Juttuja

Sota

Lauantai 14.3.2026 klo 12.30 - JariH

Kyllä se nyt on vaan uskottava, että se on täällä. Nimittäin kevät.  Meillä on ollut lähemmäs kahdenkympin lämpötiloja jo viikkotolkulla, eikä loppua näy. Edellisessä jutussa mainituista maaliskuun myrskyistä ei meidän huudeilla ole ollut tietoakaan. 

On muuten mukava vertailla sääennusteita. Koska ainahan niitä pitää verrata. Minulla on Iltalehden tuottama Paras sää -palvelu, josta näkee Suomen Ilmatieteenlaitoksen, Forecan ja norjalaisen YR.No:n ennusteet tänne Kaštel Stariin. Näiden lisäksi käytän paikkalista Vrijeme & Radar -sivustoa. Perushuomiona voidaan todeta, että negatiivisin ennustaja, eli kaikkein huonointa säätä lupailee Ilmatieteenlaitos. Aina. Toiseksi tässä vertailussa tulee Foreca. Positiivisin palvelu on paikallinen Vrijeme & Radar. Sen ennusteet lupaavat parhaimmat kelit. Ja vieläpä, ehkä, kaikkein paikkaansapitävimmin. Meriveden lämpöä kurkin puolestaan SeaTemperature.info’sta. Adrianmeren lämpötila on tänään muuten 13,6 C. 

Sitten ketterästi niinkin kepeään aiheeseen kuin sota. Tai tarkemmin ei suoraan sotaan vaan lähinnä siihen valmistautumiseen. Maailma on viime aikoina ollut melkoisessa myllerryksessä kuten kaikki varmasti tietävät. Vanha sääntöpohjainen maailmanjärjestys alkaa olla muisto vaan vaikka tietyt piirit ainakin Suomessa vielä siihen vetoavat ja uskovat. Olisihan se toki mukavaa jos sotien aloittamisen voisi hyväksyttää jollain instituutiolla kuten vaikka YK:lla. Vaan kun asiat eivät toimi niin. Nykyään toimitaan suuremman oikeudella. Otetaan, tai ainakin yritetään ottaa, se mitä halutaan ihan vaan siksi että oletetaan pystyvämme tekemään niin. Tätä tapahtuu niin idässä kuin lännessä. 

Suuret ja voimakkaat valtiot suurine armeijoineen riehuvat. Pienet varautuvat tuleviin uhkiin niin hyvin kuin kykenevät. Suomi on hankkinut hävittäjiä, panostanut drooneihin, irtaantunut miinasopimuksesta jne. Enkä ihmettele. Perusteeksi riittää vaikkapa ne yhteiset 1.300 kilometriä verrattain arvaamattoman itänaapurin kanssa.

Vaan kyllä niitä uhkia pohditaan Kroatiassakin. Muistettakoon, että maa oli täysimittaisessa sodassa vain hieman reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Itseasiassa juuri tänään on muutenkin hyvä päivä puhua Kroatian puolustuksesta, sillä 15.maaliskuuta vietetään Kansallisen suojelujoukkojen (Narodna zaštita) perustamista. Kyseinen Kroatian armeijan esiaste perustettiin nimittäin vuonna 15.3.1991 suojelemaan siviilejä ja paikallista infrastruktuuria. Ja hyvä että perustettiin, sillä hetken kuluttua oltiinkin täysimittaisessa sodassa. Tämä siis vuonna 1991. 

Kroatiaan kohdistuvia uhkia on pohtinut sotilasasiantuntija Marinko Ogorec. Kirjoittelin edellisessä jutussa jännitteistä Serbian ja Kroatian välillä ja luonnollisesti myös Ogorec nostaa ne esille omassa arviossaan. Hänen mukaansa Kroatiaan suuntautuu uhkia lähialueilta, ja nimenomaan Serbian taholta, sillä Serbia on vahvistanut puolustusvoimiaan hyvinkin intensiivisesti. Yllärinä tuli se, että Ogorecin mukaan toinen naapurivaltio, jota on syytä pitää silmällä, on Unkari. Hänen mukaansa Unkarilla on vahva armeija ja Viktor Orbán  on toistuvasti osoittanut kiinnostuksensa tiettyihin Kroatian osiin. Jos Orbán toimii ‘vahvemman oikeudella’, kuten vaikka kaverinsa Putin, Kroatian tulee olla valmistautunut. Unkarin pääministeri on julkisesti jopa haaveillut suur-Unkarista ja esitellyt karttoja joissa osa Kroatiaa oli piirretty Unkarin rajojen sisälle.

