Juttuja

Vuosi 2025

Tiistai 30.12.2025 klo 23.55 - JariH

Näin vuoden vaihtuessa on tapana muistella päättyvää vuotta ja lyödä yhteen mitä sitä on oikein tullut touhuttua. Kun kerran näin on ollut aikaisemminkin tapana, niin mikäs minä olen perinteitä katkomaan. Vedetään siis vuosi 2025 yhteen. Olkaa hyvät. 

Melko tarkaan vuosi sitten olin Englannissa, Liverpoolissa. Siellä oli talvimyrsky, joka oli niin rankka, että kaikki uudenvuoden bileet oli peruutettu. Niinpä vuosi vaihtui hotellihuoneessa Lontoon juhlia ja ilotulituksia telkkarista seuraten. Vuosi 2025 alkoi siis sangen myrskyisästi. 

Vaan kyllä se meno siitä sitten rauhoittui. Alkuvuosi meni Bulgarian Plovdivissa talvea pidellen. Siellä satoi luntakin, tosin ihan muutaman päivän, mutta lunta kuitenkin. Elämä vaipui hiljalleen horrokseen, talvihorrokseen. 

Toukokuussa tapahtui suurin rypistys vuodelle 2025. Tapahtui muutto. Tapahtui paluu kotiin. Toukokuun viimeisinä päivinä, hyvin tiukassa aikaikkunassa, muutin tavarani Plovdivista takaisin Kroatiaan, takaisin Kaštel Stariin, itse asiassa takaisin jopa samaan asuntoon josta kolme vuotta sitten lähdin Bulgariaan.

Muutto meni hyvin. Voisi sanoa että jopa yllättävän hyvin. Siinä oli kuitenkin melko monta liikkuvaa osaa. Ne loksahtelivat paikoilleen lopulta juuri kuten suunniteltu. Ainoa ongelma ilmeni Serbian ja Kroatian rajalla kun Kroatian rajaviranomaiset olivat sitä mieltä että minun Toyota Hiace oli raskasta rahtia kuljettava ajoneuvo. Pistivät minut rekkojen sekaan tulliselvitystä tekemään. Eivätkä meinanneet uskoa millään että kysymyksessä on henkilökohtaiset tavarat joita olen muuttamassa Kroatiaan. Eikä minulla ole rahtikirjaa. Huoh. Muutaman tunnin selvittelyn jälkeen siitäkin selvittiin. Sieltä isojen rekkojen seasta. 

Muutettiin siis takaisin Kroatiaan. Muutettiin takaisin kotiin. Siltä se ainakin tuntui silloin toukokuun lopussa. Ja tuntuu yhä edelleen. Kaštel Stariin oli helppo solahtaa kun paikat olivat, ja ovat yhä, tuttuja. Kaupat, baarit, rannat, kadut ja kujat, jopa osa ihmisistä, kaikki on tuttua. Ei minulla täällä varsinaisia ystäviä ole, ei niitä toki ollut Plovdivissa eikä edes Suomessa asuessani, mutta tuttuja on täällä sitäkin enemmän. Kun kävelen tuolla kylillä niin kättä saa nostella melko taajaan. Ja toivotella dobro milloin mitäkin. Bok. Joka muuten lausutaan täällä Dalmatiassa bog. Erotuksena muuhun Kroatiaan. 

Tulihan sitä vuoden mittaan töitäkin tehtyä, vaikka eläkkeellä olenkin. Tuli kierrettyä matkanjohtajana perusreissuja, joita on vuosien varrella tullut tehtyä kohta parikymmentä ympäri Balkania, mutta vuonna 2025 mukaan saatiin myös muita, ihan uusia, kohteita. Jopa ihan täällä Kroatiassa. Kaikilla näistä retkistä on karttunut kokemuksia, mutta ennenkaikkea kohtaamisia satojen ihmisten kanssa. Ihmisten, joiden rinnalla minulla on ollut kunnia matkustaa, joista olen saanut pitää huolta ja tarinoida heille matkojen kohteista. Huonojen juttujen ja vitsien säestämänä. Ja mikä mukavinta, joidenkin matkaajien kanssa yhteys on säilynyt matkan jälkeenkin. Tykkään kovasti. 

Kaiken kaikkiaan vuosi 2025 oli hyvä. Paljon tapahtui, toki myös niitä huonompia, jopa pelottavia, asioita, mutta jos yritetään pitää tämä juttu positiivisena, niin ei lähdetä tässä nyt sille polulle ollenkaan. Kun nyt vuoden lopussa katson vuotta 2025 taaksepäin, voin hyvin mielin todeta, kuten joku viisas on joskus sanonut, I did it my way. 

Oikein hyvää uutta vuotta ihan kaikille siellä ruudun takana ympäri maailmaa. Tehdään alkavasta vuodesta 2026 vieläkin parempi. Yhdessä.   

Rakkaustarina

Lauantai 27.12.2025 klo 11.52 - JariH

Se olisi sitten taas yksi joulu syöty. Seuraa raportti:

Kaikki ruoat onnistuivat. Graavilohi graavautui sopivasti, joulukinkkua näytellyt porsaanpala suolautui oikein hyvin suomalaista joulukinkkua muistuttavaksi ja imelletty perunalaatikko imeltyi erinomaisesti. Kaiken lisäksi ruokaa oli juuri sopivasti - tein aamulla viimeisistä lohipaloista aamiaisleivät ja loput kinkut menevät illalla pyttipannuun. Joulu 2025 suoritettu. Raportti päättyy. 

Siirrytään arkisiin asioihin. Eli rakkauteen. Tehdään se menneisyyden avulla. Eli siirrytään takaisin Kaštelan kylien historiaan ja lähdetään kohti seuraavaa kylää. Se on Kaštel Lukšić jonka historiaa ei voi kertoa ilman että kertoo Lukšićissa 1600 -luvun lopulla tapahtuneesta traagisesta rakkaustarinasta.

Kaštel Lukšić syntyi kuten kaikki muutkin Kaštelan kylät 1400 -luvun loppupuolella. Aatelismiehet rakensivat linnoituksia Adrianmeren rannikolle suojaamaan kyliä, kyläläisiä ja viljelmiä mereltä uhkaavia ottomaaneja ja merirosvoja vastaan. Kyläläiset muuttivat sitten läheisen vuoren rinteiltä linnoitusten muurien suojaan. 

Näin tapahtui myös Kaštel Lukšićissa. Sinne rakennettiin 1400 -luvun loppupuolella peräti kaksi linnaa. Toisen niistä kilkutteli pystyyn Radoslav Vitturi ja toisen, ei kovin kauas edellisestä, herra nimeltään Adalbert Rušinić. Hänestä käytetään myös nimeä Rosani. 

Vuosisatojen vieriessä nämä kaksi perhettä riitautuivat. Riidat koskivat niin maanomistuksia kuin aatelisetuja ja muita taloudellisia asioita, mutta suurimpana riidan aiheena oli öljykiista. Rušinićit painostivat nimittäin Vitturin vaikutuspiirissä asuvien ihmisiä tuomaan oliivinsa Rušinićien öljymyllyyn puristettavaksi, ja koska myllyn omistaja sai aina pienen siivun puristetustä öljystä verojen ja palkkioiden muodossa, tämä vähensi luonnolliseti Vitturien tuloja. Radoslavin perhe ei siitä kauheasta tykännyt. Vihanpito jatkui, ja syveni entisestään, koko 1500- ja 1600 -luvut. Taisi siis muuttua melko periaatteelliseksi. 

Sitten lopulta siihen rakkauteen. Kaštel Lukšićissa, edellä mainituissa linnoissa, asusteli kaksi nuorta. Vitturin linnassa asui nuori nainen nimeltä Dobrila ja muutaman sadan metrin päästä hänestä, Rušinićin linnassa, nuoriherra Miljenko. Miljenko ratsasteli iltaisin pitkin poikin Lukšićin rantoja ‘katselemassa ja tarkastamassa’ peltoja. Todellisuudessa hän kävi tapaamassa salaisesti Dobrilaa. Nuoret eivät saaneet, eivätkä voineet, rakastaa avoimesti koska heidän perheensä olivat olleet vuosisatoja riidoissa. Niinpä he tapasivat puutarhoissa ja kirkkojen varjoissa. Kumpikaan isä ei kerta kaikkiaan voinut hyväksyä nuorten rakkautta. Dobrila ja Miljenko joutuivat tapaamaan salaa.

Isät saivat kuitenkin vihiä nuorenparin salaisista tapaamisista ja heidän rakkaudesta. Dobrilan isä Radoslav Vitturi järjesti tyttärensä avioon Trogirista kotoisin olevan Dobrilaa huomattavasti vanhemman aatelismiehen Družimirin kanssa. Sekin oli hänen mielestään parempi vaihtoehto kuin että pahimman vihamiehen poika saisi hänen tyttärensä. Miljenko ei luovuttanut. Kun Družimirin ja Dobrilan häitä vietettiin Lukšićin kirkossa, Miljenko saapui paikalle ja keskeytti seremonian miekan avulla. 

Aatelismiehet suivaantuivat tästä oikein kunnolla. Dobrila lähetettiin Sveti Nikolen luostariin Trogiriin. Miljenko puolestaan joutui Visovacin luostariin lähelle Krkaa. Tämäkään ei sammuttanut nuorta rakkautta. Dobrila lähetteli luostarista viestejä Miljenkolle palvelijansa avustuksella ja lopulta lahjoi erään nunnan, jotta pääsi pakenemaan luostarista veneellä tapaamaan rakasta Miljenkoaan. Nuoret tapasivat lopulta Visovacissa ja vannovat ikuista rakkauttaan toisilleen. 

He päättivät palata Lukšićiin toivoen että perheensä pystyisivät sopimaan riitansa. Dobrilan isä, Radoslav Vitturi, kertoikin vihdoin hyväksyvänsä nuorten avioliiton, ja niin Dobrillan ja Miljenko häät järjestettiin Kaštel Lukšićin pääkirkossa. Kaikki näytti päättyvät onnellisesti. Mutta Radoslav Vitturi olikin vaan feikannut. Ei hän oikeasti voinut hyväksyä että hänen tyttärensä avioituu pahimman vihamiehen pojan kanssa, hän ei voinut niellä ylpeyttään, ja kun nuoripari astui avioparina ulos kirkosta, Radoslav Vitturi ampui tuoreen vävynsä kirkon portaille. Dobrilan valkoinen hääpuku värjäytyi rakkaansa vereen ja Miljenko kuoli hänen käsivarsilleen. 

Menetettyään rakkaansa sangen traagisesti, Dobrilan ei jaksanut enää elää vaan kuihtui hiljalleen itsekin pois ja kuoli ikävään. Miljenko ja Dobrila on haudattu pieneen kirkkoon Kaštel Lukšićissa. Heidän yhteisen hautansa hautakivessä lukee ‘Pokoj ljubovnikom’ eli  ‘rauha rakastavaisille’.  

Onko tämä Kaštelan Romeo ja Julia -tarina pelkkä legenda vai löytyykö historiankirjoista todisteita että Dobrila ja Miljenko ovat oikeasti rakastaneet toisiaan? Vitturin ja Rušinićin riidoista löytyy tietoja vanhoista oikeudenkäynti pöytäkirjoista 1600 -luvulta, sen sijaan Miljenkon murhasta tai nuoren parin rakkaustarinasta ei dokumentoitua tietoa löydy. Tästäkin huolimatta Kaštel Lukšićissa vietetään vuosittain elokuussa juhlia Dobrilan ja Miljenkon kunniaksi, tuolloin kylässä esitetään näytelmiä, järjestetään konsertteja ja oopperaesityksiä. 

Kyllä se rakkaus siis on vaikeaa ja traagista. Ollut näemmä jo vuosisatoja.

Valmistuu valmistuu....

Maanantai 22.12.2025 klo 10.56 - JariH

Kyllähän se sieltä väkisin pukkaa. Se joulu. Siirretäänpä siis loput Kaštellan kylien historiat tulevaisuuteen ja käydään sen sijaan läpi hieman miten jouluvalmistelut täällä palmun alla ovat sujuneet. 

Ihan alkuun täytyy todeta, että on himpun verran haastavaa saada yhtään minkäänlaista joulutunnelmaa aikaiseksi kun aurinko paistaa ja päivälämpötila kipuaa vanhan, aina luotettavan, apteekin lämpömittarin mukaan 16-17 asteeseen. Eli sellaista perinteistä ‘lunta sataa hiljalleen pimpeli-pom’ -joulufiilistä on vaikea kaivella esiin vaikka radio tuuttaa päivittäin suomalaista joulumusiikkia. Joka on sivumennen sanottuna aikamoisen ranteet auki meininkiä. On kuollutta pikkuveljeä, on harrasta tunnelmaa, on köyhyyttä ja kaikenlaista muuta kamalaa. Joulu on pohjimmiltaan kuitenkin synttärit, miksi sitä pitäisi synkistellä? Kysyn vaan. 

Täällä siis väännetään. Koitetaan ainakin vääntää jonkinlaista kaukaisesti suomalaista joulua muistuttavaa tapahtumaa vaikka tarvikkeiden hankkiminen onkin verrattain hankalaa. Hyvin vanhvasti soveltaen siis mennään. Hyvänä esimerkkinä tuosta tarvikkeiden hankkimisen vaikeudesta  toimii sinappi, josta kirjoitin jo muutama juttu sitten. Kroatiassa ei kun kunnon sinappia ole. Vaan kun hätä on suuri, apu löytyy. Ei nyt kovin läheltä, mutta Suomesta. Sain nimittäin tuon edellisen kirjoituksen jälkeen ilmoituksen, että minulle on postissa tulossa suomalaista sinappia. Ja tuli! Suklaalevyn ja kynttilän kera. Kyllä tuntui hyvältä. Kiitos vielä kerran pelastavalle enkelille. Taisivat muuten olla samalla minun ainoat joululahjat.  

