Käväisin vanhassa kotimaassani viikonloppuna. Työreissu loppui, heipatin sesongin viimeisen ryhmän Dubrovnikin lentokentällä Finnairin koneeseen perjantaina ja lensin itse tunnin myöhemmin Lufthansalla perässä. Munchenin kentällä 3,5 tunnin lay over meni mukavasti loungessa notkuen ja matka jatkui Helsinkiin. Edellisestä vierailusta olikin jo vierähtänyt ujot kuutisen kuukautta. 

Myös karjalanpiirakka toimii. Uhosin jossain eläväni tämän pitkän viikonlopun Helsingissä karjalanpiirakoilla ja sen tein. Ostin ensi töikseni heti saavuttuani Helsinkiin paketin piirakoita iltapalaksi, söin niitä aamupalaksi ja taisinpa nauttia piirakkaa myös lounaaksi. Väliin lipsahti yksi (valmisruoka)salaatti, mutta extempore sukukokouksessa tyttäreni tarjosi onneksi jälleen karjalanpiirakoita. Niiden kyljessä oli toki mustikkapiirakkaa. Kuulemma synttärilahjana minulle. 

Seuraava konsepti. Jokerit. Päätin ostaa itselleni syntymäpäivälahjan ja mennä Veikkaus areenalle katsomaan Jokerit-Ilves -ottelun. Hävittiin 0-3 ja kaikesta näki että joukkueen rakennustyö on vielä jostain käsittämättömästä syystä vielä pahasti kesken. Itse tapahtuma oli ihan ok, ravintolat toimi, hinnat olivat pilvissä eikä suurempia jonoja muodostunut edes kaljahanojen äärelle. Kentällä sen sijaan ei homma pelittänyt. Tuli turpaan. Jokereilla alkaa olla kohta kiire jos haluavat jatkaa Liigan A-sarjassa myös ensi kaudella. Pitäisi alkaa hiljalleen voittaa pelejä. Kohta loppuu nimittäin aika. Ja se B -sarja kutsuu. 

Kolmas konsepti oli mukava. Nimittäin sukukokous. Sukukokouksessa oli mukava tavata ihmisiä joita et ole tavannut vuosikausiin. Kuten vaikka omia lapsia ja oma sisko. Oli mukava pölistä ja koittaa kuroa umpeen ne vuodet jotka on jääneet väliin. Sai höpöttää suvusta, kuka on/oli se ja tuo, oli kiva täydentää menneitä tapahtumia joista itsellänikään ei ollut minkäänlaista käsitystä. Tietysti piti suunnitella mahdollisia tulevia hautajaisia suvun vanhemmille jäsenille aina tarjoilua myöten. Oli myös mukava asettaa sukumme ainoa julkkis, Anu Hälvä, sukukartalle. Ja kaiken tämän päälle sain synttärilahjoja! Sain suklaata. Sain edellä mainittua mustikkapiirakkaa. Ja niitä karjanpiirakoita. Täydensin kotiin matkaavaa tuotevalikoimaa vielä lihapiirakoilla, muutamalla Fazerin Sinisellä suklaalevyllä ja salmiakkilakulla, joten eiköhän tässä ainakin alkusyksy jotenkin pärjätä. 

Lopuksi kotiin Norwegialla. Norski lensi hyvin aikataulussaan ja välilaskun aikana Tukholmassa ehti loungessa hyvin syödä ruotsalaiset köttbullar muusilla. Ja juoda Pripps oluen. Oli hyvää. 

Näin on pikavierailu vanhassa kotimaassa ja koko vuoden 2026 duunipaketti taputeltu. Nyt vetäydyn talvipesään viettämään tylsää ja ankeaa syksyä jota seuraa vielä tylsempi ja ankeampi talvi. Onneksi vielä lokakuussa tulee kavereita Kaštelaan. Sen jälkeen voi sitten kytkeä  talvihorroksen päälle. 

Saatan kyllä vielä ennen horrosta kirjoittaa hieman lisää rakkaasta Helsingistä. Että mikä kaupunki se oikeasti on. Pysy siis kanavalla.