Uutiset

Joulukuu 2024

Tiistai 11.2.2025 klo 13.57 - JariH

Kirjoittelin marraskuun tarinan aluksi, että siinä kuukaudessa ei tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Että elettiin luultavimmin sellaista normielämää, jota suurin osa ihmisistä elää. Joulukuussa elämä jatkui hieman samalla kaavalla.

Paitsi että joulukuun puolessa välissä, tarkemmin 15.12., saatiin muutaman kuukauden väännön jälkeen nämä sivut auki, joulukuussa oli tietty joulu ja kuun, eli koko vuoden viimeisenä päivänä lähdettiin reissuun. Oikein Englantiin asti. Näistä kolmesta “suuresta” tapahtumasta olen kirjoittanut aikaisemmin. Tämän lisäksi joulukuu meni, aivan kuten marraskuu, pitkälti lenkkeillen, sohvalla maaten, telkkaria ja jääkiekkoa katsellen…ja ai niin, lisäksi virallisesti nykyiseen kotikaupunkiin tutustuen.

Käytiin nimittäin järjestelyllä ja opastetulla sightseenilla Plovdivissa. Ja kun alkuun päästiin, käytiin sitten samantien kolmella erilaisella opastetulla kiertokävelyllä. Ensin käveltiin ihan perussaitsari, jossa katseltiin ja kuunneltiin kaupungin perusnähtävyydet. Heti sen perää käveltiin grafiti-sightseen, joka esitteli Plovdivin grafitiskenen ja tarinat kuvien takana. Viimeiseksi suoritettiin vielä sosialistisen arkkitehtuurin kävelykierros, jossa ihmeteltiin sosialistisen ajan rakennustaidetta. Se pisti ajoittain hieman hymyilyttämään. Suosittelen hyvinkin vahvasti tekemään oman asuinkaupungin opastetun kierroksen, jos sellaisia teidän kaupungissa järjestetään, sillä niiltä saa todella paljon sellaista infoa josta ei välttämättä ole mitään tietoa. Tiedän tämän ihan kokemuksesta. Vaikka olen asunut Helsingissä vuosikymmenet niin opastettu kiertoajelu aikoinaan avasi aivan uusia näkökulmia ja kertoi uusia asioita syntymäkaupungistani. Oli todella mielenkiintoinen.

Mutta meillä taitaa olla vielä parin matkustustavan omien kokemusten läpikäyminen kesken. Marraskuussa matkustettiin junalla, sitä ennen ollaan lennetty, joten mennään nyt lyhyesti bussilla ja vuokrataan autoja. Tällä kertaa pysyttäydytään henkilöautoissa, matkailuautojen vuokrauksesta olen kirjoittanut melko paljon aikaisemmissa kuukausissa.

Siispä linja-automatkustus Balkanilla ja vähän yleisemmin Euroopassa. Ne omat kokemukset. Lyhyesti; homma toimii. Oikeastaan kaikissa Balkanin maissa. Jopa Serbiassa. Jokaisesta maasta löytyy maiden sisäisiä reittejä, jotka ovat huomattavasti kattavammat kuin junareitit. Busseja kulkee myös huomattavasti useammin kuin junia. Kaikissa maissa. Niiden lisäksi Balkanilla pääsee verrattain helposti, ja edullisesti, bussilla maasta toiseen. Reittejä, niin maiden sisäisiä kuin rajat ylittäviä, liikennöi useampikin yhtiö. Kannattaa vertailla, jotta löytyy itselleen sopiva aikataulu. Ja tietysti hintaluokka.