Vaan eipä täällä tunneta perinteistä joulukinkkuakaan, joten juhlapöydän kunkkua näyttelee ihan peruspossunpaisti. Joka toki suolataan. Näin siitä saadaan lähes suomalaisen kinkun makuinen. Suolaus ei muuten ole kauhean vaikea rasti. Kuten ei ole vaikeaa imelletyn perunalaatikon valmistaminenkaan. Olen toki harjoitellut sitä jo useamman vuoden ajan, mutta harjoitus tekee mestarin. Tai ainakin sen, että itse imelletty perunalaatikko todella on imellettyä. Ensimmäiset viritelmät vuosia sitten kun olivat lähinnä uunissa paistettua perunamuusia. 

Silliäkään on turha etsiä ainakaan Kaštellan kymmenistä kaupoista. Ei ole. Ei edes kalakaupoissa. Kuten ei ollut losostakaan. Eli lohta. Tuoretta sellaista. Pakasteesta olisi lohifleitä löytynyt, mutta kuka niitä nyt? Tiedä voiko sellaista edes graavata. En ottanut riskiä, vaan tein retken aina luotettavaan Lidliin. 

Ja johan helpotti. Löytyi lohifileitä, löytyi jopa sillejä. Vieläpä kahta eri laatua. Tähän väliin täytyy todeta, että tämä sovellettu suomalainen joulu oli selkeästi helpompi, ja luonnollisesti halvempi, rakentaa Plovdivissa Bulgariassa. Sieltä löytyi korvaavia tuotteita ihan lähikaupasta ja sillin tyyppisen erikoisuudet piparkakkujen ja glögin ohella haettiin Ikeasta. Täällä lähin Ikea on 400 kilometrin päässä, joten piparkakkuja ei tänä jouluna ole ja glögi tehdään paikallisesta punkusta. Siitä halvimmasta. 

Onneksi näin lähes aikuisena saa ihan itse päättää mitä syö. Ja mitä kaipaa siitä perinteisestä suomalaisesta joulupöydästä. Lanttu- ja porkkanalaatikko yök. Rosolli yök. Lipeäkala se vasta yök onkin. Mutta joulutortut. Viime vuonna niitä vielä sai, mutta tänä vuonna ei. Valmiita torttuja ei meidän kaupoista tietenkään löydy, eikä itse tekeminen onnistu koska ei ole uunia. En tiedä onnistuisiko joulutortut airfryerissä enkä jaksa alkaa selvittämään. Syödään jälkkäriksi sitten jotain paikallisia leivonnaisia.

Uskoisin, että näillä paikallisilla herkuilla, ja sovelletulla suomalaisella jouluruoalla, saadaan jälleen kerran ihan kunnon perinteinen jouluähky aikaiseksi. 

Koska tässä ei ole enää kuin muutama päivä jouluun, haluan toivottaa kaikille siellä ruudun takana oikein hyvää joulua. Syökää, juokaa, nauttikaa. Ja pitäkää läheiset lähellä. Yksinäinen joulu kun ei ole se kaikkein mukavin joulu. 

Rauhallista joulua!

Lähdetään länteen

Tiistai 16.12.2025 klo 9.26 - JariH

Edellisessä jutussa aloittamani historiapläjäys jatkuu. Nyt siirrytään Kaštel Starista lähteen. Mutta sitä ennen lyhyt säätiedotus. Koska sää kiinnostaa aina.  

Täällä ollaan hiljalleen hiipumassa talvea kohti. Sen huomaa mm. siitä, että yötä alkavat olla todella kylmiä. En ole nähnyt virallisia tilastoja, mutta kun lähden aamulenkille kuuden jälkeen, vanha luotettava apteekin lämpömittari tuossa kadun toisella puolella näyttää semmoisia 1-3 asteen lämpöjä. Olenpa lenkin aikana nähnyt jopa ihmisten skrapaavan autojensa ikkunoita…. iltapäivät ovat kuitenkin vielä sangen miellyttäviä, aurinko on paistellut viimeiset viikon päivittäin ja lämpöäkin on ollut 15-17 astetta. Eli ihan kunnon terdekelit. Joten hengissä ollaan yhä. 

Mutta asiaan. Siihen historiaan. Ja länteen. Kuten edellisessä tarinassa kerroin, aatelismies Koriolan Cippicon rakensi yhden  tämän alueen ensimmäisistä linnoituksista Kaštel Stariin 1470-1480 lukujen välissä. Kun Cippicon suku sitten jakoi maa-alueita sukunsa kesken tässä rannikolla, Koriolan veljenpoika Pavao Antun Cippicon päätti rakentaa oman linnoituksen vain muutaman sadan metrin päähän. Linnoitus oli itseasiassa herran kesäasunto ja sijaitsee aivan meren äärellä. Jopa niin lähellä, että kaukaa katsottuna kyseinen rakennus näyttää leijuva meressä. Linnoitus valmistui 1512.  

Silloisen tavan mukaan myös Pavaon linnassa, tai ‘kesämökissä’, oli vallihauta, vartiotornit ja nostosilta. Linnan taakse mantereen puolelle syntyi kyläyhteisö, jonne muutti ihmisiä jälleen viereisen Kozjak -vuoren rinteiltä. Linnan varjossa ja muurien sisäpuolella eläminen tuntui huomattavan turvalliselta ottomaanien ja merirosvojen muodostamaa uhkaa vastaan. Pavao Antun Cippicon muodostamaa kylää alettiin kutsua Kaštel Noviksi eli uudeksi linnaksi koska Kaštel Starissa, eli vanhassa linnassa, oli ollut linnoitus jo parikymmenen vuotta.  

Eikä rannikon linnoittaminen Kaštel Novin rakentamiseen päättynyt. Samoihin aikoihin kun herra Cippicon naputteli omaa linnaansa Kaštel Noviin, trogirialainen Sjepan Stafileo rakensi omaa linnaansa muutaman sadan metrin päähän meren riutalle. Linna, jonka nimeksi tuli Rotondo, valmistui 1508. Tässäkin linnassa oli vallihauta ja sen taakse muodostui suorakulmaisen muurin ympäröimä kylä. Kylästä tuli sittemmin Kaštel Štafilić. Stafileon nimi juontaa muuten kreikkalaiseen sanaan staphile, joka tarkoittaa rypälettä.

Štafilićiin rakennettiin myös toista puolustustornia hieman myöhemmin eli vuonna 1548. Sitä rakensivat Lodi -veljekset, mutta kun he kuolivat, tornin rakentaminen lopahti koska tyyppejä, jotka  perivät puolivalmiin tornin veljeksiltä, ei sen loppuun rakentaminen voinut vähempää kiinnostaa. Niinpä tämä Nejah -torni seisoo yhä vielä tänäkin päivänä Adrianmeren rannalla puolivalmiina. 

Ihmiset siis muuttivat 1500 -luvulla viereisen Kozjak -vuoren rinteiltä rannikolla rakennettujen linnoitusten ja muureilla ympäröityjen kylien turvaan. Tuohon aikaan asuinaluetta eikä asuntoa kuitenkaan valittu asuntonäytöjen perusteella eikä pohjalta ‘hei, olen kuullut mukavasta uudesta asuinalueesta nimeltään Kasten Novi, mennäänkö katselemaan sinne asuntoja’. Ei, vuorten rinteiltä laskeuduttiin uusiin kyläyhteisöihin pitkälti siksi, että kyliä ja kyläläisiä heidän asustellessaan vuorenrinteellä, oli suojellut joku aatelinen tai kirkonmies. Kun tämä sitten herra  ilmoitti, että nyt me muuten muutetaan, niin koko kylä muutti. Koska suojelu ja turva siirtyi uuteen paikkaan. Siinä ei paljon palveluiden tasoa, joukkoliikenteen toimivuuttaa tai lasten hoitopaikkoja ehtinyt tutkailla. 

Näin on kolmen Kaštelan kylän historia käsitelty. Seuraavaksi, toivottavasti vielä ennen joulua, lähdetään itään. Sieltä löytyy loput neljä nykyisen Kaštelan kaupungin  muodostavaa kylää. Disclaimerina kerrottakoon, että niiden historiat noudattavat pikälti samaa kaavaa nyt jo läpikäytyjen kylien historioiden kanssa - ensin linnoitus, sen ympärille/viereen kylä ja ihmiset vuorilta alas kylän muurien sisälle turvaan. Mitään mullistavia historian käänteitä ei ole siis odotettavissa. Mutta katsellaan jotain pieniä kiinnostavia yksityiskohtia löytyisi. Pysy siis kyydissä. Eihän sitä koskaan tiedä.  

Historiaa

Perjantai 12.12.2025 klo 21.40 - JariH

Jostain ihmeen syystä ihan tässä viime vuosien aikana on historia alkanut kiinnostaa. Lähinnä historia niillä alueilla joissa asun tai olen asunut. Enkä oikein tiedä mistä moinen johtuu. Johtuuko se kenties siitä, että ikää tulee itsellekin lähes joka päivä lisää? Vai johtuuko se siitä, että töiden takia olen päässyt paneutumaan eri alueiden, yksittäisten maiden ja kaupunkien historiaan? Tai sitten kiinnostuksen kasvu johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut ja elänyt sananmukaisesti keskellä historiaa. 

Hyvä esimerkki historiassa asumisesta on edellinen kotikaupunkini Plovdiv Bulgariassa. Kaupunki on ihan oikeasti rakennettu historian päälle. Plovdivin alueella on todistettavasti ollut asutusta rapiat 7000-8000 vuotta. Se näkyy ja tuntuu kaupungissa arjessa ja ihan joka paikassa. Plovdivin pääkatu, kävelysellainen, on rakennettu roomalaisen stadionin päälle, ja roomalaisaika, eli ajanjakso joka alkoi noin vuonna 50 jatkuen aina 800 -luvulle, pilkistää vähän siellä sun täällä. Plovdivissa on todella vaikea kulkea yhtään missään törmäämättä historiaan. Ehkä tämä minun kiinnostus historiaa kohtaan juontaa juurensa sieltä. En tiedä. 

Vajaa tuhat vuotta siitä kun roomalaisten aika Plovdivissa päättyi, alkoi tapahtua myös täällä Adrianmeren rannalla. Siis alueella jota nykyään kutsutaan Kaštelaksi. Paikalliset porukat olivat asustelleet kaikessa rauhassa viereisen Kozjak vuoren rinteillä, mutta kun 1400 -luvulla ottomaanien uhka alkoi kasvaa, aateliset ja kirkonmiehet päättivät rakentaa linnoituksia ja linnoitettuja kartanoita rannikolle ja rantakiville ihmisten turvaksi. Tai tuohon aikaan pääosin varmaan ihan omaksi turvalliseen. Linnoituksia syntyikin lopulta peräti 14 kappaletta pitkin Adrianmeren rantaa. Kun Kozjakin rinteillä asuva väki totesi olevansa enemmän turvassa lähellä linnoituksia, se valui niiden taakse ja näin linnoitusten ympärille syntyi pieniä kyläyhteisöjä kivitaloineen ja kapeine kujineen.

Linnoitusten rakentamista kannusti voimakkaasti tuohon aikaan alueen mahtivaltio Venetsia, suojelivathan ne myös heidän verotulojaan kun alueen pellot, viinitarhat ja oliivilehdot olivat turvassa linnoitusten suojassa. 

Yksi ensimmäisistä linnoituksista, joka Adrianmeren rannikolle valmistui, oli aatelismies Koriolan Cippiconin rakentaman linnoitus vallihautoineen ja muurineen. Se nakuteltiin kasaan vuosien 1470-1480 välillä. Herra Cippiconin ja hänen sukunsa rakentaman linnan ympärille muodostui Kaštel Stari -niminen kylä, joka on yhä edelleen olemassa. Ja on kylä jossa minä asun. 

Myöhempinä aikoina Cippiconin rakentama linnoitus on muuttanut muotoaan ja on nykyään lähinnä yksi alueen tavallisista kivitaloista. Muurit ovat kadonneet ja vallihaudan paikalla on katu. Historiasta muistuttaa enää vain Cippiconin suvun vaakuna talon parvekkeen kaiteessa. 

Cippiconin suku oli yksi tuon ajan mahtisuvuista, se omisti ja hallitsi laajoja alueita nykyisen Kaštelan alueella. He päättivät myöhemmin jakaa maitaan suvun kesken ja näin rannikolle syntyi uusi linnoitettu kylä, jota alettiin kutsua nimellä Kastel Novi. Suomeksi uusi kastela. Näin rannalla sijaitsi, ja sijaitsee vielä tänäkin päivänä kylki kyljessä ‘vanha kastela’ Kastel Stari ja ‘uusi kastela’ eli Kastel Novi. Kiitos aatelissuku Cippiconin. Kastel Noviin palataan vielä myöhemmissä kirjoituksissa.

Samoihin aikoihin myös muihin lähialueen kyliin nousi omia linnoja tai linnoituksia. Kaikista niistä muodostui pysyviä, muurein suojeltuja kyläkeskuksia. Myöhemmin ne sulautuivat hiljalleen yhteen yhdeksi kaupungiksi eli Kaštelaksi. Kyliä oli, ja on yhä edelleen, yhteensä seitsemän. Näihinkin palaamme myöhemmin. 

Istun muuten nykyisin jokaikinen päivä edellä mainitun herra Cippiconin 1470-1480 luvulla rakentaman linnan kivijalassa sijaitsevassa kahvilassa Kaštel Starissa. Eli istun ihan muina maahanmuuttajana Kaštel Starin ensimmäisen, vuosisatojen saatossa toki muotoaan muuttaneen linnoituksen, kahvilassa. Toisin sanoen istun keskellä historiaa. On jännä miettiä siinä kahvia litkiessä kuinka Cippicon aikoinaan suunnitteli ja rakensi tämän rakennuksen koska tuolta mereltä, nykyisen pienvenesataman takaa, saattoi ilmestyä merirosvoja tai ottomaanien laivasto. Tuossa, missä nyt on tie, oli aikoinaan siis vallihauta. Ja tämän pöydän paikalla, jossa nyt istun, saattoi seistä vartiomies tarkkaillen Adrianmerta kaiken maailman rosvojen varalta. Se on aika huima ajatus. 

