Juttuja

Kroatia on...

Lauantai 29.11.2025 klo 14.32 - JariH

Se olisi sitten taas aika naputella. Aloitetaan tällä kertaa muistuttamalla tärkeästä asiasta. Netflixiin ilmestyi viime viikolla Stranger Things -sarjan viidennen, eli viimeisen, tuotantokauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ihan pakko katsoa! Vahva suositus. Jos ette ole aikaisempia tuotantokausia nähneet, kannattaa ehkä aloittaa niistä. On nimittäin hyvä tietää miten tämän kauden alkutilanteeseen on päädytty. Joten eikun katsomaan. 

Itse olen ehtinyt toistaiseksi nähdä ensimmäisen kolmesta nyt julkaistuista jaksoista, eikä sarjan taso ole ainakaan laskenut. Innolla odotan että ehdin katselemaan loputkin julkaistut. Kolme seuraavaa jaksoa ilmestyy Netflixiin joulukuun 25. päivä. Mukavaa jouluohjelmaa siis luvassa. 

Olen aloittanut (taas) kroatian kielen opiskelun. Nyt on takana jo kaksi oppituntia ja olen jälleen ihan yhtä pihalla kuin aina ennenkin opiskelua aloittaessani. Mutta jos nyt tällä kertaa yrittäisi jopa pikkaisen panostaa opintoihin. 

Meitä on koulussa peräti seitsemän opiskelijaa; kaksi jenkkiä, yksi tyttö Syyriasta, kaksi Filippiineiltä, yksi saksalainen ja minä. Mukava porukka. Itseasiassa yllättävän monta expatsia. En ole ollut tietoinen että täällä meidän kylillä lymyilee ulkkareita noinkin paljon.  Tuosta porukasta ainakin kolme on aikoinaan ollut lomalla täällä, tavannut miehen ja muuttanut sitten hänen perässä tänne. Hämmentävää. Lomalla Kaštelassa siis jopa pariudutaan! Mitähän muuta ne täällä tekee…..?

Sitten tämän päivän asiapitoiseen osuuteen. Yksi useimmiten minulle esitetty kysymys on, että minkälaista siellä Kroatiassa on asua ja minkälainen maa se oikein on. Olen toki vastaillut niin täällä kuin yksityisesti, mutta miksi tyytyä siihen mitä minä sanon? Kysäisin keinoälyltä saman kysymyksen. Kysyin siltä että jos minä kirjoitan sinulle ensin, että “Kroatia on”….. niin jatka lause loppuun. Eli kerro mitä Kroatia on. Ja jatkoin vielä että minkälaisia ne kroatialaiset ovat. Katsotaanpa mitä mieltä tekoäly sitten oli?

Keinoälyn mukaan Kroatia on maa, jossa tuuli ei ole meteorologinen ilmiö vaan tappava elementti. Olen kertonut jo aiemmin läpivedosta, propuh’sta. Tekoälyn mukaan se sairastuttaa selän, niskan ja vie mennessään jopa koko sinun tulevaisuuden jos  avaat kaksi ikkunaa kotonasi samaan aikaan. Koska läpiveto. Propuh. Eikä betonikaan ole Kroatiassa materiaali. Sekin on terveysriski, sillä jos istut betonille, munuaisesi jäätyvät samantien. Mutta onneksi sairastumisen voi välttää kerrospukeutumisella, riippumatta siitä kuinka kuuma ulkona on. Muista siis pukeutua kunnolla vaikka lämpöä olisi 35 astetta. Varsinkin jos almanakka kertoo että vielä ei ole kesä. Joka täällä on heinäkuusta syyskuuhun.

Kroatia on tekoälyn mukaan maa, jossa virallisessa pakkauksessa oleva oliiviöljy on hyvin epäilyttävää, mutta omaan, kierrätettyyn vanhaan limsapulloon kaadettu öljy on puhdasta kultaa. Kroatia on myös maa, jossa kaikki sairaudet hoidetaan yhdellä lääkkeellä. Rakijalla. Jos se ei auta, annostus on vain väärä. Näin kertoo siis kaikkitietävä keinoäly.