Hinnat ovat yleisesti ottaen verrattain stabiilit, eivätkä kauheasti päätä huimaa. Toki yhtiöiden välillä saattaa olla pieniä hintaeroja, joka usein johtuu kalustosta. Yleisesti ottaen hieman kalliimmat yhtiöt ajelevat hieman uudemmalla kalustolla. Itse olen matkannut muutamalla kympillä Belgradista Sofiaan. Kannattaa muuten huomioida se, että moni yhtiö veloittaa extraa matkatavarasta joka menee ruumaan. Tai millä nimellä sitä matkalaukkupaikkaa nyt busseissa kutsutaankaan. Lisäksi ainakin Belgradissa on käytössä omituinen laiturimaksu, sinun pitää maksaa muutama kolikko siitä, että pääset laiturille mistä linja-auto lähtee. Omituinen käytäntö.

Entä jos haluaa ajella itse ja vuokrata auton? Onnistuu. Mutta. Kannattaa surffailla ja vertailla eri yhtiöitä, ennen kaikkea kannattaa lukea niiden saamia arvosteluja. Niitä kun lueskelee ja karsii pahimmat negatiiviset palautteet pois, joita aika usein kirjoittavat muuten jenkit, saa melko hyvän kuva yhtiöstä. Kaikista maista löytyy taatusti luotettavia, paikallisia vuokraamoja. Varmimpia ovat tietty suuret, kansainväliset yhtiöt, mutta niillä on usein myös korkeimmat hinnat. Auto kannattaa tarkistaa lähtiessä naarmujen ja muiden vaurioiden varalta, joka tehdään yleensä yhdessä vuokraamon edustajan kanssa. Jos suunnitelmissa on vierailu naapurivaltiossa, siitä pitää mainita vuokrausvaiheessa. Tarvitset rajalla nimittäin paperit että sinulla on oikeus ajaa auto ulos maasta. Ihan jo pelkästään vakuutusturvan vuoksi. Lisäksi rajan ylitys maksaa hieman lisää. Joskus, jos vuokraamo sijaitsee lähellä valtakunnan rajaa, perusvuokrahintaan sisältyy lähin valtio. Näin on esimerkiksi muutamassa Dubrovnikissa toimivalla yhtiöllä, heidän hintoihin sisältyy Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina jo valmiiksi. Mutta rajanylityksestä kannattaa mainita aina.

Ja näin on vuosi 2024 paketissa.Seuraava tarina on sitten aivan jostain muusta aiheesta. Pysy kanavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuu, 2024, joulu, kotisivut, Balkan, autovuokraus, linja-auto, matkustus, kiertokävely, Plovdiv

Ulkosuomalainen joulu

Keskiviikko 25.12.2024 klo 16.41 - JariH

Yksi meille ulkosuomalaisille näin joulun aikaan toistuvasti esitetty kysymys kuuluu, että kuinka te selviätte joulusta? Teettekö paikallisen joulun? Ettehän te siellä mitään perinteistä suomalaista joulua kykene järjestämään?’ Ette varmaan saa edes mitään suomalaisia jouluherkkuja?

No, ei saada ei. Ei ainakaan kaikkia. Eikä ainakaan täällä. Siksi pitää soveltaa. Vähän niinkuin vaikkapa täällä Bulgariassa jouluna vuonna 2024. Tässä tarina siitä.

Onneksi on jo sen verran ikää, että saa jouluna(kin) syödä tasan sitä mitä haluaa eikä ole pakko maistella kaikkea sellaista, josta tietää jo etukäteen ettei tykkää. Niinpä myös tämän vuoden joulupöytä rakennettiin siltä pohjalta, että siinä on vain sellaisia ruokia, joita on mukava syödä. Siinä ei siis ollut tänäkään vuonna lipeäkalaa. Eikä valkokastiketta. Tai kaalia.

Sen sijaan pöydästä löytyi graavilohta. Ihan itse graavattuna. Lohella ja silleillä, joita saa paikallisesta Ikeasta, aloiteltiin. Ja hyvin aloiteltiinkin. Hyvää oli, graavaus onnistui erinomaisesti ja Ikean sillit maistuivat hyvinkin kotoisilta, toisin kuin nämä paikalliset sillit, joihin en vielä ole tottunut. Tai sitten ne ovat yksinkertaisesti pahoja.

