Juttuja

Kaipaus Suomeen

Maanantai 26.1.2026 klo 16.29 - JariH

Se on kuulkaapas talvi nyt myös täällä meillä. Kaštel Starin talvi tarkoittaa vesisateita, kovia tuulia mutta myös aurinkoisia, sangen lämpimiä päiviä. Näitä jälkimmäisiä on vaan harvemmin. Sen sijaan vettä on tullut tätä kirjoitettaessa pari-kolme päivää putkeen. Välillä oikeinkin huolella. Lisäksi jugo, eli etelätuuli, on puhallellut sangen napakasti. Ja lisää on kuulemma tulossa. Parin päivän päästä tuulen pitäisi ennusteiden mukaan nousta puuskissa jopa 100 km tunnissa. Syytä pitää siis huivista kiinni.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta päivälämpötilat ovat kuitenkin pyörineet 10-12 C paikkeilla. Yöllä ollaan oltu viiden asteen pinnassa. 

Sitten asiaan. Yksi tavallisimmista minulle esitetyistä kysymyksistä on, että kaipaatko jotain Suomesta, ja jos kaipaat, niin mitähän se mahtaa olla. Kun näitä kysymyksiä on taas ropissut, piti oikein pysähtyä miettimään. Näin talvisin kun aikaa riittää. Että onko Suomessa ihan oikeasti jotain jota kaipaisin sieltä. Tässä yhteydessä ei puututa ihmisiin eikä ihmissuhteisiin vaan pysytään enemmänkin tuolla tavara- ja asiapuolella. Lähinnä kaupassa. 

Olen asunut ihan kohta kymmenen vuotta ulkomailla. Se tarkoittaa että olen sopeutunut erilaisiin yhteiskuntiin, niiden tapoihin ja vaatimuksiin. Toisaalta olen ihan aidosti vieraantunut Suomen oloista ja tunnelmasta. Toki seuraan uutisia jotta tiedän mitä maassa tapahtuu, mutta muutoin elämä Suomessa alkaa roikkua päivä päivältä yhä ohuempien muistilankojen varassa.  

Olin hyvin lähellä vastata tähän kaipauskysymykseen pöyhkeästi että hah, enhän minä mitään  kaipaa Suomesta. Vaan kun asiaa pohtii hieman tarkemmin, niin kyllähän niitä asioita alkaa löytymään. Pieni yksityiskohtia, mutta asioita kuitenkin. Kurkataanpa. 

Kaipaan jääkiekkoa. Kaipaan jääkiekkoa monestakin eri vinkkelistä - kaipaan ensinnäkin yhteisöllisyyttä jonka kokee kun istuu suosikkijoukkueensa kotipelikatsomossa. Se suosikkijoukkue pelaa muuten Helsingissä eikä se ole se punainen. Tunnelmista saa toki siivun televisiosta, mutta se siivu on kyllä hyvinkin hento, lievä ja läpikuultava. Tämän lisäksi kaipaan fiilistä jonka saa vaihtopenkin takana valmentajana seistessä. Tietysti kaipaan koppielämää, joka on ihan oma maailmansa. Saatan kaivata jopa niinkuin tylsää kuin treenien suunnittelua. 

Mitäs vielä. No tietysti sitä kuuluisaa astiakaappia. Semmoista ei täällä tunneta, täällä astiat kuivataan mitä ihmeellsimmissä härveleissä tiskipöydällä. Pakko muuten mainita tässä yhteydessä, että Bulgarian Plovidivissa asunnossa jossa asuin, oli ihan perinteinen suomalainen kuivauskaappi. Toimii.

Kun kävin viimeksi Suomessa, hämmennyin tavarapaljoudesta ihan tavallisessa K-marketissa. Oli seinä täynnä erilaisia maitotuotteita, toinen seinä valmisruokia ja kolmas kaikenmaailman shampoita. Leipäosastokin olin vähintään normikaksion kokoinen. Kaipaanko tätä? No en välttämättä. Meillä se seinä on täynnä viinejä. 

Näistä kroatialaisista kaupoista löytää kyllä, ainakin hieman soveltaen, kaiken mitä tarvitsee. Vaan jos oikein pitää kaivella jotain mitä kaipaan täällä, niin nostetaan nyt vaikka kaikenmaailman omituiset mausteet, joita lehtien nykyreseptit ovat täynnä. Niitä en edes osaa etsiä kaupoista, kun en tunnistaisi niitä edes suomeksi. Saatikka sitten kroatiaksi. 

Pysytään vielä hetki kaupassa. Täällä pupelletaan pitkälti vain valkoista leipää. Tästä seuraa usein kysymys ruisleivästä. Että kaipaanko sitä. Vastaus on että enpä juuri, en ole koskaan ollut mikään ruisleivän suurin ystävä. Lidlistä sitä löytyy täälläkin jos oikein alkaa tehdä mieli. Mutta vaikkapa tuorejuustoja eri makuvaihtoehdoilla, niitä ei täältä löydy. Kurkkasin ATK:hon ja ainakin Valiolla näyttäisi olevan Suomessa hieman yli 10 eri vaihtoehtoa. Täällä meillä näitä juustoja on tasan kolme; maustamaton, salami ja joku vihannesmaku. Ne kaikki maistuvat ihan samalta. 

