Juttuja

Rutiinikuumuus

Torstai 14.8.2025 klo 14.24 - JariH

Se on elokuu jo puolessa välissä, joten eiköhän se ole taas uuden pläjäyksen paikka. Nyt voisi ihmetellä ensin hieman kuinka se onkaan taasen ilmoja pidellyt, jonka jälkeen voidaan hämmästellä ihmismieltä. Samalla kun käydään läpi normipäivää täällä palmun alla. 

Ensin siis ilmastosta. Meillä on ollut käytännössä koko paluumuuttoni jälkeen semmoiset 30-40 asteen päivälämpötilat. Muutama hyvin lyhyt ja ohimenevä ukkoskuuro toki käväissyt, muuten ollaan kärvistelty melko kuumassa kelissä. Olenkin taas kerran kiitellyt hiljaa mielessäni sitä tyyppiä joka aikoinaan keksi ilmastointilaitteen.

Täällä on luiskahdettu pahemman kerran rutiineihin. Heti herättyä täytyy tehdä tunnin lenkki. Niitä on tätä kirjoittaessa tehty nyt 313 päivänä putkeen, joten pakkomielle saada vuosi täyteen, vaatii enää 52 päivän, eli noin puolentoista kuukauden suorittamista. Lenkin jälkeen on aamu-uinti. Joka aamu. Ja tässä kohtaa esiin nousee ihmismielen kummallisuus.Ja se ettei ihminen ole vaihtolämpöinen. Tai minä en ainakaan ole. 

Kuten todettu, meillä on päivälämpötilat huidelleet melko korkealla. Muutama aamuna on kuitenkin ollut ‘vain’ 22-23 astetta. Eli lähes kylmä. Ja kun sitten olen seissyt aamu-uintia varten Adrianmeren rannalla hieman yli kahdenkymmenen asteen lämmössä, mieleen on noussut, että uskaltaako tuonne mereen edes mennä. Että täällähän on kylmä. No ei ole. Se merikin on 26 asteinen. Toistaiseksi olen uskaltanut. Ja todennäköisesti uskallan tulevaisuudessakin, sillä veikkaan että aamu-uinnit jatkuvat jonnekin lokakuun loppupuolelle asti. Jollain niillä paikkeilla alkaa sitten syksy.

Mutta takaisin rutiineihin. Aamu-uinnin jälkeen suihkuun josta aamukahville rantakadulle Cafe Bar Cajon. Joka aamu. Enää ei tarvitse edes tilata, se Americano ilmestyy vesilasin kanssa automaattisesti. Kahvia hörppiessä luetaan päivän lehdet kännykällä. 

Aamukahvia seuraa aamiainen. Munakas erilaisilla täytteillä. Kotona. Jossa vietetään aamiaisen jälkeen luppoaikaa. Eli surffaillaan netissä, luetaan, päivitetään somea ja tehdään vähän töitä. Todella vähän. Vaikkakin ne oikeat työt odottavat tuossa nurkan takana. Kuukauden päästä sitä ollaan taas täysillä hommissa pitkin poikin Balkania. Ja sitten päikkärit. Luonnollisesti. Ihminen ei ole kokonainen ilman päiväunia.  

Aamu- ja keskipäivän lötköilyn jälkeen lounas ja kaupassa käynti. Täällähän ei kukaan liiku missään iltapäivällä, koska on liian kuuma. Paitsi minä. Käyn kaupassa, jotta saan itseni ‘’kuumaksi’, sillä kauppareissun jälkeen on iltapäiväuinti. Joka on täysin erilainen kuin aamu-uinti. Aamulla meri on usein tyyni eikä siellä ole kuin muutama mummo ja pappa. Iltapäivällä tilanne on täysin toinen. Ranta on täynnä, kakarat kiljuvat, auringonottajat ovat pystyttäneet telttojaan (?!) rannat tukkoon, meressä on väkeä niin että välillä täytyy miettiä miten sinne mahtuu sekaan. Miksi muuten biitsille pitää rakentaa joku puolijoukkueteltta jos sinne tullaan ottamaan aurinkoa? En ymmärrä. Iltapäiväuinti on levoton kokemus. Hyvin levoton. 

Sitten onkin iltapäivä jo pitkällä. Alkaa olla hiljalleen päivällisen aika. Joka syödään kotona about 17-18.00 aikoihin. Hyvin harvoin käyn enää ulkona syömässä, sitä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun joku tuttu tai joku apuja pyytänyt on käymässä täällä. Josta tuli mieleen että jos tarvitset vinkkejä lomallesi Kroatiaan tai vaikka koko Balkanille, saa kysyä. Autan mielelläni. Yhteystietoni löytyvät näiltä sivuilta.  

Kun on syöty, sitten lähdetään viettämään iltaa jonnekin kylille jos jossain jotain tapahtuu. Ja yllättävän usein tapahtuu. Jotenkin tuntuu että oltuani kolme vuotta poissa näiltä huudeilta, Kaštela on muuttunut eläväksi kyläksi. Tuntuu, että joka ilta jossain on jokin tapahtuma. Usein ilmaistapahtuma. Mikä on mukavaa. Tämä tosin kestää vain pari kuukautta koska kesän jälkeen missään ei tapahdu mitään. Mutta nyt on siis tapahtumien aika. Nautitaan nyt, käydään ulkona ja riudutaan sitten talvella. 

Jos mitään kiinnostavaa ei löydy, tai ei jaksaa lähteä, ilta menee niinkuin varmaan suurimmalla osalla ihmisiä kotona telkkaria katsellen. Jonka jälkeen onkin uniaika jotta jaksaa toistaa kaiken uudelleen seuraavana päivänä.

