Juttuja

Marraskuu - kun ei jaksa edes valittaa

Perjantai 13.11.2026 klo 11.30 - JariH


tyhjarivia.jpg

Tänään on perjantai ja 13. päivä. Ja marraskuu. On se aika vuodesta, jolloin elämä ei varsinaisesti pysähdy, mutta lähtee hyvin pitkälle kahvitauolle. Ja unohtaa palata takaisin.

Kesä on vain muisto. Turistit ovat lähteneet koteihinsa, rantakatu tyhjentynyt ja iso osa ravintoloista, kahviloista sekä muista palveluista on sulkenut ovensa. Niissä harvoissa paikoissa jotka ovat vielä auki istuu lähinnä vain kylän vanhat miehet ja se yksi paksu suomalainen. Tarjoilijat miettivät että miksi ihmeessä tulin tänään töihin.

rakennusmiespysty.jpg

Jossain porataan, jossain hakataan ja jossain kannetaan rakennustarvikkeita jonnekin. Apartamentoksia naputellaan kuntoon seuraavaa sesonkia varten. Sitä sesonkia, joka alkaa noin puolen vuoden päästä. Siis ikuisuuden päästä. Siihen asti pidellään sadetta

Marraskuussa Kaštelan merkittävin, ja ainoa, kulttuuritapahtuma lienee naapuruston remonttien etenemisen seuraaminen. Ehkäpä tänään laatoitetaan kylpyhuonetta. Huomenna saatetaan asentaa keittiökaappeja. Ja jos oikein hyvin käy, joku saattaa aloittaa aamulla kello kahdeksan piikkaamisen. Siinä sitä sitten ollaan. On kulttuuri saapunut Kaštelaan..

tuulpalmu.jpg

Oma elämä ei sekään varsinaisesti tarjoa suuria elämyksiä. Päivän suurin saavutus on usein se, että saa itsensä ylös sängystä, saa juotua kahvit ja hoidettua välttämättömät asiat. Eikä niitäkään aina välttämättä jaksa. Ehtiihän sitä huomennakin. Kaiken tämän uurastuksen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla käydä iltapäiväoluella, odottaa iltaa ja sitä että pääsee nukkumaan. Ja seuraavana päivänä toistetaan kaikki uudestaan.  

Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö sitä voisi keksiä jotain tekemistä. Ihan itse. Sitähän voisi vähän aktivoitua, lähteä liikkeelle, tavata ihmisiä, käväistä jopa jossain tai tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Saattaisi tämäkin marraskuu näyttää hieman erilaiselta. Mutta kun ei  jaksa. Pomalo.

sadeikkunapysty.jpg

Kun aamulla kurkistaa ikkunasta, näkee harmaata. Taivas on harmaa ja meri on harmaa. Niinpä mielialakin saattaa ottaa helposti saman sävyn. Sitä alkaa miettiä, että olisiko jossain muualla parempaa. Tapahtuisiko jossain muualla  jotain? Olisiko jossain muualla elämää, ihmisiä, ehkäpä jopa avoimia ravintoloita? Tulisiko jossain muualla joku hakemaan minut täältä kotoa. Itsehän en jaksa mihinkään lähteä. Enkä tehdä mitään viihtymisen eteen. Onneksi televisio tuuttaa jääkiekkoa lähes joka ilta. Vaikka sielläkin Jokerit häviää.  

Ja silti. Kaiken tämän keskellä on kummallinen tunne siitä, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Ehkä se on tuttu ympäristö, meri, vuoret, tutut kadut ja se tietty dalmatialainen elämänmeno. Ne vanhat papat siellä kantabaarissa. Ehkä elän päättymättömässä viha-rakkaussuhteessa Kaštelan kanssa. Pidän meidän kylästä, mutta välillä en voi sietää sitä. Kaipaan vaihtelua, mutta en välttämättä haluaisi vaihtaa paikkaa. Ainakaan juuri nyt. Toivon, että jotain tapahtuisi, mutta en oikein jaksa tehdä asialle mitään..

kiviranta.jpg

Onneksi mikään ei jatku loputtomiin. Ei edes marraskuu. Huhtikuussa maailma heräilee taas. Terasseja ja ravintoloita avataan, kaduille ilmestyy  ihmisiä ja Kaštela herää talviunestaan. Päivät pitenevät ja kenties jopa aurinko näyttäytyy. Ympärillä tapahtuu asioita. Kun menet ulos, saatat nähdä jonkun muunkin kuin naapurin Anten ja Ivanin. Ja ne papat. 

Silloin en enää valitan tylsyyttä. Silloin on liian kuuma, on liian paljon turisteja, on liikaa liikennettä, liian vähän parkkipaikkoja ja naapuriravintolan musiikki soi liian kovaa. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt eletään marraskuuta. Nyt käydään cafe bar Gajossa niiden muiden vanhojen ukkojen kanssa, katsellaan harmaata merta, kuunnellaan porakoneita ja yritetään saada päivät jotenkin suoritetuksi.

Vaan ehkäpä sitä ei aina tarvitse olla menossa jonnekin tekemään jotain ja kokemaan elämyksiä. Ehkäpä riittää, että on siellä missä haluaa olla vaikka siitä ei ihan koko ajan jaksaisikaan ihan kauheasti riemuita. Odotellaan siis kaikessa rauhassa sitä huhtikuuta. Ja niitä seuraavia valituksen aihetta.

punataivas.jpg

 

Avainsanat: marraskuu, sade, syksy, tylsyys, remontti, harmaus, eläkeläinen, perjantai


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini