Juttuja

Ystävänpäivä

Perjantai 13.2.2026 klo 11.36 - JariH

Niinhän siinä sitten kävi kun päätös oli tehty, että tunnin aamulenkkejä, joista on ollut täälläkin puhetta, vedetään 500 päivää putkeen, loppumetreillä iski sairaus. Iski jonkinmoinen flunssa, ehkäpä jopa miessellainen. Olo on ollut niin vetelä ettei tullut pieneen mieleenkään lähteä kävelemään. Näin ollen tuosta 500 päivästä jäätiin harmittavat 5 päivää. Huoh. Onpahan yksi pakkomielle ohi. Sitä seuraavaa odotellessa….

Helmikuun 14. on ystävänpäivä. Että hyvää ystistä vaan kaikille. Koska henkilökohtaisella tasolla ei kyseinen päivä kovasti heiluttele, puretaan se tilastojen avulla. Koska tilastot ovat aina mukavia ja niiden taakse pääsee näppärästi piiloon sitä tosiasiaa että vietän ystävänpäivän (jälleen) yksin. 

Državni zavod za statisku (DZS), eli Kroatian Kansallinen tilastovirasto, ojentaa auttavan kätensä ystävänpäivän tilastointiin. Se on julkaissut suosituimpien rakkausbiisien listan ja liittänyt niiden syrjään vielä faktoja kroatialaisten rakkauselämästä. Joten mennään…..

DZS biisilistan kärjessä on Percy Sledgen “When a Man Loves a Woman”. Se on kuulemma suosituin rakkausbiisi Kroatiassa ja siihen liittyen DZS kertoo, että tässä maassa asuvista on 51,3% naisia ja loput 48,7% miehiä. Kakkosena biisilistalla on Etta Jamesin “At Last” vuodelta 1961. Kerrottakoon samassa yhteydessä että vuonna 2024 Kroatiassa solmittiin 17206 avioliittoa. Sivumennen sanoen kun tuo Etta Jamesin biisi julkaistiin vuonna 1961, sinä vuonna avioliittoja solmittiin peräti 36761. 

Seuraavana listalla on kaikkien tyttöjen suosikkibiisi “(I’ve Had) Time of My Life” elokuvasta Dirty Dancing vuodelta 1987. Biisiin liitetään luonnollisesti avioliiton solmimisen keskimääräinen ikä Kroatiassa. Vuonna 2024 naiset olivat 29,8 ja miehet 32 vuotta vanhoja naimisiin mennessään. Kun Dirty Dancing -elokuva julkaistiin -87, vastaavat iät olivat naisilla 22,3 ja miehillä 25,7. 

DZS:n listalle on päässyt myös ruotsalainen Roxette -orkesteri biisillä “It Must Have Been Love”, jota luonnehditaan kaikkien aikojen surullisemmaksi erokappaleeksi. Ja siihen sopii vallan mainiosti tieto siitä, että vuonna 2024 Kroatiassa rekisteröitiin 4961 avioeroa. Kerrottakoon vielä tilastopläjäyksen lopuksi, että eniten Kroatiassa ollaan naimisissa maan itäisissä osissa, Požegan ja Slavonian alueilla, joissa ns. avioliittolukema on 5,6 tuhatta asukasta kohden. Keskimääräinen lukema koko maassa on 4,5. 

Näin on ystävänpäivä purettu osiin. Että hyvää päivää vaan kaikille vielä kerran. Ja kun rakkausasiat on saatu taputeltua, on hyvä siirtyä alkoholiin. Kroatiassa suunnitellaan nimittäin vakavasti viinan myynnin voimakasta rajoittamista. Pöydällä on ehdotus, että alkoholin myynti kiellettäisiin kaupoissa ja kioskeissa kello 20.00-06.00 välisenä aikana. Esimerkiksi Splitin kaupunki on ilmoittanut, että he ovat valmiina ottamaan rajoituksen käyttöön jo täksi kesäksi. Rajoitus ei luonnollisesti tulisi koskemaan ravintoloita, baareja eikä kahviloita ja se voitaisiin rajoittaa koskemaan vain tiettyjä alueita kaupungeissa. 

Viinanmyynnin rajoittamista perustellaan mm. sillä, että suosituimmissa turistikohteissa esiintyy todella paljon häiritsevää käytöstä kuten ilkivaltaa, äänekästä mouhoamista ja suuria väkijoukkoja. Ns. tavallinen elämä on joutunut ahdinkoon, ja jopa loppunut, turistien riehuessa. Joidenkin kaupunkien vanhat kaupungit ovat muuttuneet viihdekeskuksi työntäen samalla alkuasukkaat pois alueelta. 

Ymmärrän kiellon ajatuksen. Ymmärrän että äänekkäät kännituristit häiritsevät paikallisia ihmisiä juurikin menokohteiden keskustoissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Split, joka on vuosien saatossa muuttunut yhä enemmän bilekohteeksi ja jossa biletys on keskittynyt hyvinkin pitkälle juurikin vanhaan kaupunkiin. Ja tuonut mukanaan kaikki mahdolliset haittailmiöt. 

Toisaalta mietityttää, että miten moinen kielto vaikuttaa turismiin. Jolla paikalliset ihmiset kuitenkin elättävät itsensä. Rauhallisemmasta menosta, kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille turisteille kielto tuskin pahemmin vaikuttaa, mutta jos/kun kohde on tullut suosituksi juurikin bileiden ja juhlimisen takia, saattaa olla että menoa ja bailuja etsivät turistit löytävät toisen, vaikkapa viinanmyyntiin vapaammin suhtautuvan, kohteen. Onko se sitten suuri menetys, en minä tiedä. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin aina kaikenmaailman kieltoja ja rajoituksia vastaan. 

Lopuksi esimerkki siitä, kuinka yhteen kuvaan saadaan mahtumaan kaksi hienoa asiaa. Yllä olevassa kuvasta löytyy nimittäin erittäin hyvä ystäväni Robbie Williams, joka on rikkonut uudella albumillaan kaikkien aikojen ennätyksen Englannin listan ykkösalbumeissa. Robbie ohitti uudella Britpop -albumillaan, sen noustua ykköseksi UK listalla, erään pienehkön orkesterin nimeltään Beatles ykkösalbumien määrässä. Beatlesilla ykkösenä oli aikoinaan 15 levyä, kun Robbien uusin on hänen 16. ykkösalbumi. Kaiken lisäksi herra Williamsilla on kuvassa maailman parhaan, ja ehkäpä yhden musiikkihistorian aliarvostetuimman, orkesterin bändipaita. Hieno kuva. Ja hienot artistit. Kumpikin. 

Näin tälle viikolle. Ensi viikolla sitten taas jotain ihan muuta. Palataanpa siis asiaan. 

20 tuntia

Lauantai 14.6.2025 klo 19.06 - JariH

Onhan sairauksia. On rahahuolia, parisuhteen kanssa joutuu taistelemaan, pomo on tyhmä, työkaverit eivät ymmärrä. Palkka on liian pieni, naapurit metelöivät ja suosikkijoukkueet häviävät kaikissa lajeissa ja sarjoissa toistuvasti. Ulkona sataa tai on liian kuuma. Jos ei muuta, niin auto ja puoliso ovat ainakin liian vanhoja. 

Kaikenmaailman ongelmia sitä on, mutta mikään ongelma ei ole yhtä suuri kuin se, että puhelin katoaa. Sen ei tarvitse edes kadota, sen ei siis tarvitse olla paikassa jota et tiedä, riittää se että se ei ole hallussasi. Elämäsi muuttuu. Huonompaan suuntaan. Paljon huonompaan. 