Väliin vedettiin juustolautanen. Yksi puute tässä maassa, johon en ole löytänyt ainakaan vielä ratkaisua, on Bulgarian juustovalikoima. Peruselintarvikekaupasta, joihin luen paikallisten lisäksi myös Lidlin ja Kauflandin, saa kyllä ihan hyviä perusjuustoja, mutta jos vähänkin erikoisempaa etsit, niitä ei löydy. Mistään. Vika on siis joko Bulgariassa tai minussa.

Kun tässä tätä ruokalistaa käydään läpi, ei pidä unohtaa läpi ruokailun, joka kesti siis koko päivän, mukana kulkenutta itsetehtyä joululimppua. Varsinaista valmista joululimppua, kuten minä sen suomalaisena käsitän, en täältä ole löytänyt, mutta kun itse tekee, limpusta saa just sellaisen kun haluaa. Ja hyvin oli leipä tehty tänä vuonna. Limppu oli juuri sellaista kun joululimpun pitääkin olla.

Onko joulua ilman joulutorttuja? Tai järjetöntä määrää suklaata? Kaikki tietää, että ei ole. Mutta onko Bulgariassa valmista voitaikinaa niinkuin Suomessa ja jopa Kroatiassa on? Ja mikä on Bulgarian suklaatilanne? Ensimmäiseen, taikinakysymykseen, vastaus on että ei ole. Kaikki valmiina saatavat taikinat ovat jonkinlaisia marganriinipohjaisia taikinoita, joista ei todellakaan joulutorttuja tehdä. Vaan äkkiäkös sitä nyt yhden torttutaikinan pyöräyttää. Ja kaulitsee. Lisäksi, koska paikallinen luumuhillo on aivan järjettömän makeaa eikä muutenkaan kauhean kehuttavaa, samalla siinä sitten keittelee luumuista täytteen tortuille. Saapahan ainakin juuri sellaista mitä haluaa. Ja kappas, yks’kaks sinulla onkin pellillinen joulutorttuja valmiina! Ja toinen puoli taikinasta pakkasessa odottamassa aikaa, kun taas alkaa yllättäen tehdä mieli torttua. Vaikka sitten kesäkuussa.

Entä se suklaa? Lähtökohtatilanne on yksinkertaisesti se, että (halvat) bulgarialaiset suklaakonvehtit ovat lähes syömäkelvottomia. Äklömakeita, omituisella suklaalla ja vieläkin omituisemmalla täytteellä varustettuja palleroita. Tokihan ne on sitten lopulta on pakko syödä, koska ne nyt kuitenkin tuli hankituksi vaikka pahoja ovatkin. Hyvä puoli näissä etäisesti suklaakohvehteja muistuttavissa klönteissä on se, etteivät maksa yhtään mitään. Konvehtirasia, jossa on useampi vaihtoehto, maksaa maksimissaan 15 BGN, joka euroissa on alle kahdeksan. Mutta. Tässäkin asiassa laatu seuraa hintaa. Laitapa suklaarasiaan viisikymppiä (BGN), eli noin 25 €, johan alkaa laatu, ja maku, parantua. Valmistusmaa tosin muuttuu siinä samalla, laatikossa saattaa lukea vaikkapa Made in Switzerland, mutta väliäkös tuolla. Pääasia on, että suklaa, ja konvehtien sisällöt, ovat hyviä. Tai edes irvistelemättä syötäviä. Tämä joulun ykköseksi nousi muuten Bailey’sin konvehdit, jotka maksoivat maltaita. Ja ovat valmistettu Irlannissa. Suklaa niihin on tehty Belgiassa. Joten eipä ihme että maksoivat.