Entä ne suurimmat puutteet kroatialaisissa kaupoissa? Kuivatut herneet hernekeittoon. Ei löydy. Ei onnistu rokka. Ei yhtään hyvä. Samaan kategoriaan menee K-kaupan ja S-markettien maailman halvimmat lihapiirakat. Ne semmoiset joita on joku 4-6 kpl paketissa ja jotka ei maksa oikeastaan mitään. Vähän sama kuin Saarioisten roiskeläppäpizzat. Mutta paljon tärkeämpiä. Karjalanpiirakat. Jopa ne halvat ketjupiirakat, puhumattakaan sitten leivontapisteiden piirakoista. Ja nyt puhutaaan perunapiirakoista. Hätätapauksessa toki myös riisipiirakoista. Ei löydy piirakkaa meidän kaupoista. Ei liha eikä karjalaa. 

Sitten listaus asioista, joita täällä ei ole ja joita ehkä jollain tasolla kaipaan. Fazerin suklaa. Sininen ja se keltainen. Maailman parasta suklaata. Ei löydy täältä. Sinappi. Paikallinen on kauheaa kuraa. Ei jatkoon millään tasolla. Salmiakki. En ole kauhea salmiakin ystävä, mutta joskus ehkä kenties olisi kiva pupeltaa….. ja sitten jouluruoat. Ne on toki soveltaen opeteltu, joten niitä ei kovasti tule kaivattua. Enää.  

Lopuksi suurempiin kuvioihin. Kaipaanko Suomen ‘järjestäytynyttä’, yliholhoavaa yhteiskuntaa. No enpä voi väittää kaipaavani. Lähinnä naurattaa kun Suomessa lämpötila nousee yli 20 asteen, lehdistö alkaa kirjoitella kaikenmaailman käristekupoleista ja viranomaiset ohjeistaa kuinka elää, kuinka pitää muistaa juoda vettä ja välttää liikkumista ulkona. Koska kuumuus. Samassa lämpötilassa meidän kylän mummot kulkevat vielä talvivaatteissa pipot päässä. 

Tuosta yhteiskunnan järjestäytymisestä. On totta, että kun 10 vuotta sitten saavuin tänne ensimmäistä kertaa, niin kyllähän minä saavuin melkoiseen villiin länteen. Joku kuvaili Kroatiaa tuolloin sanoilla ‘vähän niinkuin Afrikka, mutta sähköllä’. Mutta. Nyt kun seuraa paikallista yhteiskuntaa ja sen kehitystä, niin huomaa että Kroatia on ottanut todella suuria askeleita kohti järjestäytynyttä, eurooppalaista yhteiskuntaa. Ja lähestyy hiljalleen Suomea. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menee kohta ohi. Ihan niinkuin Viro on jo tehnyt. 

Näin tällä kertaa. Kuten huomaatte, niin löytyihän niitä kaipauksen kohteita kun oikein kaiveli. Pikkuisia yksityiskohtia toki, jopa niin pieniä etten todellakaan niiden takia edes mieti takaisinmuttoa. Ainakaan ihan vielä.  

Mitä ne miettii meistä?

Lauantai 1.3.2025 klo 14.05 - JariH

Suomessa on paha tapa stressata, että mitä ne siellä ulkomailla meistä ajattelee. Olen asunut kymmenen vuotta poissa Suomesta ja tavannut taatusti satoja eri maista kotoisin olevia ihmisiä, joten lienen omaavani jonkinlaisen kokemuksen asiasta. Kurkataanpa siis. Että mitä ne meistä oikein miettii.  

Lähdetään siitä, että pääsääntöisesti Suomesta ja suomalaisista ei ajatella oikein mitään. Eikä suomalaisuuteen liitetä pahemmin kliseitä tai minkäänlaisia ominaisuuksia. Mitä pidemmälle Suomesta mennään, sen vähemmän mielipiteitä, tai kokemuksia, ihmisillä Suomesta on. Jos jätämme naapurivaltiot kuten Pohjoismaat ja Baltian maat pois laskuista, ei Suomesta tai suomalaisuudesta tiedetä paljoa. Varsinkin jos kurkkaamme ulos Euroopasta. USA:sta tai Afrikasta on verrattain haastavaa löytää ensimmäistäkään Suomi asiantuntijaa.  

Jotain kuitenkin on mahdollista haarukoida. Varsinkin eurooppalaisten keskuudessa. Ihan ensimmäisenä nousee lähes aina, kun kerrot tulevasi Suomesta, kylmyys. Lumi ja talvi. Suurena yllätyksenä tulee se, että esimerkiksi Helsingissä saattaa olla kesäisin yli 30 lämpöastetta. Hyvinkin yleinen käsitys on se, että Suomi on aina kylmä. Ja luminen. Kun valitat täällä eteläisessä Euroopassa että onpas kylmä, kuulet lähes poikkeuksetta, että sinunhan pitäisi olla tottunut kylmyyteen kun olet Suomesta. Että älä valita. Kaksi kertaa olen muuten päässyt oikaisemaan jopa sen, että Suomessa ei todellakaan ole jääkarhuja. 