Puhelimessa on kaikki. Siellä on pankki, siellä kontaktit, siellä on some jossa kiukutella, ärjyä ja viihtyä, siellä on uutiset, sää, sanomalehdet ja televisio. Siellä on kuvat. Siellä on tieto. Ja paljon muuta. Jos ja kun kotonasi ei ole (vielä) kiinteää nettiä, ilman puhelinta sinusta on tullut dropout omasta elämästäsi.

Olen lukenut influensereista, jotka kertovat naistenlehdissä kuinka heidän elämänsä muuttui niin paljon paremmaksi kun luopuivat somesta ja internetistä. On kuulemma paljon enemmän aikaa itselleen, perheelle, lapsille ja puolisolle. Ihokin on parantunut, finnit ovat kadonneet eikä aknekaan vaivaa enää. 

Epäilen. Vahvasti. Minä olin irti netistä viimeiset 20 tuntia, ja ne olivat elämäni vaikeimmat ja pisimmät tunnit. Elämäni, ihoni, parisuhteesta puhumattakaan, ei ole muuttunut mitenkään. Ei ainakaan parempaa suuntaan. Tulin perjantaina, joka sattui tietysti olemaan vieläpä 13. päivä, työreissulta kotiin. Väsytti ja niinpä otin Uberin. Istuin takapenkillä herroiksi ja kuuntelin kun kuljettajatar kertoili minulle miten Uberin ajamisella ei oikein tule toimeen. Myötäilin ja myötäelin hänen tuskaansa, mutta olin samalla hiljaa tyytyväinen, sillä Uber kyyti maksoi 20€ kun tavallinen taksi olisi maksanut about 50€.

Pääsin näppärästi kotiin, vaan kun aloin antamaan palautetta ja tippiä miellyttävästä kyydistä, huomasin puhelimen tippuneen taksin takapenkille. Juoksin auton perään, mutta rouva kuljettaja ei nähnyt minua ja kurvasi menemään. Olin siis ilman puhelinta, ilman nettiä, ilman kaikkea.

Otin läppärin kainaloon ja siirryin kulman taakse baariin jossa on netti. Kun sitä kotona ei siis vielä ole.Koitin saada yhteyden Uberiin, mutta yhtiön sivuita löytyy vain nappi, jossa kehotetaan soittamaan kuljettajalle taksiin jääneestä tavarasta. Jep, sehän onkin sangen yksinkertaista soitella kun puhelin lojuu siellä takapenkillä. Painetta helpotti hieman se, että kuljettaja kertoi sivuilla löytäneensä puhelimeni. Joten nyt oli kysymys vain siitä, että miten saan sen takaisin. Uber kun ei kerro kuljettajien yhteystietoja. 

Valvoin yön ja pyörittelin kaikenmaailman kauhuskenaarioita mielessäni. Kunnes aamulla kekkasin, että minäpä soitan omaan numeroon. Ja soitin jonkun randomin tyypin puhelimesta. Kello oli n.8.30 eikä kukaan vastannut. Sehän ei ole ihme, koska olemme Dalmatiassa, jossa elämä alkaa aamuisin joskus kello 10-11.   

Pyörin kotona, koitin tehdä jotain hyödyllistä, tyhjensin muuttolaatikoita, yritin keskittyä asioihin, mutta jos ihan totta puhutaan, puhelin siellä takapenkillä oli päällimmäisenä mielessä. Koko ajan. Kunnes sitten joskus puolenpäivän aikaan soitin kaverin puhelimella uudestaan. Ja kuljettaja vastasi: “Jari! Finally! I thought that you never call.” Tunsin kuinka sydämeltä lähti samantien noin viidentoista tuhannen kilon paino. 

Asioilla tuntuu olevan tapana järjestyä. Tämäkin järjestyi ja saaga päättyi onnellisesti. Kuljettaja toi puhelimen, minä iskin melko tuhdin tipin suoraan käteen ja nyt minulla on puhelin, minulla on netti, minulla on siis koko maailma hallussa. Jälleen. Saattaa olla, että ensi yönä tulee uni. Taatusti paremmin kuin edellisenä, kokonaan valvottuna, yönä.