Juttuja

Perkele!

Tiistai 25.11.2025 klo 21.17 - JariH

Tänään kiroillaan. Niinpä varoitus heti tähän alkuun; jos olet herkkä sielu, lukeminen kannattaa lopettaa vaikka heti. Tekstin loppuosassa tullaan nimittäin käyttämään rumaa, todella rumaa, kieltä. Niin suomeksi kuin kroaatiksi.

Alkuun kuitenkin hämmästellään. Hämmästellään sitä, että tässä maassa ei kaupat olekaan koko ajan auki. Ruokakaupat ovat pääsääntöisesti sunnuntaisin kiinni, koska Kroatian hallitus väänsi lain, luonnollisesti katolisen kirkon painostuksesta, että kaupat eivät saa olla auki sunnuntaisin. Koska pyhäpäivä ja ihmisten täytyy saada olla perheittensä kanssa ja levätä ja niin pois päin.

Sunnuntain kiinnioloon olen jo tottunut. Osaan käydä lauantaina kaupassa niin että apetta kyllä riittää myös sunnuntaille. Sen sijaan nyt hämmästyttää kaikenmaailman muut päivät jotka sulkevat kaupat. Tuntuu että tässä viime aikoina on ollut lähes joka viikko jokin arkipyhä tai juhlapäivä. Ja kaupat kiinni. On ollut kirkollisia juhlapäiviä, on ollut sotien muistopäiviä, on ollut vaikka mitä. Nämä kiinniolot ovat tulleet yllätyksenä. Varsinkin kun juhlapyhinä ei sallita edes mitään poikkeuksia aukioloihin. Siinä sitä sitten ollaan ihmetelty pimeän kaupan oven takana. Ikkunassa roikkuu toki Kroatian lippu, joka ripustetaan aina oveen tai ikkunaan kun kauppa on kiinni juhlapyhänä, mutta ovet eivät ole aueneet meille. Kuten Hortto Kaalo jo aikoinaan lauloi.

Sitten kiroillaan. Kiroillaan kroaatiksi. Luonnollisesti historiaan pohjautuen. Koska kaikki tässä maassa pohjautuu historiaan. Jopa rumat sanat.

Ensimmäiset kiroilun kaltaisia ilmaisuja on löydetty 1100 -luvulta peräisin olevista kroatialaisista kirjoituksista, jolloin kiroilulla oli suojaava ja symbolinen merkitys. Niinpä kirosanat ja -sanonnat kohdistuvat ja liittyvät usein pyhiin henkilöihin. Keskiajalla uskottiin nimittäin että kielteisellä puheella ja kiroilulla voidaan suojata itseään tai jopa vaikuttaa asioiden kulkuun. Myös äitiin tai hänen sukulaisiin kohdistuvat kirosanat ja -sanonnat olivat tuolloin hyvin yleisiä.

Nykypäivinä kiroilu on osa arkikieltä ja kommunikaatiota. Kirosanat voivat Kroatiassa olla joko todella loukkaavia tai humoristisia, riippuen miten tai missä yhteydessä ne esitetään ja millä äänenpainolla niitä lausutaan. Nykykiroilu pohjaa siis historiaan, mutta peilaa myös maan eri alueiden erityispiirteitä ja ihmisten ihan tavallista arkea. Tunteet ja huumori näyttelevät suurta roolia kroatialaisissa rumissa sanoissa.

Koska sijaitsen Dalmatiassa, kurkataanpa hieman siihen miten täällä kiroillaan. Löhdetään siitä, että Dalmatiassa käytetään paljon koko Kroatiassa käytettäviä kirosanoja, mutta täältä löytyy myös ihan paikallisia, huumoripitoisia ja värikkäitä ilmaisuja. Ja jos ihan suoraan käännetään, myös aika ronskin puoleista tekstiä. Joten nyt mennään. Seuraa muutama esimerkki, jota voitte sitten opetella ennen sitä ensi kesän Kroatian lomamatkaa.

Aloitetaan helpolla. “Boli me kurac”. Tämä ilmaisee täydellistä välinpitämättömyyttä, eli suurin piirtein että ‘minua ei kiinnosta pätkääkään’. Ja kun se toinen sitten alkaa todella ärsyttämään ja halutaan että hän poistuu paikalta, todetaan “Ajde u pičku stininu”. Suora käännös on muuten ‘mene äitisi (tätisi) pilluun’. Tuo täti on dalmatialainen versio jolla koitetaan hieman vaimentaa lausetta sillä ettei käytetä äitiä.

Jatketaan. Koska tämähän on mukavaa. Vaikka onkin täysin hyödytöntä ja arvotonta. Joka voidaan kroaatiksi todeta “To je kurac od kovara”. Mutta jos tämä kiroilu ei kiinnosta pätkääkään sinua, eli boli me kurac, niin “Nemoj me jebat”. Suora käännös on että älä vittuile minulle. Koska “Jebiga”. Jonka voi kääntää tilanteessa jota ei voi muuttaa, joka on pakko hyväksyä. Ja jos et sitä kestä, niin “Mrš”! Eli painu vittuun. Mene pois.