Toinen naapurimaa, Bosnia-Hertsegovina, ei muodosta Ogorecin mukaan suurta uhkaa Kroatialle, koska Bosnialla on aivan riittämiin tekemistä omien ongelmien kanssa. Ainoa riski, joka Bosnia-Hertsegovinasta suuntautuu Kroatiaan, on mahdollinen terroristiriski. Maassa on järkyttävät sisäiset jännitteet ja se voi johtaa aivan mihin tahansa toimiin. Jopa naapuria kohtaan. 

Seuraavaksi todellinen yllättysmaa. Italia! En tiedä meneekö tämä jo hieman vainoharhaisuuden puolelle, vai puhuuko sotilasanalyytikko  virkansa puolesta, mutta Marinko Ogorec nostaa esille Kroatian kauniin rannikon, joka on hänen mukaansa aina kiinnostanut naapurivaltioita. Myös Italiaa. Tästä innostuneena Ogorec toteaa, että koska Italialla on vahvat ja korkealaatuiset asevoimat sellaiset tulee olla myös Kroatialla. 

Ylivoimaisesti kireimmät suhteet on kuitenkin Serbiaan, joka on vahvistanut armeijan kalustoa viime aikoina todella voimakkaasti. Ogorec esittää vertauksen; jos näet naapurin vievän kotiinsa haulikon, hän saattaa olla menossa metsästämään. Jos hän tuo tarkkuuskiväärin, ihmettelet vain että miksi, mutta jos hän tuo konekiväärin, sinun tulee varautua pahimpaan. Jopa hyökkäykseen. Ja juuri näin Serbia Ogorecin mukaan tekee. Tuo pirttiin konekiväärin. Hänen arviotaan ei heikennä yhtään se, että Serbian presidentti Aleksandar Vučić lällättelee Serbian lehdistössä että ‘meilläpä on enemmän ohjuksia kuin teillä, me emme vaan esittele niitä teille’. 

Presidentti Vučićia risoo isosti se, että Kroatia on solminut löysähkön puolustusliiton Kosovon ja Albanian kanssa. Tämä on herra presidentin mukaan selvä merkki siitä, että Kroatia on viime vuosina tehnyt kaikkensa kaataakseen Serbian. Vučić kertoo myös, että hänen näkemyksensä mukaan Kroatia vain odottaa oikeaa aikaa hyökätäkseen Serbiaan. Mutta Serbia on kuulemma valmis tähän. 

Todettakoon lopuksi, että niin Kroatia, Albania kuin Italia ovat kaikki Naton jäseniä. Bosnia-Hertsegovina on jäsenyyttä valmisteleva kumppanimaa ja Kosovolla on hyvin vahvat suhteet Natoon. Serbia ei ole Naton jäsen, sillä on yhä edelleen syvenevät suhteet Venäjään. 

Kaiken kaikkiaan, vaikka maailma tuntuu olevan tulessa, elämä Kroatiassa soljuu yhä aivan omalla painollaan, rauhallisesti ja hitaasti. Aurinko nousee joka aamu, Adrianmeri kimaltelee ja liplattelee eikä kaduilla partioi sotilasvoimia. Me keräännymme muiden vanhojen ukkojen kanssa aamukahville rantakahvilaan. Ja löntystellään pitkin poikin kyliä. Paha maailma loistaa poissaolollaan.   

Paska kesä

Sunnuntai 8.3.2026 klo 13.39 - JariH

Se on paska kesä tulossa. Kroatialainen kansanuskomus nimittäin kertoo, että maaliskuussa, tai kolmannessa kuukaudessa kuten täällä sanotaan, pitää olla kolme myrskypäivää eli buraa. Nämä kolme myrskyä takaavat kansanmeteorologien mukaan sen, että tulevasta kesästä tulee hieno, aurinkoinen ja lämmin. Jopa sato kasvaa paremmin jos kolmannessa kuukaudessa myrskyää kolme kertaa. 