Onneksi minun ei tarvitse nykypäivänä vahtia merta. Eikä pelätä rosvoja. Minun ei itseasiassa tarvitse edes tilata Caffe Bar Gajossa, koska Josipa tietää että aamulla menee Americano ja iltapäivällä kaksi olutta. Ne ilmestyvät automaattisesti pöytään. Hän jopa tarkkailee milloin sitä ensimmäistä olutta on nautittu niin että voi tuoda sen toisen.  Usein vielä ns. firman piikkiin. Tätä minä kutsuisin palveluksi. 

Sinä olet juuri lukenut pienen historiapläjäyksen kotikylästäni. Seuraavissa jaksoissa laajennetaan hieman näkemystä ja kurkataan kuinka muut Kaštelan kylät aikoinaan syntyivät. Joten pysykää kyydissä. 

Talvi

Maanantai 8.12.2025 klo 13.36 - JariH

Nyt on akuutti hätätilanne. Joulu, ja siihen liittyvä possu, lähestyy kovaa vauhtia, ja minulla alkaa olla sinappi loppussa. Eli on hätä, suuri hätä. 

Sain tuossa muutama hetki sitten kavereilta englantilaista sinappia, joka  voittaa nämä paikalliset litkut satanolla. Siihen ei kylläkään kovin suuria ponnistuksia tarvita. Valitettavasti tämä enkkusinappi alkaa olla ihan kohta läträtty ja jostain pitäisi siis löytää uutta. Mieluummin syötävää sellaista. Kroaatit kun eivät sellaista osaa tehdä. Itse en mihinkään sinappitalkoisiin ryhdy….. eivätkä lähikaupat myy muuta kuin juurikin tätä paikallista, hyvin kaukaisesti sinappia muistuttavaa ainetta. Ehkä tässä pitää käväistä jossain hieman suuremmassa kaupassa, kuten vaikka Lidlissä. Jos sieltä löytyisi jonkinlaista. Vaikka saksalaista. 

Muutoin Kaštela, kuten lähes koko Dalmatia, on vaipunut talviaikaan. Se on horrosmainen olotila. Missään ei tapahdu mitään, suurin osa baareista ja ravintoloista on kiinni, ketään ei ole missään, kaduilla ei liiku ketään….. jostain asunnoista tai kiinni olevasta ravintolasta saattaa kuulua porausääniä ja vasaran pauketta kun siellä tehdään remonttia ja valmistaudutaan siihen kun elämä palaa takaisin. 

Ihan vähän täytyy vetää takaisin edellistä. Kyllä täällä todistettavasti joku elää. Kaštelassa on ollut viime ajat hämmentävän lämmintä, päivälämpötilat ovat nousseet helposti 16-17 asteen paikkeille ja kun aurinkokin on paistanut, on viikonloppuisin niiden cafe-barien, jotka vielä ovat auki, terassit olleet täynnä perheitä ja kaveriporukoita.  Sekä niitä vanhoja ukkoja, mukaan lukien allekirjoittanut, jotka istuvat näillä terasseilla jo heti aamusta aamukahvilla. Joten kun aurinko paistaa ja on riittävän lämmintä myös dalmatialaiset heräävät eloon. 

Ei se aurinko kylläkään kovin kauaa tähän vuodenaikaan paistele. Päivä alkaa ihan kohta olla lyhimmillään näilläkin leveysasteilla, aurinko nousee joulukuussa seitsemän jälkeen laskeakseen sitten neljän maissa. Se tarkoittaa, että noin klo 17 alkaa olla jo pimeää. Mutta onneksi pimeyteen valoa tuo viime viikonloppuna lähes jokaiseen kylään ja kaupunkiin sytytetyt jouluvalot ja avatut joulutorit. 

Joulua kohti ollaan menossa. Kirjoitin aiheesta edelliseen juttuun, joten skrollaa hieman alaspäin ja lue sieltä sieltä minkälaista joulua täällä Dalmatiassa vietetään. Joulun jälkeen alkaa päivä hiljalleen pidentyä, vaikkakin samaan aikaan alkaa se kaikkein vakavin ‘talviaika’. Omasta kokemuksestani, joka on noin seitsemän vuoden pituinen, voin kertoa että tammi-, helmi- ja vielä maaliskuu ovat ne kaikkein ‘vaikeimmat’ talvikuukaudet. Silloin sataa ja tuulee. Olenpa kokenut yhden lumisateenkin täällä helmikuussa. Se oli sangen hämmentävä kokemus, ei pelkästään minulle vaan koko meidän kylälle. 

Joulun jälkeen lasketellaan muutama kuukausi kohti kevättä ja tulevaa sesonkia. Jonka lasketaan alkavan pääsiäisestä. Vuonna 2026 pääsiäinen näyttäisi osuvan aivan huhtikuun alkuun. Tuolloin moni talven kiinni oleva ravintola ja majapaikka avaa ovensa. Olkookin, että varsinainen turismi täällä meidän huudeilla alkaa vasta joskus kesäkuun lopulla. Sitä ennen vaan toivotaan että edes joku tulisi. 

Minun henkilökohtainen sesonki vuonna 2026 alkaa heti pääsiäisen jälkeen, huhtikuun toiselta viikolta. Sitten mennään hetki taas tukka putkella pitkin poikin Balkania ja Eurooppaa, ensin vuonna vieläpä aivan uuden tuotteen parissa myös täällä Dalmatiassa. On muuten todella mukavan tuntuinen ja mielenkiintoinen uusi reissu jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Jos Kroatia tai Dalmatia kiinnostelee, kannattaa tsekata Matkapoikien tuote nimeltä ‘Kroatian rannikon helmet’. Ensimmäinen lähtö on 17. toukokuuta 2026. Luvassa on meidän seudun parhaat oakat. Oikeasti. Todella mielenkiintoiset ja mukavat kohteet.  Ja korkeatasoinen, etten sanoisi jopa huippuluokan, matkanjohtaja. 

Tässäpä tarina tällä kertaa. Palataan uusien juttujen kanssa asiaan myöhemmin. Niitä kysymyksiä ja juttuehdotuksia saa edelleen lähettää. Yhteystiedot löytyvät näiltä sivuilta ja palautelomake näiden sivujen loppupäästä.  

Odotellaan

Torstai 4.12.2025 klo 13.31 - JariH

Sieltähän se taas hiljalleen tulla jolkottaa, nimittäin se joulu. Joulukuu on jo pitkällä ja kohta pukki koputtelee ovelle. Tänään käydään hieman läpi miten täällä Kroatiassa joulu sujuu ja miten sitä tällä vietetään, mutta sitä ennen lyhyt kertomus tätä viikolta. 

Käväisin alkuviikosta naapurikaupunki Trogirissa. Itse käynnistä ei ole paljon kerrottavaa sillä oli melkoinen sadepäivä ja kaupunki oli tyhjä. Täysin tyhjä. Kuten lähes kaikki kylät ja kaupungit näillä meidän huudeilla, Splitiä lukuun ottamatta, tähän vuodenaikaan ovat. 

Kävin syömässä ravintolassa nimeltään Restoran Barba. Erinomainen kalalautanen kahdelle (60 €). Tuo Barba on paikka jossa paikalliset käyvät, ja se on yleensä merkki siitä, että ravintola on hyvä. Ja Barba oli. Vahva suositus jos/kun Trogiriin lomille suuntaatte. 

Otin Uberin Trogirista kotiin. Kuski puhui erinomaista englantia ja ilmoitti ensitöikseen, että myös hän asuu Kaštel Starissa ja että hän ‘tuntee’ minut. Olin ihan että häh, väitän nimittäin että minä ole koskaan nähnyt ao. herraa. Hän kertoi, että oli seurannut minua aikoinaan usein kun lenkkeilin ‘sen pienen hassun valkoisen koiran kanssa’. Olivat perheensä kanssa istuskelleet usein parvekkeella jossain lähellä minun ensimmäistä asuntoa täällä ja nähneet kun jolkottelimme Rockyn kanssa lenkkejä. Olen siis, tai Rocky oli, pienimuotoinen julkkis täällä meidän kylillä. 

Mutta nyt jouluun ja sen viettoon. Ensinnäkin täytyy tässä(kin) asiassa todeta, että on täysi mahdottomuus kertoa miten joulua vietetään ja mitä perinteitä joulun viettoon kuuluu koko Kroatiassa. Maa on niin monimuotoinen, että perinteet ja tavat vaihtelevat aivan sen mukaan mistä alueesta puhutaan. Slavoniassa syödään täysin eri perinneruokia kuin vaikkapa Istriassa tai Zagrebin ympäristössä. Dalmatiasta puhumattakaan. Ja koska minä sijaitsen Dalmatiassa, nyt keskitytään käymään läpi pitkälti dalmatialaisia jouluisia perinteitä ja tapoja. 

Varsinainen jouluun valmistautuminen alkaa jo marras-joulukuun vaihteessa. Silloin vietetään ensimmäistä adventtia joka osuu aina neljänneksi sunnuntaiksi ennen joulua. Adventteina, joita on siis neljä, käydään kirkossa ja kotiin hankitaan kuusesta tai männystä valmistettu adventtiseppele jonka keskelle sytytetään kynttilä joka sunnuntai. Koska perinne.

Jouluaatoksi koti koristellaan luonnollisesti jouluisilla koristeilla. Sisään roudataan joulukuusi, joka voi tosin olla myös mänty. Nykypäivänä myös muovinen versio toimii. Kuusi koristellaan aivan kuten Suomessa, siihen ripustetaan kynttilöitä, kulta- ja hopeanauhaa sekä perinteisiä joulukoristeita. Dalmatian sisämaan perinteessä pirttiin tuodaan halko, jossain tapauksessa jopa kolme halkoa, jotka sitten sytytetään. Ne palavat hitaasti tuoden lämpöä ja valoa pimeään vuodenaikaan. Ihan tiedoksi, minulla ei ole olkkarissa halkoa. Ei ainakaan palavaa sellaista. 

Jouluaattona ei Dalmatiassa, eikä itseasiassa missäänpäin Kroatiaa, mässäillä kuten Suomessa tehdään. Aatto on täällä nimittäin perinteiden mukaan paastopäivä, jolloin ei syödä lihaa tai muita rasvaisia ruokia. Sen sijaan Dalmatiassa vedetään kuivattua turskaa eli bakalaria, perunoita, sipulia ja valkosipulia. Tai muuta kevyttä. Kaikki huuhdellaan alas paikallisella viinillä. Ja tietysti rakijalla. Aaton paastoaterian jälkeen onkin sitten aika lähteä keskiyön messuun, joka on yksi tärkeimmistä messuista koko kirkkovuoden aikana. Siihen osallistuu ihmisiä jotka eivät yleisesti kirkossa käy. 

Lahjat jaetaan keskiyön messun jälkeen tai joulupäivän aamuna. Joka onkin se varsinainen juhlapäivä. Onhan paastopäivä, eli jouluaatto, ohi. Niinpä pöytä notkuu herkuista. Nyt pöydästä löytyy lihaa, hieman alueesta riippuen possua, kalkkunaa tai täällä meillä Dalmatiassa pašticadaa, hitaasti punaviinissä, punaviinietikassa ja yrteissä haudutettua naudanlihaa. Pašticada on perinteinen dalmatialainen jouluruoka ja sitä kutsutaan Dalmatian ruokien kuningattareksi. Lisäksi pöydästä löytyy pršutia, juustoja, salaatteja jne. Jälkiruoaksi tarjolla on keksejä, frituleja, kakkuja ja muuta makeaa. Kaikki luonnollisesti paikallisen viinin säestyksellä. Ja saattaa siinä muutama rakijapaukkukin pudota.  

Joulupäivä on se päivä, jolloin perheet kokoontuvat yhteen syömään, viihtymään ja viettämään aikaa yhdessä. Nautitaan viiniä. Luonnollisesti rakijaa. Ja lauletaan perinteisiä kroatialaisia joululauluja. 

Joulupäivänä koko Kroatia on kiinni.

Tämmöiseen juhlaan me täällä Dalmatiassa siis olemme hiljalleen valmistautumassa. Myös minä. Vaikkakin minun joulu tulee todennäköisesti olemaan jonkinmoinen hybridi paikallisen ja suomalaisen joulun välillä. Mutta siitä sitten myöhemmin. 

Tip tap…… 

Kroatia on...

Lauantai 29.11.2025 klo 14.32 - JariH

Se olisi sitten taas aika naputella. Aloitetaan tällä kertaa muistuttamalla tärkeästä asiasta. Netflixiin ilmestyi viime viikolla Stranger Things -sarjan viidennen, eli viimeisen, tuotantokauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ihan pakko katsoa! Vahva suositus. Jos ette ole aikaisempia tuotantokausia nähneet, kannattaa ehkä aloittaa niistä. On nimittäin hyvä tietää miten tämän kauden alkutilanteeseen on päädytty. Joten eikun katsomaan. 

Itse olen ehtinyt toistaiseksi nähdä ensimmäisen kolmesta nyt julkaistuista jaksoista, eikä sarjan taso ole ainakaan laskenut. Innolla odotan että ehdin katselemaan loputkin julkaistut. Kolme seuraavaa jaksoa ilmestyy Netflixiin joulukuun 25. päivä. Mukavaa jouluohjelmaa siis luvassa. 

Olen aloittanut (taas) kroatian kielen opiskelun. Nyt on takana jo kaksi oppituntia ja olen jälleen ihan yhtä pihalla kuin aina ennenkin opiskelua aloittaessani. Mutta jos nyt tällä kertaa yrittäisi jopa pikkaisen panostaa opintoihin. 