Entäs sitten ne kroatialaiset ihmiset tekoälyn mukaan? Se kertoo, että elän maassa, jonka kansalaiset ovat kahviloiden vakioasiakkaita. Lähes asuvat niissä. He voivat viettää yhden espresson kupin ääressä helposti  kaksi tuntia. Nämä tunnit sisältävät sitten uutiset, juorut, poliittisen tilanteen analyysin, urheilukatsauksen ja pienehkön eksistentiaalisen kriisin. Kaikki nämä siinä pienessä espresso kupissa. 

Kroatialaiset voivat haukkua omaa maataan tuntiin putkeen, mutta jos joku ulkopuolinen, varsinkin ulkomaalainen, sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, koko porukka espresso kuppien ääressä muuttuu samantien patriooteiksi puolustaen maatansa viimeiseen kahvitippaan. Kroatialaiset on myös mestareita delegoimaan asioita. Kohtalo, jopa koko tulevaisuus tai ihan vaan joku juttu joka pitäisi tehdä, on helppo delegoida eteenpäin. Todetaan vain ‘Bog ce pomoci’ eli Jumala auttaa/hoitaa. Ja jos ei hoida, sitten todetaan ‘ma sutra’. Eli huomenna. Joka tapauksessa mennään kuitenkin ensin kahville. 

Kroaatit ovat vieraanvaraisia. Yksi tapa toivottaa sinut tervetulleeksi ihan mihin tahansa on tarjoilla tervetulodrinkki, joka polttaa sinulta kulmakarvatkin. Drinkki tarjoillaan sanoilla ‘ajde, samo malo’. Eli no niin, ihan vähän vaan. Ihmiset Kroatiassa ovat myös hyvin yhteisöllisiä. Jos kerrot yhdelle kroaatille jotain, pian sen asian tietää koko kylä. 

Näin siis Kroatia ja kroatialaiset tekoälyn mukaan. Siinä korkeamman tiedon lähteen vastauksia että minkälainen maa tämä Kroatia oikein on. Täytyy vielä lopuksi todeta, että yhdyn pitkälti AI:n näkemyksiin, olkookin että ne saattavat olla hieman liioiteltuja ja ylikorostettuja. Ja pitkälti samoja joista minä ole aiemmin kirjoittanut. Mutta ehkäpä joskus vielä jatketaan ja kysellään lisää asioita. 

Georgi - perusbulgarialainen

Sunnuntai 16.2.2025 klo 16.56 - JariH

Minulta kysellään toistuvasti, että minkälaista siellä Bulgariassa on asua ja minkälaisia ihmisiä ne bulgarialaiset oikein ovat. No, tutustutaan. Tutustutaan Bulgariaan, maan tapoihin ja ihmisiin. Tutustutaan Georgiin. Georgi on perusbulgarilainen. 

Lähdetään siitä, että Bulgariassa mikään ei toimi, mutta kaikki onnistuu. Täällä on turha yrittää etsiä palvelua tai tuotetta netistä - ei, Bulgariassa homma toimii niin, että Georgi tuntee Ivanin, joka puolestaan tuntee Dimitarin, jonka serkun kaveri pystyy auttamaan sinua. Ja auttaa. Kun homma on valmis, ja jos siitä tehdään lopulta yhtään minkäänlaisia papereita, mikään ei kuitenkaan ole valmista ennen kuin papereissa on vähintään kaksi leimaa. Per paperi. Tömps tömps. Vasta kun papereissa on riittävä määrä leimoja asia on virallista. Leimat ovat on tärkeitä. En laskenut, mutta väitän että kun avasin pankkitilin, papereihin, joita oli vähintään riisi, iskettiin useampi kymmenen leimaa. Kunhan olin ensin pistänyt nimeni jokaiseen. Olo oli kuin filmitähdellä allekirjoitustilaisuudessa.   

