Juttuja

Töihin!

Tiistai 31.3.2026 klo 11.17 - JariH

Trump riehuu Lähi-idässä, Putin Ukrainassa ja Kouvolaa pommitetaan drooneilla. Ja minun makuuhuoneessa on hyttynen. Ei ole maailma entisellään. On maaliskuun viimeinen päivä, ulkolämpötila laskee öisin alle kymmeneen asteeseen ja viime päivät ovat olleet kuivia sekä aurinkoisia. Kaikesta edellä olevasta huolimatta minä herään yöllä siihen, että korvan juuressa inisee hyttynen! Enkä edes asu Kaštel Starin hyttysalueella, ympärilläni ei ole hetteikköjä, ei lammikoita, ei edes pusikoita. Siitä huolimatta makuuhuoneeseeni eksyy hyttynen. Ei ole helppoa ihmisen elämä. Eikä hyttysen. Hänen elämänsä nimittäin päättyi yöllä. Nyt sitten odotellaan kyseisen tyypin kavereita.

Tänään käsitellään työntekoa, palkkaa ja raha-asioita. Sitä ennen kuitenkin muutama vahva televisio-ohjelmasuositus. Näin keväisin allekirjoittaneen television täyttää hyvinkin tiiviisti jääkiekko kun Euroopan huippusarjoissa, ja Suomen Liigassa, pelataan play offs -pelejä. Maikkari tuuttaa lähes joka ilta jonkun pelin jostain sarjasta. Ja tuleehan niitä katsottua.

Vaan kyllä televisio tarjoaa muutakin viihdettä. Jopa sangen suositeltavaa sellaista. Muistanette varmaan Stranger Things -sarjan, jota olen hehkuttanut estottomasti. Nyt Netflixistä löytyi kyseisen sarjan luoneiden Dufferin veljesten seuraava tuotos nimeltään Something Very Bad Is Going To Happen. Odotukset olivat korkealla kun aloitin sarjan katselun ja kyllähän ne täyttyivät. Ainakin osittain. Uudesta sarjasta löytyy taattuun Duffer veljesten tyyliin kaikenlaisia omituisuuksia, koukkuja ja kikkoja, mutta ehkä tämä uusi sarja on kuitenkin hieman venytetty. Jos Stanger Thingsin jokainen tuotantokausi ansaitsi lähes kympin, tämä uusin saa vaikkapa kasin. 

Ja muuta katseltavaa. Netflixissä alkoi norjalainen Harry Hole -sarja, jolle vankka suositus. Erinomaisesti tehty, tuotettu ja kaiken pohjana on Jo Nesbøn taattu tarinankuljetus. Viihdyn Harryn seurassa erinomaisesti. Kuten viihdyn myös suomalaisen, Maikkarilta tulevan, Karkurit -sarjan parissa. Siinä on toki muutama epäuskottava juonenkäänne, mutta muuten sangen mukava sarja tämäkin. Mutta nyt päätän televisiokatsauksen tähän. Ja lähden töihin.   

Reilun viikon kuluttua alkaa henkilökohtainen kevätsesonkini.  Ensimmäinen ryhmä saapuu perjantaina ja sitten mennäänkin tukka putkella ympäri Eurooppaa aina toukokuun alkuun asti. Olen siis ihan kohta ihan oikeasti lähdössä töihin. Hetkeksi. 

Entäs ne toisten ihmisten työt? Onko Kroatiassa, tai tarkemmin täällä meidän huudeilla, töitä tarjolla? Lyhyt vastaus on että kyllä. Töitä rittää. Joten jos työskentely Dalmatiassa kiinnostaa, tällä hetkellä meidän piirikunnassa on avoinna 1363 työtehtävää. Kuten arvattavissa, eniten työntekijöitä tarvitaan ravitsemus- ja matkailualalla, jonne kaivataan niin kokkeja, tarjoilijoita kuin siivoojia. Ja vaikka luulisi, tai ainakin minä luulin, että tehtävät olisivat kausiluonteisia, yli puolet avoinna olevista hommista ovat ympärivuotisia. Eli yritykset etsivät kokoaikaisia työntekijöitä, lähinnä varmistaakseen samalla jatkuvuuden. Ei ihan joka vuosi tarvitse jännittää että löytyykö ihmisiä hommiin ja saadaanko ravintola auki vai ei. 

