Juttuja
TöissäLauantai 9.5.2026 klo 13.59 - JariH
Kun olet lukenut näitä sivuja, olet varmasti päätellyt nokkelasti että olen eläkkeellä. Siinä sivussa, pitkälti huvin ja urheilun takia, teen myös matkanjohtajan hommia. Joskus tuntuu että teen niitä ajoittain jopa liikaa. Tämä tarina kertoo niistä hommista. ‘Ajoittain’ tarkoittaa tässä yhteydessä minun henkilökohtaista, ja siinä sivussa myös ryhmämatkailun, sesonkia. Nämä sesongit ajoittuvat keväisin huhti-kesäkuulle ja syksyllä sitten syys-lokakuulle. Näinä aikoinan matkustavat siis ryhmät. Ja Jari.
Mitä se matkanjohtaja sitten tekee? Jokainen matkanjohtaja tekee hommia taatusti omalla tavallaan, joten keskitytäänpä tässä tällä kertaa siihen miten minä tätä työtä teen. Äkkiä katsoen matkanjohtaja istuu bussin etupenkillä ja höpisee joutavia mikrofoniin. Asioita joita kukaan ei tunnin päästä muista. Ja juuri sitähän se homma on. Helppoa kuin heinänteko. Bussissa istumista ja mikrofoniin länkyttämistä. Onneksi siihen ei tarvitse laulaa….Mutta on se homma myös aika paljon muutakin.
Matkanjohtaja on se tyyppi, jolle Raili tulee kertomaan kun hänellä on hammassärkyä. Matkanjohtaja hoitaa. Ei nyt ihan toimi hammaslääkärinä, mutta kaivaa jostain särkylääkettä. Tai tarvittaessa jopa sen ihan oikean hammaslääkärin. Matkanjohtaja rauhoittelee myös Raimoa, joka on huolissaan siitä ettei tiedä minne hotellihuoneesta voi viedä roskat. Enkä edes aloita niistä jääkaappimagneeteista, joita on etsitty sieltä sun täältä. Luonnollisesti matkanjohtajan johdolla. Itseasiassa magneetit eivät suinkaan ole ainoa asia joita on etsitty. Aikojen saatossa reissussa on etsitty niin postimerkkejä, ikoneita kuin t-paitoja. Tämän lisäksi on vastailtu arviolta miljoonaan kysymykseen joiden aihepiirit vaihtevat eri maiden bruttokansantuoteesta, työttömyysasteesta tai teveydenhoidosta urheilun kautta aina perinteisiin kysymyksiin tyyliin ‘Jari, mikä tuo puu on?’ Ja se on poppeli. Aina.
Matkanjohtaja on vastuussa ryhmästään 24/7. Hän vastaa siitä, että laktoositon ei saa aterioilla maitotuotteitta ja selittää ravintoloiden henkilökunnalle mitä tarkoittaa gluteeniton ruokavalio. Hän varoittelee puhelimen roaming -maksuista, huolehtii passeista rajoilla ja hotelleissa, pissatauoista ajomatkojen aikana ja sisäänkirjautumisista hotelleihin huoneiden jaon lisäksi. Matkanjohtaja järjestää, fiksaa, selvittelee ja ratkaisee asioita. Koska se on sen homma. Matkanjohtaja hyppää harvoin, väittäisin ettei ikinä, täysin valmistautumatta bussin etupenkille mikrofoniin kiinni. Ei, hän on yleensä tehnyt etukäteistutkimusta matkan kohteista. Mitä pitempi reissu, sen enemmän. Hän on kontaktoinut kollegoita, yhteistyökumppaneita ja kaivanut tietoja kohteista. Henkilökohtaisesti minulla on tapana kertoa bussissa perustiedot maista ja kaupungeista/kylistä, joissa vierailemme. Tämä vaatii melkoista ennakkovalmistelua, varsinkin jos kysymyksessä on matka, jota en ole aiemmin tehnyt.