Kun asia sitten lopulta on virallinen, se pitää arkistoida. Bulgariassa kaikki, oli kyse sitten lääkärissä käynnistä, jonkun maksusuorituksen tekemisestä tai virastossa asioimisesta, tallennetaan vihkoon. Harmaa, hiirenkorville kulunut vihko, joka on todennäköisin peräisin jostain 1970 -luvulla kaivetaan esiin, siihen tehdään kuulakärkikynällä hieroglyfiset merkinnät ja näin asia on arkistoitu. On melko hämmentävää, että kun maksan vaikkapa auton vuokrapaikan, käteisellä tietysti, saan kuitin tietokoneesta, mutta minun nimi, auton rekisterinumero ja kuitin numero arkistoidaan tuohon edellä mainittuun vihkoon. Jokaikinen kuukausi.  Koska näin pitää tehdä.    

Sivumennen sanoen, koittakaapas lukea bulgarialaista käsinkirjoitettua tekstiä. Takaan ettei onnistu. Täällä on käytössä kyrilliset kirjaimet ja kun niitä väännetään käsin kaunoksi, kaikki kirjaimet näyttävät samalta. Täysi mahdottomuus saada selvää. Suomalaisen lääkärin kirjoitukset ovat selkokielisiä bulgarian kaunokirjoituksen rinnalla. 

Mutta se normiarki? No, Georgi käy töissä. Mutta ennen kuin hän menee työpaikalleen, hän juo kahvia. Automaatista ja ulkona työkavereiden kanssa seisoskellen. Bulgariassa on toki kahviloita, mutta ihmiset seisoskelevat ulkona työpaikkojensa ulkopuolella ja juovat viereisestä kahviautomaatista ostettua kahvia. Pahvimukista. Automaatteja löytyy katukuvasta lähes jokaiselta nurkalta ja niitä myös käytetään. Valikoima on laaja ja hinnat selkeästi edullisemmat kuin kahviloissa. Kuppiin valuu pari senttiä kahvia, josta suomalaisiin isoihin kuppeihin ja suodatinkahviin tottunut ei tule kuin vihaiseksi. Dimitri ja kumppanit sen sijaan saattavat nauttia tästä naurettavan pienestä kahviannoksesta tuntitolkulla. Ja polttaa tupakkaa. Sillä lähes kaikki bulgarialaiset polttavat. Aina ja joka paikassa. Olen melko varma, että nämä vetävät tupakkaa jopa hammaslääkärissä.  

En tiedä mistä Dimitri kavereineen juttelee kahvia juodessaan, mutta epäilen heidän puhuvan kansallisesti merkittävistä asioista. Eli haukkuvat poliitikkoja, maan hallitusta ja yleistä menoa maassa. Koska aina pitää valittaa. Keskenään. Mutta vaikka kaikki on huonosti ja menossa päin helvettiä, Bulgaria on kuitenkin paras paikka maailmassa. Ja kaikki muut maat ovat väärässä. Eikä maassa asuvilla ulkomaalaisilla ole minkäänlaista oikeutta sanoa yhtään mitään negatiivista Bulgariasta. Sillä eihän Bulgariassa ole mitään vikaa. Kysykää vaikka Dimitriltä. Ja jos ei kelpaa, aina voit muuttaa pois Bulgariasta. Mitä sinä täällä valitat?

Työpäivän lomassa Dimitri käy jonottamassa. Koska jonottamisen, jos jotain, bulgarialaiset osaavat. He jonottavat pankkiin, rahanvaihtopisteisiin, pikaruokapaikkoihin, kaupan kassalle - ihan joka paikkaan. Tämä saattaa olla perua iloisesta sosialistiselta kaudelta, jolloin kun näit jonon kaupan edessä, kävelit automaattisesti jonottamaan, sillä tarjolla oli todennäköisesti jotain herkkua, Tai ainakin jotain syötävää. Nykyään tarjolla on toki ihan kaikkea, mutta jonotuskulttuuri lienee peräisin historiasta.    