Nyt tilanne on se, että eletään jo vaikka kuinka monetta päivää maaliskuuta, eikä myrskyjä näy eikä kuulu. Sen sijaan aurinko paistaa ja aina luotettava apteekin lämpömittari tuossa kadun toisella puolella näyttää iltapäivisin yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Eli ei tule kesästä mitään. Tuskin kasvaa edes oliivit. Eikä mandariinit. Kun ei myrskyä. Huoh…..

Onneksi päästään sentään torille toukokuussa. Eli viidentenä kuukautena kuten on tapana sanoa. Silloin nimittäin Linda Lampenius ja Parkkosen Pete voittavat Euroviisut. Ainakin jos uskomme kroatialaisia lehtiä. Ja miksipä emme uskoisi. Meille kaikille tutussa Net.hr -julkaisussa kerrotaan, että Suomi on valmis voittamaan Euroviisut. Esitellään Liekinheitin -biisi, Linda ja Pete. Tai no, biisistä kerrotaan lähinnä sen teema ja se että sitä ‘koristaa’ Lindan viulu. Loppu artikkelista hehkutetaan Lindaan. “Vaaleahiuksinen artisti on yksi Suomen tunnetuimmista klassisen musiikin muusikoista……Linda herättää lisäksi huomiota veistoksellisella vartalollaan ja pitkillä hiuksilla”, kirjoittaa Net.hr. Pete jää jutussa täysin sivuosaan, vaikka laulaa kyseisen biisin. Ja hyvin laulaakin. 

Sivumennen kerrottakoon, että olen henkilökohtaisesti halannut Lindaa suorassa tv -lähetyksessä vappuaattona muutama vuosi sitten. Taitaapa olla jopa muutama vuosikymmen sitten. Kysymyksessä oli MTV3:lla pyörinyt ohjelma nimeltään Huuma. Ohjelmassa oli Voita mainoskatko -niminen tietokilpailu, jossa oli mahdollisuus voittaa kanavalla mainostettuja tuotteita. Satuin voittamaan kyseisen kisan ja koska Linda esiintyi myös kyseisessä ohjelmassa, olimme yhtä aikaa lavalla lopputekstien aikana. Ja halasimme. Pääsin muuten ohjelman jälkeen jonojen ohi ravintolaan vaikka oli vappuaatto. Taisinpa saada jopa oluen tai kaksi talon piikkiin, koska olin juuri, saman iltana ollut televisiossa….

Lopuksi varoituksen sana. Minähän olen hehkuttanut Kroatiaa upeana ja turvallisena lomakohteena. Vaan nyt pitänee vetää sanansa takaisin ja varoitella tänne matkaa suunnittelevia. Ei kannata tulla. Ei ainakaan, jos uskomme naapurivaltio Serbian matkustussuosituksia. Ja miksipä emme uskoisi. Serbian ulkoministeriö julkaisee matkustussuosituksia aivan kuten Suomen vastaava ministeriö. Kertoo minne on turvallista matkustaa ja minne ei. Serbiassa on käytössä ns. liikennevalomalli, jossa ‘punaisiin maihin’ ei suositella matkustamista lainkaan ja keltaisen värin saaneisiin maihin ‘vain äärimmäisen välttämättömissä tapauksissa’. Vihreisiin kohteisiin voi reissata vapaasti. 

Serbia on uusinut suosituksensa ja Kroatia on päässyt 28 keltaisten maan joukkoon ainoana Euroopan valtiona. Serbian mukaan Kroatiassa esiintyy välikohtauksia sekä jännitteitä yhä useammin. Täällä on kuulemma epäsuotuisat turvallisuusolosuhteet. Näin varoittelee siis maa, jossa vielä vuosi sitten ihmiset osoittivat mieltään yli noin 400 kaupungissa ja kunnassa mm. hallituksen ja valtaapitävien korruptiota ja nepotismia vastaan. Näissä mielenosoituksissa kuoli 16 ihmistä. Itse henkilökohtaisesti miettisin muutaman kerran ennen Serbian reissua. 