Dalmatiassa kiroilu kuuluu oleellisena osana sosiaaliseen käyttäytymiseen ja se on usein myös humoristista. Kirosanojen käyttö, ja niiden merkitys, riippuu täällä todella paljon tilanteessa missä kirosanaa käytetään ja miten sanoja painotetaan. Joten kun sitten tulette lomalla tänne kiroilemaan kroaatiksi, huomioikaa missä sen teette, missä seurassa kiroillette ja miten painotatte sanojanne.

Lopuksi muutama täysin arkipäiväinen kirosana joita kuulee kahviloissa ja baareissa jatkuvasti. “Kurac”, on siis lyhyesti sana jota käytetään kun ei kiinnosta. “Pička” tarkoittaa nynnyä ja pelkuria. “Jebiga” sanotaan kun suomeksi sanotaan turhautuneena että voi vittu. Jos sitten törmäät todella ärsyttävään tyyppiin, kusipäähän, hän on “Šupak”. Hänelle voi todeta “Pun mi je kurac”. Eli että olen aivan kypsä tähän. Ja Mrš! Painu helvettiin.

Kas niin, eiköhän nyt ole kiroiltu tälle päivälle riittävästi. Tiedän että näitä juttuja luetaan niin Kroatiassa kuin ympäri maailmaan erilaisten käännösohjelmien avulla, hieman naurattaa kun tyypit kääntävät edellä esitettyjä kirosanoja omille kielilleen….. innolla odotan palautteita!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arkipyhä, kauppa, kirosana, vittu, paska, perkele

Mitä ihmettä Kroatia!

Sunnuntai 9.3.2025 klo 7.56 - JariH

Olen huolestunut. Hyvin huolestunut. Koska vanha kotimaani, jossa asuin aikoinani kuusi vuotta, on muuttumassa. Eikä välttämättä hyvään suuntaan.

Muutin kohta kymmenen vuotta sitten Suomesta Kroatiaan. En ollut koskaan käynyt Kroatiassa, en tiennyt maasta yhtään mitään, en varmaan ennen päätöstä ollut edes kauhean kiinnostunut koko maasta. Mutta kun se sitten nousi esille, ja mitä enemmän tutkailin Kroatiaa, päätös muutosta oli lopulta helppo. Silti muutto oli hyppy suoraan syvään päätyyn. En tiennyt mitä ulkomailla asuminen, eläminen ja oleskelu oikeasti tarkoittaa. Ja mitä se edellyttää. Pakkasin tavarani ja taistelutoveri Rocky the Dogin autoon ja huristelimme yhdessä uuteen kotimaahamme. Oli melkoisen jännää.

Lopulta, muutaman kuprun ja pikku ongelman jälkeen, asetuimme aloillemme. Ja aloin tutkailla että mihinkäs sitä oikein ollaan tultu. Piti avata pankkitilit, löytää lääkärit ja muut viranomaiset, piti hankkia oleskelulupa ja soluttautua paikalliseen sosiaaliturvaan. Piti sopeutua ja aloittaa uusi elämä.

Sopeutumista helpotti suuresti se tosiasia, että hintataso Kroatiassa oli tuolloin keskimäärin noin kolmannes Suomen hinnoista. Eli jos jokin asia maksoi Suomessa vaikka vitosen, se sama tuote maksoi Kroatiassa noin 1,50 €. Tai 12 kunaa, koska tuolloin Kroatiassa oli vielä käytössä kuna. Tämä tarkoitti sitä, että pieni eläkkeeni, joka Suomessa riitti välttämättömiin menoihin jotenkuten kun oikein tarkkaan mietti ja laski mitä hankki, oli ihan hyvä tulo kohtuulisen hyvään elämään Kroatiassa. Mainittakoon vaikka asumiskustannukset, maksoin vuokraa tuolloin 120 neliön kolmen makuuhuoneen asunnosta 10 minuutin kävelymatkan päässä uimarannalta 400 euroa kuukaudessa. Ei paha, ei yhtään paha.

Mutta niinkuin alussa mainittu, asiat ovat nyt muuttumassa. Eikä välttämättä hyvään suuntaan. Vaikka olen nyt asunut jo muilla mailla kohta kolme vuotta, seuraan uutisia Kroatiasta edelleen kohtuullisen tarkasti. Ja siellä tuntuu olevan hyvinkin suuresti tapetilla hintojen nousu. Joka aiheuttaa huolta, harmia ja boikotteja paikallisten keskuudessa. Enkä ihmettele.

Kroatiassa inflaatio on 4 %. Se ei selitä elintarvikkeiden hintojen korotuksia, joiden kerrotaan nousseen 45 % neljässä vuodessa. Siis 45 prosenttia! Joka on aivan järjetön nousu. Esimerkiksi leivän hinta on noussut 61 %, kananmunien 63 %, hedelmien 40 %, lihan 38 % ja vihannesten hinta 44 %. Eurostatin mukaan EU:n keskiarvo elintarvikkeiden hintojen nousussa on ollut samana aikana muuten 33 %. Ja Kroatiassa siis 45 %. Huh huh.