Meitä on koulussa peräti seitsemän opiskelijaa; kaksi jenkkiä, yksi tyttö Syyriasta, kaksi Filippiineiltä, yksi saksalainen ja minä. Mukava porukka. Itseasiassa yllättävän monta expatsia. En ole ollut tietoinen että täällä meidän kylillä lymyilee ulkkareita noinkin paljon.  Tuosta porukasta ainakin kolme on aikoinaan ollut lomalla täällä, tavannut miehen ja muuttanut sitten hänen perässä tänne. Hämmentävää. Lomalla Kaštelassa siis jopa pariudutaan! Mitähän muuta ne täällä tekee…..?

Sitten tämän päivän asiapitoiseen osuuteen. Yksi useimmiten minulle esitetty kysymys on, että minkälaista siellä Kroatiassa on asua ja minkälainen maa se oikein on. Olen toki vastaillut niin täällä kuin yksityisesti, mutta miksi tyytyä siihen mitä minä sanon? Kysäisin keinoälyltä saman kysymyksen. Kysyin siltä että jos minä kirjoitan sinulle ensin, että “Kroatia on”….. niin jatka lause loppuun. Eli kerro mitä Kroatia on. Ja jatkoin vielä että minkälaisia ne kroatialaiset ovat. Katsotaanpa mitä mieltä tekoäly sitten oli?

Keinoälyn mukaan Kroatia on maa, jossa tuuli ei ole meteorologinen ilmiö vaan tappava elementti. Olen kertonut jo aiemmin läpivedosta, propuh’sta. Tekoälyn mukaan se sairastuttaa selän, niskan ja vie mennessään jopa koko sinun tulevaisuuden jos  avaat kaksi ikkunaa kotonasi samaan aikaan. Koska läpiveto. Propuh. Eikä betonikaan ole Kroatiassa materiaali. Sekin on terveysriski, sillä jos istut betonille, munuaisesi jäätyvät samantien. Mutta onneksi sairastumisen voi välttää kerrospukeutumisella, riippumatta siitä kuinka kuuma ulkona on. Muista siis pukeutua kunnolla vaikka lämpöä olisi 35 astetta. Varsinkin jos almanakka kertoo että vielä ei ole kesä. Joka täällä on heinäkuusta syyskuuhun.

Kroatia on tekoälyn mukaan maa, jossa virallisessa pakkauksessa oleva oliiviöljy on hyvin epäilyttävää, mutta omaan, kierrätettyyn vanhaan limsapulloon kaadettu öljy on puhdasta kultaa. Kroatia on myös maa, jossa kaikki sairaudet hoidetaan yhdellä lääkkeellä. Rakijalla. Jos se ei auta, annostus on vain väärä. Näin kertoo siis kaikkitietävä keinoäly.

Entäs sitten ne kroatialaiset ihmiset tekoälyn mukaan? Se kertoo, että elän maassa, jonka kansalaiset ovat kahviloiden vakioasiakkaita. Lähes asuvat niissä. He voivat viettää yhden espresson kupin ääressä helposti  kaksi tuntia. Nämä tunnit sisältävät sitten uutiset, juorut, poliittisen tilanteen analyysin, urheilukatsauksen ja pienehkön eksistentiaalisen kriisin. Kaikki nämä siinä pienessä espresso kupissa. 

Kroatialaiset voivat haukkua omaa maataan tuntiin putkeen, mutta jos joku ulkopuolinen, varsinkin ulkomaalainen, sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, koko porukka espresso kuppien ääressä muuttuu samantien patriooteiksi puolustaen maatansa viimeiseen kahvitippaan. Kroatialaiset on myös mestareita delegoimaan asioita. Kohtalo, jopa koko tulevaisuus tai ihan vaan joku juttu joka pitäisi tehdä, on helppo delegoida eteenpäin. Todetaan vain ‘Bog ce pomoci’ eli Jumala auttaa/hoitaa. Ja jos ei hoida, sitten todetaan ‘ma sutra’. Eli huomenna. Joka tapauksessa mennään kuitenkin ensin kahville. 

Kroaatit ovat vieraanvaraisia. Yksi tapa toivottaa sinut tervetulleeksi ihan mihin tahansa on tarjoilla tervetulodrinkki, joka polttaa sinulta kulmakarvatkin. Drinkki tarjoillaan sanoilla ‘ajde, samo malo’. Eli no niin, ihan vähän vaan. Ihmiset Kroatiassa ovat myös hyvin yhteisöllisiä. Jos kerrot yhdelle kroaatille jotain, pian sen asian tietää koko kylä. 

Näin siis Kroatia ja kroatialaiset tekoälyn mukaan. Siinä korkeamman tiedon lähteen vastauksia että minkälainen maa tämä Kroatia oikein on. Täytyy vielä lopuksi todeta, että yhdyn pitkälti AI:n näkemyksiin, olkookin että ne saattavat olla hieman liioiteltuja ja ylikorostettuja. Ja pitkälti samoja joista minä ole aiemmin kirjoittanut. Mutta ehkäpä joskus vielä jatketaan ja kysellään lisää asioita. 

Perkele!

Tiistai 25.11.2025 klo 21.17 - JariH

Tänään kiroillaan. Niinpä varoitus heti tähän alkuun; jos olet herkkä sielu, lukeminen kannattaa lopettaa vaikka heti. Tekstin loppuosassa tullaan nimittäin käyttämään rumaa, todella rumaa, kieltä. Niin suomeksi kuin kroaatiksi. 

Alkuun kuitenkin hämmästellään. Hämmästellään sitä, että tässä maassa ei kaupat olekaan koko ajan auki. Ruokakaupat ovat pääsääntöisesti sunnuntaisin kiinni, koska Kroatian hallitus väänsi lain, luonnollisesti katolisen kirkon painostuksesta, että kaupat eivät saa olla auki sunnuntaisin. Koska pyhäpäivä ja ihmisten täytyy saada olla perheittensä kanssa ja levätä ja niin pois päin. 

Sunnuntain kiinnioloon olen jo tottunut. Osaan käydä lauantaina kaupassa niin että apetta kyllä riittää myös sunnuntaille. Sen sijaan nyt hämmästyttää kaikenmaailman muut päivät jotka sulkevat kaupat. Tuntuu että tässä viime aikoina on ollut lähes joka viikko jokin arkipyhä tai juhlapäivä. Ja kaupat kiinni. On ollut kirkollisia juhlapäiviä, on ollut sotien muistopäiviä, on ollut vaikka mitä. Nämä kiinniolot ovat tulleet yllätyksenä. Varsinkin kun juhlapyhinä ei sallita edes mitään poikkeuksia aukioloihin. Siinä sitä sitten ollaan ihmetelty pimeän kaupan oven takana. Ikkunassa roikkuu toki Kroatian lippu, joka ripustetaan aina oveen tai ikkunaan kun kauppa on kiinni juhlapyhänä, mutta ovet eivät ole aueneet meille. Kuten Hortto Kaalo jo aikoinaan lauloi.   

Sitten kiroillaan. Kiroillaan kroaatiksi. Luonnollisesti historiaan pohjautuen. Koska kaikki tässä maassa pohjautuu historiaan. Jopa rumat sanat. 

Ensimmäiset kiroilun kaltaisia ilmaisuja on löydetty 1100 -luvulta peräisin olevista kroatialaisista kirjoituksista, jolloin kiroilulla oli suojaava ja symbolinen merkitys. Niinpä kirosanat ja -sanonnat kohdistuvat ja liittyvät usein pyhiin henkilöihin. Keskiajalla uskottiin nimittäin että kielteisellä puheella ja kiroilulla voidaan suojata itseään tai jopa vaikuttaa asioiden kulkuun. Myös äitiin tai hänen sukulaisiin kohdistuvat kirosanat ja -sanonnat olivat tuolloin hyvin yleisiä. 

Nykypäivinä kiroilu on osa arkikieltä ja kommunikaatiota. Kirosanat voivat Kroatiassa olla joko todella loukkaavia tai humoristisia, riippuen miten tai missä yhteydessä ne esitetään ja millä äänenpainolla niitä lausutaan. Nykykiroilu pohjaa siis historiaan, mutta peilaa myös maan eri alueiden erityispiirteitä ja ihmisten ihan tavallista arkea. Tunteet ja huumori näyttelevät suurta roolia kroatialaisissa rumissa sanoissa. 

Koska sijaitsen Dalmatiassa, kurkataanpa hieman siihen miten täällä kiroillaan. Löhdetään siitä, että Dalmatiassa käytetään paljon koko Kroatiassa käytettäviä kirosanoja, mutta täältä löytyy myös ihan paikallisia, huumoripitoisia ja värikkäitä ilmaisuja. Ja jos ihan suoraan käännetään, myös aika ronskin puoleista tekstiä. Joten nyt mennään. Seuraa muutama esimerkki, jota voitte sitten opetella ennen sitä ensi kesän Kroatian lomamatkaa. 

Aloitetaan helpolla. “Boli me kurac”. Tämä ilmaisee täydellistä välinpitämättömyyttä, eli suurin piirtein että ‘minua ei kiinnosta pätkääkään’. Ja kun se toinen sitten alkaa todella ärsyttämään ja halutaan että hän poistuu paikalta, todetaan “Ajde u pičku stininu”. Suora käännös on muuten ‘mene äitisi (tätisi) pilluun’. Tuo täti on dalmatialainen versio jolla koitetaan hieman vaimentaa lausetta sillä ettei käytetä äitiä. 

Jatketaan. Koska tämähän on mukavaa. Vaikka onkin täysin hyödytöntä ja arvotonta. Joka voidaan kroaatiksi todeta “To je kurac od kovara”. Mutta jos tämä kiroilu ei kiinnosta pätkääkään sinua, eli boli me kurac, niin “Nemoj me jebat”. Suora käännös on että älä vittuile minulle. Koska “Jebiga”. Jonka voi kääntää tilanteessa jota ei voi muuttaa, joka on pakko hyväksyä. Ja jos et sitä kestä, niin “Mrš”! Eli painu vittuun. Mene pois. 

Dalmatiassa kiroilu kuuluu oleellisena osana sosiaaliseen käyttäytymiseen ja se on usein myös humoristista. Kirosanojen käyttö, ja niiden merkitys, riippuu täällä todella paljon tilanteessa missä kirosanaa käytetään ja miten sanoja painotetaan. Joten kun sitten tulette lomalla tänne  kiroilemaan kroaatiksi, huomioikaa missä sen teette, missä seurassa kiroillette ja miten painotatte sanojanne. 

Lopuksi muutama täysin arkipäiväinen kirosana joita kuulee kahviloissa ja baareissa jatkuvasti. “Kurac”, on siis lyhyesti sana jota käytetään kun ei kiinnosta. “Pička” tarkoittaa nynnyä ja pelkuria. “Jebiga” sanotaan kun suomeksi sanotaan turhautuneena että voi vittu. Jos sitten törmäät todella ärsyttävään tyyppiin, kusipäähän, hän on “Šupak”. Hänelle voi todeta “Pun mi je kurac”. Eli että olen aivan kypsä tähän. Ja Mrš! Painu helvettiin.

Kas niin, eiköhän nyt ole kiroiltu tälle päivälle riittävästi. Tiedän että näitä juttuja luetaan niin Kroatiassa kuin ympäri maailmaan erilaisten käännösohjelmien avulla, hieman naurattaa kun tyypit kääntävät edellä esitettyjä kirosanoja omille kielilleen….. innolla odotan palautteita!

Uskomuksia ja perinteitä

Lauantai 22.11.2025 klo 13.36 - JariH

Se on syksy nyt. Ainakin täällä Kaštelassa. Täällä on sadellut tätä kirjoitettaessa useampi päivä putkeen ja tänään sadetta rytmittää vielä melko mellevä tuuli. Eikä lämpöäkään ole kuin 7 astetta. Niinpä aamuisin yhä edelleen jatkuvat aamulenkit ovat olleet melkoisen märkiä ja verrattain vilpoisia. Kaiken lisäksi samanlaista keliä on ennusteiden mukaan luvassa vielä ainakin viikko…. huoh. Se on siis syksy. Kuten todettu. 

Kiitoksia muuten edelliseen kirjoitukseen tulleista kommenteista. Oli mukava huomata, että Kroatian (lähi)historia ja Vukovarin tapahtumat kiinnostavat. Sain todella monta viestiä joissa tuon tarinan kertomista kiiteltiin. Osalle tapahtumat olivat aivan uusia, osa muisteli kuinka oli seurannut tapahtumia kotoa käsin, osa jopa herkistyi siitä mitä Vukovarissa tapahtui. Saattaapi siis olla, että näitä historiapläjäyksiä tulee vielä lisää tulevaisuudessakin kun niistä kerran pidätte. 

Ja sitten tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli kroatialaisiin, varsinkin dalmatialaisiin, uskomuksiin ja kansanperinteisiin. Jotka luvalla sanoen saattavat olla osittain hieman huvittavia. 

Lähdetään liikkeelle säähän liittyvillä asioilla kun kerran tämä koko juttukin alkoi sääkatsauksella. Täällähän tulee verrattain usein ja tuuli tulee yleisesti joko pohjoisesta tai etelästä. Luonnollisesti näille molemmille on aivan omat selityksensä ja merkityksensä. Niinpä pitää olla tarkkana että mistäpäin sitä tänään oikein tulee. 

Pohjoistuulen, eli buran, aikana on kiellettyä kiroilla koska jos kiroilet, tuuli suuttuu ja sytyttää talosi tuleen. Saattaa kyllä olla että minulta on muutama kirosana päässyt kun bura on puhallellut oikein kunnolla. Vaan kun olen kiroillut suomeksi sitä ei varmaan lasketa. Taloni ei ole palanut kertaakaan. Ainakaan vielä. 

Kun puhaltaa etelästä, tuulta kutsutaan jugoksi. Se onkin sitten hieman vakavampi tuuli. Jugo aiheuttaa nimittäin mielialan laskua, hermostuneisuutta ja lisää kuulemma jopa rikollisuutta. Niinpä keskiajalla Dubrovnikissa jugon  aikana tehdyistä rikoksista sai lievemmän tuomion kuin tyynellä säällä tehdyistä. Nykykäytäntöä en valitettavasti tunne. 

Myös kotona saattaa vaania vaara. Tätä vaaraa kutsutaan propuh’ksi eli suomeksi läpivedoksi. Sitä on syytä vältellä viimeiseen asti, sillä läpiveto asunnossa aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia kuten päänsärkyä, tulehduksia, niska- ja selkäsärkyä ja jopa vakavia pitkäaikaisempia sairauksia. Ja jos et halua sairastua virtsatietulehdukseen tai johonkin munuaistautiin, kannattaa välttää istuskelua kylmällä betonilla, lattialla tai maassa. Niin, ja kassia tai käsilaukkua ei kannata laittaa lattialle koska jos sen sinne laittaa, menettää rahaa eikä menesty muutenkaan taloudellisesti.  

Yksi tapa on syytä muistaa jos tuttusi saa lapsen Dalmatiassa. Kun näet vauvan ensimmäisen kerran, unohda Suomesta tuttu tapa kehua häntä nätiksi, lutuseksi ja söpöksi. Ei, täällä sinun pitää haukkua vastasyntynyttä rumaksi lapseksi. Tämä kuulemma takaa, että lapsesta kasvaa kaunis ja fiksu ihminen. Kun haukut häntä vauvana rumaksi, karkoitat samalla pahat henget lapsen ympäriltä. Ihan henkilökohtaisesti täytyy todeta, että varsinkin tyttövauvoja on täällä Dalmatiassa todennäköisesti haukuttu todella huolella, sen verran nättiä tyttöä tuolla kaduilla kulkee. 

Muista myös se, että kun olet raskaana, sinun ei pidä mennä kylmään suihkuun eikä mereen. Eikä ilmastointilaitetta kannata pitää päällä yöllä, sillä se saattaa tappaa sinut nukkuessasi. Kylmää vettä kannattaa vältellä myös treenin jälkeen, sillä se aiheuttaa sinulle väistämättä keuhkokuumeen. Itse käyn kyllä aamulenkin jälkeen kesäisin Adrianmeressä joka päivä, mutta ehkä 20-24 asteen vesi ei sitten ole riittävän kylmää kun ei se keuhkari ole iskenyt. Ainakaan vielä. 

Jos nyt sitten et ole noudattanut edellä mainittuja sääntöjä ja ohjeita ja sairastut, silloin kannattaa syödä raakaa sipulia. Varsinkin jos sinulla on flunssa. Kuumetta alentaa se, että viipaloit perunan ja asetat viipaleet otsallesi. Ja jos turvottaa, kaalilehdillä turvotus laskee taatusti. 

Lopuksi ultimaalinen parannuskeino kaikkeen. Oli sinulla sitten flunssa, kuumetta, jalka poikki, riitoja puolison kanssa, rahahuolia, jos suosikkijoukkueesi häviää toistuvasti, maata hallitsee paska hallitus tai olet jäänyt työttömäksi, kaikkeen tähän auttaa rakija. Eli paikallinen pontikka. Se on aivan ylittämätön lääke - no, ihan kaikkeen. Joten turha mennä apteekkiin, hanki jostain rakijapullo, joita on muuten montaa eri makua, ja napsi siitä pari siivua. Ja kas, tauti ja huolet on voitettu ja selätetty. Ja sen hallituksen politiikkaa lienee sekin ihan ok. 

Vukovar 18.11.1991

Tiistai 18.11.2025 - JariH

Ihminen ei vaan opi. Tai sitten ihmiskunnalla on todella lyhyt muisti. Juuri nyt Ukrainassa käydään veristä sotaa. Sodassa tehdään käsittämättömiä sotarikoksia, siivilejä raiskataan ja murhataan. Jopa joukkomurhataan. Ja maailma katsoo vierestä.

Samainen maailma on autuaasti unohtanut sen, että vain hieman reilu 30 vuotta sitten Euroopassa käytiin edellinen täysimittainen sota, jossa sotarikoksia tehtiin aivan kuten nyt Ukrainassa. Tarkoitan siis Jugoslavian hajoamissotia, tässä yhteydessä nimenomaan Kroatian sotaa joka käytiin 1991-1995.

Tasan 34 vuotta sitten, juurikin tällä päivämäärällä eli 18.11. vuonna 1991, Vukovar -nimisen kaupungin sankarillinen taistelu päättyi, kun hyvin heikosti aseistettujen ja koulutettujen kaupungin asukkaiden puolustus kaatui ja serbijoukot valloittivat Vukovarin. Serbejä tuki tuolloin Jugoslavian armeija (JNA).

Serbit olivat piirittäneet Vukovaria ennen sen antautumista syyskuusta alkaen. Vukovaria puolusti pieni joukko kroaattisotilaita ja siviilejä, jotka pitivät pintansa kolme kuukautta. Marraskuussa 1991  puolustus romahti serbien pommitettua kaupunkia systemaattisesti kolmen kuukauden ajan. Serbit marssivat kaupunkiin. 

Tästä alkoi sarja Euroopan lähihistorian pahimpia sotarikoksia. Kaupunkiin marssineet valloittajat aloittivat etniset puhdistukset, jossa kroaattisiviilejä tapettiin, raiskattiin, ajettiin kodeistaan ja heidän omaisuuttaan tuhottiin järjestelmällisesti. Monet siviilit kuljetettiin kidutettavaksi ja jopa murhattavaksi vankileireille Serbiaan.  Lähes koko Vukovarin infra tuhottin. Serbit riehuivat kaupungissa ja tuhosivat sairaaloita, historiallisia rakennuksia ja jopa tavallisten ihmisten koteja.

Vukovarin asukkaista on yhä edelleen kateissa noin 1.700 ihmistä. 

Yksi pahimmista serbien suorittamista rikoksista tunnetaan nimellä Vukovarin sairaalamurhat. Serbijoukot veivät Vukovarin sairaalasta noin 260 potilasta, henkilökuntaa ja siviiliä Ovčara -nimiselle maatilalle hieman kaupungin ulkopuolelle ja teloittivat kaikki. Teko tuomittiin aikoinaan hyvin laajasti läpi koko maailman ja tekijöitä on sittemmin tuomittu Haagin sotarikostuomioistuimessa sodan jälkipyykissä. Ovčaran maatila on nykyisin kunnostettu joukkomurhan uhrien muistoksi. Sieltä löytyy mm. kaikkien murhattujen kuvat ja kertomuksia siitä miten tuo täysin käsittämätön joukkomurha eteni. Erittäin vaikuttava paikka varsinkin kun tietää ja tuntee sen historian. 

Miksi minä kirjoitan Vukovarista? Ja miksi teen sen juuri tänään? Kirjoitan asiasta siksi, että Vukovarin taistelu ja serbien tekemät rikokset siellä ovat painuneet hyvin syvälle kroatialaisten muistiin. Vukovarin sankarillista taistelua ylivoimaista vihollista vastaan ja siellä taistelleita puolustajia muistetaan tänään joka puolella maata. Ympäri Kroatiaa järjestetään erilaisia muistotilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja kynttilämarsseja. 

Vukovarin tragedia vaikuttaa yhä tämän maan kansalliseen identiteettiin ja siitä on muodostunut eräänlainen symboli Kroatian itsenäisyystaistelulle. Minä olen asunut Kroatiassa vuositolkulla ja haluan olla osa tuota perinnettä. Ottaa osaa Vukovarissa menehtyneiden muistoon ja heidän perheittensä menetyksiin. Siksi tämä kirjoitus. Jotta maailma ei unohtaisi.   

Vuokralle?

Perjantai 14.11.2025 klo 11.22 - JariH

Kyselin edellisen kirjoituksen lopuksi että olisiko syytä käydä asuntojen ostohintojen lisäksi myös hieman vuokra-asuntomarkkinoita läpi täällä Kroatiassa. Vastausten perusteella kuulemma on syytä. Ja kiinnostusta. Joten käydään.

Sitä ennen kuitenkin pakko-oireeni eli aamuinen tunnin rutiinikävely ja mitä sille kuuluu. Minähän sain muutama päivä sitten 400 päivän putken täyteen näitä kävelyjä ja mietin että joko nyt helpottaisi. Ettei enää olisi niin “pakko” ihan joka päivä lampsia menemään. Vaan eipä tunnu helpottavan. Kyllä sitä yhä edelleen veri vetää aamuisin tien päälle tunniksi. Joten eiköhän me nyt sitten sitä viiden sadan päivän rajapyykkiä kohden mennä. Raporttia seuraa. Tänään tuli 405 päivää täyteen.

Sitten asuntojen kimppuun. Eli vuokra-asuntojen. Ja kuten myytävien asuntojen kohdalla, tälläkin kertaa pysytellään pitkälti näillä meidän huudeilla. Eli tässä Splitin ympäristössä.

Ihan ensiksi muutama yleisluonteinen toteamus aiheesta. Yleisesti ottaen suurin osa asunnoista täällä on valmiiksi kalustettuja. Eli kämpästä löytyy huonekalujen lisäksi usein kaikki keittiökamat kuten kattilat, kipot ja kupit. Joskus jopa pyyhkeet ja lakanat. Joten vuokra-asuntoon muuttaminen on helppoa. Ei muuta kuin omat vaatteet kainaloon ja menoksi. Näin minäkin tein silloin joskus 10 vuotta sitten kun tälle yhä jatkuvalle reissulle lähdin. 

Toinen asia on sitten hieman hankalampi. Näillä huudeilla melko moni haluaa antaa asuntonsa vuokralle vain osaksi vuotta. Eli vain talviajaksi, koska vuokranantajilla pyörii eurot silmissä. He uneksivat tienaavansa sesonkiaikana huomattavasti enemmän kun pyörittävät airbnb:ssä asuntoaan. Joten kun etsit asuntoa täältä, kannattaa kiinnittää huomio että kämppä on käytettävissä ympäri vuoden. 

Vuokrasopimus kannattaa tehdä kirjallisena ja käydä jopa notariaatilla ‘virallistamassa’ se. Vielä muutama vuosi sitten tätä notariaatilla käyntiä ei tarvittu, mutta kokemus on osoittanut että virallistaminen varmistaa sopimuksen pitävyyden. Myös vuokranantajat edellyttävät nykyään usein tätä notariaatilla käyntiä, koska he ‘joutuvat’ maksamaan veroja vuokratuotoistaan. Niinpä vuokran voi nykyään maksaa jopa pankkitilille. Ennenvanhaan sen kykeni, joskus jopa piti, maksaa käteisellä koska kukaan ei vahtinut mitään. Ja asiat olivat muutenkin hieman hämärämpiä. Nyt kaikki on muuttunut läpinäkyvämmäksi ja virallisemmaksi, kenties jopa paremmaksi, verrattuna siihen miten asioita hoideltiin vielä muutama vuosi sitten.   

Kun ainakin osa perusasioista on käyty läpi, mennään niihin hintoihin. Eli vuokriin. Vuokran suuruus riippuu luonnollisesti mm. asunnon sijainnista ja sen kunnosta, aivan kuten ostopuolella. Seuraavat vuokrahinnat ovat pääosin yhden makuuhuoneen asuntojen hintoja, eli siis asuntojen, joissa on olohuone, makuuhuone, kylppäri ja keittiö. Ja jotka on kalustettu kuten edellä todettu. Tällä kertaa en luottanut Numbeoon, vaan kurkin asioita ihan suoraan juuri nyt tarjolla olevien asuntojen kautta. 

Kaštelassa, eli tässä kaupungissa jossa minä asun, yhden makkarin kalustetun kämpän vuokra pyörii juuri nyt tarjolla olevien asuntojen perusteella 400 ja 650 euron välillä. Kaikki nämä ovat siis käytössä ympäri vuoden. Naapurikaupungissa Trogissa vastaavan asunnon vuokrat ovat hieman korkeammat, tarjolla olevien kämppien vuokrat siellä ovat 500-700 euroa. Ja lopuksi isommassa kylässa, eli Splitissä, vuokrat pompsahtavat hieman lisää, sieltä löytyy kämppiä 600-900 euron hintaan. Splitissä on muuten selkeästi enemmän asuntoja vuokrattavana kuin Kaštellassa tai Trogissa.  

Kävin myös ihan huvin ja urheilun vuoksi kurkkaamassa vuokrahintoja korkeista hinnoistaan valitettavan tunnetussa Dubrovnikissa. Siellä samoilla parametreilla löytyy hämmentävän vähän asuntoja, itseasiassa tasan kaksi, ja niiden hinnat ovat suurinpiirtein samat kuin Splitissä. Tarjonnan vähäisyyteen Dubrovnikissa vaikuttaa taatusti se, että siellä vuokranantajat siellä keskittyvät enemmän sesonkiajan vuokraukseen. Koska turistit ja ahneus.  

Kaikki hinnat on muuten kaivettu paikallisesta Tori.fi:stä eli Njuskalo.hr -sivustolta. Käännösohjelman avulla siellä on helppo  selailla mm. asuntoja. Kyseiseltä sivustolta minäkin aikoinaan löysin ihka ensimmäisen kämppäni täällä Kroatiassa. 

Näin tällä kertaa. Katsellaan mitä sitä seuraavaan postaukseen keksitään. Jos herää jotain kysymyksiä ja/tai pyyntöjä mistä haluaisitte minun kirjoittavan, toiveita saa esittää. 

Asuntojen hinnat

Sunnuntai 9.11.2025 klo 12.01 - JariH

Taitaa olla taas aika kirjoitella asioista. Koska niistä on kyselty. Kuitenkin tähän alkuun hieman henkilökohtaista pullistelua.

Olen jumittanut rutiineihin. Varsinkin aamurutiinit ovat tärkeitä. Niihin kuuluu, ja on itseasiassa kuulunut jo pitkään, tunnin aamuinen kävelylenkki. Joka aamu, keleistä riippumatta. Ylös sängystä, lenkkikamat päälle, korviin huonoa suomalaista musiikkia ja köpöttelemään. 

Ja sitten sitä pullistelua. 

Olen tällä päivämäärällä suorittanut edellä mainitun aamulenkin tasan 400 päivää putkeen. Eli tunnin lenkki on tullut heitettyä vuoden ja 35 päivän ajan. Jokaikinen päivä. Myönnettäköön, että työmatkojen aikana lenkkiä ei välttämättä ole kävelty aamulla, mutta tavoite tulee yleensä täyteen kiertokävelyillä tai muuten vaan asiakkaiden kanssa sählätessä. Jos se sitten ei ole täyttynyt, lenkki on sitten heitetty illalla ja haettu ne puuttuvat askeleet. 

Minulla oli pakkomielteinen tavoite saada vuosi täyteen näitä kävelyitä. Ja kun se sitten täyttyi, siitä syntyi ajatus että jos vaikka vetäisi 400 päivää. Nyt kun se on täynnä, nyt sitä voisi vaikka rauhoittua. Vai olisiko sitten vielä 500 päivää haettava….? Siihenhän ei olisi enää kuin vähän reilu kolme kuukautta…..

Mutta asiaan. Yksi yleisimpiä minulle esitetyistä kysymyksistä liittyy asuntojen hintoihin. Että mitä ne kämpät siellä palmujen alla maksavat. Joten tutkin asiaa. Tutkin sitä lähinnä täällä meidän huudeilla, tässä minun lähiympäristössä. 

Asiassa auttoi jonkin verran nimihirviö Rakentamisen, kaavoituksen ja valtion omaisuuden -ministeriön esittelemä laskelma. Sen mukaan Kaštelassa asuntojen keskihinta on 1.963 €. Naapurissa, vähän suuremmassa kylässä, Splitissä se on tämän tilaston mukaan 3.462 €. Näiden väliin sijoittuu lähiseudut kuten Trogir (2.359 €) ja Solin (2.464 €). Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa, joka Kroatiassa uusien asuntojen osalta on 25 %. Vanhoista asunnoista maksetaan vain varainsiirtovero, joka on 3% kohteen arvosta.   

Sitten tulee se mutta. Suuri mutta. Nimihirviöviraston esittämät hinnat ovat kiinteistövälittäjien mukaan lähinnä naurettavia, sillä heidän mukaan esimerkiksi Kaštelassa ei tällä hetkellä ole myynnissä ainuttakaan asuntoa jonka hinta olisi alle 3.000 €.   

Kysymys kuuluukin että miksi virallinen taho esittää selkeästi todellisuudesta poikkeavia hintoja. Syy löytyy valtion taloudesta. Kroatiassa nimittäin alle 45 -vuotiaiden ensiasunnon ostajien ja perheiden, joilla ei ole aiempaa omaisuutta ja haluavat ratkaista asunto-ongelmansa ostamalla asunnon, ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa ja he saavat 50% alennuksen arvonlisäverosta. Kunhan asunnon neliöhinta ei ylitä 50% ministeriön esittämistä keskihinnoista. Jotka ovat siis laskettu todella alakanttiin. Tämä rajaa siis suurimman osan tarjolla olevista asunnoista ulos verohelpotusten piiristä. Eikä ministeriön tarvitse palautella rahoja…….    Näppärää sanoisin. Miten se menikään se vanha sanonta tilastoista ja valheista?

Mitä ne asunnot sitten oikeasti maksavat? Katsotaan ja luotetaan vanhaan tuttuun Numbeoon. Se kun osaa kertoa ihan oikeat, oikeasti maksetut hinnat. Numbeon mukaan Kaštelassa kämpistä on maksettu hieman sijainnista riippuen 2.500-2.900€ neliötä. Ja Splitissä puolestaan 5.000-5.700€. Trogirissa kämpän on saanut 3.000-3.600 euron neliöhintaan. 

Siinäpä niitä vastauksia. Kysymyksiä saa lähetellä edelleen, minä sitten kaivelen niitä vastauksia jos en ihan suorilta osaa vastata. Seuraavassa postauksessa voisin oikeastaan käsitellä lisää täällä asumiseen liittyviä kuluja, vaikkapa vuokria, sähkön, veden ja netin hintoja. Olisiko se hyvä? 

Syksy saa

Lauantai 1.11.2025 klo 10.27 - JariH

Kyllä se nyt on vaan niin, että kesä on ohi. Jopa täällä palmun alla. Syksy siis saa. Se tarkoittaa sitä, että ilma ei ole enää kauhean kuuma, nyt pukkaa enää vaan semmoisia 18-21 asteen lämpötiloja. Öisin on on sitten selkeästi viileämpää, elohopea saattaa pudota jopa alle kymmenen asteen.

Sateiden mahdollisuus kasvaa. Vielä ei ole ihan kauheita kaatosateita ollut, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän, että talviaikaan saattaa sataa lähes päivittäin. Muistan erään kevättalven, jolloin sade alkoi helmikuussa ja loppui joskus kesäkuun alussa. Jokaikinen päivä satoi. Tai ainakin se tuntui siltä. 

Myös tuulet voimistuvat. Ei meillä täällä mitään Jamaikalla riehuvan hirmumyrskyn kaltaisia tuulia ole koskaan, tai ei ainakaan ole tähän asti ollut, mutta kyllä täälläkin ajoittain melko pontevasti puuhaltelee. Ja kun lämpötila painuu vaikkapa viiteen asteeseen ja pohjoistuuli bura puhaltelee, voin kertoa että silloin on kylmä. Jopa kotona. Se kaveri, jonka piti asentaa eristykset meidän taloon, taisi olla dalmatialaiseen tapaa kahvilla kun tätä mökkiä eristettiin. Olohuoneessa heiluu verhot sisällä kun oikeasta suunnasta puhaltaa. 

Tähän väliin ihan muutama sana menneestä kesästä. Varsinkin loppukesästä. Joka meni pitkälti pitkin poikin Eurooppaa pyöriessä työmatkojen puitteissa. Pääosin kuitenkin toki täällä Balkanilla. Laskeskelin tuossa huvikseni, että tänä vuonna olen reissannut hieman yli 200 eri tyypin kanssa ympäri maata ja mantuja erilaisten reissujen puitteissa. Olen tavannut siis hirvittävän määrä uusia ihmisiä, olen höpöttänyt juttujani hämmentävän monelle tyypille. Jotka ovat kaikki olleet mukavia. Jopa kilttejä.

Kun olet matkanjohtaja, yksi asia josta olet vastuussa, on aikataulut. Eli että ollaan siellä missä pitää siihen aikaan kun siellä pitää olla. Ja kaikki, siis ihan kaikki, nämä minun kanssa matkustaneet matkaajat ovat noudattaneet ohjeita joskus jopa ehkäpä liiankin kiltisti. Moni hotelli ja ravintola on saattanut olla hieman näreissään kun ryhmäni on ollut jonossa ravintolan ulkopuolella varttia ennen kuin meillä on varaus tai aamiainen alkaa. Näin vaan käy aina. Matkaajat ovat pääosin etuajassa mieluummin kuin myöhässä. 

Sesonki on siis ohi. Niin omassa henkilökohtaisessa kuplassani kuin täällä Kaštel Starissa. Minun sesonki osuu keväisin huhti-kesäkuulle ja syksylle elokuun lopusta lokakuun loppuun. Ryhmät kun tuppaavat reissaamaan näinä aikoina. Kaštel Starin turistisesonki puolestaan on huhtikuun lopusta lokakuun puoleen väliin. Sen jälkeen usea baari sulkee ovensa talveksi ja moni majoitusliike on kiinni. Kaduilla ei lokakuun lopulla näy enää muita kuin Kroatian rekisterissä olevia autoja eikä rantakadulla tai cafe baareissa kuule kuin todella harvoin vierasta kieltä. Lentokoneitakaan ei enää lentele kylän yli joka viides minuutti kuten kesällä. Nyt niitä menee vain muutama päivässä. Kaštela vaipuu talvihorrokseen.

Mitä sitä sitten talvella touhutaan? Tätä minulta kysytään toistuvasti. Että mitä eläkeläinen tekee talvisessa Kroatiassa? Ja vastaus on, että ihan sitä samaa mitä eläkeläinen tekisi Suomessa. Paitsi että täällä se ei hiihdä. Se katselee televisiota, surffailee netissä, lukee, turhautuu ja pitkästyy. Odottaa kevättä. Eli loppujen lopuksi arkielämä täällä ei kovin kauheasti eroa arjesta Suomessa. 

Kohti kevättä yli talven siis. Koitan aktivoitua täällä blogissa nyt kun sitä aikaa taas on. Pysykääpä siis kuulolla. Juttua pukkaa heti kun sitä juttua taas on.   

Turistit

Perjantai 22.8.2025 klo 16.51 - JariH

Piti aloittaa tämä juttu ilmoittamalla, että kesä on nyt sitten loppu. Ajatus syntyi siitä, että eilinen päivä oli tuulinen ja sateinen - sanalla sanottuna siis syksyinen. Yölläkin sateli, jopa niin, että aamulla piti miettiä voiko sitä suorittaa aamurutiineja normaalisti. 

Mutta sade loppui, tuuli tyyntyi, aurinko alkoi pilkistellä ja niinpä rutiinit lenkkeineen, uinteineen ja kahviloineen saatiin tehdyksi. Eiköhän se kesä jatku sittenkin, ainakin vielä hetken. Täällä meidän huudeilla kesäkelit, ainakin suomalaisen mittapuun mukaan, jatkuvat tavallisesti pitkälle lokakuuhun asti. Kuun loppupuolella sateiden mahdollisuus kasvaa, mutta  lokakuun puoleen väliin, eli allekirjoittaneen syntymäpäiviin asti, voi aika huoletta olettaa kesän jatkuvan. 

Joka onkin ihan hyvä asia, sillä turisteja riittää. Täällä meillä tämä kesä on vierailijoiden suhteen mennyt lukujen perusteella pitkälti samalla tavalla kuin edelliset kesät. Tilastot osoittavat nimittäin, että Kaštelassa on vieraillut melko tarkkaan sama määrä turisteja kuin viime kesänä. Majoitusten kesto on kuulemma lyhentynyt, eikä ihmiset enää syö paljon ulkona vaan tekevät ruokansa itse. Tämä johtuu pitkälti siitä, että hinnat ovat nousseet. Ne ovat nousseet niin paljon, että paikalliset ovat todella huolissaan. He ovat huolissaan ensinnäkin siitä, kuinka pärjäävät itse, mutta myös siitä, että saako Kroatia kalliin matkailumaan maineen. Johon suuntaan se on kovasti matkalla. 

Mutta kuten todettu, ainakin vielä tänä kesänä turisteja riittää. Onhan Keski-Euroopassa on yhä lomakausi, vaikka Suomessa se alkaa olla jo ohi. Lomakausi näkyy meidän kaduilla ja kujilla, täällä liikkuu edellä mainittujen tilastojen mukaan ihmisiä mm. Puolasta, Saksasta ja Iso-Britaniasta. Lukujen mukaan pohjoismaisia turisteja tulee lähinnä Norjasta ja Ruotsista. Suomea ei tilastoista löydy. Ja ei Suomea kyllä pahemmin missään kuulekaan, keskimäärin ehkä noin kerran viikossa saattaa kuulla, että jossainpäin joku puhuu suomea.

Sitten syvään päätyyn. Eli siihen miten nämä lomailijat käyttäytyvät. Lähdetään siitä, että pääosin ihan kivasti. Esimerkiksi ylikännisiä äänekkäitä, yleensä englantilaisia, poikaporukoita ei täällä meillä näy. Ehkä ne kaikki menevät Splitiin, jossa niitä kuulemani mukaan riittää. Jopa liikaa.  

Meidän rannoilla liikkuu hieman vanhempaan väkeä ja lapsiperheitä.Koska Kaštela on rauhallinen kohde. Toki varsinkin puolalaiset valloittavat pyyhkeillään, suppilaudoillaan, aurinkovarjoillaan ja teltoillaan rannalta sellaisen puolen hehtaarin alueen, mutta suotakoon se heille. Hehän ovat lomalla. Vaikka se toisinaan hieman ärsyttääkin. 

Todistinpa kesällä jopa sen, että meidän rannan hentoihin puihin oli joku ripustanut riippumaton.....

https://www.riippumattoverkossa.fi/

Rannan valtaajat ärsyttää, mutta ei läheskään niin paljon kuin ilman paitaa kaduilla kekkuloivat keski-ikäiset tyypit. Uima-asuissa liikkuminen on kielletty mm. Splitin vanhassakaupungissa, siitä rapsahtaa mellevä 300€ sakko, mutta Kaštela ei ole tämmöistä sääntöä vielä laatinut. Joka näkyy. Lämpimänä päivänä meidän riva, eli rantakatu, on täynnä uimahousuissa ja bikineissä liikkuvia ihmisiä. Vaan menköön nyt tämäkin sitten. Koska se loma. Mutta! Kun olette lomalla, on kuuma ja teillä on ne uikkarit päällä, niin älkää nyt herran tähden mihinkään ravintolaan moisessa varustuksessa istuko.   Ja jos menette, pistäkää edes paita päälle. Ihan vaan vaikka kunnioituksesta toisia asiakkaita kohtaan. 

Tähän väliin on pakko pistää yksi huomio. En tiedä olenko se vain minä, mutta olen ollut havainnut että bikinit ovat pienentyneet sinä aikana kun olen ollut pois aktiivisesta rantaelämästä. En muista kolme vuotta sitten nähneeni niin pieniä kangaspaloja joita pystyy bongaamaan nykyään päivittäin tuolla meidän biitsillä. 