Mutta mutta, jos puhutaan ihan totta ilman asennetta, niin kyllä viime aikoina serbit ovat kokeneet useita häirintätapauksia Kroatiassa. Väkivaltaa ei ole (vielä) esiintynyt, mutta tilanteet on koettu serbien puolelta hyvinkin uhkaavaksi ja pelottavaksi. Välikohtauksia on sattunut erilaisissa kulttuuritapahtumissa, mm. marraskuussa Splitissä Serbian kulttuurin päivänä ja urheilutapahtumissa kuten Balkanin karaten mestaruuskilpailuissa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (OSCE) tilaston mukaan Kroatiassa on viime vuonna kirjattu 53 ulkomaalaisiin kohdistunutta viharikosta ja näistä 21 on suunnattu serbejä vastaan. Kroatian johto on tuominnut tapaukset, mutta sitä syytetään, että se on normalisoinut ainakin jollain tasolla viharikokset nimenomaan serbejä kohtaan. 

Tämän hässäköinnin takana on äärioikeistolaiset tahot, jotka ammentavat vihansa ja oikeuttavat häiriköintinsä vuosien 1991-1995 käydyn sodan jättämillä arvilla. Sodan traumat, nationalistinen politiikka ja äärioikeiston nousu ruokkivat toisiaan ja oikeuttavat joidenkin mielestä nimenomaan serbien ahdistelun ja heidän uhkailemisen. Olivathan serbit sodassa aggressiivisia raakalaisia. En välttämättä kiellä tätä, serbit todellakin tekivät paljon todistettuja sotarikoksia, mutta en oikein jaksa ymmärtää, että miksi vielä nyt, reilut kolmekymmen vuoden jälkeen, pitää vetää mustat huput päähän ja mennä riehumaan johonkin serbien kulttuuritapahtumaan. 

Loppuun rauhoittavia sanoja. Kroatia on turvallinen maa, kyllä tänne uskaltaa matkustaa lomalle ilman että pitäisi edes varautua kokemaan mitään uhkatilanteita. Olen asunut täällä kahdeksan vuotta enkä ole koskaan, en koskaan, tuntenut itseäni millään tavalla uhatuksi. Pahin tapaus on ollut se, että ulkona kuivumassa olleet uimatossut hävisivät sieltä. Enkä ole kuullut että kukaan suomalainen, tai muu länsimaalainen turisti, olisi kohdannut suuremmin minkäänlaisia uhkaavia tilanteita. Joten tervetuloa vaan, Kroatia ei todellakaan ole sen turvattomampi kuin Suomi.  

Vukovar 18.11.1991

Tiistai 18.11.2025 - JariH

Ihminen ei vaan opi. Tai sitten ihmiskunnalla on todella lyhyt muisti. Juuri nyt Ukrainassa käydään veristä sotaa. Sodassa tehdään käsittämättömiä sotarikoksia, siivilejä raiskataan ja murhataan. Jopa joukkomurhataan. Ja maailma katsoo vierestä.

Samainen maailma on autuaasti unohtanut sen, että vain hieman reilu 30 vuotta sitten Euroopassa käytiin edellinen täysimittainen sota, jossa sotarikoksia tehtiin aivan kuten nyt Ukrainassa. Tarkoitan siis Jugoslavian hajoamissotia, tässä yhteydessä nimenomaan Kroatian sotaa joka käytiin 1991-1995.

Tasan 34 vuotta sitten, juurikin tällä päivämäärällä eli 18.11. vuonna 1991, Vukovar -nimisen kaupungin sankarillinen taistelu päättyi, kun hyvin heikosti aseistettujen ja koulutettujen kaupungin asukkaiden puolustus kaatui ja serbijoukot valloittivat Vukovarin. Serbejä tuki tuolloin Jugoslavian armeija (JNA).

Serbit olivat piirittäneet Vukovaria ennen sen antautumista syyskuusta alkaen. Vukovaria puolusti pieni joukko kroaattisotilaita ja siviilejä, jotka pitivät pintansa kolme kuukautta. Marraskuussa 1991  puolustus romahti serbien pommitettua kaupunkia systemaattisesti kolmen kuukauden ajan. Serbit marssivat kaupunkiin. 

Tästä alkoi sarja Euroopan lähihistorian pahimpia sotarikoksia. Kaupunkiin marssineet valloittajat aloittivat etniset puhdistukset, jossa kroaattisiviilejä tapettiin, raiskattiin, ajettiin kodeistaan ja heidän omaisuuttaan tuhottiin järjestelmällisesti. Monet siviilit kuljetettiin kidutettavaksi ja jopa murhattavaksi vankileireille Serbiaan.  Lähes koko Vukovarin infra tuhottin. Serbit riehuivat kaupungissa ja tuhosivat sairaaloita, historiallisia rakennuksia ja jopa tavallisten ihmisten koteja.

Vukovarin asukkaista on yhä edelleen kateissa noin 1.700 ihmistä. 

Yksi pahimmista serbien suorittamista rikoksista tunnetaan nimellä Vukovarin sairaalamurhat. Serbijoukot veivät Vukovarin sairaalasta noin 260 potilasta, henkilökuntaa ja siviiliä Ovčara -nimiselle maatilalle hieman kaupungin ulkopuolelle ja teloittivat kaikki. Teko tuomittiin aikoinaan hyvin laajasti läpi koko maailman ja tekijöitä on sittemmin tuomittu Haagin sotarikostuomioistuimessa sodan jälkipyykissä. Ovčaran maatila on nykyisin kunnostettu joukkomurhan uhrien muistoksi. Sieltä löytyy mm. kaikkien murhattujen kuvat ja kertomuksia siitä miten tuo täysin käsittämätön joukkomurha eteni. Erittäin vaikuttava paikka varsinkin kun tietää ja tuntee sen historian. 

Miksi minä kirjoitan Vukovarista? Ja miksi teen sen juuri tänään? Kirjoitan asiasta siksi, että Vukovarin taistelu ja serbien tekemät rikokset siellä ovat painuneet hyvin syvälle kroatialaisten muistiin. Vukovarin sankarillista taistelua ylivoimaista vihollista vastaan ja siellä taistelleita puolustajia muistetaan tänään joka puolella maata. Ympäri Kroatiaa järjestetään erilaisia muistotilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja kynttilämarsseja. 

Vukovarin tragedia vaikuttaa yhä tämän maan kansalliseen identiteettiin ja siitä on muodostunut eräänlainen symboli Kroatian itsenäisyystaistelulle. Minä olen asunut Kroatiassa vuositolkulla ja haluan olla osa tuota perinnettä. Ottaa osaa Vukovarissa menehtyneiden muistoon ja heidän perheittensä menetyksiin. Siksi tämä kirjoitus. Jotta maailma ei unohtaisi.   

Yllätyspäivä

Tiistai 5.8.2025 klo 14.31 - JariH

Kyllähän se luki kalenterissa. Ja onhan siitä kirjoitettu paikallisissa lehdissä päivätolkulla. Siitä huolimatta se yllätti. Nimittäin tänään tiistaina 05.08. vietettävä Voiton ja kotimaan kiitospäivä, joka on yksi Kroatian tärkeimmistä juhlapäivistä.  

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1995, tänä samaisena päivänä Kroatian armeija nosti Kroatian lipun Kninin kaupungin linnoitukselle sen merkiksi, että armeija oli vapauttanut kaupungin Jugoslavian liittotasavallan ja Serbien armeijan miehityksestä. Nämä olivat valloittaneet suuren osan Kroatiasta vuonna 1991 alkaneen itsenäistymissodan aikana ja perustaneet valloitetulle alueelle serbijohtoisen itsehallintoalueen Krajinan. Knin toimi Kranijan epävirallisena pääkaupunki. 

Kroatian armeija aloitti aamulla 04.08.1995 massiivisen hyökkäyksen serbijoukkoja vastaan yhteenä peräti 600-700 kilometrin pituisella rintamalinjalla. Hyökkäykseen osallistui jopa 120 000 sotilasta. Operaatio Myrskyksi nimetty hyökkäys oli suuri menestys, Kroatian armeija vapautti Serbien miehittämät alueen neljässä päivässä. Kun operaatio Myrsky päättyi virallisesti 07.08., Serbien hallussa olevat alueet oli palautettu Kroatialle. Kaikki tapahtui siis vain neljässä päivässä. 