Jos bulgarialaiselta kysyy jotain, ihan mitä tahansa, vastaus on hyvin suurella todennäköisyydellä ‘moze bi’. Eli ehkä. Koska mikään ei ole mustavalkoista, kaikki on enemmänkin pohjalta ehkä. Asiat voivat olla joko näin tai sitten ne ovat noin. Kaiken lisäksi kun Dimitri sanoo kyllä, hän heiluttaa päätään sivusuunnassa, joka kaikkialla muualla tarkoittaa ei. Bulgariassa se tarkoittaa kyllä ja pään nyökytys puolestaan ei. Juuri tasan päinvastoin kuin mihin me olemme tottuneet. Miksi? En minä tiedä. Varmaan ihan vaan siksi, että tämäkin asia olisi mahdollisimman epäselvä. Aivan kuten ne kyrilliset kirjaimet. 

Viikonloppuisin Dimitri rentoutuu. Ja grillaa. Lihaa. Koska bulgarialaiset syövät lihaa. Paljon. Dimitrin lempparigrillattava on kebache, joka on paikallinen cevapi, mutta ilman lampaanlihaa. Kebache kylkeen liitetään kierremakkara nimeltään karnache, shopska salaatti ja suolainen piirakka banitsa. Joskus voidaan, jos halutaan syödä kevyemmin, nauttia myös kaali- tai viiniköynnöslehtiin käärittyjä jauhelihatäytteisiä kääryleitä, eli sarmia. Tässä tulee vihannespuoli ikään kuin vahingossa kaupan päälle.  

Joskus Dimitrillä käy vieraita. Tuolloin pääosaan nousee Dimitrin mummo, Baba. Joka luonnollisesti asuu Dimitrin perheen kanssa ja hoitaa perheen lapsia kun aikuiset käyvät töissä. Baba pitää huolen siitä, että vieras saa riittävästi ruokaa. Vaikka sanoisit, että nyt en kyllä jaksa syödä enää mitään, Baba ilmoittaa, että ‘kyllähän sinun pitää ottaa vielä vähän lisää koska olet niin laiha, että kuolet ihan kohta nälkään’. Niinpä lähdet kotiin vähintään kolme kiloa painavampana. 

Jos lähdet. Dimitri tarjoilee nimittäin ruoka- ja ihan kaikkena juomana itsetehtyä rakijaa. Eli itse tehtyä raakaa viinaa. Varsinkin maaseudulla jokaisessa torpassa valmistetaan rakijaa, ja niinpä se toimii, ei pelkästään juomana, vaan myös kaikkien ongelmien ratkaisijana. Vaikkapa lääkkeenä. Olipa sinulla flunssa, murtunut jalka tai eksistentiaalinen kriisi - sairaudet hoidetaan ja kriisit ratkaistaan rakijalla. Dimitrin mielestä rakija on antibiootti ja masennuslääke. Ja jos se auta, sinä olet ottanut sitä vain liian vähän. 

Sitten kun heräät aamulla, ja niitä sairauksia ja kriisejä on hoidettu oikein huolella, oloon auttaa tietysti pikku tujaus rakijaa. Koska se on ratkaisu kaikkeen. Sen lisäksi Baba kantaa pöytään skembe corba -keittoa. Keitto on valmistettu joko lehmän tai lampaan vatsalaukusta. Se on oikeasti niin pahaa, että epäilen vahvasti kankkusen puhtaasti vain pelästyvän keiton makua ja häviävän siksi. Dimitri ja hänen kaverinsa sen sijaan nauttivat skembe corbaa suurella ruokahalulla. Ja ottavat rakijaa. 

Näin on Bulgaria, Dimitri ja bulgarialainen elämäntyyli käyty läpi. Ja varmaan poltettu kaikki sillat paikallisiin ystäviin. Ei taida puhelin kauheasti enää soida eikä minua kutsuta yhtään mihinkään kun ovat lukeneet tämän jutun käännösohjelman avulla. Vaan kun tämä oli niin mukavaa ja kivaa jatketaan seuraavaksi vaikka Kroatiaan. Ja tutustutaan paikalliseen elämään ja paikalliseen Ivaniin. Noin viikon päästä. Stay siis tuned!