Mutta matkanjohtaja saa matkustaa. Hän saa asua hotelleissa ja syödä ravintoloissa. Hän saa matkustaa uusissa, ja vanhoissa, kohteissa. Hän saa matkustaa hienojen tyyppien kanssa, hän tapaa mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä jatkuvasti, sillä jokainen ryhmä, jokainen matka on erilainen. Yleensä vielä mukava. Koitin miettiä että onko minulla ollut koskaan ryhmää, jonka kanssa matkustamisesta ja asioiden hoitamisesta en olisi nauttinut, enkä ihan heti keksinyt yhtään sellaista. Tai no, ehkä joskus iloisella 80 -luvulla yksi laivareissu erään pörssiyhtiön hallintoneuvoston kanssa oli hieman jäykähkö. Muutoin (lähes) kaikki ryhmät, ja ennenkaikkea matkustajat, ovat olleet mukavia ja kivoja. Osan kanssa pidetään yhä edelleen yhteyttä vaikka yhteisestä matkastamme on kulunut jo aikaa.
Nyt olette saaneet kalpean aavistuksen siitä, mitä kaikkea se teidän bussissa siihen mikrofoniin höpöttävä tyyppi on tehnyt ennen kuin tarttuu siihen mikkiin. Muutoinhan se vaan makaa laiskana eläkeläisenä, LazyFinn’nä, kuten minua täällä kutsutaan, tuossa viereisellä hiekkarannalla ja rantabaareissa seuraavaa ryhmää odotellen. Ja siihen valmistautuen. Nähdään siis lentokentällä, sillä kaikissa matkaohjelmissa on aina lause: “Suomenkielinen matkanjohtaja on vastassa lentokentällä.” Se olen siis minä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, matkanjohtaja, ryhmämatkustus, bussi, linja-auto, mikrofoni, Maire |
Joulukuu 2024Tiistai 11.2.2025 klo 13.57 - JariH
Kirjoittelin marraskuun tarinan aluksi, että siinä kuukaudessa ei tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Että elettiin luultavimmin sellaista normielämää, jota suurin osa ihmisistä elää. Joulukuussa elämä jatkui hieman samalla kaavalla. Paitsi että joulukuun puolessa välissä, tarkemmin 15.12., saatiin muutaman kuukauden väännön jälkeen nämä sivut auki, joulukuussa oli tietty joulu ja kuun, eli koko vuoden viimeisenä päivänä lähdettiin reissuun. Oikein Englantiin asti. Näistä kolmesta “suuresta” tapahtumasta olen kirjoittanut aikaisemmin. Tämän lisäksi joulukuu meni, aivan kuten marraskuu, pitkälti lenkkeillen, sohvalla maaten, telkkaria ja jääkiekkoa katsellen…ja ai niin, lisäksi virallisesti nykyiseen kotikaupunkiin tutustuen. Käytiin nimittäin järjestelyllä ja opastetulla sightseenilla Plovdivissa. Ja kun alkuun päästiin, käytiin sitten samantien kolmella erilaisella opastetulla kiertokävelyllä. Ensin käveltiin ihan perussaitsari, jossa katseltiin ja kuunneltiin kaupungin perusnähtävyydet. Heti sen perää käveltiin grafiti-sightseen, joka esitteli Plovdivin grafitiskenen ja tarinat kuvien takana. Viimeiseksi suoritettiin vielä sosialistisen arkkitehtuurin kävelykierros, jossa ihmeteltiin sosialistisen ajan rakennustaidetta. Se pisti ajoittain hieman hymyilyttämään. Suosittelen hyvinkin vahvasti tekemään oman asuinkaupungin opastetun kierroksen, jos sellaisia teidän kaupungissa järjestetään, sillä niiltä saa todella paljon sellaista infoa josta ei välttämättä ole mitään tietoa. Tiedän tämän ihan kokemuksesta. Vaikka olen asunut Helsingissä vuosikymmenet niin opastettu kiertoajelu aikoinaan avasi aivan uusia näkökulmia ja kertoi uusia asioita syntymäkaupungistani. Oli todella mielenkiintoinen.