Takaisin asiaan. Siis paita päälle kun menette ravintolaan. Syömään.Tämä on sovittu? Eikös vaan? Sitä pizzaa ei ole kovin mukavaa vetää kun vieressä röhnöttää selkäkarvainen 130 kiloinen miesoletettu ilman paitaa. Kahvilat, varsinkin rantabaarit ovat eri asia, mutta ne ruokaravintolat. Ei ilman paitaa. 

Ai niin muuten, mikä saa ihmisen syömään vuorokauden kuumimpaan aikaan? Olen ihmetellyt kun väki istuu 40 asteen kuumuudessa syömässä rasvaista pizzaa. Sillä kaikki turistit syövät pizzaa. Aina. Ja joka paikassa. Mutta  miksi juuri silloin kun on se kaikkein kuumin aika? Paikalliset pistävät tuohon aikaan jopa kauppansa kiinni, koska kukaan ei liiku missään, mutta kun olet lomalla, sinä istut terassilla. Ilman paitaa. Pizza edessä. Ei voi olla kivaa. Vaikka olisi kuinka nälkä. 

Ja kun syömiseen päästiin, siitä kevyellä aasinsillalla henkilökohtaisuuksiin. En tiedä onko se Välimeren ruokavalio, onko se ilmasto vai dalmatialainen tapa elää, mutta allekirjoittanut on hävittänyt elopainostaan tämän aamun mittauksen mukaan siitä alkaen kun muutin takaisin Kaštelaan, eli reilussa kahdessa kuukaudessa, 7,8 kiloa. Joka on hämmentävää, sillä en ole kiinnittänyt minkäänlaista erityistä huomiota ruokavaliooni. Ja paino vaan tippuu….. 

No niin. Eiköhän se tällä kertaa sitten ollut tässä. Palaan linjoille taasen jossain välissä kun jotain asiaa ilmenee. Siihen asti pidetään se paita päällä. Ainakin ruokaravintoloissa.  

Rutiinikuumuus

Torstai 14.8.2025 klo 14.24 - JariH

Se on elokuu jo puolessa välissä, joten eiköhän se ole taas uuden pläjäyksen paikka. Nyt voisi ihmetellä ensin hieman kuinka se onkaan taasen ilmoja pidellyt, jonka jälkeen voidaan hämmästellä ihmismieltä. Samalla kun käydään läpi normipäivää täällä palmun alla. 

Ensin siis ilmastosta. Meillä on ollut käytännössä koko paluumuuttoni jälkeen semmoiset 30-40 asteen päivälämpötilat. Muutama hyvin lyhyt ja ohimenevä ukkoskuuro toki käväissyt, muuten ollaan kärvistelty melko kuumassa kelissä. Olenkin taas kerran kiitellyt hiljaa mielessäni sitä tyyppiä joka aikoinaan keksi ilmastointilaitteen.

Täällä on luiskahdettu pahemman kerran rutiineihin. Heti herättyä täytyy tehdä tunnin lenkki. Niitä on tätä kirjoittaessa tehty nyt 313 päivänä putkeen, joten pakkomielle saada vuosi täyteen, vaatii enää 52 päivän, eli noin puolentoista kuukauden suorittamista. Lenkin jälkeen on aamu-uinti. Joka aamu. Ja tässä kohtaa esiin nousee ihmismielen kummallisuus.Ja se ettei ihminen ole vaihtolämpöinen. Tai minä en ainakaan ole. 

Kuten todettu, meillä on päivälämpötilat huidelleet melko korkealla. Muutama aamuna on kuitenkin ollut ‘vain’ 22-23 astetta. Eli lähes kylmä. Ja kun sitten olen seissyt aamu-uintia varten Adrianmeren rannalla hieman yli kahdenkymmenen asteen lämmössä, mieleen on noussut, että uskaltaako tuonne mereen edes mennä. Että täällähän on kylmä. No ei ole. Se merikin on 26 asteinen. Toistaiseksi olen uskaltanut. Ja todennäköisesti uskallan tulevaisuudessakin, sillä veikkaan että aamu-uinnit jatkuvat jonnekin lokakuun loppupuolelle asti. Jollain niillä paikkeilla alkaa sitten syksy.

Mutta takaisin rutiineihin. Aamu-uinnin jälkeen suihkuun josta aamukahville rantakadulle Cafe Bar Cajon. Joka aamu. Enää ei tarvitse edes tilata, se Americano ilmestyy vesilasin kanssa automaattisesti. Kahvia hörppiessä luetaan päivän lehdet kännykällä. 

Aamukahvia seuraa aamiainen. Munakas erilaisilla täytteillä. Kotona. Jossa vietetään aamiaisen jälkeen luppoaikaa. Eli surffaillaan netissä, luetaan, päivitetään somea ja tehdään vähän töitä. Todella vähän. Vaikkakin ne oikeat työt odottavat tuossa nurkan takana. Kuukauden päästä sitä ollaan taas täysillä hommissa pitkin poikin Balkania. Ja sitten päikkärit. Luonnollisesti. Ihminen ei ole kokonainen ilman päiväunia.  

Aamu- ja keskipäivän lötköilyn jälkeen lounas ja kaupassa käynti. Täällähän ei kukaan liiku missään iltapäivällä, koska on liian kuuma. Paitsi minä. Käyn kaupassa, jotta saan itseni ‘’kuumaksi’, sillä kauppareissun jälkeen on iltapäiväuinti. Joka on täysin erilainen kuin aamu-uinti. Aamulla meri on usein tyyni eikä siellä ole kuin muutama mummo ja pappa. Iltapäivällä tilanne on täysin toinen. Ranta on täynnä, kakarat kiljuvat, auringonottajat ovat pystyttäneet telttojaan (?!) rannat tukkoon, meressä on väkeä niin että välillä täytyy miettiä miten sinne mahtuu sekaan. Miksi muuten biitsille pitää rakentaa joku puolijoukkueteltta jos sinne tullaan ottamaan aurinkoa? En ymmärrä. Iltapäiväuinti on levoton kokemus. Hyvin levoton. 

Sitten onkin iltapäivä jo pitkällä. Alkaa olla hiljalleen päivällisen aika. Joka syödään kotona about 17-18.00 aikoihin. Hyvin harvoin käyn enää ulkona syömässä, sitä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun joku tuttu tai joku apuja pyytänyt on käymässä täällä. Josta tuli mieleen että jos tarvitset vinkkejä lomallesi Kroatiaan tai vaikka koko Balkanille, saa kysyä. Autan mielelläni. Yhteystietoni löytyvät näiltä sivuilta.  

Kun on syöty, sitten lähdetään viettämään iltaa jonnekin kylille jos jossain jotain tapahtuu. Ja yllättävän usein tapahtuu. Jotenkin tuntuu että oltuani kolme vuotta poissa näiltä huudeilta, Kaštela on muuttunut eläväksi kyläksi. Tuntuu, että joka ilta jossain on jokin tapahtuma. Usein ilmaistapahtuma. Mikä on mukavaa. Tämä tosin kestää vain pari kuukautta koska kesän jälkeen missään ei tapahdu mitään. Mutta nyt on siis tapahtumien aika. Nautitaan nyt, käydään ulkona ja riudutaan sitten talvella. 

Jos mitään kiinnostavaa ei löydy, tai ei jaksaa lähteä, ilta menee niinkuin varmaan suurimmalla osalla ihmisiä kotona telkkaria katsellen. Jonka jälkeen onkin uniaika jotta jaksaa toistaa kaiken uudelleen seuraavana päivänä.

Siinäpä se tämänkertainen juttu. Siitä tuli omien rutiinien läpikäynti, mutta nytpä tiedätte sitten miten eläkeläispäivä palmun alla kuluu. Kun siitäkin on kyselty. Että miten siellä saa päivät kulumaan kun et edes golfaa. Vastaus löytyy tuosta edeltä. Vaikkakin totuuden nimissä on todettava sekin, että välillä on tylsää. Vaan se tuskin on Kaštelan syy, veikkaan että eläkeläiselämä ihan missä tahansa saattaa olla tylsää. Ympäristöstä huolimatta. 

Yllätyspäivä

Tiistai 5.8.2025 klo 14.31 - JariH

Kyllähän se luki kalenterissa. Ja onhan siitä kirjoitettu paikallisissa lehdissä päivätolkulla. Siitä huolimatta se yllätti. Nimittäin tänään tiistaina 05.08. vietettävä Voiton ja kotimaan kiitospäivä, joka on yksi Kroatian tärkeimmistä juhlapäivistä.  

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1995, tänä samaisena päivänä Kroatian armeija nosti Kroatian lipun Kninin kaupungin linnoitukselle sen merkiksi, että armeija oli vapauttanut kaupungin Jugoslavian liittotasavallan ja Serbien armeijan miehityksestä. Nämä olivat valloittaneet suuren osan Kroatiasta vuonna 1991 alkaneen itsenäistymissodan aikana ja perustaneet valloitetulle alueelle serbijohtoisen itsehallintoalueen Krajinan. Knin toimi Kranijan epävirallisena pääkaupunki. 

Kroatian armeija aloitti aamulla 04.08.1995 massiivisen hyökkäyksen serbijoukkoja vastaan yhteenä peräti 600-700 kilometrin pituisella rintamalinjalla. Hyökkäykseen osallistui jopa 120 000 sotilasta. Operaatio Myrskyksi nimetty hyökkäys oli suuri menestys, Kroatian armeija vapautti Serbien miehittämät alueen neljässä päivässä. Kun operaatio Myrsky päättyi virallisesti 07.08., Serbien hallussa olevat alueet oli palautettu Kroatialle. Kaikki tapahtui siis vain neljässä päivässä. 

Operaatio Myrskyn menestyksellä oli suuri vaikutus koko Kroatian valtion historiassa. Myrskyn onnistuminen ei pelkästään romauttanut Krapinjan serbihallintoa ja palauttanut noin 18% Kroatian maa-alueesta takaisin, se mursi myös maassa vaikuttaneiden kapinallisryhmien vastarinnan ja mahdollisti Kroatian hallinnon laajentumisen maansa kaikille alueille. Sivuvaikutuksena naapurimaassa Bosniassa käytävän sodan asetelmat muuttuivat myös radikaalisti, joka ainakin välillisesti heijastui siihen, että alueen itsenäistymissodat saatiin vihdoin päättymään joulukuussa 1995 Daytonan rauhansopimuksella.

Operaatio Myrsky ja sen onnistuminen on hyvin tärkeä osa Kroatian kansallisidentiteettiä. Eipä ole siis ihme, että tänään on käytännössä koko maa kiinni. Juhlia järjestetään ympäri maata, pääjuhlan ollessa luonnollisesti Kninissä. Meidän kylän Voitonpäivän juhlat järjestettiin jo sunnuntaina, mutta valitettavasti lähes heti kun bileet alkoivat, alkoi myös kunnon ukkonen. Koitettiin toki juhlia, mutta kyllä herra säiden jumala vei lopulta pidemmän korren.

Mutta tänään muistellaan siis Kroatialle hyvinkin tärkeää päivää ympäri maata. Lehdet sekä some täyttyvät muistokirjoituksista ja sotaveteraanit kertovat mitä tuolloin kokivat. Täytyy huomata, että tuosta, täysmittaisesta sodasta keskellä Eurooppaa, ei ole kuin 30 vuotta. Ja nyt soditaan Ukrainassa. Ihminen ei vaan tunnu oppivan. Koskaan. 

Plovdiv versus Kastel Stari

Lauantai 28.6.2025 klo 14.28 - JariH

Nyt on muutama viikko kotiuduttu tänne uusvanhoille huudeille ja koska kovasti on kyselty, että kuinka se elämä muuttuu kun muuttaa Bulgariasta Kroatiaan, niin vastataan. Heti alkuun disclaimer; kokemukset liittyvät vain ja ainoastaan paikkoihin, joissa minä olen ollut/asunut (Plovdiv Bulgaria/Kaštel Stari Kroatia) ja ovat vieläpä täysin subjektiivisia mielipiteitä. Nyt kun perusteet ovat tiedossa, niin mennään:

Ilma:

Kummassakin paikassa on kuuma kesällä, mutta koska Plovdivissa asuin keskellä kaupunkia talojen keskellä ja Kaštel Starissa meren äärellä, niin onhan se todettava, että helteen ja kuumuuden kanssa on huomattavasti helpompi elää kun on rannalla. 

Meri:

Edelliseen liittyen Bulgariassa oli Mustameri. Täällä on Adrianmeri. Mustameri oli Plovdivista 252 kilometrin päässä, Adrianmeri sijaitsee ulko-ovestani 30 metrin päässä. Siis 30 metrin. Niinpä mereen pulahtaminen on himpun verran helpompaa. Ainakin nopeampaa. Sitä paitsi Adrianmeri on minun lempimeri. JOS minä joskus kuolen (lainaus presidentti Urho Kekkoselta), tuhkani pitää ripotella Adrianmereen. Tämä jälkipolville tiedoksi.

Kaupat:

Asuin Plovdivissa keskellä isoa kaupunkia. Tämä tarkoitti, että kaikki kaupat oli lähellä. Nyt asun pikkukylässä, jossa on käsittämätön määrä elintarvikeliikkeitä, mutta kaikki muut kaupat pitää hakea kauempaa. Tai tilata asiat netistä. 

Leipomot:

Kaštel Starissa on leipomoita jokaisen kulman takana. Kirjaimellisesti. Plovdivissa oli minun huudeilla yksi (1). Toki siellä oli sitten pieniä kioskeja jotka myyvät mm. banitsoja, mutta vaaleaa leipää, jota täällä Kroatiassa kaikki syö, ei Bulgariasta helpolla löydy. 

Ravintolat:

Koska asuin Plovdivissa keskellä kaupunkia, vieläpä ravintola-alueella, baareja, pubeja ja muita ravintoloita löytyi enemmän kuin ikinä tarvitsit tai ehdit käydä. Täällä Kaštel Starissa on kesällä erinomaisen laaja tarjonta, mutta moni näistä ravintoloista sulkee ovensa talveksi.