Tätä hintojen nousua on selitelty monella tekijällä. Yksi, hyvin suosittu selitys on kauppiaiden ahneus. Tai euroon siirtyminen. Tutkijat, eivätkä tutkimukset, kuitenkaan tue näitä väitteitä, vaan kertovat pääasiallisen syyn löytyvän valtion asettamat korkeat liiketoimintaan liittyvät kulut, suomeksi arvonlisävero, palkkojen nousu ja turismi. Eli kun ihmisiä pyörii Kroatiassa yhä enemmän, tavaraa menee enemmän ja se nostaa hintoja. Samaan aikaan valtio himoitsee lisätuloja verotusta kiristämällä.

Niin tai näin, oli lopullinen syy ihan mikä tahansa, 45 prosentin nousu elinkustannuksissa on melkoinen hyppy maassa, jossa keskipalkka on kuitenkin vain 1318 euroa. Tuo keskipalkka nousi muuten vuonna 2024 vain 11,5 %.

Hintojen nousu onkin ajanut paikalliset protesteihin. Tammikuussa järjestettiin boikotti kauppoja kohtaan. Sosiaalisessa mediassa toimiva ryhmä Halo Inspektore kehoitti ihmisiä boikotoimaan yhden päivän ajan eri kauppaketjuja. Ja onnistuikin vaatimuksissaan ihan mukavasti, kaupat kertoivat myyntinsä laskeneet 53 prosenttia normaalipäivään verrattuna. Boikotista säikähtäneen kaupat, myös muut kuin boikotoidut ketjut, aloittivat erilaisia “tarjouskampanjoita”, joissa asiakkaille oli tarjolla hyvinkin suurilla alennuksilla aivan perustuotteita. Eli juurikin niitä joiden hintojen nousua ihmiset ovat ihmetelleet.

Itse asiassa tuo hintojen kohoaminen oli havaittavissa jo juuri ennen kuin muutin maasta. Jo tuolloin paikalliset valittivat sitä, että hinnat nousevat. Esimerkkinä voidaan mainita oluen hinta. Kun muutin Kroatiaan, meidän kylän rantaravintolasta sai puolen litran oluen 13 kunalla. Eli noin 1,70 eurolla. Hiljalleen hinta nousi ensin 15 kunaan (vajaa 2 €) ja lopulta 20 kunaan, joka on jo 2,60 €. Nykyään samaisessa paikassa joudut pulittamaan tasan samasta juomasta jo 4-5 euroa. Puhumattakaan vaikka Dubrovnikin vanhastakaupungista, jossa turismi on nostanut hinnat jo lähes naurettaviksi. Siellä kaupungin keskusaukiolla olut saattaa maksaa helposti kympin, ja sivukujillakin perushinta pyörii 7-8 euron paikkeilla.

Hintojen nousu ei ole vain paikallisten ongelma. Se vaikuttaa myös Kroatiaan suuntautuvaan turismiin, joka onkin sitten koko maan kannalta todella iso ongelma. Olen kuullut Keski-Euroopan matkailupiireistä jo useamman vuoden ajan valituksia siitä, että Kroatia on hinnoittelemassa itsensä ulos markkinoilta. Niinpä vaikkapa saksalaiset suuntaavat yhä enenevässä määrin Kroatian ohi hieman pidemmällä Montenegroon tai jopa Albaniaan. Nämä maat tarjoavan aivan ne samat auringon ja Adrianmeren kuin Kroatia. Ainakin toistaiseksi huomattavasti edullisemmin.

Turistien vähentyminen on todellakin suuri ongelma maassa, joka saa noin viidenneksen maan tuloista turismista. Kroatia onkin alkanut, vihdoin, kehittämään erilaisia matkailutuotteita, joita tähän asti ei ole katsottu tarvittavan. Koska aurinko ja meri on toiminut myyntivaltteina. Mutta nyt kun ihmiset ovat todenneet, ettei ne olekaan mitään Kroatian erikoisuuksia, maan matkailuviranomaisille on tullut hätä käteen. Ja on alettu miettiä, että miten ne turistit saadaan pidetyksi tai houkutelluksi takaisin. On alettu tuotteistamaan matkailua.Tämä olisi pitänyt vaan tehdä jo noin viisi vuotta sitten. Vähintään.

Näin Kroatiassa siis tänä päivänä. Itse asun tällä hetkellä Bulgariassa, mutta jotenkin syvällä sisimmässä kuplii ikävä Kroatiaa kohtaan. Olihan se kuitenkin se minun ensimmäinen kotimaa Suomesta lähdön jälkeen. Joskus on käynyt mielessä jopa palaaminen maahan. Vaan jos/kun hinnat nousevat tuota tahtia, hetken päästä minulla ei kerta kaikkiaan ole varaa muuttaa takaisin. Joten kait sitä pitää etsiä muita vaihtoehtoja. Semmosia joissa on se meri. Ja aurinko. Ja hieman edullisempaa asustella.

1 kommentti . Avainsanat: Kroatia, hinnat, ruoka, kauppa, inflatio, turismi, aurinko, meri, kotimaa