Mutta meillä taitaa olla vielä parin matkustustavan omien kokemusten läpikäyminen kesken. Marraskuussa matkustettiin junalla, sitä ennen ollaan lennetty, joten mennään nyt lyhyesti bussilla ja vuokrataan autoja. Tällä kertaa pysyttäydytään henkilöautoissa, matkailuautojen vuokrauksesta olen kirjoittanut melko paljon aikaisemmissa kuukausissa. Siispä linja-automatkustus Balkanilla ja vähän yleisemmin Euroopassa. Ne omat kokemukset. Lyhyesti; homma toimii. Oikeastaan kaikissa Balkanin maissa. Jopa Serbiassa. Jokaisesta maasta löytyy maiden sisäisiä reittejä, jotka ovat huomattavasti kattavammat kuin junareitit. Busseja kulkee myös huomattavasti useammin kuin junia. Kaikissa maissa. Niiden lisäksi Balkanilla pääsee verrattain helposti, ja edullisesti, bussilla maasta toiseen. Reittejä, niin maiden sisäisiä kuin rajat ylittäviä, liikennöi useampikin yhtiö. Kannattaa vertailla, jotta löytyy itselleen sopiva aikataulu. Ja tietysti hintaluokka. ![]() Hinnat ovat yleisesti ottaen verrattain stabiilit, eivätkä kauheasti päätä huimaa. Toki yhtiöiden välillä saattaa olla pieniä hintaeroja, joka usein johtuu kalustosta. Yleisesti ottaen hieman kalliimmat yhtiöt ajelevat hieman uudemmalla kalustolla. Itse olen matkannut muutamalla kympillä Belgradista Sofiaan. Kannattaa muuten huomioida se, että moni yhtiö veloittaa extraa matkatavarasta joka menee ruumaan. Tai millä nimellä sitä matkalaukkupaikkaa nyt busseissa kutsutaankaan. Lisäksi ainakin Belgradissa on käytössä omituinen laiturimaksu, sinun pitää maksaa muutama kolikko siitä, että pääset laiturille mistä linja-auto lähtee. Omituinen käytäntö.
Entä jos haluaa ajella itse ja vuokrata auton? Onnistuu. Mutta. Kannattaa surffailla ja vertailla eri yhtiöitä, ennen kaikkea kannattaa lukea niiden saamia arvosteluja. Niitä kun lueskelee ja karsii pahimmat negatiiviset palautteet pois, joita aika usein kirjoittavat muuten jenkit, saa melko hyvän kuva yhtiöstä. Kaikista maista löytyy taatusti luotettavia, paikallisia vuokraamoja. Varmimpia ovat tietty suuret, kansainväliset yhtiöt, mutta niillä on usein myös korkeimmat hinnat. Auto kannattaa tarkistaa lähtiessä naarmujen ja muiden vaurioiden varalta, joka tehdään yleensä yhdessä vuokraamon edustajan kanssa. Jos suunnitelmissa on vierailu naapurivaltiossa, siitä pitää mainita vuokrausvaiheessa. Tarvitset rajalla nimittäin paperit että sinulla on oikeus ajaa auto ulos maasta. Ihan jo pelkästään vakuutusturvan vuoksi. Lisäksi rajan ylitys maksaa hieman lisää. Joskus, jos vuokraamo sijaitsee lähellä valtakunnan rajaa, perusvuokrahintaan sisältyy lähin valtio. Näin on esimerkiksi muutamassa Dubrovnikissa toimivalla yhtiöllä, heidän hintoihin sisältyy Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina jo valmiiksi. Mutta rajanylityksestä kannattaa mainita aina. Ja näin on vuosi 2024 paketissa.Seuraava tarina on sitten aivan jostain muusta aiheesta. Pysy kanavalla.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuu, 2024, joulu, kotisivut, Balkan, autovuokraus, linja-auto, matkustus, kiertokävely, Plovdiv |