Kahvilat:

Täällä on kahviloita jokaisessa talossa. Parhaassa kaksi. Ja ihmiset istuvat niissä. Sen naurettavan pienen espresso -kupin ääressä. Siihen saattaa mennä helposti tunti. Koska pitää haukkua hallitus, ei paikalla olevat kaverit, Hajduk Splitin valmennus ja zagrebilaiset. Myös Plovdivissa on kahviloita, mutta ei lähellekään samalla frekvenssillä kuin täällä. Plovdivissa ihmiset ostavat kahvin automaatista ja juovat sitä sitten toimistonsa/kaupan/työpaikkansa edessä kadulla työkavereiden kanssa seisoskellen tupakkaa poltellen.   

Hinnat:

Kroatia on kärsinyt hintojen noususta. Asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, onpa maassa järjestetty jopa ostoboikotteja nousevien hintojen johdosta. Ja kyllähän se näkyy ja tuntuu. Kolmen vuoden poissaolon aikana ne todellakin ovat pompsahtaneet. Joka paikassa. Jos asia pitää tiivistää ja vertailla, niin sanotaan, noin keskimääräisesti, että jos jokin asia täällä maksaa kympin, sen saa Bulgariassa 6-7 eurolla. Mielenkiinnolla seuraan mitä Bulgariassa tapahtuu kun maa siirtyy euroihin vuoden 2026 alussa. Tuo kympin Kroatiassa maksavat asia maksaa muuten Suomessa ehkä 12-13 €. Edelleen noin keskimääräisesti.  

Kirkot:

Plovdivissa kuulin yhden (1) ortodoksikirkon ujon kellojen soiton sunnuntai-aamuisin. Täällä kirkonkellot kalkattavat jatkuvasti, eikä kukaan oikein tunnu tietävän että miksi. Joku on kuollut, joku on syntynyt, joku mamma kävelee kirkon ohi, aurinko paistaa, on kulunut 10/20/30/jotain päivää jostain tärkeästä päivästä, kaikki nämä ovat hyviä syitä soittaa kelloja. 

Liikenneyhteydet

Koska matkustan verrattain paljon, on sangen tärkeää että pääsen reissuille näppärästi sieltä missä asun. Plovdivissa, kun piti lentää, se edellytti aina vähintään junamatkaa Sofian lentokentälle. Usein vieläpä yöpymistä lähellä kenttää, koska lennot lähtevät usein aikaisin aamulla. Mutta Sofiasta löytyi lentoyhteyksiä oikein hyvin. Kaštel Starissa lähin kenttä, Splitin lentokenttä, sijaitsee noin 15 kilometrin päässä. Sinne pääsee paikallisbussilla noin 15 minuutissa. Lentoyhteyksistä en osaa vielä sanoa mitään, koska en ole niitä tarvinnut. Vielä. 

Paikallisliikenne

Kaštel Starissa liikkuu bussi numero 37. Se rämisee Trogirista lentokentän kautta Splitiin ja takaisin. Matka vie vähintäänkin tunnin, koska Splitin liikenne on täysi kaaos. Plovdivin paikallisliikennettä puolestaan voisin kuvailla lähinnä pelottavaksi. Ja lähes ilmaiseksi. Ja ne taksit! Plovdivissa saa ajella melkoisen matkan ennen kuin ollaan edes summissa mitä vaikkapa bussi/metrolippu maksaa Helsingissä. Täällä puolestaan ns. viralliset taksit ovat sikakalliita, mutta onneksi Uber toimii. Kun tilaat Uberin, tiedät jo etukäteen kuinka paljon reissusi maksaa. Ja maksaahan se enemmän kuin Plovdivissa, mutta huomattavasti vähemmän kuin virallinen taksi. 

Ulkomaalaiset/expatsit

Olen melkoisen varma, että juuri nyt Kaštel Starissa on asukaslukuun suhteutettuna huomattavasti enemmän ulkomaalaisia kuin Plovdivissa ikinä. Mutta. Täällä ulkkari viihtyvät hyvinkin lyhyen aikaa koska ovat pääsääntöisesti lomalla. Ympäri vuoden asuvia ulkomaalaisia löytyy meidän kylältä ehkä noin viisi. Plovdivissa puolestaan oli ja vaikutti hyvinkin aktiivinen expatsyhteisö. Oli kaikenmaailman aktiviteetteja, oli viikottaisia tapaamisia, oli kirja-, kirjoittaja- ja runoiltoja, oli haikkausreissuja, oli kielikursseja…. you named it. Täällä ei ole mitään samanmoista. Koska Kaštel Starissa ei ole ulkomaalaisia. Splitistä, eli tuosta tunnin bussimatkan päästä, saattaa löytyä joitain aktiviteetteja, mutta kuka nyt sinne jaksaa lähteä?

Tässä lyhyt kuvaus minkälaista elämä on rannikon pikkukylässä Kroatiassa verrattuna elämään Bulgarian toiseksi suurimmassa kaupungissa. Koska aihe tuntuu kiinnostavan. Vaan jos jotain jäi kertomatta, saa kysyä. 

Kroatian itsenäisyyspäivät

Sunnuntai 22.6.2025 klo 12.54 - JariH

Olen saanut kyselyjä, että kuinka mm. Googlen kalenterissa esiintyvä Kroatian itsenäisyyspäivä 25. kesäkuuta vaikuttaa esimerkiksi kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikoihin. Kysyin tuosta päivästä ystäviltäni täällä Kroatiassa, ja hämmennys oli suuri. He eivät aidosti tunnistaneet koko “juhlapäivää”. Kyselivät toisiltaan, että mikä itsenäisyyspäivä meillä on ensi viikolla? Eikä kenelläkään paikalla olleista ollut minkäänlaista tietoa ao. päivästä. 

Selvittelin asiaa. Ja on pakko todeta, että kaikki ne kolme päivää, joita voidaan kutsua eri syistä Kroatian itsenäisyyspäiväksi, ovat kieltämättä hieman haastavia. Mutta koitetaan. 

Päivä numero yksi, eli juurikin tuo 25.06. on kuin onkin ihan oikea itsenäisyyspäivä (Dan neovisnosti). Tuona päivänä vuonna 1991 Kroatia julistautui itsenäiseksi ja aloitti irtautumisen Jugoslavian liittotasavallasta. Tämä johti Kroatian serbivähemmistön kapinaan, jota Jugoslavian kansanarmeija ja Serbia tukivat. Pian tämän jälkeen alkoikin sitten laajat aseelliset yhteenotot jotka johtivat kesällä 1991 alkaneeseen täysimittaiseen sotaan. Mutta se on sitten kokonaan eri juttu. Ei siitä tässä nyt sen enempää.

Nykypäivänä tämä 25.06. ei ole kroaateille mitenkään erityinen päivä. Se ei ole vaikkapa kansallisen vapaapäivä. Niinpä vastauksena tuossa alussa esitettyyn kysymykseen, että miten tuo päivä vaikuttaa aukioloihin, vastaus on että ei mitenkään. Se ei näy eikä kuulu lainkaan tavallisessa arjessa. Se on lähinnä muistopäivä, jolloin muistetaan vain historiallista itsenäisyysjulistusta ja lähtöä Jugoslavian kainalosta.

Seuraava juhlapäivä, päivä kaksi, jota voitaisiin kutsua itsenäisyyspäiväksi löytyy lokakuusta. Lokakuun 8. päivä 1991 Kroatian hallitus katkaisi kaikki siteet Jugoslaviaan. Tätä päivää on aiemmin vietetty itsenäisyyspäivänä, mutta nykyään se on “vain” parlamentin päivä, Dan Hratskoga sabora. Vuonna 1991 Kroatian itsenäisyyspyrkimykset olivat väliaikaisesti jäädytetty kolmeksi kuukaudeksi ja jäädytys päättyi lokakuussa 1991. 

Mutta kun riittävän kauan kaivaa, niin löytyyhän se oikea itsenäisyyspäivä. Tai ainakin päivä, jota juhlitaan Kroatiassa vähän niinkuin Suomen itsenäisyyspäivää joulukuussa. Kroatiassa tuo päivä toukokuun 30. päivä (Dan državnosti). Se on päivä joka vaikuttaa myös arkielämään, silloin saattavat kaupat olla kiinni ja se on kansallinen vapaapäivä. Kyseinen päivä ei liity suoranaisesti mitenkään varsinaiseen itsenäisyysjulistukseen eikä Kroatian itsenäistymiseen. Tuolloin 30.05.1990, eli reipas vuosi ennen varsinaista Jugoslaviasta irtaantumista, Kroatiassa kokoontui ensimmäinen moderni parlamentti, jota nyt siis päätetty juhlia.  

Tässä siis lyhyt yhteenveto kaikista kolmesta päivästä, joita kaikkia voitaisiin hyvällä omallatunnolla kutsua Kroatian itsenäisyyspäiväksi. Toivottavasti tämä selvitti asioita, jos ne ovat öisin valvottaneet.

20 tuntia

Lauantai 14.6.2025 klo 19.06 - JariH

Onhan sairauksia. On rahahuolia, parisuhteen kanssa joutuu taistelemaan, pomo on tyhmä, työkaverit eivät ymmärrä. Palkka on liian pieni, naapurit metelöivät ja suosikkijoukkueet häviävät kaikissa lajeissa ja sarjoissa toistuvasti. Ulkona sataa tai on liian kuuma. Jos ei muuta, niin auto ja puoliso ovat ainakin liian vanhoja. 

Kaikenmaailman ongelmia sitä on, mutta mikään ongelma ei ole yhtä suuri kuin se, että puhelin katoaa. Sen ei tarvitse edes kadota, sen ei siis tarvitse olla paikassa jota et tiedä, riittää se että se ei ole hallussasi. Elämäsi muuttuu. Huonompaan suuntaan. Paljon huonompaan. 

Puhelimessa on kaikki. Siellä on pankki, siellä kontaktit, siellä on some jossa kiukutella, ärjyä ja viihtyä, siellä on uutiset, sää, sanomalehdet ja televisio. Siellä on kuvat. Siellä on tieto. Ja paljon muuta. Jos ja kun kotonasi ei ole (vielä) kiinteää nettiä, ilman puhelinta sinusta on tullut dropout omasta elämästäsi.

Olen lukenut influensereista, jotka kertovat naistenlehdissä kuinka heidän elämänsä muuttui niin paljon paremmaksi kun luopuivat somesta ja internetistä. On kuulemma paljon enemmän aikaa itselleen, perheelle, lapsille ja puolisolle. Ihokin on parantunut, finnit ovat kadonneet eikä aknekaan vaivaa enää. 

Epäilen. Vahvasti. Minä olin irti netistä viimeiset 20 tuntia, ja ne olivat elämäni vaikeimmat ja pisimmät tunnit. Elämäni, ihoni, parisuhteesta puhumattakaan, ei ole muuttunut mitenkään. Ei ainakaan parempaa suuntaan. Tulin perjantaina, joka sattui tietysti olemaan vieläpä 13. päivä, työreissulta kotiin. Väsytti ja niinpä otin Uberin. Istuin takapenkillä herroiksi ja kuuntelin kun kuljettajatar kertoili minulle miten Uberin ajamisella ei oikein tule toimeen. Myötäilin ja myötäelin hänen tuskaansa, mutta olin samalla hiljaa tyytyväinen, sillä Uber kyyti maksoi 20€ kun tavallinen taksi olisi maksanut about 50€.

Pääsin näppärästi kotiin, vaan kun aloin antamaan palautetta ja tippiä miellyttävästä kyydistä, huomasin puhelimen tippuneen taksin takapenkille. Juoksin auton perään, mutta rouva kuljettaja ei nähnyt minua ja kurvasi menemään. Olin siis ilman puhelinta, ilman nettiä, ilman kaikkea.

Otin läppärin kainaloon ja siirryin kulman taakse baariin jossa on netti. Kun sitä kotona ei siis vielä ole.Koitin saada yhteyden Uberiin, mutta yhtiön sivuita löytyy vain nappi, jossa kehotetaan soittamaan kuljettajalle taksiin jääneestä tavarasta. Jep, sehän onkin sangen yksinkertaista soitella kun puhelin lojuu siellä takapenkillä. Painetta helpotti hieman se, että kuljettaja kertoi sivuilla löytäneensä puhelimeni. Joten nyt oli kysymys vain siitä, että miten saan sen takaisin. Uber kun ei kerro kuljettajien yhteystietoja. 

Valvoin yön ja pyörittelin kaikenmaailman kauhuskenaarioita mielessäni. Kunnes aamulla kekkasin, että minäpä soitan omaan numeroon. Ja soitin jonkun randomin tyypin puhelimesta. Kello oli n.8.30 eikä kukaan vastannut. Sehän ei ole ihme, koska olemme Dalmatiassa, jossa elämä alkaa aamuisin joskus kello 10-11.   

Pyörin kotona, koitin tehdä jotain hyödyllistä, tyhjensin muuttolaatikoita, yritin keskittyä asioihin, mutta jos ihan totta puhutaan, puhelin siellä takapenkillä oli päällimmäisenä mielessä. Koko ajan. Kunnes sitten joskus puolenpäivän aikaan soitin kaverin puhelimella uudestaan. Ja kuljettaja vastasi: “Jari! Finally! I thought that you never call.” Tunsin kuinka sydämeltä lähti samantien noin viidentoista tuhannen kilon paino. 

Asioilla tuntuu olevan tapana järjestyä. Tämäkin järjestyi ja saaga päättyi onnellisesti. Kuljettaja toi puhelimen, minä iskin melko tuhdin tipin suoraan käteen ja nyt minulla on puhelin, minulla on netti, minulla on siis koko maailma hallussa. Jälleen. Saattaa olla, että ensi yönä tulee uni. Taatusti paremmin kuin edellisenä, kokonaan valvottuna, yönä.