Mitä näissä hommissa sitten tienaa? Kroatian tilastokeskus on julkaissut alkuvuoden eli tammi-helmikuun palkkatilastot. Niiden mukaan mediaanipalkka tässä maassa on 1304 euroa kuukaudessa. Puolet ihmisistä siis ansaitsi tuota summaa enemmän, puolet vähemmän. Mediaanipalkka on muuten noussut 8,7% viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. 

Veroaste Kroatiassa on progressiivinen ja vaihtelee 17-35,4% välillä hieman riippuen paikallishallinnon asettamista verokannoista. Myös eläkkeistä maksetaan progressiivista veroa, niissä veroaste on 10-30% riippuen eläkemäärästä ja asuinpaikasta. Keskimääräine eläke Kroatiassa on muuten 527 € kuukaudessa. 

Rahaa myös kuluu. Sitä kuluu mm. ruokaan, jonka hinnat ovat nousseet ja nousevat kuulemani mukaan yhä, koska maailmantilanne on mikä on. Hintojen nousu Kroatiassa ehti jo hieman tasaantua, helmikuussa inflaatio ei ollut “kuin” 2,6 %, mutta kiitos mm. Iranin sodan, hintojen pelätään taas lähtevät nousuun. Juuri nyt kerrotaan kananmunien hintojen nousseen 10%, lampaanlihan 7,2% ja naudan- sekä vasikanlihan jopa 20%. Eikä lähestyvä pääsiäinen, joka on tässä maassa yksi vuoden suurimpia juhlia, ainakaan tule laskemaan hintoja. 

Näin tällä kertaa. Aloitettiin hyttysellä ja päädyttiin lihatiskille ihmettelemään nousevia hintoja. Seuraavalla kerralla, joka on varmaan vähään aikaan viimeinen hetkeen johtuen edellä mainitusta työputkesta, sitten taas ihan jotain muuta. Palataan linjoille.  

Ystävänpäivä

Perjantai 13.2.2026 klo 11.36 - JariH

Niinhän siinä sitten kävi kun päätös oli tehty, että tunnin aamulenkkejä, joista on ollut täälläkin puhetta, vedetään 500 päivää putkeen, loppumetreillä iski sairaus. Iski jonkinmoinen flunssa, ehkäpä jopa miessellainen. Olo on ollut niin vetelä ettei tullut pieneen mieleenkään lähteä kävelemään. Näin ollen tuosta 500 päivästä jäätiin harmittavat 5 päivää. Huoh. Onpahan yksi pakkomielle ohi. Sitä seuraavaa odotellessa….

Helmikuun 14. on ystävänpäivä. Että hyvää ystistä vaan kaikille. Koska henkilökohtaisella tasolla ei kyseinen päivä kovasti heiluttele, puretaan se tilastojen avulla. Koska tilastot ovat aina mukavia ja niiden taakse pääsee näppärästi piiloon sitä tosiasiaa että vietän ystävänpäivän (jälleen) yksin. 

Državni zavod za statisku (DZS), eli Kroatian Kansallinen tilastovirasto, ojentaa auttavan kätensä ystävänpäivän tilastointiin. Se on julkaissut suosituimpien rakkausbiisien listan ja liittänyt niiden syrjään vielä faktoja kroatialaisten rakkauselämästä. Joten mennään…..

DZS biisilistan kärjessä on Percy Sledgen “When a Man Loves a Woman”. Se on kuulemma suosituin rakkausbiisi Kroatiassa ja siihen liittyen DZS kertoo, että tässä maassa asuvista on 51,3% naisia ja loput 48,7% miehiä. Kakkosena biisilistalla on Etta Jamesin “At Last” vuodelta 1961. Kerrottakoon samassa yhteydessä että vuonna 2024 Kroatiassa solmittiin 17206 avioliittoa. Sivumennen sanoen kun tuo Etta Jamesin biisi julkaistiin vuonna 1961, sinä vuonna avioliittoja solmittiin peräti 36761. 

Seuraavana listalla on kaikkien tyttöjen suosikkibiisi “(I’ve Had) Time of My Life” elokuvasta Dirty Dancing vuodelta 1987. Biisiin liitetään luonnollisesti avioliiton solmimisen keskimääräinen ikä Kroatiassa. Vuonna 2024 naiset olivat 29,8 ja miehet 32 vuotta vanhoja naimisiin mennessään. Kun Dirty Dancing -elokuva julkaistiin -87, vastaavat iät olivat naisilla 22,3 ja miehillä 25,7. 