Operaatio Myrskyn menestyksellä oli suuri vaikutus koko Kroatian valtion historiassa. Myrskyn onnistuminen ei pelkästään romauttanut Krapinjan serbihallintoa ja palauttanut noin 18% Kroatian maa-alueesta takaisin, se mursi myös maassa vaikuttaneiden kapinallisryhmien vastarinnan ja mahdollisti Kroatian hallinnon laajentumisen maansa kaikille alueille. Sivuvaikutuksena naapurimaassa Bosniassa käytävän sodan asetelmat muuttuivat myös radikaalisti, joka ainakin välillisesti heijastui siihen, että alueen itsenäistymissodat saatiin vihdoin päättymään joulukuussa 1995 Daytonan rauhansopimuksella.

Operaatio Myrsky ja sen onnistuminen on hyvin tärkeä osa Kroatian kansallisidentiteettiä. Eipä ole siis ihme, että tänään on käytännössä koko maa kiinni. Juhlia järjestetään ympäri maata, pääjuhlan ollessa luonnollisesti Kninissä. Meidän kylän Voitonpäivän juhlat järjestettiin jo sunnuntaina, mutta valitettavasti lähes heti kun bileet alkoivat, alkoi myös kunnon ukkonen. Koitettiin toki juhlia, mutta kyllä herra säiden jumala vei lopulta pidemmän korren.

Mutta tänään muistellaan siis Kroatialle hyvinkin tärkeää päivää ympäri maata. Lehdet sekä some täyttyvät muistokirjoituksista ja sotaveteraanit kertovat mitä tuolloin kokivat. Täytyy huomata, että tuosta, täysmittaisesta sodasta keskellä Eurooppaa, ei ole kuin 30 vuotta. Ja nyt soditaan Ukrainassa. Ihminen ei vaan tunnu oppivan. Koskaan. 

Balkanin häiriöpesäke

Keskiviikko 2.4.2025 klo 10.01 - JariH

Balkanin alue on hyvin räjähdysherkkä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan, jos ei huomioida Venäjän laitonta hyökkäyssotaa Ukrainassa, Balkan saattaa hyvinkin olla seuraava alue Euroopassa, jossa syttyy täysimittainen sota. Syyt pelkoon periytyvät pitkälti historiallisista etnisistä jännitteistä, alueen poliittisesta epävakaudesta ja alueellisista kiistoista, jotka kaikki juontavat juurensa Jugoslavian hajoamissotiin. 

Josta päästäänkin tämän jutun varsinaiseen pointtiin. Jugoslavian hajoamissodat voidaan tiivistää yksinkertaisesti siten, että niissä Jugoslavian liittotasavallan armeija taisteli siitä eroon pyrkiviä valtioita vastaan pitääkseen ne edelleen Jugoslavian hellässä huomassa. Liittovaltion armeijaa tuki Serbia, jolla oli idea, että jos/kun Jugoslavia hajoaa, he voivat jatkaa siitä. Ja ottaa irti pyrkivät valtiot Serbian hallintaan. Synnyttää siis Jugoslavian raunioille Suur-Serbia. 

Hajoamissodat olivat raakoja ja verisiä. Kaikki osapuolet jotka niitä kävivät, tekivät sotarikoksia ja raakalaismaisia tekoja. Sotien jälkeen perustettiin Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) Haagiin, jonka tehtävänä oli tutkia ja tuomita sodan aikana tehtyjä sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Ja kyllähän se tuomitsi. Serbeistä tuomion saivat mm. Slobodan Milošević, Radovan Karadžić ja Ratko Mladić. Miloševićia syytettiin kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta herra ehti kuolla vankeudessa ennen tuomiota. Kaksi muuta syytettyä saivat elinkautiset tuomiot mm. kansanmurhasta Srebrenicassa ja muista sodan aikaisista rikoksista. Kroaatteja syytettiin toki myös. Ante Gotovina, Kroatian armeijan kapteeni, oli syytteessä sotarikoksista mutta hänet vapautettiin. Slobadan Praljak, kroatialainen kenraali, puolestaan teki itsemurhan saatuaan tuomion sotarikoksista. Praljakin joukot olivat vastuussa mm. tuhoisasta Mostarin piirityksestä. Myös bosnialaisia ja jopa kosovolaisia syytettiin ‘pienimmistä’ rikoksista, mutta suurin osa Haagissa tuomion saaneista oli lopulta serbejä, sillä heidän katsottiin olevan vastuussa raskaimmista rikoksista. 

