasvaisia ruokia. Sen sijaan Dalmatiassa vedetään kuivattua turskaa eli bakalaria, perunoita, sipulia ja valkosipulia. Tai muuta kevyttä. Kaikki huuhdellaan alas paikallisella viinillä. Ja tietysti rakijalla. Aaton paastoaterian jälkeen onkin sitten aika lähteä keskiyön messuun, joka on yksi tärkeimmistä messuista koko kirkkovuoden aikana. Siihen osallistuu ihmisiä jotka eivät yleisesti kirkossa käy. 

Lahjat jaetaan keskiyön messun jälkeen tai joulupäivän aamuna. Joka onkin se varsinainen juhlapäivä. Onhan paastopäivä, eli jouluaatto, ohi. Niinpä pöytä notkuu herkuista. Nyt pöydästä löytyy lihaa, hieman alueesta riippuen possua, kalkkunaa tai täällä meillä Dalmatiassa pašticadaa, hitaasti punaviinissä, punaviinietikassa ja yrteissä haudutettua naudanlihaa. Pašticada on perinteinen dalmatialainen jouluruoka ja sitä kutsutaan Dalmatian ruokien kuningattareksi. Lisäksi pöydästä löytyy pršutia, juustoja, salaatteja jne. Jälkiruoaksi tarjolla on keksejä, frituleja, kakkuja ja muuta makeaa. Kaikki luonnollisesti paikallisen viinin säestyksellä. Ja saattaa siinä muutama rakijapaukkukin pudota.  

Joulupäivä on se päivä, jolloin perheet kokoontuvat yhteen syömään, viihtymään ja viettämään aikaa yhdessä. Nautitaan viiniä. Luonnollisesti rakijaa. Ja lauletaan perinteisiä kroatialaisia joululauluja. 

Joulupäivänä koko Kroatia on kiinni.

Tämmöiseen juhlaan me täällä Dalmatiassa siis olemme hiljalleen valmistautumassa. Myös minä. Vaikkakin minun joulu tulee todennäköisesti olemaan jonkinmoinen hybridi paikallisen ja suomalaisen joulun välillä. Mutta siitä sitten myöhemmin. 

Tip tap……