Ja lopulta se joulun pääasia eli kinkku. Ennen sitä kuitenkin imelletty perunalaatikko, joka on ihan must joulupöydässä. Ja ei, arvasitte oikein, imellettyä perunalaatikkoa ei saa Bulgariasta. Joten sekin täytyy tehdä itse. Niinpä se sitten tehtiin itse, kaikkine imellytyksineen. Laatikko ja imellytys tehtiin luonnollisesti Marttojen ohjeilla, joita suosittelen hyvin vahvasti kaikkeen alkaen siivousvinkeistä ikkunanpesun kautta ruoanlaittoon. Imellytys onnistui tänä vuonna mainiosti, toisin kuin aikaisempina jouluina, jolloin “imelletystä” perunalaatikosta on tullut lähinnä uunissa paistettua perunamuhennosta. Mutta tänä vuonna siitä tuli ihan oikeaa imellettyä perunalaatikkoa. Laatikko olisi ollut täyden kympin laatikko, jos kokki olisi muistanut lisätä siihen reseptin mukaisen suolan. Nyt se oli suolatonta imellettyä perunalaatikkoa, johon onneksi syöntivaiheessa oli/on helppo lisätä se suola. Nam.

Bulgariassa ei tunneta joulukinkkua. Bulgariassa ei kaupat ole joulun alla täynnä kinkkutarjouksia, täällä ei lihatiskien pakastealtaan pullistele possua, täällä ei joulukinkku ole sisäänheittotuote. Jostain täältäkin saa taatusti täsmälleen suomalaisen joulukinkun mukaisen palan possua, potkalla tai ilman, mutta normikaupoista sellaista et löydä. Suolattuna nyt et ainakaan. Joten taas sovellettiin. Vahvasti. Kuten on sovellettu jokaisena ulkosuomalaisena viettämäni jouluna. Ensin ostettiin possunpala. Se oli tänä vuonna potkapala, eli siis pala jostain läheltä possun pyllyä. Ei kuitenkaan kinkku. Seuraavaksi pala suolattiin. Suolaukseen käytettiin tarkoitukseen suunniteltua suolaruiskua, joka tilattiin Saksasta. Suolaa ruiskuteltiin lihaan luonnollisesti Marttojen ohjeen mukainen määrä. Lopuksi, ennen paistoa, possu sai huilata vielä vuorokauden suolavedessä.

Sitten sika pääsi uuniin, jossa sitä paistettiin aivan kinkunpaisto-ohjeiden mukaisesti. Miedolla lämmöllä ja pitkään. Kun lämpömittari näytti, että nyt on valmista, pala jäähdytettiin ja kuorrutettiin. Ihan niinkuin oikea kinkku. Kuorrutusta muuten ei tehty Marttojen ohjeen mukaan, vaan suvussa vuosikausia kiertäneen kuorrutusohjeen mukaan.

Mitäs me saatiin? Saatiin uunissa paistettua possua, joka maistui, olosuhteisiin nähden, lähes ihan oikealta kinkulta. Jotain pientä hienosäätöä pitää ensi jouluna tehdä, suolaukseen pitää kiinnittää ehkä vähän enemmän huomiota, mutta muutoin tämänvuotinen kinkunkorvike toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Olkookin, että kyllähän sitä, jos ihan rehellisiä ollaan, kaipaa sitä ihan perinteistä suomalaista harmaasuolattua sikaa.

Näin tänä vuonna, näin tänä vuonna Bulgarian Plovdivissa. Täällä vietettin vuonna 2024 juuri sellainen joulu kun haluttiin, joka jatkuu pitkälle ensi viikkoon. Sillä eihän kukaan jouluruokia tee niin ettei niitä jäisi yhtään yli. Niitä jäi nytkin joten joulun rääppiäisiä vietetään ainakin perjantaihin asti. Sitten onkin jo perinteinen joulujälkeinen pizzapäivä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jooulu, suomi, ulkosuomalainen, perunalaatikko, lohi, kinkku, ruoka, joulutorttu, joululimppu, silli

Oikein hyvää joulua!

Tiistai 24.12.2024 - JariH

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Palataan linjoille, jos mitään mullistavaa ei tapahdu, vuoden 2025 puolella!

T. Jari

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, rauha, punainen, ruoka, kinkku