Siinäpä se tämänkertainen juttu. Siitä tuli omien rutiinien läpikäynti, mutta nytpä tiedätte sitten miten eläkeläispäivä palmun alla kuluu. Kun siitäkin on kyselty. Että miten siellä saa päivät kulumaan kun et edes golfaa. Vastaus löytyy tuosta edeltä. Vaikkakin totuuden nimissä on todettava sekin, että välillä on tylsää. Vaan se tuskin on Kaštelan syy, veikkaan että eläkeläiselämä ihan missä tahansa saattaa olla tylsää. Ympäristöstä huolimatta. 

Helmikuu 2024

Lauantai 11.1.2025 klo 13.50 - JariH

Täytyy heti tähän alkuun tunnustaa, että tämä viime vuoden helmikuun läpikäyminen vastusti ihan kauheasti. Syynä lienee se, että helmikuu 2024 oli todella tylsä. Ihan niinkuin sitä seuraava maaliskuukin. Helmikuussa ei ollut oikeastaan mitään muuta ilonaiheita kuin se, että se on, onneksi, vuoden lyhyin kuukausi. Toisin kuin maaliskuu, jossa sitten taas on ne 'perinteiset' 31 päivää. 

Kaiken lisäksi nämä kuukaudet ovat tänäkin vuonna jälleen ihan tuossa nurkan takana. Huoh.                              

Mutta jotain raportoitavaa sitä helmikuussa 2024 kuitenkin kertyi. Heti kuukauden alussa piti käydä valitsemassa Suomelle presidentti. Ja nauttia luonnollisesti äänestykseen oleellisena kuuluvat vaalikahvit. Tämä tarkoitti junamatkaa Sofian suurlähetystöön. Kun ääni oli annettu, hengailtiin pari vuorokautta vielä Sofiassa. Täytyy todeta, ettei Sofia oikein kyllä innosta. Onhan se toki pääkaupunki, ja sitäkautta Bulgarian suurin kaupunki 1.200.000 asukkaallaan, onhan se toki maan talouden, kulttuurin ja koulutuksen veturi kuten lähes jokainen pääkaupunki Euroopassa tai ainakin Balkanilla yleensä on, mutta vaikkapa asuminen Sofiassa - juu ei. Ei oikein nappaile. Jotenkin Sofia ei vaan sytytä. Kun tässä maassa on niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Kuten vaikka Plovdiv. Sofiassa on ihan mukava käväistä, ja siellä on ihan mukava viettää muutama päivä, kunhan sieltä pääsee sitten pois.  

Sofian reissun jälkeen loppukuukausi oli pitkälti hengaillua kotosalla. Kelit olivat kyllä kohdillaan, täällä meillä kun kevät alkaa pukata päälle parhaimmillaan jo helmikuussa. Se tarkoittaa aurinkoisina päivinä helposti sellaisia 15 asteen päivälämpötiloja. Mutta toisaalta, jotkut toiset päivät saattavat sitten olla kylmiä, sateisia ja tuulisia. Joten jos suunnittelet jostain ihmeen syystä keväistä lomamatkaa Bulgariaan, helmikuu ei välttämättä vielä ole ihan oikea kuukausi. 

Hengailun ohessa tuli käytyä katsomassa paikallista jalkapalloa. Meillä on täällä Plovdivissa kaksi Bulgarian pääsarjassa pelaavaa joukuetta, Lokomotive tai Botev Plovdiv. Jälkimmäinen sai, luonnollisesti bulgarialaiseen tapaan kauhean riidan ja sotkujen jälkeen, upouuden stadionin valmiiksi ja pelikuntoon viime kaudella sarjan jo pyöriessä täysillä. Pitihän se käydä tarkistamassa. Koska Botev -stadion sijaitsee huomattavasti lähempänä kotia, on Botev Plovidista muodostumassa sitten hiljalleen se 'minun joukkkue', joka seuraan ja ehkä jopa hieman fanitankin. Saatan käydä katsomassa pelejä jopa stadionilla. Liput peleihin maksavat muuten semmoisesta 5 eurosta alkaen aina 35 euroon. Tuohon kalliimpaan hintaan kuuluu buffet ruokailu normaaleine ruokajuomineen mukaanlukien olut ja viini. Koska olen vanhempi herrasmies, jolla lienee oikeus jo hieman nauttiakin, istuskelen yleensä juurikin tuossa 35 euron VIP -katsomossa. Jossa on huomattavasti miellyttävämpää kuin viiden euron päätykatsomossa.   

Jalkapalloniiloille kerrotakoon, että tällä kaudella, talvitauon ollessa juuri nyt meneillään, Botev Plovdiv on sarjataulukossa toisena, tosin 13 pistettä johtavan Ludogoretsin perässä. Kaupungin toinen seura, Lokomotiv, on puolestaan 16 joukkueen sarjassa sijalla 13, eikä näin ollen ole pääsemässä keväällä runkosarjan jälkeen alkavaan ylempään loppusarjaan vaan joutuu vääntämään putoamista vastaan karsintasarjassa. Pelejä on tosin vielä paljon jäljellä, nyt on pelattu vasta 19 kierrosta kolmestakymmenestä, joten tilanteet saattavat muuttua vielä monta kertaa. 

Näin. Tässä oli helmikuu 2024. Kuten ylläolevasta voi päätellä, oikeastaan mitään kauhean mullistavaa ei tuossa kuukaudessa tapahtunut. Ja voin antaa pienen vinkin, mitään kauhean mullistavaa ei tule tapahtumaan myöskään seuraavassa kuukaudessa. Silti kirjoittelen raportin maaliskuusta tässä jonain päivänä. Joten stay tuned.