Sotien arvet eivät ole vieläkään, yli 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen, umpeutuneet. Yhä edelleen niin Kroatiassa, Bosnia-Hertsegovinassa kuin Kosovossa, liikkuu ja vaikuttaa sotaveteraaneja, jotka ovat kokeneet sodan kauhut. Miehiä, joita on alistettu, joihin on kohdistettu epäinhimillistä kohtelua, joita on pidetty vankeudessa ja kidutettu. Eipä siis ihme, että antipatiat, kauna ja katkeruus nostavat yhä edelleen päätään. Ja kuten todettu, niitä raskaimpia rikoksia tekivät serbit, joten suhtautuminen Serbiaan on yhä sangen epäluuloinen. Täytyy muistaa, että veteraanit ovat vasta 50-60 vuotiaita, sillä eihän näistä sodista ei ole kulunut kuin kolmisenkymmentä vuotta. Todettakoon tähän väliin nyt kuitenkin myös se, että nuoremman polven suhtautuminen on jo paljon avoimempaa. Heitä ei paina isien ja isoisien taakka. Ei ainakaan niin raskaasti kuin edeltävää sukupolvea. 

Suhtautumista Serbiaan ei suinkaan helpota serbien nationalistinen ajattelutapa. Osa serbeistä haikailee yhä edelleen Suur-Serbian perään. Kosovo on Serbialle, jopa viralliselle Serbialle, kipupiste. Se pitää Kosovoa yhä vain osana Serbiaa eikä suostu myöntämään sen olevan itsenäinen valtio vaikka 101 valtiota on tunnustanut maan itsenäisyyden. Kaiken lisäksi Serbiassa nostaa päätään kansallismielinen liike, joka havittelee Kosovon lisäksi osia Bosnia-Hertsegovinasta ja Montenegrosta Serbian hallintaan. Eli voitanee sanoa, että ainakin osalla serbeistä mielessä pyörii yhä ajatus Suur-Serbiasta. Ja kun Venäjä, jonka tiedetään olevan verrattain arvaamaton, tukee näitä pyrkimyksiä, ei ole ihme että asiantuntijat pelkäävät, että Balkanilla saattaa räjähtää.

Niinpä Serbian naapurivaltiot ovat aloittaneet varautumisen. Kosovo, Albania ja Kroatia ovat solmineet sotilasliiton vahvistaakseen omaa puolustuskykyään. Sopimuksen nojalla maat tekevät puolustusteknistä yhteistyötä torjuakseen hybridiuhkia, maiden armeijat tekevät yhteishankintoja, harjoittelevat ja kouluttautuvat yhdessä. Toisin sanoen hakevat synergiaa ja yhteistoimintamalleja. Opettelevat toimimaan yhdessä. Kaiken lisäksi Bulgaria, joka sekin sattuu olemaan Serbian naapurimaa, pohtii liittymistään edellä mainittuun allianssiin.

Ja tästähän ei Serbia tykkää. Ei varsinkaan kun sotilasliittoon kuuluu myös Kosovo, joka serbien mielestä on siis vain osa Serbiaa. Serbia on kutsunut naapureiden liittoa provokaatioksi ja vaatinut osallistujamailta pikaista selvitystä liiton tavoitteista. Serbia näkee liittouman uhkana itselleen, uhkana alueen vakaudelle ja jopa suorana haasteena sen omalle alueelliselle koskemattomuudelle. Siis valtio, joka itse on häärännyt ja häiriköinyt alueella tähän asti on huolissaan siitä, että sen naapurimaat varautuvat sen muodostamaan uhkaan.  