Talvesta ja kylmyydestä päästään luontevasti  joulupukkiin. Herran tiedetään asuvan Suomessa huolimatta ruotsalaisten pyrkimyksistä omia joulupukki jonnekin päin Ruotsia. Puhumattakaan jenkkien harhaisesta käsityksestä pohjoisnavalla asuvasta pukista. Ei toimi, joulupukki asuu Napapiirillä. Pukin lisäksi revontulet ovat viime aikoina nousseet muotiin. Revontulista keskustellaan nykyään hyvin usein kun kerrot olevasi kotoisin Suomesta. Niitä halutaan matkustaa katsomaan. Ja tavata edellä mainittu joulupukki samalla. Sen sijaan se tosiasia, että pohjoisessa ei aurinko nouse talvella eikä laske kesällä lainkaan, tulee monelle aivan uutena asiana. Hyttysistä puhumattakaan. Kaiken kaikkiaan Suomi tunnetaan, jos jostain, talvesta, joulupukista ja Lapista.

Sauna. Jälleen kerran ruotsalaisten ponnisteluista huolimatta saunan tunnistetaan hyvin yleisesti olevan suomalainen ilmiö. Onhan sana ‘sauna’ käsittääkseni ainoa suomalainen kansainvälisesti levinnyt sana. Sen sijaan se, että lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa on oma sauna, on aina suuri hämmästyksen aihe. Saatan kuvitella minkälainen kokemus ulkomaalaisille olisi saunoa Suomessa järven rannalla sijaitsevassa saunassa ja pulahtaa uimaan saunan päälle. Vetää kärkkäreitä ja olutta. Joskus kaipaan tuota itsekin….. Tai jos Pedro pääsisi kaksiossa komeron kokoiseen kuumaan huoneeseen hikoilemaan. Siitäkin riittäisi taatusti tarinoita kotona. 

Nokia on tunnetusti suomalainen tuote. Tosin se on myös mm. amerikkalainen, kiinalainen, joskus jopa japanilainen. Suurin osa ihmisistä tunnistaa Nokian kuitenkin suomalaiseksi. Ja nimenomaan puhelimeksi. Tämä tuo mukanaan myös käsityksen siitä, että Suomi on teknisesti edistynyt maa. Ja tuottaa korkeatasoista teknologiaa. Nokia lisäksi, hieman eri ympäristössä toki, tunnetaan myös Finlandia vodka, joskus jopa Koskenkorva. Samoissa piireissä saatetaan olla tietoisia myös suomalaisten keski-ikäisten miesten tavasta vetää totaalikännit perjantaisin. 

Tiedän, että Suomessa ollaan äärimmäisen ylpeitä suomalaisesta koululaitoksesta ja tasa-arvosta - onhan Suomessa ollut maailman ensimmäisiä naispresidenttejä ja luonnollisesti Sanna Marin sekä hänen johtamansa naisvaltainen hallitus. Viisikkohallitus nousi otsikoihin aikoinaan, mutta ei se kyllä vaikuttanut suomikuvaan tai sen kehittymiseen millään tavalla. Ainakaan pitkässä juoksussa, sillä hallituksia tulee ja menee. Suomalainen koulu ja Pisan tutkimustulokset eivät sen sijaan ole kauhean yleisesti tunnettuja, ne tiedetään oikeastaan lähinnä paikallisissa koulu- ja opettajapiireissä. 

Urheilussa ehdottomasti tunnetuimpia suomalaisia ovat Formula-kuskit. Häkkinen ja Räikkönen. Hiihtäjiä ei tunne kukaan, jääkiekkoilijat tunnetaan Euroopassa lähinnä vain niissä maissa joissa kiekko on suuri urheilu. Kuten Tsekeissä ja Slovakiassa. Vanhemmat ihmiset saattavat muistaa jonkun Lasse Virenin, muutoin suomalaisyleisurheilijat ovat täysin tuntemattomia suuruuksia. Ai niin, Litmanen! Suomalainen jalkapalloilija. Jari tunnetaan piireissä kyllä. 

Summasummarum; Ei Suomi eikä suomalaisuus ole kovin merkittävä eikä kovin tunnettu brändi Euroopassa. Suomalaisuuteen ei liitetä juurikaan sen suurempia kliseitä, eikä Suomea juurikaan tunneta. Suomi on, mitä pidemmälle mennään, lähinnä pieni pohjoinen kylmä maa, joka sijaitsee kaukana. Joku saattaa muistaa pitkän rajan Venäjän kanssa, jopa sodat sitä vastaan, mutta muutoin Suomi on lähinnä länsimainen, kehittynyt valtio pohjoisessa. Jossa on kylmä.