DZS:n listalle on päässyt myös ruotsalainen Roxette -orkesteri biisillä “It Must Have Been Love”, jota luonnehditaan kaikkien aikojen surullisemmaksi erokappaleeksi. Ja siihen sopii vallan mainiosti tieto siitä, että vuonna 2024 Kroatiassa rekisteröitiin 4961 avioeroa. Kerrottakoon vielä tilastopläjäyksen lopuksi, että eniten Kroatiassa ollaan naimisissa maan itäisissä osissa, Požegan ja Slavonian alueilla, joissa ns. avioliittolukema on 5,6 tuhatta asukasta kohden. Keskimääräinen lukema koko maassa on 4,5. 

Näin on ystävänpäivä purettu osiin. Että hyvää päivää vaan kaikille vielä kerran. Ja kun rakkausasiat on saatu taputeltua, on hyvä siirtyä alkoholiin. Kroatiassa suunnitellaan nimittäin vakavasti viinan myynnin voimakasta rajoittamista. Pöydällä on ehdotus, että alkoholin myynti kiellettäisiin kaupoissa ja kioskeissa kello 20.00-06.00 välisenä aikana. Esimerkiksi Splitin kaupunki on ilmoittanut, että he ovat valmiina ottamaan rajoituksen käyttöön jo täksi kesäksi. Rajoitus ei luonnollisesti tulisi koskemaan ravintoloita, baareja eikä kahviloita ja se voitaisiin rajoittaa koskemaan vain tiettyjä alueita kaupungeissa. 

Viinanmyynnin rajoittamista perustellaan mm. sillä, että suosituimmissa turistikohteissa esiintyy todella paljon häiritsevää käytöstä kuten ilkivaltaa, äänekästä mouhoamista ja suuria väkijoukkoja. Ns. tavallinen elämä on joutunut ahdinkoon, ja jopa loppunut, turistien riehuessa. Joidenkin kaupunkien vanhat kaupungit ovat muuttuneet viihdekeskuksi työntäen samalla alkuasukkaat pois alueelta. 

Ymmärrän kiellon ajatuksen. Ymmärrän että äänekkäät kännituristit häiritsevät paikallisia ihmisiä juurikin menokohteiden keskustoissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Split, joka on vuosien saatossa muuttunut yhä enemmän bilekohteeksi ja jossa biletys on keskittynyt hyvinkin pitkälle juurikin vanhaan kaupunkiin. Ja tuonut mukanaan kaikki mahdolliset haittailmiöt. 

Toisaalta mietityttää, että miten moinen kielto vaikuttaa turismiin. Jolla paikalliset ihmiset kuitenkin elättävät itsensä. Rauhallisemmasta menosta, kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille turisteille kielto tuskin pahemmin vaikuttaa, mutta jos/kun kohde on tullut suosituksi juurikin bileiden ja juhlimisen takia, saattaa olla että menoa ja bailuja etsivät turistit löytävät toisen, vaikkapa viinanmyyntiin vapaammin suhtautuvan, kohteen. Onko se sitten suuri menetys, en minä tiedä. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin aina kaikenmaailman kieltoja ja rajoituksia vastaan. 

Lopuksi esimerkki siitä, kuinka yhteen kuvaan saadaan mahtumaan kaksi hienoa asiaa. Yllä olevassa kuvasta löytyy nimittäin erittäin hyvä ystäväni Robbie Williams, joka on rikkonut uudella albumillaan kaikkien aikojen ennätyksen Englannin listan ykkösalbumeissa. Robbie ohitti uudella Britpop -albumillaan, sen noustua ykköseksi UK listalla, erään pienehkön orkesterin nimeltään Beatles ykkösalbumien määrässä. Beatlesilla ykkösenä oli aikoinaan 15 levyä, kun Robbien uusin on hänen 16. ykkösalbumi. Kaiken lisäksi herra Williamsilla on kuvassa maailman parhaan, ja ehkäpä yhden musiikkihistorian aliarvostetuimman, orkesterin bändipaita. Hieno kuva. Ja hienot artistit. Kumpikin. 

Näin tälle viikolle. Ensi viikolla sitten taas jotain ihan muuta. Palataanpa siis asiaan.