Loppujen lopuksi Balkanin vakaus riippuu pitkälti kansainvälisestä diplomatiasta, siitä kuinka Venäjä näkee alueen ja mitkä sen tavoitteet siellä ovat ja tietysti paikallisten johtajien halusta välttää konflikteja. Alueen historia, joista voi lukea toisaalta näiltä sivuilta ja balkanilainen kuuma veri, asettavat Balkanin kuitenkin hyvin alttiiksi uusille kriiseille. Koska tuskin mitään opittiin sitten kuitenkaan 90 -luvun sodista. Valitettavasti.   

Balkanin matkailu kasvaa vauhdilla

Keskiviikko 18.12.2024 - JariH

Balkanin alue houkuttelee yhä enemmän matkailijoita, ja sen odotetaan nousevan merkittäväksi matkailukohteeksi lähivuosina. Kasvun taustalla ovat strategiset investoinnit, alueellinen yhteistyö sekä kestävän matkailun käytäntöjen kehittäminen. Länsi-Balkanin maat, kuten Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia sekä Pohjois-Makedonia, ovat raportoineet voimakasta matkailijamäärien kasvusta, ja suunta näyttää jatkuvan positiivisena myös vuonna 2025. Kroatia ja Slovenia eivät ole vielä julkaisseet tarkkoja lukuja, mutta ennakkotiedot viittaavat matkailun vahvaan nousuun myös näissä maissa.

Balkanin vetovoima perustuu sen rikkaaseen historiaan, monipuoliseen kulttuuriperintöön ja upeisiin luonnonmaisemiin. Kansainväliset matkailijat arvostavat erityisesti alueen autenttisuutta ja vaihtelevia maisemia. Matkailualalla on kuitenkin haasteita, jotka hidastavat kasvun täysimääräistä hyödyntämistä. Kausiluonteisuus painottuu vahvasti kesään ja talvimatkailun kehittäminen on vasta alussa. Joillakin syrjäisemmillä alueilla palvelut ja infrastruktuuri, kuten tieverkostot, ovat yhä puutteellisia. Lisäksi osaavan henkilöstön saatavuus, erityisesti ravintola-alalla, on ongelma. Myös ylimatkailu rasittaa suosittuja kohteita, kuten Dubrovnikia ja Kotoria, mikä aiheuttaa paineita paikalliselle infrastruktuurille.

Kasvulukemat ovat kuitenkin lupaavia. Albania on matkailijamäärien kasvussa selvä kärjessä, ja maassa kirjattiin peräti 41 prosentin lisäys vierailijoissa. Matkailun osuus Albanian bruttokansantuotteesta on noussut jo 21 prosenttiin. Kasvun taustalla ovat muun muassa viisumivapauden laajeneminen, paremmat liikenneyhteydet suorien lentojen ansiosta sekä uusien matkailukohteiden avaaminen.

Montenegro seuraa perässä 17 prosentin kasvulla ja matkailun osuus maan BKT:stä on jo 24 prosenttia. Bosnia ja Hertsegovina, vaikka onkin vielä jäljessä, on saavuttanut sekin peräti 19,2 prosentin kasvun, mikä johtuu erityisesti kansainvälisen ja alueellisen markkinoinnin tehostamisesta. Pohjois-Makedonian turismi kasvaa 20 prosentilla, mikä on huomattava saavutus maan suhteellisen pienestä matkailutarjonnasta huolimatta. Serbia on kasvattanut matkailijamääriään hieman maltillisemmin 15 prosentilla.

Vuonna 2025 Länsi-Balkanin maat odottavat kasvun jatkuvan, joka tarkoittaa yhä enemmän matkailijoita, jotka viipyvät kohteissa pidempään ja käyttävät näin enemmän rahaa. Alueella panostetaan ympärivuotisen matkailun kehittämiseen, erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan vuoristokohteissa ja Montenegron hiihtokeskuksissa. Infrastruktuuria parannetaan laajentamalla tie- ja rautatieverkostoja ja digitaalinen markkinointi kohdistetaan erityisesti nuorempiin sukupolviin, kuten milleniaaleihin ja Z-sukupolveen. Alueellinen yhteistyö tiivistyy, jotta Balkan voisi tarjota matkailijoille entistä monipuolisempia ja houkuttelevampia elämyksiä.